Olen suomalainen

"Olen suomalainen" lauloi Kari Tapio (oikealta nimeltään Kari Tapani Jalkanen) vuonna 1983 julkaistulla single-levyllä sekä samannimisellä albumilla.
Kappale on Raul Reimanin sanoittama suomalainen versio italiankielisestä kappaleesta "L'italiano", jonka alkuperäinen esittäjä on Salvatore "Toto" Cutugno. 

Italialainen kappale oli hieman kieli poskessa tehty, kun taas suomalaiseen versioon oli saatu melkoista paatosta. 
Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta.

Ja edelleen: 
On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain.
 Siinä sujuvasti lainattiin Jorma Eton runoa Suomalainen.

On täällä elämä raskasta työtä, ja siinä harvoin on onni myötä.
Sen tietää vain yksin suomalainen.

Miksi "vain yksin suomalainen" sen tietää?  

Jukka Kuoppamäki levytti vuonna 1972 kappaleen Sininen ja valkoinen. Siinä hän lauloi mm.

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,
Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.
 Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Niinpä. Tuossahan ne tärkeimmät asiat. Sininen taivas ja valkoiset pilvet ja hanki. Mitä köyhyydestä. "Laudoista päällä ovien".

Entäpäs minä itse (me, myself and I)? Lähes 20 vuotta Espanjassa, olenko muuttunut? No, vaikka sydänleikkauksen seurauksena ja aikana sain litrakaupalla espanjalaista (ehkä andslusialaista) verta, en alkanut laulaa vapautuneesti, tanssia ilman paria huurteista. Olen siis edelleen suomalainen. Puheliaampi ehkä olen kuin ennen (espanjalaiset luultavasti eivät lopeta pulinaansa edes nukkuessaan) ja muutkin kansalaisuudet ovat tottuneita small talkiin. Jopa vieraat ihmiset tervehtivät kadulla, eivät toki kaikki. Ja jos nuori nainen hymyilee, en heti tarkista onko housujen vetoketju auki...

Seuraan Suomen uutisia, urheilussa toki kannatan suomalaisia urheilijoita ja joukkueita.   Ja ihan kiva jos ja kun suomalainen laulaja tai yhtye menestyy maailmalla.     (HIM, Nightwish, Rasmus ovat olleety todella suosittuja myös Espanjassa.)

Viime vuosiin asti olen voinut olla ylpeä Suomen maineesta pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutustaso on maailman korkeimpia, luokka- ja tuloerot moniin muihin maihin verrattuina pieniä. Korruptio lähes olematonta. 

Miten on nyt?  Kaikkea tuota on purettu.  

Olen eräänlainen elintasopakolainen. Vaikka emme eläkään leveästi ja joskus ovat eurot tiukoilla, Suomeen verrattuna elämä on suhteellisen halpaa. Eläkkeelläni en pystyisi elämään esim. Helsingissä, korkeintaan pienessä maalaiskaupungissa Suomessa, ehkä vanhassa entisessä rintamamiesomakotitalossa.  Olettaen, että työssä ollessani velat on maksettu. 


Olen suomalainen. En sen parempi kuin kukaan muukaan, mutta en huonompikaan.

Katso video:
 https://youtu.be/q8Zca5vsUFE

Vai valkeata joulua?

Tätä kirjoittaessani on Espanjassa Dia de Reyes eli kuninkaiden päivä. Tarinan  mukaanhan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta tulivat tervehtimään kolme kuningasta itäisiltä mailta.

 Matteuksen evankeliumin mukaan viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä Messiasta, juutalaisten kuningasta, sillä he olivat nähneet taivaalla tähden, jota he pitivät merkkinä tämän luvatun kuninkaan syntymästä.
 Heitä johti tähti; GPS kun ei tuolloin kuulunut kamelin vakiovarusteisiin.

Raamatussa ei mainita "tietäjien lukumäärää, eikä sitä, olivatko he kuninkaallisia.

