Koirani kuoli - entä sitten?

Billy aka William Williamsson

Tänään noin kello 1 ip pitkäaikainen kaverini, koirani William eli Billy kuoli.  Kolme erilaista pistosta tarvittiin: rauhoittava, nukuttava, ja lopulta sydämen pysäyttävä.

Billyn terveys oli mennyt alaspäin jo pari vuotta. 
Kuusitoista ja puoli vuotta lopulta  eläneen, ns. monirotuisen (sekarotuisen) koiran maksa ja munuaiset eivät toimineet enää  hyvin, oireet ilmenivät jo pari vuotta sitten.  Yhdessä eläinlääkin kanssa valitulla erikoisdieetillä  ja lääkityksellä pystyimme pitämään Billyn  kuitenkin hyvässä kunnossa pitkään. Koira oli iloinen ja aktiivinen.

Billy oli pentuna  ns. hylätty koira. Koska se ei ollut puhdasverinen terrieri, omistajat hylkäsivät.  Triple A oli pelastanut eläväisen pennun. Olen kertonut Billystä aiemminkin. Parikin kertaa.

Melkein koko Espanjassa elämäni ajan Billy oli kanssani. Ennen Billyä en tuntenut ketään, mutta  kuukausien aikana opin  Espanjan kielen perusteet. Tutustuin jatkuvasti uusiin koiranomistajiin, mikä oli minulle uusi kokemus. Koiranomistajat (tai ainakin suurin osa) tuntuivat olevan myös melkein "oma rotunsa": oli kansallisuus mikä hyvänsä, aina riitti juttua lemmikeistä. Oltiin kuin samaa perhettä.

Vuosien aikana olemme (minä ja Billy) menettäneet monta ystävää.

Sekä koirissa että ihmisissä 

Nyt Billy on poissa. Joku voi sanoa: naurettavaa surra VAIN KOIRAA. Kun maailmassa niin monta ongelmaa, nälkäisiä ihmisiä, pakolaisia, sotia.  "Sun koiras söi parempaa ruokaa kuin monet ihmiset". Tosihan  se on.

Antaa heidän sanoa. Suulla suuremmalla voisin sanoa: Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.

R.I.P. Billy.  En unohda sinua koskaan.

 

Todellisuus ja "todellisuus"

Olen elämässäni tuntenut monia  ihmisiä, jotka eivät ole olleet "lukuihmisiä". Monet heistä (kuten nykyisen vaimoni isä) elivät elämän, josta olisi helposti voinut kirjoittaa kirjan tai pari tai tehdä elokuvan. Kuten vaimoni elämästäkin.

En usko että oma isäni luki montakaan romaania. Tuntemattoman sotilaan varmasti, samoin Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Hän kuitenkin seurasi uutisia ja osallistui politiikkaan ja ay-liikkeeseen koko elämänsä ajan, eläkeikään saakka. Tietokirjoja (lähinnä muistelmia ym. hän kyllä luki. Äitini luki paljon, ja vanhempana lähinnä historiaa ja muistelmia.  Kaikki siskot ja veljet ovat olleet lukuihmisiä.

Olen aina lukenut. Siitä asti kun opin tuon taidon. Joskus nuoruudessani  kun juttelin kaverini kanssa, totesimme, että esimerkiksi aamiaispöydässä luemme vaikka tekstiä maitopurkin kyljestä, ellei muuta ole saatavissa... 

Onko lukeminen tärkeää? Antaako se enemmän kuin esimerkiksi elokuvan tai sarjaohjelman tai dokumentin katsominen?  

Katselen paljon myös elokuvia. Luen joka ikinen päivä. Kumpi antaa enemmän?  En osaa sanoa. Kuva voi vaikuttaa vahvasti. Järkyttää. Innostaa.  "Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa".  Propagandaan on aina käytetty kuvia. Tänä päivänä, kun kuvien manipulointi on helppoa, ehkä enemmän kuin koskaan. 

En halua luokitella ihmisiä.  Jos (ja kun) joku ei halua lukea "tarinoita" tai katsella filmejä jotka ovat "satuja", hyvä on.  Maailma on varmasti tarpeeksi jännittävä ilman keksittyjä tarinoitakin.  Nykyisen vaimoni ja hänen perheensä elämästä voisi kirjoittaa vaikka useammankin tarinan. He kaikki asuvat syntymämaansa ulkopuolella. Ovat siis ollet maahanmuuttajia. Asuvat kolmella mantereella. 

