Mää olin TAAS Mänttässä! Ja koko kylä tanssi ja soi. (2015)

Helena Haaparannan

 

Matka Mänttään (Mänttä-Vilppula) alkoi perjantaina 24.7.  inhimillisesti katsoen kammottavaan herätysaikaan: kello kolme (3). Ilma on jo (tai edelleen, aamuyöstä) kuuma. Kapsäkki on pakattu, kaikki kunnossa. Aamiainen (vai yöpala?), sitten matkaan.
Lentoasemalla rutiinit, odottelua, lopulta koneeseen.

Vierustovereiksi sattuu eläkeläispariskunta Benalmadenasta. Pakenevat helteitä vilpoiseen kotimaahan. Juttelemme mukavia, ja matka joutuu. Neljä tuntia ja kymmenen minuuttia, ja ollaan Tampereella.  Tytär vie kyydissä Mänttään, mutta palaa itse Tampereelle, kun ensin on käynyt mummoa katsomassa.

Mää oon Mänttästä -tapahtuma oli jo käynnistynyt torilla, minne en ajoissa  ehtinyt. Sen sijaan Los Dosin  keikalle ehdin.  Göstan konsertti jää väliin ja nukkumatti alkaa kutsua jo hyvissä ajoin.

Neon 2, eikun siis,  son  Los Dos.

Lauantaina 25.7. sitten katseltiin reinofutista ja ihan "oikeatakin" jalkapalloa Mäntänvuoren kentällä:
13 Reinofutis, FC Juicen kirjasto vs. FC Kop@  Juicen kirjaston pojat ovat ilmeisesti treenanneet jalkapalloa, eivät vain lukeneet ja kuunneelleet Leskistä. Selkeä voitto vieraille.
14 Ainofutis,  FC Märylin vs. FC Ladies. Kotijoukkue taisteli urhoollisesti, mutta niukka tappio tuli yleisön kannustuksesta huolimatta.
15 Valon peli, Mäntänvuoren jalkapallokenttä: Valo - LeKi Futis.Valolle maalin tappio, vaikka tilanteita oli ja kannustus oli raivokasta.
Kormus viihdytti jalkapallo-otteluiden lomassa. Mm.Juicen kappaleita. Maukasta suomirockia.

Katusählyn loppuottelunkin ehdin näkemään...

Vuorenmaja tarjosi jälleen hyvää musiikkia ja hyvää seuraa.  Radio Autere lähetti paikalta  ohjelmaa suorana. Helena Haaparannan konsertissa soi sähkökannel!  https://soundcloud.com/helena-haaparanta/smoke-on-the-water-live-vuorenmaja-2572015?fb_action_ids=10153560732959596&fb_action_types=soundcloud%3Apublish
  Myöhemmin illalla  Night Club Kane goes punk and pogo, lauteilla Metsäliitto Mäntän konttori ja Rattus.  Paikalla oli monia tuttuja, mutta keskustelu on hieman vaikeaa, kun bändien vahvistimet ovat täysillä. Musiikista en sano mitään...different strokes for different folks...

Sunnuntaina sataa aina lauloi Tapio Rautavaara aikoinaan, ja niin satoi nytkin. Päivä meni siis melkein ns. Punaiselle Ristille.  

"Lomaa" oli toki vielä paljon jäljellä. Tiistaina piti tottakai poiketa Vilppulan torilla kahden siskon kanssa, ja samat tututhan siellä oli kuin aikaisempinakin vuosina. Muurinpohjalettu ja kahvi olivat tietysti must.

          

                                                  

Keskiviikkona oli vuorossa matkan kulttuuripitoisin päivä.  Tutustuminen aikuisen tyttären kanssa Gösta- museoon sekä   Mäntän Kuvataideviikkojen antiin Pekilossa. 

                                                                     Vuoden museo Gösta  oli todella tutustumisen arvoinen niin itse paikkana kuin kokoelmiensa vuoksi. . 

Pekilon kokoelma oli toki ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen, mutta osa taiteesta,    joka oli hyvin sähköistä            ( eli  paljon videokuvaa ja ääntä) ei aina täysin minulle auennut.
                                                             

Torstaipäivälle ei juurikaan ollut suunnitelmia, paitsi siirtyminen Tampereelle, josta sitten perjantaina oli  vuorossa lento Malagaan ja siirtyminen Aurinkorannikon helteisiin Suomen viileydestä.   Onneksi viikolla olleista  neljänkymmen asteen lämpötiloista oli tultu ainakin hieman alas.