Espanjassa dia de Reyes on suuri juhla, ja aikaisempina vuosina joululahjat jaettiin silloin.  Jouluaattona syötiin jouluateria, mutta ilmeisesti muun maailman tapoja noudattaen, myös  lähinnä lapset saavat silloin myös  lahjoja. 

Minulle tammikuun kuudes merkitsee loppiaista, sitä että  joulu on ohi. Käytännössä se merkitsee lähinnä sitä, että markettien kammottava joulumuzak valkoisine jouluineen on ohi, eikä televisiokaan mainosta ruokaa, leluja, parfyymejä.  Kauppojen ruuhkat ja liikenneruuhkat helpottavat.

Espanjassa kunnioitetaan perinteitä. Niinpä joulu on monille tärkeä (kuten varmasti Suomessakin). Pääsiäinen on kuitenkin vieläkin suurempi juhla kulkueineen ja kirkonmenoineen. Paitsi perinteet, kaikenlainen näyttävyys on espanjalaisille tärkeää.

Juttelin jokin aika sitten cordobalaisen, lähes naapurissa lomailevan miehen kanssa (samalla kun koirat leikkivät), ja jutellessamme puhuimme monista asioista, alkaen jalkapallosta. Jossakin vaiheessa kysäisin, onko (hänen mielestään) uskonto yhä tärkeä espanjalaisille. Hän sanoi uskovansa, että kyse on pikemminkin vanhasta perinteestä, ihmiset eivät välttämättä ole yhtä uskonnollisia kuin ennen. Toki monet yhä ovat.

Monille ihmisille  joulu on jonkinlaista toivon aikaa. Vaikka sen varhaishistoria saattaa hyvinkin olla pakanallinen, kristillinen joulu on monille suomalaisillekin tärkeä. Kirkkoon mennään kuuntelemaan joululauluja.

Minulle joulu on merkinnyt lähinnä vapaata aikaa, toki lasten ollessa pieniä oli upeaa nähdä näiden pienten ihmisten ilo lahjoineen ja joulupukkineen. Ja nauttia niitä laatikoita ja kinkkua...

Viime vuosina olemme vaimon kanssa matkustaneet  "sukuloimaan"  joko Englantiin tai Portugaliin, tänä vuonna joulu merkitsi meille brittiläis-suomalaista jouluruokaa kotosalla.  Ilman kuusta, ilman kynttilöitä. 

En kaipaa täällä Espanjassa valkeata joulua.  Suomen valkeita (kesä)öitä  sentään joskus. Eikä minulla, entisellä "hiihtoniilolla" ole edes suksia.

Kuningas elää?

Elvis 50-luvulla

Kohta on Suomessa jälleen loppiainen. Espanjassa se on Dia de los Reyes eli Kolmen kuninkaan päivä. Silloin maassa jaetaan myös vasta joululahjat. Katolisen maan tapaan.

 Kolme kuningasta (monissa maissa, mukaan lukien Suomi, heitä kutsutaan itämaan tietäjiksi tai viisaiksi miehiksi) kävivät kunnioittamassa uutta juutalaisten kuningasta joskus parituhatta vuotta aiemmin.

Kuningas  syntyi myös vuonna 1935. Vaikka kukaan ei huomannut mitään erikoisempaa  ennen vuotta 1956. Tammikuun 8. vuonna 1935 ei syttynyt tähteä taivaalla.  Rockin tuleva kuningas  oli kuitenkin syntynyt.

Tietenkin monet epäilivät miehelle annetun arvonimen oikeutusta viisikymmentäluvulla.  Valkoinen poika, joka kuulostaa "mustalta". Varastaa mustien musiikin!  Moni on myöhemminkin kyseenalaistanut Elviksen kuninkuuden. "Oikeaksi" rockin kuninkaaksi on ehdotettu milloin Chuck Berryä, milloin Little Richardia...tai Jerry Lee Lewisis, joka kuuleman  mukaan joskus sanoi: "Elvis may be the King, but I´m the best!"

