Kenen joukoissa seisot eli Taistolaisuuden lyhyt historia

Luonnollisestikaan tämä ei ole selvitys tai historia aiheesta nimeltä taistolaisuus. Vain huomioita henkilöltä, joka ei koskaan ollut itse mukana.  Olisin ollut liian "revari" ja "noske"


Taistolaisuus on nimi, jonka antoi Helsingin Sanomat ilmiölle, jonka peruslähtökohta oli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) eduskuntaryhmän vähemmistö, jonka (epävirallinen) johtaja oli Taisto Sinisalo.
 Pitkän linjan vasemmistolainen ja kommunisti Sinisalo valitsi lopullisesti paikkansa SKP:ssä hyväksymällä Tsekkoslovakian miehityksen. Enemmistö tuomitsi miehityksen.

Toinen "taistolaisuuden" saareke jossa vallitsi  monien 70-luvun taiteilijoiden, näyttelijöiden, kirjailijoiden ja muusikoiden jokseenkin romanttinen käsitys "vallankumouksesta", joka lopettaisi riiston, imperialismin ja rasismin maailmasta. Osalle näistä ihmisistä oli ilmeisesti kyse irtiotosta "porvarillisuudesta", vastapainona vapaa seksi, alkoholi ja yleinen hauskanpito, joka naamioitiin opiskeluksi marxismi-leninmismiä. Mikä  kielsi osaltaan kaiken negatiivisen informaantion "reaalisosialismista" neuvostovastaisena.

Kolmas Taistolaisuuden saareke oli yliopistomaailma.  Nuoret ovat usein ihanteellisia (vaikea tosin uskoa, kun lukee tämän päivän kokoomusnuorten tai perussuomalaisnuorten kommentteja), ja 70-luvun monet nuoret uskoivat maailman todella  olevan muuttumassa. 

Mikä "taistolaisuuden" historiallinen ja/tai poliittinen merkitys on tai oli?

Hyvin vähäinen.

Jostain syystä näkee usein vaatimuksia, että 70-luvun taistolaisuudesta pitäisi tehdä tieteellisiä tutkimuksia, ehkä väitöskirja.

Miksi? 

Taistolaisuuden aika oli hyvin lyhyt, ja siitä on jäljellä tuskin muuta kuin fraasi.  Miltei mikä tahansa voi saada sen leiman. Feminismi, metoo-kampanja.  
 
Eiköhän unohdeta koko juttu ja luoda katse tulevaan?






 

Greatest Show on Earth: Jalkapallon MM 2018.

Joskus 70-luvulla yksi kestosuosikkejani oli albumi, jonka tekijöitä ei ainakaan voinut syyttää turhasta vaatimattomuudesta. He kutsuivat itseään nimellä The Greatest Show On Earth.
Albumi oli heidän toisensa, ja samalla viimeinen. LP:n omisti pikkuveikkani Eko.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisoja on myös nimitetty samoin, se kun tiettävästi kerää enemmän seuraajia kuin mikään muu urheilu- tai muu tapahtuma maailmassa.

Jalkapallo on suosituin urheilulaji useimmissa maissa. Yhdysvalloissa sitä pidetään yleensä sopivana naisille ja nuorille (sic!) ja Kanadassa ykkönen tietysti on jääkiekko. 
Suomessa ykkönen on luonnollisesti jääkiekko.

Tämänkertainen World Cup oli monella tapaa erilainen kuin ennen.
Ensinnäkin, moni "ennakkosuosikki", mukaan lukien puolustava mestari Saksa, putosi jo varhaisessa vaiheessa.  Espanja,  Argentiina, Brasilia...

Yksi ennakkosuosikki, englantilaisen Valioliigan huippujoukkueitten pelaajia vilisevä Belgia joutui tyytymään bronssiotteluun. Sen he kuitenkin voittivat, eivätkä pelaajat varmaankaan olleet todella pettyneitä tulokseen. Ainakaan fanit eivät olleet, ja joukkue sai kotimaassaan sankareiden vastaanoton.

Englanti pelasi hyvin, ja sai monet fanit jo uskomaan, että "football is coming home".

Finaalissa voittajasuosikki Ranska voitti upeasti taistelleen Kroatian lopulta 4 : 2. Ottelun tuomaritulkinnoista on keskusteltu paljon, ja varmaa on, että se lopultakin ratkaisi paljon. 

Maailman suurin show on  ohi. Ei jalkapallo ole koko elämä, eikä minulle elämä ole pelkkää jalkapalloa. Kun vaimo sattui olemaan kuusi viikkoa kirjaimellisesti maailman toisella puolella (down under, eli Australiassa, elämä aika suurelta osin oli jalkapalloa. 
(Voin jopa katsella kaikki haluamani matsit isolta tv-ruudulta läppärin sijaan ;) )

Joidenkin mielestä kisoja ei olisi pitänyt antaa "Putinlandiaan". Miksi? 
Maailma tarvitsee urheilua, oli se kuinka kaupallista tahansa. Jalkapallon MM- ja EM- ja muissa kisoissa pelaavat miljonäärit oman maansa väreissä, mikä sen somempaa.