Viikko on lyhyt aika, varsinkin kun käytännössä matkoihin siitä kuluu kaksi päivää. Mutta aikaahan on, ja kello tikittää lisää jatkuvasti (minulla kun sellainenkin muinaismuisto kuin rannekello yleensä on mukana) ... ehkäpä jälleen ensi vuonna mää oon Mänttässä? Que será será...¡Hasta la vista!

           

 

Poika nimeltä Päivi

Jotkut romaanit alkavat jotensakin näin: "Ehkä kaikki alkoi silloin, kun..."  tai:  "Jälkeenpäin olen miettinyt, milloin kaikki oikeastaan sai alkunsa."  (En muuten muista lukeneeni koskaan kirjaa, joka alkaisi "Oli synkkä ja syksyinen yö"...tuli vain mieleen.)

Mistä alkoi nykyisin lähes päivittäinen keskustelu seksualisuudesta, vapaudesta päättää omasta seksuaalisuudestaan, jopa kieltäytyä  tekemästä mm. monissa lomakkeissa vaadittua valintaa             (  ) nainen   (  ) mies. On vaadittu oikeutta valita esim. (  )  ei ilmoitettu.  Tai  (   ) muu.

Kun Venäjän painostus homoseksuaaleja kohtaan tuli laajemmin tunnetuksi lännessä, monet alkoivat "tunnustaa väriä". Sateenkaaren värit tulivat eräänlaiseksi vapauden symboliksi. Suomalaisen ministerin kannanotto tällä tavalla oli joistakin ihmisistä väärin.  Gay Pride -mielenosoituksiahan on ollut toki jo paljon kauemminkin.

Suomessa odotetusti kristilliset piirit  ja  arvokonservatiivinen Perussuomalaiset ovat olleet avointa homoseksuaalisuuden hyväksymistä vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki sai paljon vastustusta myös Suomessa. Espanjassa laki tuli voimaan jo 10 vuotta sitten.

Olen monesti keskustellut (vai pitäisikö jopa sanoa väitellyt) ihmisten kanssa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta ja kasvamisesta naisiksi ja miehiksi.  Joidenkin mielestä tytöt kasvatetaan kilteiksi ja sopeutuvaisiksi, kun taas pojille annetaan paljon enemmän vapauksia.

Tosi on, että monet  äidit haluavat tehdä pikku tyttärestään prinsessan, pukea pinkkiin, vaunutkin luultavasti ovat pinkit, ja myös  se eka kolmipyörä. Nukkea hoidetaan pienestä asti.

Poika taas puetaan siniseen, kolmipyöräkin on melko varmasti  poikien väriä. Auto on luultavasti ensimmäinen leikkikalu. Poika ei kuitenkaan ole prinssi. Hän on vaikkapa palomies tai poliisi tai rekkakuski.

Lapset oppivat vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos ja kun pieni tyttö näkee äidin tai naapurin tädin hoitavan vauvaa, tuskin on mikään ihme, että hän myös haluaa hoitaa omaa "vauvaansa".  Äiti ehkä opettaa kattamaan pöytää. Tekemään "naisten töitä".
Poika taas näkee isän ehkä korjaavan autoa, polkupyörää, kodinkonetta. Isällä on työkalupakki, täynnä mielenkiintoisia tavaroita. Isä vie pojan potkimaan palloa. Ehkä opettaa vuolemaan puukolla.

Näitä voi väittää stereotypioiksi, mutta ovatko ne?

Uutinen kertoi, että neuvolakortin väri muuttui neutraaliksi, vihreäksi. Ei enää punaista/pinkkiä tytöille, sinistä pojille. Tätä vastaan tuskin kenelläkään on mitään?

Ruotsissa on kuuleman mukaan suunniteltu neutraalia muotoa hän-pronominille. Suomihan on tässä suhteessa neutraali: meillä ei ole eri sanaa naiselle ja miehelle (tai tytölle ja pojalle).  Minusta tämänkaltainen tasa-arvo EI ole hyvä asia, esim. joskus lukiessa ei tiedä kumpaa sukupuolta henkilö on. Myöskin kerronnan kannalta on sujuvaa, kun esim. avioparista voidaan käyttää esim he - ja she -muotoja. Kääntäjän täytyy käyttää muuta sanaa: jännityskirjoista on tuttu tilanne, kun vaikkapa epäillystä käytetään alkukielellä  he- sanaa, ja joku kysyy: mistä tiedämme että hän on mies. (Kääntäjän on ollut pakko käyttää suomeksi mies-sanaa).