Tänä päivänä on edelleen olemassa  afrikkalais-amerikkalaisia (ja myös valkoihoisia) , joiden mielestä Elvis oli vain "copy cat". Kalpea kopio. "Todistuksena" on mm. Elviksen alkuaikojen tuottajan, Sun Recordsin omistajan Sam Phillipsin toteamus, että jos hän "vain löytäisi valkoisen pojan, joka kuulostaa mustalta, hän voisi tehdä miljoona dollaria". Todistellaan myös, ettei Elvis 
kirjoittanut  itse kappaleitaan. Ei kirjoittanut (vaikka hänet mainitaankin osallisena joissakin levykansissa ja luetteloissa), mutta kuka sanoo, ettei vaikkapa arvostettu oopperalaulaja ole uskottava, kun hän laulaa "vain"  toisen kirjoittamaa musiikkia? 

Väittely Presleyn  merkityksestä onkin mielestäni turhaa. Hänen alkuaikojen levytyksensä osoittavat, että mies pystyi ottamaan minkä tahansa laulun; bluesia, countrya, viihdettä, ja tekemään siitä omansa. Monet valkoihoiset laulajat tekivät siistittyjä cover-versioita (kuten vaikkapa Pat Boone). Elvis ei siistinyt vaan usein jopa lisäsi intensiteettiä. 

Myöhemmin Elvis meni lähemmäksi keskiverto pop-musiikkia. Hänen tekemänsä elokuvat ovat useimmiten lähinnä tuskallista katsottavaa, ja musiikki lähinnä (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta)  tyhjänpäiväistä.

Yksi Elviksen tyhjänpäiväisistä elokuvista. Blue Hawai.

Vuonna 1968  Elvis teki legendaarisen Come back specialiksi  nimetyn paluun TV-studioon, ja sen jälkeen vuosien ajan kiertueita ympäri USA:ta. 

Elvis TV-Special

Tarina kertoo, että tv-tuottaja laittoi Elviksen seisoskelemaan Sunset Boulevardille vilkkaana aikana. Harva tunnisti miestä. Tuskin kukaan pyysi nimikirjoitusta. Hysteriaa herättänyt tähti tuntui olevan vain entinen tähti. Jotakin oli siis tehtävä.

TV-ohjelma, missä Elvis esiintyi  pukeutuneena mustaan nahkaan ja esitti "livenä"  mm. alkuaikojensa musiikkia oli menestys.  Uudet esiintymiset ympäri Amerikkaa seurasivat.  Mies kiersi useiden vuosien ajan ahkerasti esiintymislavoja.  Päätyen crooneriksi Las Vegasissa. Viihdyttäjäksi, joka lähinnä  parodioi alkuaikojen rock-aikaansa. Viimeiset vuodet olivat täydellistä alaspäinmenoa. 

Elvis Las Vegasissa.

Tänä päivänä Elvis on legenda. Hänen levyjään on myyty kuoleman jälkeen paljon enemmän kuin hänen elämänsä aikana. 

Jokaisena Elviksen syntymäpäivänä (kuten myös kuoleman päivänä)  lukuisat tv-kanavat ja internet-portaalit myyvät kaikenlaista Elvis-memorabiliaa eli keräilykamaa. Usein aivan turhaa tavaraa. Kukaan tuskin tietää, montako erilaista musiikkikokoelmaa  on myynnissä.

Minulla on luultavasti kaikki "kunnollinen" Elvis-materiaali. 50-luvun Sun-levytyksistä 60-luvun armeijasta paluuun "Elvis is Back"-materiaaliin, ja lopulta vuoden -68 Come back- ja 70-luvun klassikoihin. 60-luvun alun jälkeen mies levytti paljon tarpeetonta elokuvamusiikkia.  

