Syöminen on epäterveellistä.

Vuosia sitten jouduin leikkaukseen. Aortta meinasi poksahtaa...olin mennyt tajuttomaksi, ja minut vietiin piipaa-autolla kokeisiin. Niissä kuultiin ylimääräistä ääntä sydämessä. 

Minut laitettiin uusiin  kokeisiin. Sinne pääsy kesti pari viikkoa.  Lääkäri, joka tutki filmin, halusi lähettää minut leikkaukseen välittömästi. Sairaala lähetti minut kuitenkin kotiin.  Parin viikon kuluttua minut leikattiin. Toipuminen kesti kuukausia.

Kävin hammaslääkärissä. Pari viikkoa sen jälkeen aloin kuumeilla. Olin saanut tulehduksen. 

Jouduin sairaalaan uudelleen.  Tällä kertaa viivyin siellä viikkoja. 

Lopulta pääsin ulos. 

Olin "terve". 

Minulle oli kerrottu, että  minun piti välttää rasvoja, punaista lihaa.
Pitää huoli siitä, että kolesteroliarvot pysyvät alhaalla. 

Kolesterolista kerrotaaan somessa eli internetissä, että kyseessä on vain lääkärien ja lääketeollisuuden keino myydä tarpeettomia lääkkeitä.

Tänään luin tutkimuksesta, joka väittää, että meidän pitäisi saada päivittäisestä energiastamme 75 prosenttia rasvoista.  

En usko moniakaan asioita, mitä jaetaan internetin kautta. En ilman kritiikkiä.

Pullan syönti tuhoaa aivot...tämä oli toinen "fakta". Hiilihydraatit ovat myrkkyä!

 Joskus nuoruudessani  vitsailtiin: Syö juustoa. Se kasvattaa luustoa! Syö myös pullia, se kasvattaa...no, ei ilmeisesti kasvata, vaan tuhoa aivosi. Olenkohan jo syönyt liikaa pullaa? 

Rikos ja rangaistus

Pari vuotta sitten, tarkemmin sanottuna lokakuun 6. päivänä vuonna 2011 Aurinkorannikolla löytyi suomalaisen tytön ruumis.

Koska kysymyksessä oli Suomen kansalainen, tapausta selvittivät myös suomalaiset viranomaiset.

Syylliset saatiin pian kiinni, ja he saivat tuomiot kotimaassaan.

Alkuperäinen elikautinen tuomio muuttui hovioikeudessa 6 ja 12 vuodeksi vankeutta, koska ei voitu todistaa, että kysymyksessä oli murha. Nyt toinen surmaan syyllistyneistä on päässyt vapaaksi, kärsittyään kuuden vuoden tuomiostaan kaksi vuotta. 

Ihmisiä on kouhuttanut paitsi tuomion lyhyys, myös se tapa, millä toinen surmaajista on reagoinut vapauteen päästyään, mm. pilkallisilla tekstiviesteillä uhrin isälle.

Aurinkorannan paikallisissa suomalaislehdissä seurattiin aikoinaan tarkkaan jutun kulkua. Nyt kun toinen syyllisistä on vapautettu, nämä lehdet ovat käsitelleet myöskin tätä.

Fuengirola.fi omistaa tälle jopa pääkirjoituksen. Siinä asiaa pidetään "suomalaisen oikeustajun halveksintana". Tekstissä toistetaan useaan kertaan, että Jenna Lepomäen tappaja on päästetty vapaaksi. Tätä paheksutaan, ja koko suomalaisen oikeuslaitoksen taso kyseenalaistetaan.

Olé-kustannuksen julkaisema Suomalainen Espanjassa-lehti kertoo asiasta uutisena. Siitä selviää, että vapaaksi päästetty mies oli tuomittu avunannosta tappoon. Pääsyyllinen, 12 vuoden tuomion saanut, on yhä telkien takana.

Suomalainen Espanjassa on haastatellut lyhyesti Jennan äitiä, joka sanoo olevansa järkyttynyt lyhyestä tuomiosta. 

Monen mielestä ero näiden kahden lehden lähestymistavalla voi olla pieni. Minusta näin ei ole. 

Nämä esimerkit kertovat journalismin tasosta näissä kahdessa lehdessä. Siinä missä toinen kirjoittaa "parhaiden" keltaisen lehdistön perinteiden mukaisesti, toinen pyrkii jakamaan tietoa, ilman sensaatiohakuisuutta. 