Jotkut tasa-arvon kannattajat (?) eivät kuulema ymmärrä, miksi pitää käyttää muotoa "naiskirjailija" tms. kun taas miespuolisesta ihmisestä vastaavaa muotoa ei käytetä. Ehkä näin.
Mutta, jatketaanpa eteenpäin. Pitäisikö  sitten esimerkiksi  urheilussa olla sama laji kaikille, ei erikseen miehille ja naisille?
Pitäisikö nimet muuttaa sukupuolineutraaleiksi, jolloin ihmisen nimestä ei voi päätellä sukupuolta?
Joitakin tällaisia  nimiähän on jo olemassa. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia.

Ennenkuin joku syyttää minua asioiden sotkemisesta, minun täytyy sanoa, että olen tässä puhunut monista asioista, jotka kaikki liittyvät kuitenkin sukupuoleen ja sukupuolisuuteen.   Tiedän varsin hyvin, että esim. sukupuoli-identiteetti ei ole kaikille selkeä asia.  Tarkoitus ei ole provosoida, ei ärsyttää. Päin vastoin, toivon, että asioista voidaan keskustella. Suomalainen keskusteluilmasto ei valitettavasti  juuri nyr vaikuta kovinkaan hyvältä.  Ihmiset tuntuvat linnoittuneen omiin bunkkereihinsa. Toivottavasti olen väärässä!

Voi hyvä tavaton! - vai : hyvät tavat on? Tervetuloa Aurinkorannikolle!

Vuonna 1965 Kalevi Keihänen perusti Suomeen yhtiön nimeltä Keihäsmatkat.

Yhtiö myi (lähinnä viikon) seuramatkoja Espanjaan ja Kanarian saarille.
Monelle suomalaiselle uusi, halpa matkatoimisto antoi mahdollisuuden matkustaa etelän aurinkoon.

Keihäsmatkojen idea oli viedä ihmisiä maahan, missä Juha Watt Vainion  "Seiväsmatkat"-kappaleen mukaan "siellä melkein ilmaista on janojuomaa, kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa."

Noihin aikoihin suomalaisten maine Espanjassa rankasti juovana kansana syntyi.  Rinnalle - ja ohikin -  ovat nykyisin nousseet lähinnä nuoret britit  joista yllättävän monet ovat nuoria naisia  (suomalaiset juomarit aikoinaan  olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä).

Hei, meillä on tosi kivaa!

 Mikä sitten on tilanne tänään?
Alue, jolla asun, ei ole kaikken "coolimpia" rannikolla.

Meitä lähellä ei ole diskoja eikä huumeita.

Kahvila/grilli Rocca on paikka, jossa iltaisin istuu lähinnä perheitä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Saksasta.
Ja - tottakai - myös paikallisia ihmisiä. Espanjalaisia ja muualta tulleita. Ainoa selkeästi häiritsevän juopunut pari oli joskus ruotsalainen, noin kolmikymppinen pariskunta, joka soitti musiikkia omalta tabletiltaan, ja hihkui ihmisiä tanssimaan. Muiden asiakkaiden pyynnöstä henkilökunta pyysi heitä lopettamaan, ja suuttuneet svenskit poistuivat ilmeisesti  "parempaan" paikkaan...

 Espanjalaiset (ainakaan Andalusiassa) eivät ole yhtä "hienostuneita" kuin vaikkapa  italialaiset.
Toki ravintolaan mennessä oletetaan tietynlaista asiallista pukeutumista, mutta, koska esim. Aurinkorannikko on lomaseutua, on sallittua pukeutua shortseihin ja t-paitaan, esimerkiksi.
Olen kyllä huomannut, että naiset mieluusti laittautuvat nätiksi; kaunis mekko, meikkiä. Miehille taas riittää että ne polvihousut ovat suht. puhtaat eikä se Manchester Unitedin fanpaita haise hielle...parrankin saattaa ajaa, vaikka lomalla ollaankin.

Rantaravintolat toki ovat asia erikseen. Niissä voi olla ranta-asussa. Mieluusti ehkä kietaistaan jotakin kevyttä ylle.

