Yksi viimeksi lukemistani romaaneista on ruotsalaisen Henning Mankellin kirja Italialaiset kengät. Kirjoitin blogissani joskus hänen kirjastaan Nimeltään Tea-Bag. Se oli ensitutustumiseni tähän kirjailijaan, ja se iski, ei ehkä kuin miljoona volttia, kuten sanonta kuuluu mutta toista suosittua sanontaa käyttäen: osui ja upposi.
Sen jälkeen olen lukenut useita kirjailijan kirjoja, joissa päähenkilö on Kurt Wallander.
Wallander on komisario ruotsalaisessa pikkukaupungissa. Hän on eronnut vaimostaan, vieraantunut tyttärestään, laiminlyö terveyttään. Tuntee itsensä yksinïseksi ja turhautuneeksi. Omasta mielestään Wallander ei ole taipuvainen filosofointeihin, vaan käytännön ihminen. Esimerkiksi ns. elämän tarkoitus tai muut suuret asiat eivät häntä kiinnosta, hänen omasta mielestään. Siitä huolimatta että hän tuntuu pohtivan mm. ihmissuhteita, yhteiskunnan muutosta. Ruotsi, kerran turvallinen "kansankoti" tuntuu olevan matkalla johonkin tuntemattomaan, missä vanha idylli turvatusta, rauhallisesta elämästä on kadonnut, luultavasti iäksi.
 |
| Henning Mankell |
Italialaiset kengät kuuluu kirjailijan tuotannossa kategoriaan "muut romaanit", Pääosassa ei ole komisario Wallander, vaan työelämästä jo pois jäänyt, ikääntyvä entinen kirurgi Frederik Welin. Hän on tehnyt urallaan kohtalokkaan virheen, mistä hän on saanut virallisen huomautuksen. Vaikka myöntääkin ansainneensa sen, hän ei halunnut jatkaa. Sen sijaan hän vetäytyi yksinäisyyteen, saarelle missä elää käytännössä erakkona. Mitään ei tapahdu. Aika tuntuu pysähtyneen. Koira ja kissa, ja muutaman kerran viikossa tuleva posti ovat ainoa sisältö elämässä, Masokismia lähentelevän talvisen avantouinnin lisäksi. Posti tulee pari kertaa viikossa, mutta hän saa vain virallista postia, sitäkin harvoin.
Ammatillinen virhe ei ole ainoa menneisyyden painolasti. Mies on aikanaan paennut tilannetta missä hänen täytyi päättää, halusiko hän sitoutua elämään nuoruuden rakastettunsa kanssa. Hän pakenee. Raukkamaisesti, sanomatta edes hyvästiä.
Nyt, kun hän on jo vanha, mies joutuu punnitsemaan uudelleen elämänsä valinnat. Vastaamaan siitä, ettei halunnut koskaan todella ottaa vastuuta elämästään. Vuosien tapahtumattomuuden sijaan tulee vuosi joka muuttaa koko hänen elämänsä. Mikään ei sen jälkeen ole entisellään.
En halua paljastaa enempää juonesta. Onnellista loppua ei ole. Ei oikeassa(kaan) elämässä ole Onnellista Loppua. Entinen kirurgi Welin löytää kuitenkin jotakin mikä pitää hänet kiinni elämässä. Vaikka terveys tuntuukin olevan menossa huonompaan suuntaan. Loppu kirjasta jää avoimeksi: vain Hollywood-elokuvien perhe-eloluvat loppuvat onnelliseen suudelmaan. Kuitenkin, turhautunut, pettynyt, todellisuutta ja vastuuta paennut päähenkilö tuntuu löytävän lopulta jonkinlaisen tasapainon. Löytämällä ihmisen jonka hän luuli jo kadottaneensa, ja toisen jota hän ei koskaan tiennyt edes olevan olemassa.
Henning Mankell on luonut maineensa ja suosionsa jännityskirjailijana.Tuo nimitys on "jännityskirjailija" on tavallaan halventava. Jälleen kerran Mankell osoittaa lahjansa psykologisesti oivaltavana, tarkkanäköisenä ihmistuntijana.
Ostin tämän kirjan perustuen kirjailijan nimeen. En pettynyt. En usko että kukaan tämän kirjan lukija pettyy/pettyi. Suosittelen lämpimästi, niillekin jotka ovat Kurt Wallander -faneja.