Minulla on kännykkä!

Minulla on kännykkä.

Se tuskin on ihme.
 http://www.worldometers.info/fi/ -sivuston mukaan, tätä kirjoittaessani on "tänään" myyty lähes 3 miljoonaa matkapuhelinta.

Vuonna 2012 eniten kännyköitä  maailmassa myynyt yhtiö oli Samsung, hyvänä kakkosena Nokia. Mutta tämä koski kaikkia puhelimia, ei älypuhelimia. Niissä Nokia oli kaukana kärjestä. 

Puhelimeni ei ole älypuhelin. Minulla ei välttämätta ole  myöskään älyä kyseenalaisen puhelimen käyttöön. 

Vaimolla on.
 Molemmat. 
Siis sekä  äly että  -puhelin.

Minunkin piti saada älypuhelin. Vaihtaessamme operaattoria, meille kerrottiin, että kun teemme sopimuksen, maksaessamme tietyn summan lisää kuukaudessa saamme uudet puhelimet, molemmat.

Kuinka ollakaan, ensimmäisessä Telefonican myymälässä ei kyseisiä puhelimia ollut, joten odotimme viikonlopun yli. Tiistaina puhelimia ei edelleenkään ollut.  Menimme toiseen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että liike (joka ei ole itseasiassa Telefonican omistama, vaan sen kanssa yhteistyötä tekevä firma) vaatii luottokortin tehdäkseen eräänlaisen osamaksusopimuksen. Tällöin liike voisi veloittaa saatavansa suoraan pankista, jos maksu jäisi suorittamatta. Joopa joo.

Luovutimme. Maksoimme yhden puhelimen kokonaisuudessaan, ja teimme sopimuksen.Vaimo sai puhelimen.   Ehkä joskus myöhemmin minäkin saan sen älykköpuhelimen.

Nykyinen puhelimeni on Nokian malli  3310. Puhelin, joka oli aikoinaan luultavasti maailman eniten myyty. 
Wikipedian mukaan Nokian osuus Suomen kännyköistä vuonna 2007 oli 86 prosenttia, koko maailmassa 40 %.  Aika hyvin.

Noihin aikoihin Nokialla puhuttiin vielä, että yhtiö pyrkii yli 50 prosentin osuuteen maailman markkinoista. 

Tilanne on muuttunut radikaalisti. Nokia ei pysynyt tuotekehityksessä mukana, ja on menettänyt osuuttaan rajusti. Yhtiön tulevaisuus Microsoft-kaupan jälkeen on vaakalaudalla.

Entäpä mitä se minuun vaikuttaa? Tarvitsenko todella puhelinta, jolla voin olla yhteydessä internettiin, ladata musiikkia ym. ym.

Nykyisellä "palikallani" voi soittaa ja vastaanottaa puheluita kodin ulkopuolella (ihan tosi!), kuunnella radiota, ottaa kuvia.  Lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Se taitaisi olla ihan tarpeeksi?     Voipi olla, että unohdin jonkin tärkeän(?) jutun, mitä myös voin tehdä.

Joten, summa summarum: Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Ostaa puhelin, "joka on kaikilla" vain siksi että "se on kaikilla"? Että pääsisin sillä nettiin?

Ei. Ei siksi. Minulle kun riittää ihan koti-PC.

No, siksikö, että haluan pysyä "ajan hermolla"? 
Mikä se on? 

Hyvä on. Ketä tämä kiinnostaa? Hyvä kysymys.

 Mutta; tämän kysymyksen voi (jos haluaa) esittää meistä itse kukin. Olemmeko me vain kuluttajia, joille myydään uusi "parempi" tuote, vaikka entinenkin on ihas jees. Ja - vaikka nyt olen ilmeisesti taas vetämässä sen do-gooder -kortin - kun puoli maailmaa elää oloissa, missä selviytyminen on se tärkein asia...


 Jos ostan uuden puhelimen (tai jätän ostamatta), se ei ratkaise, tai jätä ratkaisematta, yhtään ongelmaa maailmassa. Eikä ratkaise omaa ongelmaani. Koska sitä ei ole.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta,  SE jos mikään on ongelma.  Tietää, miten vähän todella voi tehdä. Ratkaista maailman ongelmia.  Pitäisikö edes välittää? 