Mutta on yksi asia jokaisen turistin tulisi muistaa. Kauppaan, oli se sitten pieni tai suuri supermarket, EI pitäisi mennä ilman paitaa (miehet) tai bikineissä tai muussa uima-asussa.  Takavuosina oli näkyvissä tekstejä ja kuvia kertomaan tämän. Toisaalta,  kauppias tai supermarket tarvitsee asiakkaitaan, joten helposti ei ketään estetä sisään tulemasta.

Girls just wanna have fu-un? 

Alkoholi on halpaa Espanjassa. Ja saatavuuskin on eri tasolla kuin Suomessa. Kannattaako silti kaataa kurkkuun kaksin käsin, kuten sanonta kuuluu? 

Miten  olisi, jos vaikka käyttäisi muutaman päivän  siitä  viikosta tai kahdesta ja  kävisi tutustumassa johonkin kiinnostavaan kohteeseen? Alhambraan?   Nerjaan?  tai vaikkapa Rondaan.

Silti ehtii siellä rannalla olla. Ja toivottavasti niin ettei nahka pala. Ja nauttia ruuasta ja juomasta. Kaikkea kun löytyy. Kiinalaista, intialaista, japanilaista, brittiläistä  - ja  hei - espanjalaista!  Suomalaistakin.  Jopa hampurilaisia. Jos joku niitä haluaa...

Tom Jones ja korvamato

 Brittiläisessa TV-ohjelmassa pyydettiin joskus vuosia sitten laulajalegenda Tom Jonesia kertomaan jokin hauska juttu show-maailmasta ja/tai itsestään. Löytyihän sellainen.

Mies meni britanniassa psykiatrille, kertoi olevansa huolissaan mielenterveydestään, kun niin usein kesken päivän  tuli jonkin laulun sanat mieleen, ja varsin usein Tom Jonesin kappaleen. 
Tohtori kuunteli, lohdutti sitten: "It´s not unsusual!"  

Joskus kun herään aamulla, mielessä soi jokin kappale. Olen ehkä "kuullut" sen unessa.  Valitettavan usein samaa tasoa Finnhits- tai That´s what I call music-kokoemissa (muuten tämä viimemainittu kokoelma on  nimeltään  tasan päinvastoin kuin itse ajattelen). 
Vielä pahempaa, jos heti aamusta radiossa (jota tosin aika harvoin aamulla kuuntelen) soi jokin "renkutus".
 Minkäs teet, kun joskus nuo biisit vain  jäävät ns. korvamadoksi päähän. 

Ja sitten alkaa ehkä  miettiä, mitä se sanoitus ihan oikeasti tarkoittaa.

.Turhaa touhua?

Voi olla.  Useinhan sanoitukset ovat tasoa: tykkäsin niin susta, mut nyt on elämä ilman sua ihan..k*sta...tai jotain sinne päin. Ja: miks menit pois kun sun kanssas niin kivaa olla voinut ollut ois. Illoin, milloin, silloin...

 Suuresti arvostamani, viime vuonna  edesmennyt Peter von Bagh 
 oli parhaiten tunnettu elokuvakriitikkona. Hän oli kuitenkin kiinnostunut myös populaarikulttuurista ylisummaan, mukkaanluettuna suomalainen pop- ja iskelmämusiikkki. Hän oli ilmeisesti se joka lanseerasi fraasin iskelmästä  kansakunnan kollektiivisena muistina.  

Mutta ovatko iskelmäsanoitukset sen arvoisia, että niitä kannattaa - jopa pitää - analysoida? Kertovatko ne jotakin todellista elämästä, yhteiskunnasta, maailmasta ja maasta? Ajasta?

Tässä hiljan kuuntelin (musiikin suhteen) tyypillistä "oldies but goodies"- tyyppistä, suomalaista radioasemaa netin kautta. (Terveisiä vaan Radio Autereelle. Kanava toki lähettää paljon muutakin, ja ilmeisesti on paljolti kuvassa  eli äänessä mukana mm. Mäntän Kuvataideviikkojen aikana.)

Virve "Vicky" Rosti  lauloi Sata salamaa -biisiä. 
 Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa toivo jäljelle jää..

Siis...hetkinen. Mitkä sata salamaa? Miten se elämä räjähtää? 

Myöhemmin Vicky kertoo "vievänsä turvaan tämän rakkauden". Turvaan mistä? Keneltä?  