Minä haluan elää maailmassa, missä todellisuuden rinnalla on olemassa myös "todellisuus" joka on kirjoittajan luoma. Niin kauan, kuin tuota keksittyä todellisuutta ei esitetä totena. Kuten nykyisin yhä enemmän tuntuu tapahtuvan.  

 

MIKSI VIHAAN PERSUJA (?) eli sitäkö saa mitä tilaa...

Ylläolevan otsikon voi kirjoittaa sekä kysymysmerkin kanssa että ilman.

Ilman kysymysmerkkiä se merkitsisi, että myönnän näin olevan, ja (mahdollisesti) haluan selvittää  miksi. 

Kukaan (ilmeinen tai selkeästi) perussuomalaisten kannattaja/äänestäjä ei ole minulle tuota kysymystä esittänyt. Ilmeisesti siksi, että heidän mielestään vastaus on selvä: olen vihervassari. Se riittää.  Yllättävää kyllä, minulta on kysynyt pikemminkin liberaalia maailmankatsomusta edustava ihminen, mihin "persuvihani perustuu"!  Ja toisaalta, perussuomalaisten kannattaja ihmetteli joskus "miten kenestäkään voi tulla vihervassari?!"  Tarkoittaen ilmeisesti minua.

Perussuomalaisten ja heidän kannattajiensa/äänestäjien sanastossa vihervassari on lähestulkoon jokainen, joka ei ole heidän kanssaan yhtä mieltä.  No, ehkä kokoomusta ja kristillisiä lukuun ottamatta.  

Jotkut käyttävät vieläkin raflaavampaa ilmaisua: vihervassari mädättäjä. Muitakin nimiä on: suvaitsevaisto (suvakit) jne jne.

Vihelletäänpä peli poikki.

Isäni oli demari. Aikana, jolloin puolueella oli maine työväen puolueena. Demokratian puolustaja, niin vasemmalta kuin oikealtakin tulevia äärimmäisliikkeita vastaan.   Nuorena näin demarit liian "kesyinä". Halusin, monen sen ajan nuoren tavoin, muuttaa yhteiskuntaa.  Sama halu minulla on edelleen, mutta malttia on enemmän.

Sen jälkeen kun lähdin Suomesta, poliittinen tilanne ja ilmasto on muuttunut rankasti. Perussuomalaiset on kasvanut yhden miehen puoluesta suurpuolueeksi. 

Puolueen ohjelma on  sekoitus sosiaalisia tavoitteita ja ylikansallista uhoa. Suomalaisuus nähdään arvona, joka ei saa muuttua vieraiden kulttuurivaikutteiden kautta. Näin asia sanottuna poliittisesti korrektilla kielellä.  Kannattajien ja puoluetta äänestävien kielikuvat ovat suorempia: mm. nekrut ja ählämit  (muslimit) pitää lähettää takaisin omaan maahansa ("postimerkki perseeseen ja ulos") tai, jos ovat syyllistyneet rikosksiin., "ne pitää opettaa pesäpallomailalla tai viedä saunan taakse ja lopettaa". 

Puolueen puheenjohtaja Soini  on (tietysti) kieltänyt vihapuheiden oikeutuksen (ja lisää tietysti  molempiin suuntiin).
Poliitikko ei yleensä.suoranaista vihapuhetta halua julkisesti esittää. Poikkeuksiakin on.  Puolueen jäsen, MEP  Jussi Halla-aho on saanut tuomion vihapuheesta. Puolueen kansanedustaja ja Suomen Sisun pj. Olli Immonen on kokoontunut Suomen Vastarintaliikkeen eli avoimesti kansallissosialistista yhteispohjoismaista valtiota kannattavan liikkeen kanssa suunnittelemaan "strategiaa taistelussa, joka tulee tapahtumaan". 