Joten parempi unohtaa koko juttu. Eihän se mikään iso juttu ole. Puhelin. 

Soitellaan! 



             

Trick or treat?

Suomen syksyyn kuuluu Pyhäinpäivä (näin kai sitä nykyisin nimitetään) on vainajien kunnioittamiseen omistettu päivä. Luterilaiseen käytäntöön eivät pyhimykset kuulu, mutta esim. Espanjassa päivä on nimeltään Dia de todos los santos eli pyhimysten päivä.

Halloween taas on lähinnä pakanallinen juhla, jota monissa maissa  vietetään päivää aikaisemmin. Suomessa kekri vastaa halloweeniä. 

Tänä päivänä  käsitteet sekoittuvat, ja halloween on muodostunut suureksi kaupalliseksi tapahtumaksi länsimaissa.  

Irlannista ja Skotlannista oleva perinne saapui USA:han maahanmuuttajien mukana. Ja, kuten usein tapahtuu, amerikkalaiset ajan myötä ottivat kaiken kaupallisen hyödyn tuosta traditiosta.

Sama on tapahtunut Euroopassa. Halloween-krääsää myydään niin lapsille kuin aikuisillekin.  Nuoret aikuiset haluavat pukeutua jos jonkinlaisiksi hirvityksiksi mennessää ulos juhlimaan.

Mitä sitten? Antaa nuorten pitää hauskaa. Toki.

Mutta. Monet haluaisivat pitää pyhäinpäivän sellaisena kuin se Suomessa on ollut. Kunnioittaa pois menneiden muistoa. Varsinkin kuolleiden lasten vanhempien voi olla vaikea ymmärtää ja kestää kaikkea typerää halloween-kohkausta.   

Pitääkö Suomen (ja Euroopan) aina kopioida kaikki, mikä tulee Suuresta Lännestä?   

Trick or treat EI ole suomalaista kansanperinnettä. Trullit liikkuvat pääsiäisenä! Säästetään ne karkit ja eurot sinne!

Entä sitten? Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, kansanperinnekin ehkä muuttuu...en vain haluaisi jättää suomalaisuuden säilymistä ääriryhmille, jotka käyttävät sitä aseena joitakin vastaan, eivät rikkautena. 

Mitä sinä tänään koulussa opit?

Mitä sinä tänään koulussa opit? kyselivät Brita ja Eikka joskus kuusikymmentäluvulla. Alkuperäisen laulun oli  kirjoittanut ja esittänyt Tom Paxton, mutta luultavasti tunnetuimman version levytti toinen amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä Pete Seeger.

What did you learn in school today, dear little boy of mine?

I learned our government must be strong
It's always right and never wrong
Our leaders are the finest men
And we elect them again and again
And that's what I learned in school today
That's what I learned in school

Valitettavasti suomen kielistä tekstiä en löytänyt, mutta ne ovat miltei suoraan alkuperäisestä tekstistä. 

Hallitus on vahva, poliitikot ovat viisaita ja heidät  valitaan uudestaan ja uudestaan... sopi erittäin hyvin Kekkosen, kotoisesti UKK:n tai Urkin Suomeen.

Suomi nukkui Ruususen unta. Demarit ja Keskustapuolue jakoivat hyvinvointia sulle-mulle -perusteella. Ammattitaitoinen työväki sai palkankorostuksensa, maalaiset tukiaisensa. Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja kauppa kävi. Kokoomus oli tuomittu ikuiselta tuntuvaan 
paitsioon (josta sillä ei tuntunut olleen hinku pois...?), ja kommunistitkin otettiin hallitukseen, sillä vaikutuksella, että puolue hajosi. Juudaksen suudelma.

Ihmiset tuntuivat uskovan jatkuvaan kehitykseen. Sosiaaliturva toimi, absoluuttista köyhyyttä tuntui olevan vähän. Toki verotusta "kauhisteltiin", mutta varsinaista kapinointia ei esiintynyt. 

Toisin on  nyt. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Maahanmuuttajille kuulema annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhuksia makuutetaan ulosteissaan, rahaa lähetetään etelän laiskureille, jotka ovat tössineet taloutensa rapakuntoon. Näin kerrotaan  somessa eli sosiaalisessa mediassa, facebookissa etc. 