 

Tulivuori ei iske tulta

Yksi fb-kavereistani sanoi jotenkin siihen suuntaan, että ei ole kiva, kun huomaa "virheen" lukemansa kirjan tekstissä. "Ford Mondeo ei ole takavetoinen auto." 
 Eihän se ole.

 Eikä Vespa ole Viaggio vaan Piaggio.  Eikä skootterissa ole vaihteita.

Nuo skootteria koskevat huomiot eivät kuitenkaan ole ne tärkeimmät syyt, miksi  lukemani Vares-kirja Tulivuori ei taaskaan oikein maistunut.  Kirjailija on ehkä kehittynyt, ja kerronta toimiikin  ajoittain ihan komeasti, perinteiseen dekkarityyliin.

Mutta mutta. Vares kavereineen heittää edelleen humalan ja krapulan inspiroimaa typerää läppää. Niin Turussa kuin Puerto de la Cruzissakin, Teneriffalla. Samaan tyyliin, kuin amerikkalaisessa sit comissa. Joka herjan jälkeen kai lukijan pitäisi hekotella samaan tapaan kuin ne nauhalta tulevat naurajat telkussa?  

 Tässä vaiheessa kai pitäisi olla lyhyt referaatti juonesta.

 Älkääs nyt naurattako. No. Sanotaan nyt vain, että Vares menee tutkimaan entisen kimmakaverinsa murhaa, toilailee, dokailee ja kuluttaa aikaansa, paneskelee joutessaan niin suomalaista tytärtä kuin äitiäkin, melkein tulee tapetuksi. 

Tosi kewl. 

Suomen Turussa kuulema voi osallistua  baarikierrokselle, jossa voi tutustua  "Vareksen" suosimiin juottoloihin. (Ilmeisesti maksua vastaan?!)

Taidan pysyä poissa.

JK. Jospa hieman selitän.   Kirjassa on noin 400 sivua. Jos siitä karsisi pois jokseenkin turhan  kännäämis- ja naiskenteluosaston, jäljelle ehkä jäisi parisataa melko tiukkaa dekkaritekstiä.  Mutta; sittenhän se ei enää olisi Jussi Vares -dekkari?




 Reijo Mäki: Tulivuori
 Kustannusosakeyhtiö Otava
 Helsinki 2016
 Seven

Onni täällä vaihtelee eli Jokainen on oman onnensa seppä?

Veljeni laittoi kommenttia Facebookiin, ja se sai minut katsomaan ensimmäisen (ja ehkä viimeisen kerran) ohjelmaa Pressiklubi sen jälkeen kuin Ruben Stiller lakkasi juontamasta sitä

Olen tuskin koskaan nähnyt yhtä yksipuolista keskusteluohjelmaa.
Ohjelmassa  Susanna Koski todisti väkevästi, että Suomen päättäjät traumatisoidaan  "jotta he eivät pysty päättämään sosiaaliturvan muuttamisesta". "Kyse ei ole lainkaan Anna-Maija Tikkasesta" hän väitti.

Kyseessä oli keskustelu, jossa puhuttiin Kokoomuksen Susanna Kosken ja yli 50-vuotiaan sairaan ja työttömän kohtaamisesta kahdessa tv-ohjelmassa.  Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa todettiin, että nuoren kokoomusnaisen olemus oli kylmä ja tunteeton. Mitään raivoa en niistä löytänyt, pikemminkin toteamuksen siitä, miten Kokoomuksen edustaja näytti, miten puolue todella  ajattelee.

Studiossa keskustelussa oli mukana myös jostain syystä näyttelijä ja koomikko Pirkka-Pekka Petelius. Mies, joka 80-luvulla teki mm. romaneita ja lappilaisia   pilkkaavia tv-sketsejä ja homoseksuaaleja pilkkaavan laulun ja videon  Tra la la...
Näitä on toki selitetty seuraavasti: "Tekijöiden tarkoituksena on ollut ennakkoluulojen ravistelu osana 1980-luvun yhteiskunnallista keskustelua. Sisältö on kuitenkin loukannut monia." 

Iltalehden poliittinen toimittaja Tommi Parkkonen väitti ohjelmassa, että "kansa raivostui tarkoittaa paria kännissä soittanutta miestä ja myöhemmin neljää ammattimaista mielensä pahoittajaa jollakin sivustolla, ja niin on someraivo syttynyt, jatkuakseen seuraavaan asti."