Perussuomalaiset EI ehkä ole pohjimmiltaan  natsi- eikä fasistipuolue. On kuitenkin ilmeistä, että osa sen jäsenistä on natsimielisiä. Halla-ahon puheet ovat selkeästi rasistisia.  Puolueen "maahanmuuttokriittinen" ohjelma pyrkii eristämään Suomen tämän päivän maailmassa, ja on epäsuorasti rasistinen. Tässä lienee minulle ja useimmille muille jo tarpeeksi syitä olla hyväksymättä puolueen linjaa ja tavoitteita. Puhumattakaan puolueen arvokonservatiivisesta suhtautumisesta mm. avioliittolakiin ja taiteisiin.

Entisen sosiaalidemokraatin ja ydinvoimalobbaajan, "työmies" Matti Putkosen uho haastaa lehtiä ja jopa yksityisiä ihmisiä oikeuteen natsisyytteiden takia on perinteistä "tämähän on poliittista ajojahtia"- ja uhritaktiikkaa.  Pitkään politiikassa mukana olleena Putkosen tietää, että puolue, oli se hallitusvastuussa tai ei, joutuu kokemaan ja kestämään myös kritiikkiä.  Todettakoon, että vuoteen 2011 asti perussuomalaiset vastustivat ydinvoimaa.   Ja hallitukseen menoon saakka he sanoivat jyrkän EI Kreikan tukipaketille. Taisi siis Putkonen tulla oikeaan puolueeseen; takinkääntö sujuu siellä mallikkaasti.

Joten, summa summarum: En todellakaan vihaa perussuomalaisia. Luultavasti suuri osa sen kannattajista ja äänestäjistä on "tolkun ihmisiä". Mikäli vihapuheet, perättömät huhut ja jopa väärennökset mm. maahanmuuttajien uskomattomista etuisuuksista jäisivät pois, eivätkä sen jäsenet örveltäisi kännissä julkisuudessa ja veisi kavereitaan näyttämään natsitervehdystä eduskunnassa, puolue voisi kerran jopa olla todella ihan salonkikelpoinen.  Mutta siihen asti: Takkiani en käännä.  

Näillä mennään. Ei mulla muuta.
































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































  

Mää olin TAAS Mänttässä! Ja koko kylä tanssi ja soi. (2015)

Helena Haaparannan

 

Matka Mänttään (Mänttä-Vilppula) alkoi perjantaina 24.7.  inhimillisesti katsoen kammottavaan herätysaikaan: kello kolme (3). Ilma on jo (tai edelleen, aamuyöstä) kuuma. Kapsäkki on pakattu, kaikki kunnossa. Aamiainen (vai yöpala?), sitten matkaan.
Lentoasemalla rutiinit, odottelua, lopulta koneeseen.

Vierustovereiksi sattuu eläkeläispariskunta Benalmadenasta. Pakenevat helteitä vilpoiseen kotimaahan. Juttelemme mukavia, ja matka joutuu. Neljä tuntia ja kymmenen minuuttia, ja ollaan Tampereella.  Tytär vie kyydissä Mänttään, mutta palaa itse Tampereelle, kun ensin on käynyt mummoa katsomassa.

Mää oon Mänttästä -tapahtuma oli jo käynnistynyt torilla, minne en ajoissa  ehtinyt. Sen sijaan Los Dosin  keikalle ehdin.  Göstan konsertti jää väliin ja nukkumatti alkaa kutsua jo hyvissä ajoin.

Neon 2, eikun siis,  son  Los Dos.

Lauantaina 25.7. sitten katseltiin reinofutista ja ihan "oikeatakin" jalkapalloa Mäntänvuoren kentällä:
13 Reinofutis, FC Juicen kirjasto vs. FC Kop@  Juicen kirjaston pojat ovat ilmeisesti treenanneet jalkapalloa, eivät vain lukeneet ja kuunneelleet Leskistä. Selkeä voitto vieraille.
14 Ainofutis,  FC Märylin vs. FC Ladies. Kotijoukkue taisteli urhoollisesti, mutta niukka tappio tuli yleisön kannustuksesta huolimatta.
15 Valon peli, Mäntänvuoren jalkapallokenttä: Valo - LeKi Futis.Valolle maalin tappio, vaikka tilanteita oli ja kannustus oli raivokasta.
Kormus viihdytti jalkapallo-otteluiden lomassa. Mm.Juicen kappaleita. Maukasta suomirockia.