Ja näitähän riittää. Nerokkaita sanoituksia.Vaikkapa kappale  Sade. Laulajana Markku Suominen.

"satoihan eilenkin
kun sut jälleen kohtasin
ja hiustes kastuvan näin,
sen muistan jälkeenkinpäin"

Siis...eh. muistan sen jälkeenkin päin, siis mitä tapahtui eilen? Hyvä muisti!


Seuraavaksi takavuosien suursuosikki Dingo:

 "Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun talon aution kanssasi jaan
ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon."

Ravistaa todella pahasti, aivovaurio uhkaa!

Dingon lisäksi Suomen Porista on tullut toinenkin suosittu yhtye: Yö.   Yhtyeen sanoitukset ovat saaneet jokseenkin ristiriitaisen vastaanoton. Joillekin "syvälliset" sanoituksen ovat kolahtaneet
 kuin tuhat wattia, joillekin niistä on (ainakin kuvaannollisesti) tullut syyhyä...

"Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan Nuoruuden lähteestä kai haaveilee ja tuska laimenee, tai miten vaan. Taas hetken lähempänä kuolemaa ei haihdu tuska milloinkaan Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan... Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa..."

Kansakunnan kollektiivinen muisti. Tai miten vaan.
Mutta korvamato on korvamato. Ne kaikkein ärsyttävimmät(kin)  biisit tuntuvat sinne tarttuvan.  Korvaan. Jos kohta joskus ihan kivatkin biisit. 

******

 No, ei tämä nyt hassumpi ole: Dingo ja Yö.

Yhdyssana on yhdyssana: Kansanedustaja on kansan edustaja?

Suomen vaalien tulos ja varsinkin sitä seurannut uusi hallitus on poikinut valtavan määrän kommentteja sosiaalisessa mediassa.

Jo ennen tulosta ja heti sen jälkeen joku ehdotti, että jopa kansanedustajaehdokkaaksi asettumiselle pitäisi asettaa joitakin ehtoja.  "Pitäisi olla perustiedot valtionhallinnosta, lakien valmistelusta jne".

Periaatteessa aivan totta. Mutta kaiken tuon voi oppia. Eikä esim. lakien "teknisen puolen" hallinta ihan välttämätöntä taida olla.

Vanhoina hyvinä aikoina puolueet "kouluttivat" jäseniään: ainakin  vasemmistopuolueilla oli omat opiskelupaikkansa:  kommunisteilla   Sirola-opisto, demareilla Voionmaa-opisto ja Kiljava. Keskustan nuoret samoin kuin Kokoomuksen nuoret nousivat usein koulun tai opiskelun kautta politiikkaan. Joskus puhuttiin halveksivasti poliittisista broilereista. Ainakin politiikan perustiedot ja jonkinsortin tietämys taloudesta ja yhteiskunnasta oli hankittuna. Politiikka kiinnosti nuoria.

Tänään tilanne tuntuu olevan toinen. Politiikkaan tulee ihmisiä pystymetsästä.  Ihmisiä, joiden ainoa "ideologia" voi olla esim.  "maahanmuuttovastainen", "vihreävasemmistoa vastaan".

En minä halua rajoittaa sitä, kuka saa edustaa kansaa. Äänestäjä viime kädessä valitsee.

Ei akateeminen sivistys (jota en toki väheksy!) tee ihmisestä "viisaampaa" kuin ei-akateemisesta. Tieto toki antaa mahdollisuuden nähdä suurempia kokonaisuuksia.

Kun jälleen kerran yksi mieskansanedustaja Suomessa  töpeksi  viimeisen päälle, iltapäivälehdet ja muutkin julkaisut kertoivat auliisti tapahtuneesta.  Miehelle miltei valmiiksi puhuttu ministerin palli karkasi alta. Paheksujien (joita tottakai oli) ja vahingoniloisesti virnistelevien (joita luultavasti oli vielä enemmän) ohella kommenteista löytyi "pojat on poikia" -tyyppisiä reaktioita. Totesi joku jopa ettei voi käsittää miten jonkun pitää olla "yli-inhimillisen virheetön ihminen" jos on kansanedustaja.
Ilmeisesti on yli-inhimillistä käyttäytyä sivistyneesti ja naisia kunnioittavasti?  Puhumattakaan, että avioliitossa olevalta yli viisikymppiseltä mieheltä ja julkikristityltä odottaisi ns. kunnon aviomiehen käytöstä? En moralisoi. Mutta silti kysyn.

