maanantai 25. helmikuuta 2013

Espanja, Kiina, Suomi, maailma.

Kuten blogiani lukevat (ja muutkin minua tuntevat) tietävät, olen yhdessä vaimoni kanssa tehnyt ns. kirpputorikauppaa useiden vuosien ajan.




Se alkoi haluna muuttaa tarpeeton, lähinnä anopin eri tv-ostoskanavilta ostama, jokseenkin tarpeeton  tavara rahaksi. Ja samalla saada lisää tilaa taloon.

Vuosien mittaan miltei harrastuksena alkanut toiminta muuttui keinoksi selviytyä laskuista ja maksuista kuukausittain. Ja on ollut sitä siitä asti.

Kun myin ihmisille kirpparilla  jotakin ja he kysyivät, oliko tuote toimiva yms., sanoin aina, että oli toki, koska halusin olla  myymässä tuotteita seuraavallakin ja/tai seuraavalla viikolla. Valitettavasti, joittenkin myyjien "moraali" tai piittaamattomuus ei johtanut yhtä pitkälle. Olen ostanut tuotteita, jotka eivät toimi.
Kerran halusin ostaa radio/CD-soittimen, joka näytti olevan juuri niin pieni, että se olisi mukava ottaa mukaan. Ei mitään hifiä, tietty.  Englantilainen, jollekin hyväntekeväisyysyhdistykselle töitä tekevä rouva vannotti että laite toimii. En ostanut, sanoin tulevani myöhemmin uudelleen. Kun oli aika lopettaa markkinat, kävin katsomassa. Radio oli yhä siellä, ja nainen, joka oli pyytänyt 5 euroa, sanoi hyväksyvänsä kolme! No, harvoin minun on täytynyt tyytyä myyjän tinkimiseen. Kaupat syntyivät.
Ja, tuskin on yllätys, että kotona ilmeni, että laite EI soita CD:itä. "No disc".

Olen vuosien mittaan myynyt (vaimoni kanssa) cd/radio-laitteita, televisioita (isoja ja kannettavia), monenlaista kodin elektroniikkaa. Kaikenlaista, mitä kodissa tarvitaan. Myös musiikkia (CD, LP) elokuvia (DVD). Kaikenlaista pientä ja isompaa tavaraa.
  Koskaan en ole pettänyt ketään.  Kuten sanoin, uskon, että ihminen, joka haluaa myydä jotakin, ei petä, jos haluaa jatkaa samaa työtä. Toki, jotkut kirpparimyyjät  ehkä ajattelevat, että jos ostaja on turisti, hän ei milloinkaan tule valittamaan. Minun moraalini ei ole yhtä venyvä.

Tänään ostin kiinalaisesta cash and carry- firmasta cd-radio- soittimen. Kotona kun on muutamia, jotka joko eivät toimi pattereilla, tai sitten eivät soita cd:itä vaikka radio toimii.
Siispä kotiin, ja edullinen, vain 25 euroa maksanut soitin testiin. Caramba! (noinhan ne mexicaanit kiroo länkkäreissä). CD-soitin EI TOIMI! Perkele! sanoo Suomen mies.




Tuskin kiinalaistenkaan kannattaa valmistaa tuotteita, jotka eivät toimi. Paperin mukaan soittimella on kahden vuoden takuu.  Firma, josta tuotteen ostin, on parinkymmenen kilometrin päässä.   Ilmeisesti kiinalainen tuotekontrolli ei ole (vielä) japanilaisen tai korealaisen tasolla.   Eli soitin messiin, ja liikkeeseen. Uusi, toimiva, tilalle. Silti, ns. harmittaa.

Kiina on tulossa kovaa vauhtia ydeksi maailman mahtavimmista taloudellisista mahdeista. En halua ottaa (tässä) kantaa esim. ihmisoikeuskysymyksiin.   Sen tiedän, että maassa on paljon potentiaalia, myös teknisesti. Osa kiinalaisista tuotteista on laatutavaraa; esim. japanilaiset ja saksalaiset eivät halua pilata mainettaan tuottamalla ja myymällä roskaa, made in China.

Osa kiinalaisista tuotteista on kuitenkin eräänlaisia "look-alike" -tuotteita, joko kopioita joita myydään aitoina, tai tavaramerkkeinä, jotka kuulostavat harhaanjohtavasti esim. japanilaisilta tai saksalaisilta, näin esim.radioissa ja muussa viihde-elektoniikassa.

En luultavasti halua tulevaisuudessa ostaa tuotetta joka ei ole tunnettu tavaramerkki. Jos valmistusmaa siinäkin  on PRC eli People´s Republic of China, harkitsen kahdesti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bates Motel