Katusählyn loppuottelunkin ehdin näkemään...

Vuorenmaja tarjosi jälleen hyvää musiikkia ja hyvää seuraa.  Radio Autere lähetti paikalta  ohjelmaa suorana. Helena Haaparannan konsertissa soi sähkökannel!  https://soundcloud.com/helena-haaparanta/smoke-on-the-water-live-vuorenmaja-2572015?fb_action_ids=10153560732959596&fb_action_types=soundcloud%3Apublish
  Myöhemmin illalla  Night Club Kane goes punk and pogo, lauteilla Metsäliitto Mäntän konttori ja Rattus.  Paikalla oli monia tuttuja, mutta keskustelu on hieman vaikeaa, kun bändien vahvistimet ovat täysillä. Musiikista en sano mitään...different strokes for different folks...

Sunnuntaina sataa aina lauloi Tapio Rautavaara aikoinaan, ja niin satoi nytkin. Päivä meni siis melkein ns. Punaiselle Ristille.  

"Lomaa" oli toki vielä paljon jäljellä. Tiistaina piti tottakai poiketa Vilppulan torilla kahden siskon kanssa, ja samat tututhan siellä oli kuin aikaisempinakin vuosina. Muurinpohjalettu ja kahvi olivat tietysti must.

          

                                                  

Keskiviikkona oli vuorossa matkan kulttuuripitoisin päivä.  Tutustuminen aikuisen tyttären kanssa Gösta- museoon sekä   Mäntän Kuvataideviikkojen antiin Pekilossa. 

                                                                     Vuoden museo Gösta  oli todella tutustumisen arvoinen niin itse paikkana kuin kokoelmiensa vuoksi. . 

Pekilon kokoelma oli toki ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen, mutta osa taiteesta,    joka oli hyvin sähköistä            ( eli  paljon videokuvaa ja ääntä) ei aina täysin minulle auennut.
                                                             

Torstaipäivälle ei juurikaan ollut suunnitelmia, paitsi siirtyminen Tampereelle, josta sitten perjantaina oli  vuorossa lento Malagaan ja siirtyminen Aurinkorannikon helteisiin Suomen viileydestä.   Onneksi viikolla olleista  neljänkymmen asteen lämpötiloista oli tultu ainakin hieman alas.

Viikko on lyhyt aika, varsinkin kun käytännössä matkoihin siitä kuluu kaksi päivää. Mutta aikaahan on, ja kello tikittää lisää jatkuvasti (minulla kun sellainenkin muinaismuisto kuin rannekello yleensä on mukana) ... ehkäpä jälleen ensi vuonna mää oon Mänttässä? Que será será...¡Hasta la vista!

           

 

Poika nimeltä Päivi

Jotkut romaanit alkavat jotensakin näin: "Ehkä kaikki alkoi silloin, kun..."  tai:  "Jälkeenpäin olen miettinyt, milloin kaikki oikeastaan sai alkunsa."  (En muuten muista lukeneeni koskaan kirjaa, joka alkaisi "Oli synkkä ja syksyinen yö"...tuli vain mieleen.)

Mistä alkoi nykyisin lähes päivittäinen keskustelu seksualisuudesta, vapaudesta päättää omasta seksuaalisuudestaan, jopa kieltäytyä  tekemästä mm. monissa lomakkeissa vaadittua valintaa             (  ) nainen   (  ) mies. On vaadittu oikeutta valita esim. (  )  ei ilmoitettu.  Tai  (   ) muu.

Kun Venäjän painostus homoseksuaaleja kohtaan tuli laajemmin tunnetuksi lännessä, monet alkoivat "tunnustaa väriä". Sateenkaaren värit tulivat eräänlaiseksi vapauden symboliksi. Suomalaisen ministerin kannanotto tällä tavalla oli joistakin ihmisistä väärin.  Gay Pride -mielenosoituksiahan on ollut toki jo paljon kauemminkin.

Suomessa odotetusti kristilliset piirit  ja  arvokonservatiivinen Perussuomalaiset ovat olleet avointa homoseksuaalisuuden hyväksymistä vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki sai paljon vastustusta myös Suomessa. Espanjassa laki tuli voimaan jo 10 vuotta sitten.