Moneen kertaan toistetun hokeman mukaan jokaisella kansalla on sellaiset johtajat kuin se ansaitsee.
Toki monelle suomalaiselle (miehelle)  juopotteleva ja nuoria tyttöjä jahtaava sahanomistaja on jonkinlainen sankari, "hyvä jätkä" tai "äijä".   Olkoon hän siis tällaisten  ihmisten edustaja.  Muiden puolueensa edustajien mukana eduskunnassa nappia painamassa.

Hallituksen ovat nyt  muodostaneet vaalit voittanut Keskustapuolue, ne hävinnyt Kokoomus ja hieman vähemmän ( pari prosenttiyksikköä ja yhden paikan) hävinnyt Perussuomalaiset. (Jotka toki kehuivat jälleen voittaneensa, uudella jytkyllä.)
Ennen vaaleja tehtyjä lupauksia on purettu lähes urakalla, mutta nähtäväksi jää miten EU-myönteinen Kokoomus ja EU-vastainen Perussuomalaiset muuten tulevat toimeen keskenään.  Keskustan linjahan  EU:hun ei ole koskaan oikein selvinnyt.

Sitä saa mitä tilaa, on hoettu moneen kertaan.  Kokoomukselle ns. köyhän kyykyttäminen on aina ollut tuttua. Keskusta taas on  tasapainotellut milloin vasemmalla, milloin oikealla.
Entäpä "Ei-sosialistinen, poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue Perussuomalaiset". Saivatko heidän äänestäjänsä sitä mitä tilasivat tai ainakin luulivat tilanneensa?

Kunnon patrioottina ja isänmaanystävänä toivon vilpittömästi pitkää ikää ja onnistumista uudelle hallitukselle.  Ainakin työtä riittää. 

Tositoimia ja jeesustelijoita

Kirjailija Bertolt Brecht kuulema sanoi joskus, että Suomi on maa, joka vaikenee kahdella kielellä.

Herr Brechtin eläessä ei vielä  ollut internetiä eikä sosiaalista mediaa..

Jörn Donnerin taas kerrotaan sanoneen, että Suomi on niin pieni maa, että sinne mahtuu vain yksi asia kerrallaan.

Ei pidä paikkaansa. Kumpikaan. Sosiaalinen media on antanut ihmisille mahdollisuuden esittää mielipiteensä kaikelle kansalle, jopa kansainvälisesti, jos kielitaitoa riittää. Ja on sitä esitettykin.

Viime aikoina on "uhottu" kahdesta asiasta: Ensimmäisenä  jääkiekon MM-kisat.

Tuomarit kohtelivat Suomea väärin. Saivat Suomen ulos!

Edes se, että verivihollinen Ruotsi ei myöskään edennyt mitaleille, ei lohduttanut.

No, jäljelle jäi siis ainakin toive, että "Kanada voittaa ne saatanan ryssät!" Ja voittivathan ne. Niin pahasti, että kuulema (ottelua en nähnyt) venäläiset eivät jääneet edes kunnioittamaan Kanadan kansallislaulua vaan suuri(n?) osa joukkueesta luikki korvat luimussa pukukoppiin...

Epäurheilijamainen teko. Epäilemättä. Mikään selitys ei riitä tuollaisen käytöksen puolustamiseksi.

Mielenkiintoiseksi tekee asian, että tekoa (iltapäivälehtien kannustamana) paheksuttiin tyyliin "no niiltähän nyt ei voi muuta odottaakaan!" Ja "Tyypillistä ryssille! Ne on sivistymättömiä, röyhkeitä moukkia!"  "Ne pitäis sulkee kaikesta urheilusta!"  "Niiden MM-kisat boikottiin, pelatkoon niiden perseennuolijoidensa kanssa!"

Urheilu, tuo yhteinen asia, se tuo kansoja lähemmäksi toisiaan.

Se toinen kohujuttu on tietysti suomalaisen poliitikon viestittely naisille. Perheellinen mies, entinen kristillisdemokraattinen ministeri ja yhä edelleen perussuomalaisten jäsenenä kristillisiä arvoja korostava mies jäi kiinni "rysän päältä".

