Mitä sinä tänään koulussa opit?

Mitä sinä tänään koulussa opit? kyselivät Brita ja Eikka joskus kuusikymmentäluvulla. Alkuperäisen laulun oli  kirjoittanut ja esittänyt Tom Paxton, mutta luultavasti tunnetuimman version levytti toinen amerikkalainen laulaja ja lauluntekijä Pete Seeger.

What did you learn in school today, dear little boy of mine?

I learned our government must be strong
It's always right and never wrong
Our leaders are the finest men
And we elect them again and again
And that's what I learned in school today
That's what I learned in school

Valitettavasti suomen kielistä tekstiä en löytänyt, mutta ne ovat miltei suoraan alkuperäisestä tekstistä. 

Hallitus on vahva, poliitikot ovat viisaita ja heidät  valitaan uudestaan ja uudestaan... sopi erittäin hyvin Kekkosen, kotoisesti UKK:n tai Urkin Suomeen.

Suomi nukkui Ruususen unta. Demarit ja Keskustapuolue jakoivat hyvinvointia sulle-mulle -perusteella. Ammattitaitoinen työväki sai palkankorostuksensa, maalaiset tukiaisensa. Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja kauppa kävi. Kokoomus oli tuomittu ikuiselta tuntuvaan 
paitsioon (josta sillä ei tuntunut olleen hinku pois...?), ja kommunistitkin otettiin hallitukseen, sillä vaikutuksella, että puolue hajosi. Juudaksen suudelma.

Ihmiset tuntuivat uskovan jatkuvaan kehitykseen. Sosiaaliturva toimi, absoluuttista köyhyyttä tuntui olevan vähän. Toki verotusta "kauhisteltiin", mutta varsinaista kapinointia ei esiintynyt. 

Toisin on  nyt. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Maahanmuuttajille kuulema annetaan kaikki ilmaiseksi, vanhuksia makuutetaan ulosteissaan, rahaa lähetetään etelän laiskureille, jotka ovat tössineet taloutensa rapakuntoon. Näin kerrotaan  somessa eli sosiaalisessa mediassa, facebookissa etc. 

Suomea  toisaalta kehua retostellaan milloin missäkin maailmalla julkaistussa  tilastossa (kuten koulutusta, vähäistä korruptiota, ym.), mutta suomalaisten itsensä mielestä ilmeisesti sairaanhoito ja vanhusten hoito eivät saa rahaa tarpeeksi, ja sitä kautta resursseja. Ja miksi, no tietysti siksi, kun ne rahat menevät mamuille ja ulkomaille!

Näinhän se on? Vai onko? 

Vai olisiko, että koulussa ei opetetakaan, että poliitikot ovat viisaita ja tekevät viisaita päätöksiä? No eipä tietenkään näinm opeteta.
Mutta tekevätkö ne poliitikot vain huonoja päätöksiä sitten? Varmasti niinkin, mutta mikähän mahtaa olla syynä siihen, että verovaroja ei kerry tarpeeksi?

Olisiko ainakin osasyynä - ja melkoisen suurena - että suuri osa valtavista voitoista ei koskaan tule verotetuksi. Että työpaikkoja siirretään kylmästi halvan työvoiman maihin. Kilpailukyvyn nimissä. 

  Toki oikeisto (erityisesti nuoret libertaarit) syyttävät tästä  ay-liikettä, joka kuulema hinnoittelee Suomen ulos. 
Noinkohan on? Palkat ovat tietääkseni korkeampia esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa.

Kouluopetus on varmasti muuttunut erittäin paljon siitä, kun itse olen ollut koulun penkillä. Britan ja Eikan ajoista puhumattakaan. Matematiikka ehkä eniten.

Vaikka kouluissa ei opetettaisikaan lapsille, että Suomi on maailman paras maa (kuten esimerkiksi USA:ssa kerrotaan omasta maasta), on hyvä muistaa, että Suomi, kaikesta huolimatta, on hyvinvointimaa. Ja säilyy sellaisena, niin kauan kuin äänestäjät niin haluavat.