Olen monesti keskustellut (vai pitäisikö jopa sanoa väitellyt) ihmisten kanssa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta ja kasvamisesta naisiksi ja miehiksi.  Joidenkin mielestä tytöt kasvatetaan kilteiksi ja sopeutuvaisiksi, kun taas pojille annetaan paljon enemmän vapauksia.

Tosi on, että monet  äidit haluavat tehdä pikku tyttärestään prinsessan, pukea pinkkiin, vaunutkin luultavasti ovat pinkit, ja myös  se eka kolmipyörä. Nukkea hoidetaan pienestä asti.

Poika taas puetaan siniseen, kolmipyöräkin on melko varmasti  poikien väriä. Auto on luultavasti ensimmäinen leikkikalu. Poika ei kuitenkaan ole prinssi. Hän on vaikkapa palomies tai poliisi tai rekkakuski.

Lapset oppivat vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos ja kun pieni tyttö näkee äidin tai naapurin tädin hoitavan vauvaa, tuskin on mikään ihme, että hän myös haluaa hoitaa omaa "vauvaansa".  Äiti ehkä opettaa kattamaan pöytää. Tekemään "naisten töitä".
Poika taas näkee isän ehkä korjaavan autoa, polkupyörää, kodinkonetta. Isällä on työkalupakki, täynnä mielenkiintoisia tavaroita. Isä vie pojan potkimaan palloa. Ehkä opettaa vuolemaan puukolla.

Näitä voi väittää stereotypioiksi, mutta ovatko ne?

Uutinen kertoi, että neuvolakortin väri muuttui neutraaliksi, vihreäksi. Ei enää punaista/pinkkiä tytöille, sinistä pojille. Tätä vastaan tuskin kenelläkään on mitään?

Ruotsissa on kuuleman mukaan suunniteltu neutraalia muotoa hän-pronominille. Suomihan on tässä suhteessa neutraali: meillä ei ole eri sanaa naiselle ja miehelle (tai tytölle ja pojalle).  Minusta tämänkaltainen tasa-arvo EI ole hyvä asia, esim. joskus lukiessa ei tiedä kumpaa sukupuolta henkilö on. Myöskin kerronnan kannalta on sujuvaa, kun esim. avioparista voidaan käyttää esim he - ja she -muotoja. Kääntäjän täytyy käyttää muuta sanaa: jännityskirjoista on tuttu tilanne, kun vaikkapa epäillystä käytetään alkukielellä  he- sanaa, ja joku kysyy: mistä tiedämme että hän on mies. (Kääntäjän on ollut pakko käyttää suomeksi mies-sanaa).

Jotkut tasa-arvon kannattajat (?) eivät kuulema ymmärrä, miksi pitää käyttää muotoa "naiskirjailija" tms. kun taas miespuolisesta ihmisestä vastaavaa muotoa ei käytetä. Ehkä näin.
Mutta, jatketaanpa eteenpäin. Pitäisikö  sitten esimerkiksi  urheilussa olla sama laji kaikille, ei erikseen miehille ja naisille?
Pitäisikö nimet muuttaa sukupuolineutraaleiksi, jolloin ihmisen nimestä ei voi päätellä sukupuolta?
Joitakin tällaisia  nimiähän on jo olemassa. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia.

Ennenkuin joku syyttää minua asioiden sotkemisesta, minun täytyy sanoa, että olen tässä puhunut monista asioista, jotka kaikki liittyvät kuitenkin sukupuoleen ja sukupuolisuuteen.   Tiedän varsin hyvin, että esim. sukupuoli-identiteetti ei ole kaikille selkeä asia.  Tarkoitus ei ole provosoida, ei ärsyttää. Päin vastoin, toivon, että asioista voidaan keskustella. Suomalainen keskusteluilmasto ei valitettavasti  juuri nyr vaikuta kovinkaan hyvältä.  Ihmiset tuntuvat linnoittuneen omiin bunkkereihinsa. Toivottavasti olen väärässä!

Voi hyvä tavaton! - vai : hyvät tavat on? Tervetuloa Aurinkorannikolle!

Vuonna 1965 Kalevi Keihänen perusti Suomeen yhtiön nimeltä Keihäsmatkat.