Elvis elää. Musiikissa, jonka hän jätti meille. Valitettavasti hänestä on tehty miltei pelkkä  tavaramerkki.  Vaimo, joka kerran jätti hänet, kerää rahat. 

Talis est vita.
Tällaista on maailman meno.

Solo en España/vain Espanjassa? Enon lyhyet. Mikälie numero.

Tänään kardiologilla. Kuulemassa (taas kerran), että kaikki on OK.

Sydän. Siihen asennettu "putki", metalliläppä, kaikki toimivat.

Kyselin lääkäriltä, mikä minun ennusteeni on ns. terveeseen ikäiseeni mieheen nähden.  Hän totesi toipuneeni leikkauksista hyvin,   ja että monet hänen potilaistaan ovat eläneet jopa 30 vuotta leikkauksen jälkeen, ja kuolleet muihin sairauksiin. 

Hyvältähän tuo kuullosti. 

Sitten tohtori kysyi käytänkö alkoholia.

Suomessa olisin tietysti sanonut, että kaksi keskiolutta saunan jälkeen. Joskus jopa vain yhden.

Myönsin nauttivani olutta ja muita mietoja.

Lääkäri sanoi: Parempi vaihtoehto on cannabis. Jos haluat rentoutua...Mutta sitähän et ole kuullut minulta!  Nauroimme...

Totta puhuen, voin pössöttaa marisätkän  silloin tällöin (ja olenhan minä niin tehnytkin). 

Suomessa "huumevastaisuus" on perinne. "Huumehipit" ja muut hörhöt tuomitaan moraalisesti. Ja toisaalta  kossupullon juonut mies joka pahoinpitelee läheisiään ei ole huumeiden käyttäjä. 

No, olkoon. Olen OK, MELKEIN terve. Ja ehkä mulla on vielä muutama vuosi jäljellä.  

Maailma on pieni.

Maailma on pìeni. Sanoo kulunut sanonta.

Kirjoitin joskus blogissani, miten paikallisessa pienessä ravintolassa tapasin naisen, joka, oman kertomansa mukaan, oli ollut työssä pienessä levy-yhtiössä, jonne päivänä muutamana tuli nuori, ujolta vaikuttava mies, joka halusi päästä levyttämään.
Nainen oli vain toimistotyöntekijä, eikä hänellä ollut mahdollisuutta tai oikeutta vaikuttaa valintoihin.

Miestä ei hyväksytty, mutta myöhemmin ilmeni, että kaveri tuli myöhemmin tunnetuksi jokseenkin laajalti taiteilijanimellä Elton John.

Joku blogini lukija epäili, että kyseessä voisi olla tavallinen kapakkatarina. Alkoholi kun joskus inspiroi kertomaan tarinoita...
En usko, että näin oli. 

Pari päivää sitten olimme ostamassa jouluruokaa (sitähän "tarjoo kunnon väki"). Suomalaiskaupasta pari laatikkoa ja joulutorttuja. Brittiläisestä   Icelandista lisäksi kalkkunaa ja muuta tyypillistä brittiruokaa.

Kassalla keski-ikäinen nainen kysyi, haluaisinko apua pakkaamiseen. 
 (Toisinaan erilaiset yhdistykset ym. tekevät tätä, keräten rahaa toimintaansa.) Hän oli Marbellasta, edusti paikallista yhdistystä, joka pelasti kissoja ja koiria, jotka olivat hylättyjä. Monet, ehkä useimmat,  näistä ovat brittiläisiä.

Sanoin, että veisimme  tavarat autolle, mutta kiitin avusta. Nainen kysyi, olinko ruotsalainen.  Kun sanoin olevani suomalainen, hän kysyi, olinko katsellut X-factoria. Sanoin, että olin, ja että tiesin, että Saara Aalto oli menestynyt loistavasti.  Sitten  hän kysyi tunsinko Kim Flooria.  Kerroin, että tiesin hänen olevan suomalainen laulaja, olleen jopa Suomen edustaja Euroviisuissa joskus 70-luvulla. Nainen kertoi olevansa hänen hyvä ystävänsä, ja että Floor asui ajoittain Aurinkorannikolla. 