Petelius totesi "elämänkokemuksensa perusteella" että Anna-Maija Tikkanen on masentunut, eikä siksikään pysty aktiivisesti  hakemaan työtä. 

Summa summarum on siis, että kyseessä on  vasemmiston masinoima hyökkäys Koskea kohtaan.

Koski on saanut ymmärtäjiä(?) yllättävältäkin taholta.  Jyrki Lehtola kirjoittaa blogissaan: "Kansa tarvitsee valehtelua; ei vahvistusta epäilylle, että maailma onkin kylmä paikka, jota johtavat ihmiset, jotka samastuvat vain omiin tilanteisiinsa. Välittäminen ja huolehtiminen ovat sanoja, joita tulee toistaa silloin kuin ei välitetä eikä huolehdita."

Niinpä niin. 

Kyllä minä nyt mieleni pahoitin! Olenkin puritaani?!

Muutama vuosi sitten sosiaalisessa mediassa jaettiin ja kehutttiin blogia "ehkäpä lastasi vain vituttaa" (vahvennus minun). Kyse oli siitä, miksi monet lapset ovat itkuisia ja pahalla päällä hoitopäivän jälkeen.
Kommentoin tätä, paheksuin kiroilua ja totesin, ettei pari-kolmevuotias lapsi (toivottavasti) edes tunne ilmaisua.

Minulle kerrottiin, että kyseinen termi on "aivan jokapäiväinen" ja joku jopa ihmetteli, tuleeko minulle todellakin mieleen naisen sukuelimet kyseisestä sanasta. Tulee. Taidan siis  kaiken lisäksi olla pervo?

Minä olinkin nyt siis yllättäen vanha moralisti, joka on pudonnut kelkasta (vai pitäisikö sanoa kuin eno veneestä?).

Totesin, että jos kyseisen kaltainen kielenkäyttö on aivan jokapäiväistä, ehkäpä vielä esimerkiksi pääministeri syyttää joku kerta oppositiota vittuilusta.

"Maailmassa on olemassa pahaa. Veikka Lahtinen on se ihminen, joka kertoo suosituissa somepostauksissaan meille muille: paha on väärin.

Lahtinen on tässä jutussa esimerkkinä uudesta ajan hengestä, joka on nyt voimissaan. Se liike on uusi puritanismi."

Edellä oleva on lainaus Jose Riikosen blogista .

”Puritanismi perustui Raamattuun ja hurskauteen. Pyhää sanaa oli levitettäväkaikkialle ympäristöön, ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Puritaanien hallintomalli oli ankara, ja siihen sisältyi myös yritys estää lähi.mmäisten syntiset teot.”  -Wikipedia.

"Silloin voi syntyä halu kontrolloida niitä asioita, joita vielä voi kontrolloida, esimerkiksi omaa vartaloaan ja kulutustottumuksiaan. " -Mira Karjalainen. Helsingin yliopiston tutkija.

Karjalainen puhuu ortorektikoista, joiden pakkomielle on syödä mahdollisimman terveellisesti.

”Se on erikoista siksi, että siihen ei ole mitään syytä. Voisimme nauttia elämästä sen sijaan, että vahtaamme aktiivisuusrannekkeitamme”, Karjalainen sanoo.

Arvon tutkijalle ei ilmeisesti tule mieleen, että terveellinen ruoka ja kuntoilu voi olla ainoa keino pudottaa painoa, välttää diabetes tai sydänkohtaus? Varhainen kuolema?

"Esimerkiksi aikoinaan Hanoi Rocks-yhtyeessä runsaasti päihteiden kanssa sekoillut Michael Monroe on vaihtanut huumeet voimisteluun ja uimiseen ja on nykyään tunnettu smoothieiden ystävä.

Fitness-urheilu ja oikeanlainen syöminen ovat muodikkaita juttuja. Ulkoilu on muodikasta. Sienestys on muodikasta."

Mitä vikaa tuossa on?! Jospa ihmiset itse saavat päättää elämästään?

” Ei ole väärin eikä puritanismia että on alettu pohtia, mikä on sopivaa ja mikä ei.” 
-Veikka Lahtinen. 

Minuakin on epäsuorasti syytetty puritaaniksi. Ja miltei samaan hengenvetoon nimitelty vihervassariksi ja suvakiksi. 

Miksi asiallinen keskustelu somessa on niin vaikeaa?

Miksi ihmiset haluavat lyödä leimoja? Ettei keskustelua  tarvitse tai voi jatkaa?

Koska omia mielipiteitä ei voi puolustaa vaan on helpompi hyökätä henkilöön?

Tai "asiantuntija" sotkee keskusteluun pelkkää jargonia jota tuskin itsekään ymmärtää. 