Lopuksi vielä puheenvuoro miehelle, joka mielestäni sanoo naulan kantaan: http://www.hs.fi/mielipide/a1382761062377?jako=4d1cf3b7ca05bc8803a7e420dc4a7d6f&ref=og-url

Onnellinen mamu

Saavuin nykyiseen kotimaahani puolitoista vuosikymmentä sitten.

Minulle ei osoitettu heti  3-4 huoneen asuntoa "hyvällä alueella", eikä vuokraa maksanut yhteiskunta.

Minulle ei myöskään annettu Adidas-verkkareita, plasma-TV:tä, isoa summaa käteistä rahaa. 

Minulle ei myöskään kustannettu ajokorttia.

 Suomessahan maahanmuuttajat, kuten olemme saaneet lukea, saavat kaiken tuon. Ilman mitään sitoumuksia. Näin on kerrottu somessa, joten tottahan sen täytyy olla. 

Entäpä minä? Miten minulle sitten kävi? Miten pärjäsin? 

Kukaan ei uhannut antaa minulle turpiin. Kukaan ei huudellut perääni. Kukaan ei nimitellyt.  Ei sanonut, että minun pitäisi palata kotimaahani. 

Sen sijaan, sain ilmaisen terveydenhoidon, ystävällisen palvelun ja kohtelun kaikkialla.  

Espanjassakin on toki  oma äärioikeistonsa. Todellista merkitystä sillä ei onneksi ole. 

Maahan tulee jatkuvasti mm. afrikkalaisia, joita perussuomalainen nimittäisi  "elintasopakolaisiksi". Toisin sanoen, ihmisiä, jotka pakenevat nälkää. 

En paennut nälkää Espanjaan. En myöskään ole rikas, joka tuo suuria summia maahan.

Espanja on maa, jolla on suuri historia, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi ihmisten parhaita ominaisuuksia on toleranssi. Kyky ymmärtää muitakin kuin oman nurkan ihmisiä. Empatia.Sympatia. Myötätunto.

Suomella ja suomalaisilla (ainakin monilla)  tuntuu olevan   vielä pitkä matka tähän.

  Joskus aikoinaan pohjoismaita pidettiin maina, missä haluttiin huolehtia naapurista. Hankeen ei saanut kukaan jäädä kuolemaan. Mutta, ehkä se koski vain sinisilmäisiä, valkoihoisia ihmisiä?  Muukalaisille halutaan laittaa postimerkki perseeseen ja lähettää  takaisin kotiin...?

Minulle ei kukaan ole vielä moista halunnut tehdä. Kiitos, Espanja ja espanjalaiset. 

Kuka pelkää mustaa miestä?

"Mustaa Pekkaa lapsena kun pelattiin, ken sen sai, häntä kai sormellakin näytettiin."

Näin lauloi  Brita Koivunen vuonna 1957 levytetyllä kappaleella, joka on alkuperäiseltä nimeltää Sing sing sing, parhaiten tunnettu vuoden 1937 Benny Goodmanin big band -versiona. Kappaleesta on muodostunut klassikko, joka on soinut niin elokuvissa kuin yhä tänäkin päivänä erilaisissa ballroom dance - eli paritanssikilpailuissa kuten BBC:n Strictly come dancing, Suomessa Tanssii tähtien kanssa.

Brita Koivusen laulussa jokainen halusi välttää tulemasta Mustaksi Pekaksi. Peli on sittemmin muutettu Pekaksi, mutta itse hahmo on pysynyt samana. 
Kun olin lapsi, oli olemassa myöskin leikki Kuka pelkää mustaa miestä.  Kukaan ei kysynyt, miksi mustaa miestä piti pelätä, eikä kokenut tätä rasistiseksi. Jotkut ovat väittäneet nimen tulevan Pyhästä Jaakosta (joka heittää kylmän kiven eli järvien vedet jäähtyvät Jaakonpäivän jälkeen), jotkut taas sanovat sen johtuvan mustasta surmasta, joka tappoi ihmisiä keskiajalla. Molemmat tuntuvat varsin mielikuvituksellisilta selityksiltä. 