Yhtiö myi (lähinnä viikon) seuramatkoja Espanjaan ja Kanarian saarille.
Monelle suomalaiselle uusi, halpa matkatoimisto antoi mahdollisuuden matkustaa etelän aurinkoon.

Keihäsmatkojen idea oli viedä ihmisiä maahan, missä Juha Watt Vainion  "Seiväsmatkat"-kappaleen mukaan "siellä melkein ilmaista on janojuomaa, kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa."

Noihin aikoihin suomalaisten maine Espanjassa rankasti juovana kansana syntyi.  Rinnalle - ja ohikin -  ovat nykyisin nousseet lähinnä nuoret britit  joista yllättävän monet ovat nuoria naisia  (suomalaiset juomarit aikoinaan  olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä).

Hei, meillä on tosi kivaa!

 Mikä sitten on tilanne tänään?
Alue, jolla asun, ei ole kaikken "coolimpia" rannikolla.

Meitä lähellä ei ole diskoja eikä huumeita.

Kahvila/grilli Rocca on paikka, jossa iltaisin istuu lähinnä perheitä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Saksasta.
Ja - tottakai - myös paikallisia ihmisiä. Espanjalaisia ja muualta tulleita. Ainoa selkeästi häiritsevän juopunut pari oli joskus ruotsalainen, noin kolmikymppinen pariskunta, joka soitti musiikkia omalta tabletiltaan, ja hihkui ihmisiä tanssimaan. Muiden asiakkaiden pyynnöstä henkilökunta pyysi heitä lopettamaan, ja suuttuneet svenskit poistuivat ilmeisesti  "parempaan" paikkaan...

 Espanjalaiset (ainakaan Andalusiassa) eivät ole yhtä "hienostuneita" kuin vaikkapa  italialaiset.
Toki ravintolaan mennessä oletetaan tietynlaista asiallista pukeutumista, mutta, koska esim. Aurinkorannikko on lomaseutua, on sallittua pukeutua shortseihin ja t-paitaan, esimerkiksi.
Olen kyllä huomannut, että naiset mieluusti laittautuvat nätiksi; kaunis mekko, meikkiä. Miehille taas riittää että ne polvihousut ovat suht. puhtaat eikä se Manchester Unitedin fanpaita haise hielle...parrankin saattaa ajaa, vaikka lomalla ollaankin.

Rantaravintolat toki ovat asia erikseen. Niissä voi olla ranta-asussa. Mieluusti ehkä kietaistaan jotakin kevyttä ylle.

Mutta on yksi asia jokaisen turistin tulisi muistaa. Kauppaan, oli se sitten pieni tai suuri supermarket, EI pitäisi mennä ilman paitaa (miehet) tai bikineissä tai muussa uima-asussa.  Takavuosina oli näkyvissä tekstejä ja kuvia kertomaan tämän. Toisaalta,  kauppias tai supermarket tarvitsee asiakkaitaan, joten helposti ei ketään estetä sisään tulemasta.

Girls just wanna have fu-un? 

Alkoholi on halpaa Espanjassa. Ja saatavuuskin on eri tasolla kuin Suomessa. Kannattaako silti kaataa kurkkuun kaksin käsin, kuten sanonta kuuluu? 

Miten  olisi, jos vaikka käyttäisi muutaman päivän  siitä  viikosta tai kahdesta ja  kävisi tutustumassa johonkin kiinnostavaan kohteeseen? Alhambraan?   Nerjaan?  tai vaikkapa Rondaan.

Silti ehtii siellä rannalla olla. Ja toivottavasti niin ettei nahka pala. Ja nauttia ruuasta ja juomasta. Kaikkea kun löytyy. Kiinalaista, intialaista, japanilaista, brittiläistä  - ja  hei - espanjalaista!  Suomalaistakin.  Jopa hampurilaisia. Jos joku niitä haluaa...

Tom Jones ja korvamato

 Brittiläisessa TV-ohjelmassa pyydettiin joskus vuosia sitten laulajalegenda Tom Jonesia kertomaan jokin hauska juttu show-maailmasta ja/tai itsestään. Löytyihän sellainen.

