Isäni oli sotaveteraani. Hän oli nuori mies, juuri avoitunut, kun Suomi joutui syksyllä 1939 sotaan Suurta ja Mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Nuoruus meni sodan myötä. Monelta meni henki, monelta terveys.
Sodan jälkeen moni ex-sotilas alkoi juoda, joistakin tuli huumeriippuvaisia haavoittumisen jälkeen annettujen huumaavien lääkkeiden myötä. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu käsitettä posttraumaattinen stressihäiriö (engl. post-traumatic stress disorder, PTSD), sanottiin vain, että "siltä meni hermot sodassa" . Omasta isästäni ei tullut juoppoa eikä alkoholistia, eikä hän (kuten monet muut) puhunut juuri koskaan sodasta. Sodat olivat myos erilaisia kuin tänä päivänä, siviilien kimppuun ei käyty tarkoituksella. "Kaupunkisota" oli miltei tuntematon käsite. Toki kanssasotilaiden kuolemat ja haavoittumiset olivat myös traumaattisia kokemuksia.
Neuvostoliiton kansalaisille (ja sotilaille) kuulema kerrottiin, että "suomen työväenluokka" toivottaisi puna-armeijan tervetulleeksi vapauttamaan heidät. Voitonparaati Helsingissä voitaisiin pitää parin viikon kuluttua sodan alkamisesta.
Venäläiseltä säveltäjältä Dimitri Shostakovichilta tilattiin teos voitonparaatia varten.
Voitto jäi saavuttamatta. Talvisota oli pettymys puna-armeijalle. Suomi sai torjuntavoiton. Mutta hinta oli kova.
Ruotsista saapui vapaaehtoisena sotaan yli 8 260 miestä. Myös lentokoneita saatiin Ruotsista. Ruotsi otti myös vastaan ns. sotalapsia talvi- ja jatkosodan aikana yhteensä noin 80 000.
Tämän päivän Suomessa talvisodasta ovat melskanneet äärioikeistolaiset. "Isoisämme taistelivat Suomen puolesta, nyt se kaikki annetaan pois!" Näin huutavat leijonatunnuksa ja rautaristejä kantavat "isänmaan ystävät".
Natseiksi heitä ei saa kutsua. Se kun on "leimaamista".
Veteraanit, ne jotka ovat vielä jäljellä, ovat kertoneet mitä he ajattelevat uusnatseista.
Suomeen on tullut ja tulossa tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Useimmat tulevat sotaa ja epävarmuutta pakoon. Monet varmasti myös paremman elämän toivossa. Kuten niin moni suomalainenkin, joka muutti aikoinaan Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin.
He eivät olleet pakolaisia, sanotaan. Eivät olleet. He pakenivat puutetta, köyhyyttä. Ihmisen ominaisuuksiin kuuluu paremman elämän etsiminen, joskus se on jopa elossa säilymisen ehto.
Monet turvapaikanhakijat ovat pettyneet Suomeen. He palaavat takaisin mm. Irakiin. Kymmenen ihmisen oleskelu samassa huoneessa, tekemisen puute, outo ruoka, kaikenlainen epävarmuus ja kaiken huippuna polttopullojen ja tulitteiden heittely tulijoiden päälle sekä vihaiset mielenosoittajat saavat epävarmankin kotimaan ilmeisesti tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta.
Turvapaikanhakijoilla on varmasti varsin erilaisia taustoja. Jotkut ovat selvinneet autopommeista, olleet lähellä sisällissodan taisteluita, menettäneet lähiomaisia ja tuttaviaan.
Siksi tuntuu käsittämättömältä, että kaikki heidät leimataan elintasopakolaisiksi, joita saa solvata ja vihata.
Lopuksi laina Aamulehden blogista: http://www.aamulehti.fi/ihmiset/1195000987029/artikkeli/puheenaihe+olen+kuulemma+saatanan+hyysaaja+.html
"Maahanmuuttajissa
on samanlainen
kirjo ihmisiä kuin suomalaisissakin: fiksuja ja vähemmän fiksuja,
lainkuuliaisia ja rikollisia, ystävällisiä ja huonosti käyttäytyviä,
oikein ja väärin motiivein Suomeen tulevia, vaarattomia ja vaarallisia."
