Sattuipa hauskasti matkalla Suomeen.

Jokunen vuosi sitten kun olin matkalla Suomeen täältä Espanjasta, jouduin vaihtamaan konetta Barcelonassa. Jo Malagan lentokentällä olin kuullut jonkun melko kovaan ääneen kertoilevan suomeksi  kokemuksistaan Espanjasta ja espanjalaisista.

Se pajon puhuttu mañana-meininki oli puhujan  mukaan,  jos ei nyt ihan kokonaan puppua,  niin ainakin suuresti liioiteltua. Hänen kokemuksensa kun ns. bisneksen teosta kertoivat aivan toista: asiat viranomaisten ym. kanssa sujuivat kuulema sutjakammin kuin Suomessa!
Vilkaisin miestä lähemmin ja toden totta: siinähän oli yksi Suomalaisen urheilun legendoja!

Kun astuimme ulos koneesta ja kävelimme Barcelonan lentoasemalla koneen vaihtoon, tuppauduin miehen seuraan. Jatkolennon lähtöön oli aikaa.  Herrasmies tuntui olevan ihan mukava, puhuimme urheilusta ja hän jopa maksoi kahvini.  Kyselin mm. dopingista ja sen yleisyydestä. Tuskin  oli yllätys että urheilusankari, kutsutaan häntä vaikka herra X:ksi,  kielsi koskaan käyttäneensä mitään, ja oli sitä mieltä että ns. doping-käryt ovat antaneet huippu-urheilusta liian synkän kuvan, jota skandaalilehdistö ruokkii.

Koska tiesin että arvon herra X:n menneisyyteen kuuluu toipuminen alkoholismista uskoon tulemalla, en malttanut olla kysymättä miten hän kokee oman itsensä, onko hän nyt parempi ihminen kuin joskus ennen. Ei kuulema ole, vaikka Jeesus on hänet pelastanut, ja  hänen syntinsä ovat anteeksi annetut. Ihminen on ja pysyy syntisenä.
En malttanut olla provosoimatta vaan kysyin että miten on, jos esim. pettäisin vaimoani, antaisiko Jumala senkin anteeksi. Kyllä, kuulema.  Usko tuo armon, ja armoon kuuluu anteeksianto.

Siinä jutellessa kävi ilmi että entisen urheilusankarin bisnekset sujuvat hyvin: koska hän on virallisesti eläkkeellä, hän ei maksa veroja Espanjaan. Ja mikä vielä parempi, ei myöskään Suomeen, kun on residentti (toki eläkkeestä menee vero).  Ja ilmeisesti hänen oma, mittatilaus-Jumalansa hyväksyy tämänkin...
En voinut välttyä ajatukselta että se asioiden helppo ja nopea sujuminenkin saattoi olla muustakin kuin hyvästä tahdosta johtuvaa. 

Erosimme ystävinä. Menimme koneeseen ja lento Suomeen jatkui. En nähnyt häntä enää uudelleen. Minun ja herra X:n maailmat leikkasivat, mutta vain lähinnä fyysisellä tasolla.  Toki arvostan miehen saavutuksia urheilijana, ja varmasti hän myöskin henkilönä on aivan sympaattinen. Minun muutenkin melko skeptisiä  ja sekavia käsityksiäni  uskosta, uskonnoista ja uskovista ihmisistä  tämä hieman hämmentävä tapaaminen ei ainakaan parantanut.