Suomea  toisaalta kehua retostellaan milloin missäkin maailmalla julkaistussa  tilastossa (kuten koulutusta, vähäistä korruptiota, ym.), mutta suomalaisten itsensä mielestä ilmeisesti sairaanhoito ja vanhusten hoito eivät saa rahaa tarpeeksi, ja sitä kautta resursseja. Ja miksi, no tietysti siksi, kun ne rahat menevät mamuille ja ulkomaille!

Näinhän se on? Vai onko? 

Vai olisiko, että koulussa ei opetetakaan, että poliitikot ovat viisaita ja tekevät viisaita päätöksiä? No eipä tietenkään näinm opeteta.
Mutta tekevätkö ne poliitikot vain huonoja päätöksiä sitten? Varmasti niinkin, mutta mikähän mahtaa olla syynä siihen, että verovaroja ei kerry tarpeeksi?

Olisiko ainakin osasyynä - ja melkoisen suurena - että suuri osa valtavista voitoista ei koskaan tule verotetuksi. Että työpaikkoja siirretään kylmästi halvan työvoiman maihin. Kilpailukyvyn nimissä. 

  Toki oikeisto (erityisesti nuoret libertaarit) syyttävät tästä  ay-liikettä, joka kuulema hinnoittelee Suomen ulos. 
Noinkohan on? Palkat ovat tietääkseni korkeampia esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Kouluopetus on varmasti muuttunut erittäin paljon siitä, kun itse olen ollut koulun penkillä. Britan ja Eikan ajoista puhumattakaan. Matematiikka ehkä eniten.

Vaikka kouluissa ei opetettaisikaan lapsille, että Suomi on maailman paras maa (kuten esimerkiksi USA:ssa kerrotaan omasta maasta), on hyvä muistaa, että Suomi, kaikesta huolimatta, on hyvinvointimaa. Ja säilyy sellaisena, niin kauan kuin äänestäjät niin haluavat.

Lopuksi vielä puheenvuoro miehelle, joka mielestäni sanoo naulan kantaan: http://www.hs.fi/mielipide/a1382761062377?jako=4d1cf3b7ca05bc8803a7e420dc4a7d6f&ref=og-url

Onnellinen mamu

Saavuin nykyiseen kotimaahani puolitoista vuosikymmentä sitten.

Minulle ei osoitettu heti  3-4 huoneen asuntoa "hyvällä alueella", eikä vuokraa maksanut yhteiskunta.

Minulle ei myöskään annettu Adidas-verkkareita, plasma-TV:tä, isoa summaa käteistä rahaa. 

Minulle ei myöskään kustannettu ajokorttia.

 Suomessahan maahanmuuttajat, kuten olemme saaneet lukea, saavat kaiken tuon. Ilman mitään sitoumuksia. Näin on kerrottu somessa, joten tottahan sen täytyy olla. 

Entäpä minä? Miten minulle sitten kävi? Miten pärjäsin? 

Kukaan ei uhannut antaa minulle turpiin. Kukaan ei huudellut perääni. Kukaan ei nimitellyt.  Ei sanonut, että minun pitäisi palata kotimaahani. 

Sen sijaan, sain ilmaisen terveydenhoidon, ystävällisen palvelun ja kohtelun kaikkialla.  

Espanjassakin on toki  oma äärioikeistonsa. Todellista merkitystä sillä ei onneksi ole. 

Maahan tulee jatkuvasti mm. afrikkalaisia, joita perussuomalainen nimittäisi  "elintasopakolaisiksi". Toisin sanoen, ihmisiä, jotka pakenevat nälkää. 

En paennut nälkää Espanjaan. En myöskään ole rikas, joka tuo suuria summia maahan.

Espanja on maa, jolla on suuri historia, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi ihmisten parhaita ominaisuuksia on toleranssi. Kyky ymmärtää muitakin kuin oman nurkan ihmisiä. Empatia.Sympatia. Myötätunto.

Suomella ja suomalaisilla (ainakin monilla)  tuntuu olevan   vielä pitkä matka tähän.