Mies meni britanniassa psykiatrille, kertoi olevansa huolissaan mielenterveydestään, kun niin usein kesken päivän  tuli jonkin laulun sanat mieleen, ja varsin usein Tom Jonesin kappaleen. 
Tohtori kuunteli, lohdutti sitten: "It´s not unsusual!"  

Joskus kun herään aamulla, mielessä soi jokin kappale. Olen ehkä "kuullut" sen unessa.  Valitettavan usein samaa tasoa Finnhits- tai That´s what I call music-kokoemissa (muuten tämä viimemainittu kokoelma on  nimeltään  tasan päinvastoin kuin itse ajattelen). 
Vielä pahempaa, jos heti aamusta radiossa (jota tosin aika harvoin aamulla kuuntelen) soi jokin "renkutus".
 Minkäs teet, kun joskus nuo biisit vain  jäävät ns. korvamadoksi päähän. 

Ja sitten alkaa ehkä  miettiä, mitä se sanoitus ihan oikeasti tarkoittaa.

.Turhaa touhua?

Voi olla.  Useinhan sanoitukset ovat tasoa: tykkäsin niin susta, mut nyt on elämä ilman sua ihan..k*sta...tai jotain sinne päin. Ja: miks menit pois kun sun kanssas niin kivaa olla voinut ollut ois. Illoin, milloin, silloin...

 Suuresti arvostamani, viime vuonna  edesmennyt Peter von Bagh 
 oli parhaiten tunnettu elokuvakriitikkona. Hän oli kuitenkin kiinnostunut myös populaarikulttuurista ylisummaan, mukkaanluettuna suomalainen pop- ja iskelmämusiikkki. Hän oli ilmeisesti se joka lanseerasi fraasin iskelmästä  kansakunnan kollektiivisena muistina.  

Mutta ovatko iskelmäsanoitukset sen arvoisia, että niitä kannattaa - jopa pitää - analysoida? Kertovatko ne jotakin todellista elämästä, yhteiskunnasta, maailmasta ja maasta? Ajasta?

Tässä hiljan kuuntelin (musiikin suhteen) tyypillistä "oldies but goodies"- tyyppistä, suomalaista radioasemaa netin kautta. (Terveisiä vaan Radio Autereelle. Kanava toki lähettää paljon muutakin, ja ilmeisesti on paljolti kuvassa  eli äänessä mukana mm. Mäntän Kuvataideviikkojen aikana.)

Virve "Vicky" Rosti  lauloi Sata salamaa -biisiä. 
 Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa toivo jäljelle jää..

Siis...hetkinen. Mitkä sata salamaa? Miten se elämä räjähtää? 

Myöhemmin Vicky kertoo "vievänsä turvaan tämän rakkauden". Turvaan mistä? Keneltä?  

Ja näitähän riittää. Nerokkaita sanoituksia.Vaikkapa kappale  Sade. Laulajana Markku Suominen.

"satoihan eilenkin
kun sut jälleen kohtasin
ja hiustes kastuvan näin,
sen muistan jälkeenkinpäin"

Siis...eh. muistan sen jälkeenkin päin, siis mitä tapahtui eilen? Hyvä muisti!


Seuraavaksi takavuosien suursuosikki Dingo:

 "Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun talon aution kanssasi jaan
ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon."

Ravistaa todella pahasti, aivovaurio uhkaa!

Dingon lisäksi Suomen Porista on tullut toinenkin suosittu yhtye: Yö.   Yhtyeen sanoitukset ovat saaneet jokseenkin ristiriitaisen vastaanoton. Joillekin "syvälliset" sanoituksen ovat kolahtaneet
 kuin tuhat wattia, joillekin niistä on (ainakin kuvaannollisesti) tullut syyhyä...

"Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan Nuoruuden lähteestä kai haaveilee ja tuska laimenee, tai miten vaan. Taas hetken lähempänä kuolemaa ei haihdu tuska milloinkaan Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan... Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa..."

Kansakunnan kollektiivinen muisti. Tai miten vaan.
Mutta korvamato on korvamato. Ne kaikkein ärsyttävimmät(kin)  biisit tuntuvat sinne tarttuvan.  Korvaan. Jos kohta joskus ihan kivatkin biisit. 

******

 No, ei tämä nyt hassumpi ole: Dingo ja Yö.