Leikkiä leikitään nykyisin kuulema eri nimillä. 

Ovatko tällaiset muutokset sitten tarpeellisia. Aivan varmasti ovat. En väitä, että esimerkiksi  "maahanmuuttokriittinen" Seppo Lehto  on tullut rasistiksi (joka mm.  kutsuu afrikkalaisia nekruiksi ja arabeja ählämeiksi)  sen vuoksi, että hän - ilmeisesti - on pelannut em. peliä ja leikkinyt tiettyjä leikkejä.( Miehen mielestä muuten leikin nimi pitäisi tottakai säilyttää.)  Yhtä vähän uskon, että natsitervehdyksen tehneen ystävänsä eduskuntaan kutsunut James Hirvisaari on saanut samankaltaisia (rasisistisia)  vaikutteita lapsena em. leikistä tai korttipelistä. Mies tietysti kiistää olevansa rasisti. 

 Jostakin syystä kaikkein vahvimmat vihat tuntuvat kohdistuvan aina afrikkalaisiin. Kuka pelkää mustaa miestä? 

Monista asioista, joita pidimme itsestäänselvinä tai - toisaalta - merkityksettöminä - vuosikymmeniä sitten, ajattelemme eri tavalla tänä päivänä.   Kuten ihmiseten ihonväri.Ainakin useimmat meistä.

Tämän päivän lapset ja nuoret toivottavasti kasvavat kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Joittenkin aikuisten kohdalla toive taitaa olla turha. Valitettavasti heidän mielipiteenään tuntuu olevan, että vihankylvö, jopa perättömien tietojen levittäminen on heidän  perusoikeutensa, ja niiden oikaisu taas heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä rajoittamista.  

Joskus - ja valitettavasti aika usein - en voi olla ajattelematta, että se maa, joka kerran  oli kotimaani, Suomi, ei ole enää sama.   Tokihan maa on muuttunut. Mutta ei huonommaksi. Ainakaan tavalla, jota "maahanmuuttokriittiset" tarkoittavat. 

Suomi ja suomalaisuus kyllä säilyvät. Mutta vain, jos siihen kuuluva oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ajatus ja vaatimus  säilytetään. Se on ollut pohjoismaisen demokratian kulmakiviä.  Ja se säilytetään vain äänestämällä ihmisiä, jotka haluavat tehdä maasta paremman, ei niitä, jotka haluavat maan vaipuvan  rasismiin ja suvaitsemattomuuteen.

Nyt hatuttaa!

Joskus aikoinaan, kun Ruotsi oli suurvalta (ja Suomi sen osa) maassa toimivat eräänlaiset puolueet Hatut ja Myssyt .Tämän päivän kriteereillä  niitä ei voi nimittää puolueiksi.

Tänä päivänä toisaalta usein käytetty poliittinen(?) termi  on kukkahattu. On kuulema olemassa erityinen naisten joukko, kukkahattutädit. 

Tämä leima lyödään keheen tahansa (sukupuolesta riippumatta), joka käyttää nykymaailmaan kuulumattomia sanoja, kuten moraali, sivistys, hyvä käytös (mukaan lukien kieli),eläintensuojelu.

Nykypäivänä kun on täysin hyväksyttävää ja oikein käyttää esim. verbiä vituttaa. Odotan päivää, kun esimerkiksi pääministeri tulee puhumaan lehdistölle, ja kertoo, että nyt vituttaa.  Ja vitusti.