Nainen kysyi, pidinkö Floorin esittämästä musiikista, mihin kerroin olevani enemmän rock and roll man. Osoitin t-paitaani: Never underestimate a man who listens to Bill Wyman".  "You´re never too old to rock and roll!" sanoin. "You´re never too old to do anything!" hän sanoi...(flittailiko hän?..)

No, nyt kaikki jouluruoka odottaa syömistään. Sehän joulussa kai on parasta, ainakin lapsuuden joulujen jälkeen.

Myöhemmin tajusin, että en huomannut kysyä naiselta, tiesikö hän, että Floorin kanssa Euroviisuissa vuonna 1972 Suomea edustanut Päivi Paunu 
oli kuollut pari päivää tai paria sitten.  

R.I.P.  Päivi. 

Jokaiselle meistä  tulee eteen (tai on jo tullut)  ensimmäinen joulu (tai syntymäpäivä tai muu merkkipäivä) jonkun läheisen kuoleman jälkeen.

 Näin Kim Foor muisteli Päiviä:  http://www.iltalehti.fi/viihde/201612152200041191_vi.shtml



Hyvää Joulua.  

Minä Tarzan, sinä Jane. Hän Mikael Jungner

Suomalainen sosiaalidemokraatti, aikaisemmin mm. kansanedustaja ja jokseenkin omaperäisistä ajatuksista jo aiemmin tunnettu Mikael Jungner saavutti Facebook-päivityksellään ilmeisesti jälleen kaipaamaansa julkisuutta kirjoittamalla tällä kertaa suomen kielestä. Jungnerin mukaan "suomessa on vähemmän sanoja kuin esimerkiksi englannissa. Siksi suomalaisten ajattelu on kapeampaa kuin brittien." 
 Suomea on Jungnerin mukaan myös vaikeaa kääntää koneellisesti. Jungnerin mukaan sijamuodoille ja muille päätteille olisikin etsittävä nyt korvaavia vaihtoehtoja.
Ehdotus sai melko tyrmäävän vastaanoton. Monet hyökkäsivät kirjoittajaa vastaan: täyttä typeryyttä. Poliittisia kommentteja en ole huomannut; voin kyllä kuvitella, että joillekin tämäkin on merkki siitä, miten "maahantunkeutujille" tehdään jopa kieli helpommaksi...

Jaahas. Katsotaanpa. Ensin uusisuomalainen versio, sitten google translate -käännös.

 Minä haluta muuttaa myös suomi kieli enemmän yksinkertainen! Me täytyä ajatella ulkomaalainen ihmiset ja google translate! Me olla osa Eurooppa! Me täytyä muuttaa suomi kieli! Ei me voida olla aivan erilainen kuin muu Eurooppa!

Google translate :
I want to change the Finnish language more simple! We have got to think about foreign people and translate! We have been part of Europe! We have got to change the Finnish language! We can not be very different from the rest of Europe!

Yes sir! Noin hienosti toimii! 

Entäpä postposition muuttaminen prepositioksi?   

Minä aikoa mennä tänään kirjasto. I intend to go to the library today. 


Juhuu! Ihan oikein!

 Ilta minä katsoa televisio.  Evening I watch TV.  No ei ihan.
In ilta minä katsoa televisio. In the evening I watch TV.  

No nyt! Hieman englishtä mukaan ja johan pelittää! 

Entäpäs monikko. Mies, miehet, nainen, naiset?  Mies - mieset, miksei. Nainen - nainenet? (tulee mieleen potentiaali tietystä verbistä...) Vaikeaa vaikeaa...

Taitaa aika paljon arpeetia vaatia tämän suomen kielen tuunaaminen. Mutta ehkä Jungnerilla on aikaa? No, kyllä minullakin, kun vain sovitaan miten paljon  valtio haluta  maksaa to minä (how much the state wants to pay me).