Ehkä kohu ei ole sen arvoinen. Mielenkiintoiseksi asian tekee, etteivät miestä puolustaneet henkilöt ole (ilmeisesti)  perussuomalaisia tai kristittyjä. vaan mitä ilmeisemmin niitä, joita edellä mainitut nimittävät "suvaitsevaistoksi".

"Paheksujat" ovat näiden bloggareiden mielestä tekopyhiä jeesustelijoita. Joku jopa ihmetteli, vaaditaanko poliitikolta "yli-inhimillisiä ominaisuuksia" (?)  Jotkut sanovat, että jokaisen seksielämä on heidän omansa. Hm...perussuomalaiset (ja krist.) ovat vastustaneet tasa-arvoista avioliittolakia ja sanoneet, että homoseksuaalisuuden "suosiminen" tuhoaa perinteisen avioliiton...
Minusta miestä ei hirveän vakavasti paheksuttu, pikemminkin kommentit olivat kieli poskessa kirjoitettuja, ja esim. vitsisivustoilla löytyi hauskoja murjaisuja...

Mies kohun keskellä on kuulema "sairaslomalla". Toivon pikaista paranemista. 

Kaunis on kuolla?

Olen ikäluokkaa, joka on aloittanut koulunkäyntinsä vanhan kansakoulun aikaan.

Kävin siis neljä ensimmäistä luokkaani pienessä kyläkoulussa, jossa oli kuusi luokkaa. 1-2, 3-4 ja5-6 -luokat, kolme opettajaa.

Kirjoitin blogiini  joskus tuosta ajasta.
Kun olin kansiksen kolmannella, tuossa blogikirjoituksessa mainittu opettaja saatiin lopulta erotettua.

Tilalle tuli nuori opiskelijapoika. Hän oli käynyt klassisen lyseon, eli lukenut latinaa. Niinpä hän halusi opettaa meillekin mm. laulun Gaudeamus igitur. Alkukielellä. 

Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Post jucundam juventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
Nos habebit humus.


Sanovat nykyisin, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa unohtaa.
En ole unohtanut. Tosin meidän piti oppia vain ensimmäinen säkeistö.

Tämä nuori opettaja opetti meille muitakin intoa nostattavia lauluja.  Kuten Siniristilippumme.  Minusta laulu oli kaunis, en silloin  koskaan kritisioinut sitä. Toki ajattelin, että ajatus elää jonkin puolesta on kaunis, mutta halusinko kuolla sen puolesta?  "Sun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin". Ei nuori mies (itse asiassa lapsi) halua kuolla.

Lauloimme myös Ateenalaisten laulua: 

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,

Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.

Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,

Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!

Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!

Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston

Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.

Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä

kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.

Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,

Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös

En usko, että nuori opettaja halusi johtaa meitä mihinkään. Tehdä meistä militaristeja, kansalliskiihkoisia. 

Laulun ajatus:  naisista kaunis, miehistä rohkea taitaisi nykypäivänä olla hieman...hm... sovinistinen? 

Tänä päivänä tuntuu, että "suomalaisuus" on kuitenkin  omittu. Joillekin, joille se ei ole positiivinen, vaan  omituisella tavalla negatiivinen asia. 

Suomalaisuus näyttää olevan joillekin ihmisille olemista  kaikkea "ei-suomalaista" vastaan.  Koska Suomi on  on rankattu monissa kansainvälisisssä vertailuissa maailman kehittyneimpien maiden joukkoon, jotkut uskovat (tai  uskottelevat), että maahanmuuttajien vastaanottaminen (mikä Euroopan mittakaavassa on miltei minimaalista!) johtaa siihen, että "elintasopakolaisten tulva" tuhoaa maan talouden ja sosiaaliturvan. Puhumattakaan, että ne ovat syntymärikollisia!

Perussuomalaisten nouseminen maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ollut melko suuri uutinen Euroopassa ja koko maailmassa. 

En häpeä olla suomalainen. Mutta häpeän sitä, mitä se tuntuu merkitsevän joillekin suomalaisille.   Minun suomalaisuuteeni kuuluu suvaitsevaisuus ja solidaarisuus. Joillekin nämä  ovat - ihme kyllä - pikemminkin haukkumasanoja.  Suvaitsevaisuudesta on väännetty haukkumasana   "suvaitsevaisto",  ja kun siihen lisätään vielä "punavihreys" lähestytään jo vihapuhetta.  

**************************

https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A


https://youtu.be/_JF7UfqUqZ8


**************************