Siihen asti, ehdotan, että Suomeen perustetaan (jälleen) uusi puolue.
Kukkahattujen puolue.  Kokoomus (ainakin joskus) käytti ruiskukkaa tunnuksenaan. 
   Demareillahan on ruusunsa.
Ehkä uuden puolueen tunnus voisi  olla vaikkapa orvokki.

Koska en asu pysyvästi Suomessa, en halua ehdottaa itseäni puolueen puheenjohtajaksi.  Paikka on siis avoinna. Nyt keräämään jäseniä!

Laitetaanko mietintämyssy päähän? 

Trolleista ja muista omituisuuksista

Minulla on facebook-ystävä, fiksu, lukenut, älykäs kaveri, jonka kanssa  usein vaihdamme mielipiteitä. Hän on minua paljon nuorempi, ja siksi (luultavasti?) uskoo useimmiten olevansa oikeassa, ehkä onkin. 
 Niin minäkin uskoin, joskus. Nyt yksi tunnuslauseistani on Oscar Wilden tokaisu: En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea.

Tuo ystäväni uskoo monien facebookissa ja ylipäänsä somessa (sosiaalinen media) olevien ihmisten ja mielipiteiden olevan trolleja. Eli niiden tarkoitus on vain ärsyttää, herättää keskustelua, johtaa ihmisiä harhaan, tehdä heistä naurettavia (koska ottavat moiset typeryydet todesta). 

Hänen mielestään esimerkiksi Seppo Lehto on humoristi, joka pitää pellenä puolta Suomea.  Samoin ilmeisesti myös James Hirvisaari, joka erotettiin puolueestaan (PS) Lehdon sieg heil- tervehdyksen vuoksi.

Hirvisaari kirjoitti kolumnissaan, että kyberavaruus EI ole sama kuin media, ja että siellä siksi "ovat voimassa toisenlaiset säännöt". 

Tämä voidaan siis ymmärtää niin, että esim. blogissa voi kirjoittaa mitä tahansa.  Kuten jokainen voi vaikkapa kotonaan puhua mitä tahansa. Herjata, pilkata. 

Jos trolli-ajatusta haluaa jatkaa, onko siis niin, että esim. Perussuomalaiset ei ole oikeastaan puolue, vaan Suuri Vitsi?  Mielelläni niin uskoisin. 

Jos sillä saataisiin koko puolue häviämään. Valitettavasti näin ei varmaankaan käy.  

Perussuomalaiset haluavat hallitukseen. Silloin puolueen pitää muuttua, olla vakavasti otettava ryhmä ihmisiä, joilla on vakavasti otettavia mielipiteitä, joilla rakentaa maata, ei vain olla kaikkea vastaan. Ei minulla, eikä varmasti useimmilla muillakaan suomalaisilla, ole mitään sitä vastaan. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi? Tähän asti Perussuomalaiset ovat käyttäytyneet kuten pahimmassa puberteetissa olevat nuoret.   

Olisiko aika kasvaa aikuisiksi?  

Kaikkihan me halutaan pelastaa maailmaa

Sosiaalinen media, kuten facebook, on täynnä ihmisten lähettämiä linkkeja  erilaisista tutkimuksista jos jonkinlaisista aiheista. Monesti kysymys on ruuasta, ja  usein kerrotaan, mikä ruoka sisältää mitäkin, ihmisen terveydelle vahingollista lisäainetta tai miten sen valmistamisessa (jos kysymyksessä on valmiina tai puolivalmiina myytävä ruoka) on käytetty vallan muuta kuin mitä paketin ulkonäkö ja/tai nimi kertoo. Esimerkkinä vaikka chicken nuggetit, jotka kuulema sisältävät lähes kaikkea muuta kuin broilerin lihaa. Kalapuikoissa on paljon rasvaa ja leivitystä. Pitsan täyte on vallan toista kuin sen nimi kertoo: esim. kinkkupitsa ei välttämättä  sisällä kinkkua jne. 