Päivitys 21.11.2018.
 Vaimoni katseli tabletiltaan jotain vegaanikanavaa. Siellä joku kommentoi  jotakin  päivitystä, ja muutaan minuutin mittaisella videolla  toisti sanan "fucking" ja "motherfucker"  vähintään kaksikymmentä kertaa.
Olen siis ilmeisesti väärässä. Kaikki on sallittua. Vain kukkahattutädit ja -sedät valittavat "rumasta kielenkäytöstä.

That´s fucking clear now, you mothafukkas!

 

Harrastatko seksiä?

Uutiset Suomessa (siis noissa "iltalehdissä") kertovat melko usein, miten henkilö X "harrasti seksiä"  (selkosuomella: naiskenteli) henkilö Y:n kanssa. Jos (ja kun) kyseessä on julkkis, poliitikko tai molempia, kansa lukee ja "kauhistelee" uskottomuutta. Aina parempi (tai pahempi) jos kyseessä on ns. kunnon kansalaisena tunnettu henkilö.  Aviomies tai -vaimo.  Lasten isä tai äiti.

Minäkin olen elämässäni harrastanut joitakin asioita. Kuten poikasena postimerkkien keräämistä. Kunnes tajusin, että "koko maailman" keräämisessä ei   ollut järkeä. Olisi pitänyt kerätä mieluummin vaikka merkkejä perhosista, tai keskittyä tiettyyn maahan. (Ei kuitenkaan ainakaan Espanjaan, jonka merkeissä oli vain kenraali Franco tai Iso-Britanniaan, jonka mrkeissä oli yleensä kuningatar.)  Myöhempiin harrastuksiin kuuluivat mm. levyjen keräily, lukeminen, elokuvat  ja kuntoilu.  

Harrastaminen tarkoittaa urheilussa että on "amatööri",  siis ei-ammattilainen.

Seksin harrastaminen siis tarkoittaa ei-ammattilaista suhdetta kahden ihmisen välillä?  Vai kuinka?  Seksiammattilaisethan ovat asia erikseen. 

En ole koskaan harrastanut seksiä.  Se ei ole todellakaan kuulunut harratuksiini. Toki nuorena sitä halusi niin paljon kuin mahdollista. Tai vieläkin enemmän... olisi kai pitänyt alkaa muusikoksi? 

Olisiko parempi kutsua sitä harjoittamiseksi?
 Ei pidä sekoittaa harjoittelemiseen mikä on taas ihan eri juttu.

Sanat ovat symboleita.  

Minulle sanat, etymologia, ovat tärkeitä. Siksi yleensä vältän monia nykykielen hyväksymiä ns. alatyylin ilmaisuja. Ainakin kirjoitetussa tekstissä. 

Ehkä vain olen tullut vanhaksi. Tosihan sekin on.  

Vaimoni on vegaani

Vaimoni on ollut vegaani jo jonkin aikaa. Lähinnä siitä syystä, että hänelle tehtiin  leikkaus (sleeve gastrectom englanniksi, suomenkielistä nimeä en löytänyt) jonka tuloksena hän pystyi syömään vain pienen osan siitä, mitä aikaisemmin. Tarkoitus oli pudottaa runsaasti painoa, ja se onnistui. Hän ei katso olevansa vegaani ns. eettisistä syistä, vaikka kammoksuukin mm. nykyistä teollista ruuan tuotantoa. 

Koska nautitun ruuan määrä väheni radikaalisti, sen laadun piti olla hyvä. Tarvittavat proteiinit, vitamiinit jne. piti löytää.

Se johti vegaaniruokaan. 

Vaimo on terveempi kuin koskaan. Samalla olen itsekin tottunut syömään samaa ilmeisesti todella terveellistä ruokaa kuin hän. Painokin on pudonnut ihan huomaamatta.

No, joskus haluan (ja syönkin) makkaraa, pitsaa, enkä ole koskaan lopettanut myöskään kananmunien syöntiä.  Kananpoikaa tekee mieli, ja kalkkunaa. Vaikka tiedän, miten ne "kasvatetaan". Kala kuuluu ravintooni. Maitotuotteet, kuten juustot (pitsaa lukunottamatta) ja jugurtin olen myös hyljännyt. Maitoa en ole juonut vuosikymmeniin, en edes sitä rasvatonta eli "kurria" kuten maalla kasvanut äiti sitä kutsui.

Maailma muuttuu hitaasti. Minulla ei ole kovinkaan monta vuotta aikaa sitä muuttaa.  Vegaaniksi tuskin alan, ja kasvissyöjänäkään en varmasti tule olemaan tiukkapipoinen. 

Olen kuitenkin  ottanut pienen askeleen eteenpäin.  Enkä tunne paljonkaan menettäneeni.
Vaikka kyllä joskus muistelen miten hyvältä maistuivat mm. cheddar ja sinihomejuusto...