 Kiitos huomio!
Thank you for your attention!

Muutakin kuin hevimetallia ja tangoa

Suomessakin on seurattu tämän vuoden poptähtisirkusta X Factoria enemmän kuin koskaan.
Syy on selvä: mukana kun oli suomalainen laulaja.

X Factor on kaltaistensa "kilpailujen" tapaan keino löytää popmusiikkimarkkinoille uusia kykyjä (?). Yleisö kun varttuu  ja uusi sukupolvi hylkää vanhat starat nopeasti. 

Tekninen kehitys on huimaa, ja vinyylistä siirtyminen eri formaatteihin on muokannut musiikkibisnestä valtavasti.
Jo kuolleeksi tuomittu vinyyli on tullut osittain takaisin, ei vain harvinaisuuksia keräävien "diskofiilien" kautta, vaan useat - erityisesti rock- yhtyeet julkaisevat uutuutensa myös vinyylinä. 

Nuoriso tuskin ostaa enää kokonaisia CD-albumeita (ehkä hittikokoelmia lukuunottamatta). Näille nuorille - lähinnä - lienevät nämä eksfaktorit tarkoitettu. 

"Ei kannettu vesi kaivossa pysy" sanottiin ennen. Monet erilaisissa kykyjenetsintäohjelmissa menestyneet ovatkin kadonneet julkisuudesta melko nopeasti. Toki joistakin on tullut supertähtiä, ja hyvä niin. 

Olen joskus vitsaillut, etteivät esim. Bob Dylan, Mick Jagger tai Rod Stewart olisi luultavasti  päässeet pitkälle esim.  X factorissa. Maine ja menestys tuli mm. työn eli keikkailun kautta. Tyvestä puuhun, sanoi vanha kansa.

Oma lukunsa on ohjelman varsin julma luonne, mitä tulee erilaisiin  - anteeksi vain - jonkin sortin kylähulluihin, jotka eivät osaa laulaa yhtään nuottia oikein, mutta uskovat tulevansa "suuremmaksi kuin Elvis", sekä vanhempiin, jotka yrittävät joskus miltei  pakottaa tuomarit päästämään poikansa tai tyttärensä jatkoon...Kai me sitten haluamme nähdä ihmisiä nöyryytettävän? 

No, se "meidän Saara" ei sitten voittanut, kun britit ilmeisesti halusivat oman pojan voittavan. Hänen kohdallaan tämä tulos oli ehkä parempikin, kakkosena hänestä ei tule Simon Cowellin marionettia, mutta suuri tulevaisuus musiikin ammattilaisena on varmaankin silti taattu. Suomessahan hän on ollut tunnettu ja suosittu jo kauan.

Ihmiset haluavat olla menestyjien mukana. Siksi xfactor keräsi Suomessakin huomiota. Tulee mieleen, miten Formula Ykköstä seurasivat muutkin kuin moottori- ja autohullut, kun suomalaiset vielä menestyivät, kävelylle urheilulajina naureskeltiin ("se on kuin kilpailtaisiin kuka kuiskaa kovempaa") siihen asti, kunnes Valentin Kononen ja Sari Essayah menestyivät.  Myönnän auliisti, että lähes ainoa syy katsella ohjelmaa (tosin melko satunnaisesti)  itsellenikin oli nähdä suomalaisen laulajan menestyvän.

Suomi aikoinaan juostiin maalmankartalle. Niinpä sitä ei tarvinnut sinne enää laulaa.  Hyvää PR:ää menestys joka tapauksessa on, Suomesta tulee muutakin kuin ampumisuutisia. 


P.S. Maailmalla on (mm. amerikkalaisten  uutistoimistojen takia) käsitys, että "Suomessa tangoalbumit ovat jatkuvasti top tenissä" . Tangokarnevaalit ja akankanto sekä mutajalkapallo kun pääsevät kansainväliseen uutislevitykseen.