Oma lukunsa sitten ovat (varmasti ihan todelliset) tarinat siitä, miten eläimiä kohdellaan ennenkuin ne käytetään teollisuudessa ruuanvalmistukseen.

Tällaisten tietojen lukeminen ja levittäminen on varmasti aiheellista. 
Valitettavasti ns. tavallisen ihmisen ei ole   kovin helppoa olla "hyvä ihminen". Suosia luomutuotteita, tuottajia, jotka kohtelevat eläimiään mahdollisimman hyvin eivätkä esim. käytä hormoneja  lihantuotannossa.
 Syynä on yksinkertaisesti hinta. Maatalous ja ruuan alkutuotanto on nykyisin teollista. Pientuotanto on kallista. Reilun kaupan kahvikin (esimerkiksi) on kallista.


Useimmat meistä luultavasti haluaisivat olla vihreitä: aiheuttaa mahdollisimman vähän tuhoa elinympäristölle. Kodinkonevalmistajat pyrkivät valmistamaan energiaa säästäviä koneita (valitettavasti uudet koneet eivät kestä yhtä kauan kuin vanhemmat!), autojen päästöt ovat pienentyneet, ja sähköautokin kuulema  tekee tuloaan.
 Monen mielestä naapuri voisi aivan hyvin fillaroida työhön, "Minä en voi, kun pitää viedä lapsia kouluun, harrastuksiin, ja ruokatavarat painavat" jne jne.

Eli, tavallinen tallaaja ei voi ottaa vastuuta maailmasta?  En minä ainakaan voi. Ainakaan en halua.  Tiedän kyllä mikä vastaus on. Että pitäisi. 
Mutta. Hei come on.Tuntuu, että menen petiin, antaa maailman olla? En minä sitä voi muuttaa.  Ja jos voisinkin, muuttuisiko se paremmaksi?  

Divarin helmiä ja muita aarteita

Maailmassa  on luultavasti  kolmenlaisia käytettyjä kirjoja myyviä kauppoja.  Ensinnäkin , antikvaritaatit, jotka myyvät kirjoja, joilla on arvoa, joko siksi, että ne ovat ns. ensipainoksia  klassikoista, tai muuten harvinaisia tai arvokkaita, esim. rajoitettuja erikoispainoksia.
Sitten tulevat kaupat, jotka myyvät usein lähinnä  ns. pokkareita eli pehmeäkantisia kirjoja, joiden laatu vaihtelee klassikoista bestsellereihin. 

Viimeisenä tulevat "divarit", joiden tarjonta rajoittuu lähinnä em. pokkareihin ja risaksi "luettuihin" pornolehtiin ja sarjiksiin.

Käyn Fuengirolassa paikassa, joka on nimeltään Julian´s. Puoti kuuluu keskimmäiseen kategoriaan.  Kauppa myy . espanjan-, englannin-, venäjänkielisiä kirjoja. Kuten myös pohjoismaisia, saksalaisia, ranskalaisia. Klassikoita. Pokkareita. Jännäreitä.Tietokirjoja, keittokirjoja jne.

Yleensä ostan suomenkielisiä kirjoja.Lähinnä romaaneja. Toisinaan englanninkielisiä. Valikoimat vaihtelevat sen mukaan, minkälaista ostaja- ja myyjä(=vaihtaja)kuntaa paikkakunnalla milloinkin  on. Talvella suomalaisten kirjojen valikoima vähenee, kesällä lisääntyy.  Toisaalta, tämä vaikutttaa myös kirjojen "laatuun"; kesällä lomalle  mukaan otetaan usein pehmeäkantinen dekkari. Talviasukas taas voi ostaa (ja sitten vaihtaa) kovakantisen kirjan, joka on ns. "hyvää kirjallisuutta". Miten nämä arvostukset pätevät - tai ovat edes oikeutettuja - vaatisi luultavasti kokonaisen oman kirjoituksen....