  Joskus aikoinaan pohjoismaita pidettiin maina, missä haluttiin huolehtia naapurista. Hankeen ei saanut kukaan jäädä kuolemaan. Mutta, ehkä se koski vain sinisilmäisiä, valkoihoisia ihmisiä?  Muukalaisille halutaan laittaa postimerkki perseeseen ja lähettää  takaisin kotiin...?

Minulle ei kukaan ole vielä moista halunnut tehdä. Kiitos, Espanja ja espanjalaiset. 

Kuka pelkää mustaa miestä?

"Mustaa Pekkaa lapsena kun pelattiin, ken sen sai, häntä kai sormellakin näytettiin."

Näin lauloi  Brita Koivunen vuonna 1957 levytetyllä kappaleella, joka on alkuperäiseltä nimeltää Sing sing sing, parhaiten tunnettu vuoden 1937 Benny Goodmanin big band -versiona. Kappaleesta on muodostunut klassikko, joka on soinut niin elokuvissa kuin yhä tänäkin päivänä erilaisissa ballroom dance - eli paritanssikilpailuissa kuten BBC:n Strictly come dancing, Suomessa Tanssii tähtien kanssa.

Brita Koivusen laulussa jokainen halusi välttää tulemasta Mustaksi Pekaksi. Peli on sittemmin muutettu Pekaksi, mutta itse hahmo on pysynyt samana. 
Kun olin lapsi, oli olemassa myöskin leikki Kuka pelkää mustaa miestä.  Kukaan ei kysynyt, miksi mustaa miestä piti pelätä, eikä kokenut tätä rasistiseksi. Jotkut ovat väittäneet nimen tulevan Pyhästä Jaakosta (joka heittää kylmän kiven eli järvien vedet jäähtyvät Jaakonpäivän jälkeen), jotkut taas sanovat sen johtuvan mustasta surmasta, joka tappoi ihmisiä keskiajalla. Molemmat tuntuvat varsin mielikuvituksellisilta selityksiltä. 

Leikkiä leikitään nykyisin kuulema eri nimillä. 

Ovatko tällaiset muutokset sitten tarpeellisia. Aivan varmasti ovat. En väitä, että esimerkiksi  "maahanmuuttokriittinen" Seppo Lehto  on tullut rasistiksi (joka mm.  kutsuu afrikkalaisia nekruiksi ja arabeja ählämeiksi)  sen vuoksi, että hän - ilmeisesti - on pelannut em. peliä ja leikkinyt tiettyjä leikkejä.( Miehen mielestä muuten leikin nimi pitäisi tottakai säilyttää.)  Yhtä vähän uskon, että natsitervehdyksen tehneen ystävänsä eduskuntaan kutsunut James Hirvisaari on saanut samankaltaisia (rasisistisia)  vaikutteita lapsena em. leikistä tai korttipelistä. Mies tietysti kiistää olevansa rasisti. 

 Jostakin syystä kaikkein vahvimmat vihat tuntuvat kohdistuvan aina afrikkalaisiin. Kuka pelkää mustaa miestä? 

Monista asioista, joita pidimme itsestäänselvinä tai - toisaalta - merkityksettöminä - vuosikymmeniä sitten, ajattelemme eri tavalla tänä päivänä.   Kuten ihmiseten ihonväri.Ainakin useimmat meistä.

Tämän päivän lapset ja nuoret toivottavasti kasvavat kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Joittenkin aikuisten kohdalla toive taitaa olla turha. Valitettavasti heidän mielipiteenään tuntuu olevan, että vihankylvö, jopa perättömien tietojen levittäminen on heidän  perusoikeutensa, ja niiden oikaisu taas heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä rajoittamista.  

Joskus - ja valitettavasti aika usein - en voi olla ajattelematta, että se maa, joka kerran  oli kotimaani, Suomi, ei ole enää sama.   Tokihan maa on muuttunut. Mutta ei huonommaksi. Ainakaan tavalla, jota "maahanmuuttokriittiset" tarkoittavat. 

Suomi ja suomalaisuus kyllä säilyvät. Mutta vain, jos siihen kuuluva oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ajatus ja vaatimus  säilytetään. Se on ollut pohjoismaisen demokratian kulmakiviä.  Ja se säilytetään vain äänestämällä ihmisiä, jotka haluavat tehdä maasta paremman, ei niitä, jotka haluavat maan vaipuvan  rasismiin ja suvaitsemattomuuteen.