maanantai 5. toukokuuta 2014

Kotimaa kun taakse jäi...




Ei, en ole käynyt Suomessa viime kesän (2013)
jälkeen.  Otsikko on lainattu Jukka Kuoppamäen kappaleesta Sininen ja valkoinen. 

Minulta ei tosin ole montaakaan kertaa kysytty Suomesta. Espanjaa meille kurssilla opettanut nuori tyttö (no, minulle jokainen alle 30-v on nuori) kyllä uskoi, että suomalaiset ovat varmasti  rikkaita, tai ainakin tosi  varakkaita, kun voivat ostaa ja omistaa taloja/asuntoja kahdessa maassa. Tanskalainen opiskelija taas sanoi, että jos kapakissa on joukossa suomalainen, se vain "häipyy" jossakin vaiheessa, toivottamatta hyvää yötä tms...

Useimmat espanjalaiset tuntuivat tuolloin tuntevan Mika Häkkisen  ja sekaannus oli valmis: joskus heitin herjaa, että olen Mikan isoveli.  (Häkkinen/Hakanen...).
Toki kaikki tunsivat Nokian ja ralliajajat myös. 

Suomalaisten maine pahimpina  rankkoina ryyppääjinä on tainnut mennä briteille ja irlantilaisille.  Etenkin nuoret britit tuntuvat "kunnostautuvan" tässä lajissa. 

Jukka Kuoppamäki halusi köyhyyden sijasta puhua valkoisista pilvistä, sinisestä taivaasta. "Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden!"  

En ole asunut Suomessa viiteentoista vuoteen.  Maailmalla (myös Espanjassa) joskus  ihmetellään, miten maassa, joka on tunnettu pohjoisena demokratiana, missä tasa-arvo on itsestäänselvyys, hyvinvointi jakautuu tasa-arvoisemmin kuin useimmissa Euroopan tai maailman maissa, äärikansallinen puolue voi mennä eteenpäin jokaisessa vaalissa.
Mitä  siitä kertoisin? Kysyjille vastaisin?  

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.



Siinähän se. Ihan selvää. 







Bates Motel