Nuorempana luin paljon ns. vaativaa kirjallisuutta. Sartrea, Camusta. Mutta myös tietysti klassikkoja; Steinbeck, Hemingway, Faulkner. 

Tuskin koskaan luin historiaa tai muisteluja. Sotakirjoista vain muutaman; Tuntematon sotilas, tottakai.

Nykyisin luen enimmäkseen ns. jännäreitä. Osittain siksi, että Julian´s -kaupan valikoimissa on niitä suhteelisesti eniten, mutta myös siksi, että en enää lue "oppiakseni" mitään. Toisaalta, kuten olen aina tiennyt, ns. hyvän ja vähemmän hyvän kirjallisuuden raja (joka aina on hyvin häilyvä ja subjektiivinen) ei kulje kirjallisuuden lajien (genre) välillä vaan sisällä. 

Toki musiikin, elokuvien  ja urheilun ystävänä luen myöskin elämäkertoja. EN kuitenkaan esim. parikymmentävuotisten brittijalkapalloilijoiden "elämäkertoja"!   

Viimeksi lukemani antikvariaattikirja on kuiten Suomesta.  Ostin sen (luonnollisesti) netin kautta.

George Orwell tunnetaan parhaiten ehkä kirjastaan Vuonna 1984, kirjasta, joka kertoi ajasta tulevaisuudessa (kirja on julkaistu vuonna 1949) ja antaa kuvan totalitaarisesta valtiosta, jossa ihmisiä hallitsee Isoveli. 
Tuo profetia tuntuu toteuneen (ja toteutuvan) juuri nyt. (En todellakaan tarkoita ns. tosi-tv-ohjelmaa!)

Lukemani kirja oli Orwellin Katalonia, Katalonia, joka kertoo Espanjan sisällissodasta.Orwell osallistui siihen kansainvälisien prikaatien kautta, puolustaen tasavaltaa Francon sotilaskaappausta vastaan. Olin lukenut kirjan vuosia sitten, mutta tämän päivän Katalonian itsenäisyyspyrkimykset saivat aikaan sen, että halusin muistutuksen tuosta ajasta ja tapahtumista. 

Kirjasta saa sen vaikutelman, että tasavaltalaiset hävisivät sodan paljolti sisäisten erimielisyyksiensä vuoksi. Kenraali Francon falangistit voittivat, ja maa oli sotilasdiktatuuri vuosikymmenien ajan. Paljolti Francon vainojen vuoksi (Francon aikana esim. ainoa virallinen ja sallittu kieli oli castellano ).  Baskimaan kapinalliset valitsivat väkivallan jo ennen kenraalin kuolemaa; Katalonian kansallinen nousu taas  näyttää olevan enemmän viime vuosikymmenien tulosta. Monet Katalonialaiset uskovat tulevansa toimeen muuta Espanjaa paremmin taloudellisesti, ja myös heidän kielensä, katalaani, poikkeaa "espanjasta" vähintäänkin yhtä paljon kuin vaikkapa viro suomen kielestä. 

Espanja on maa, jossa julkaistiin ensimmäinen romaanikis luettu teos: Don Quijote.  
Valitettavasti tämän päivän espanjalaiset eivät ole varsinaista lukijakansaa; eniten luetaan aikakauslehtiä, ja muistan joskus väitetyn, että eniten myydyt sanomalehdetkin ovat urheilulehtiä, eli lähinnä jalkapallolehtiä.

Kenraali Francon diktatuurin aikana hallitus halusi  ihmisten  mieluummin lukevan juoruja ja urheilu-uutisia kuin kiinnostua politiikasta ja ihmisoikeuksista.  Niinpä maan kirjastolaitos on esimerkiksi Suomeen ja muihin pohjoismaihin verrattuna varsin vaatimatonta luokkaa. 

Meille, jotka haluamme lukea, on onneksi olemassa paikkoja, mistä kirjoja löytyy: divarit, kirpputorit jne. 

Lukeminen on pääasia!