Ei me, mutta ne muut.

Kun olin  lapsi, luin joitakin Enid Blytonin lastenkirjoja. Niissä viisikoksi nimetty joukko lapsia ratkaisi rikoksia Englannin maaseudulla, ilmeisesti 40-luvulla (vaikka kirjoja julkaistiin aina 60-luvulle asti, jolloin lapset olisivat olleet jo kolmekymppisiä...).

Tyypillistä oli, että rikolliset puhuivat englantia vieraalla korostuksella ja näyttivät "ulkomaalaisilta". Rosvot (tietysti) saatiin kiinni, oikeus voitti. Kiitos neuvokkaitten lapsien.

Meillä suomalaisilla on se käsitys, että olemme rehellisiä, työteliäitä ihmisiä. Se pitäneekin valtaosin paikkansa. Espanjassakin suomalaista firmaa arvostetaan; parasta on se, että aikataulut yleensä pitävät, eikä työn jäljessä (yleensä) ole moitteen sijaa.

Valitettavasti tämä kaunis kuva ei aina ole totta. Luin Suomalainen Espanjassa (SE) -lehdestä suomalaisesta parista, joka vuokrasi suomalaisten omistamia asuntoja lomalaisille. Omistajat olivat Suomessa kesällä, ja halusivat saada asunnoistaan hyötyä myös silloin, kun eivät itse olleet siellä.  Pari kertoi omistajille, ettei vuokraaminen onnistunut. Tosiasiassa, monet asunnot olivat käytössä. Eli vuokraajat olivat keränneet "liiveihinsä" rahat, jotka kuuluivat omistajille. Suomalainen EI petä, eihän?

Maailma, jossa elämme, on täynnä  "itsestäänselvyyksiä". Isäni, joka taisteli venäläisiä (eli Neuvostoliittoa) vastaan, ei koskaan oppinut "rakastamaan vihollista". Enkä voi häntä syyttää.  Britit lähettävät joka vuosi tv-ohjelmia, missä ihmiset kertovat siitä, kuinka Britannia selvisi saksalaisten pommituksista. Kun Englanti pelaa Saksaa vastaan jalkapallossa (ja yleensä  häviää), iltapäivälehtien mukaan   on  kuin kyse olisi Kolmannesta Maailmansodasta...

Tämän päivän itsestäänselvyys on se, että islam uhkaa länsimaista demokratiaa, minkä vuoksi kaikenlainen ihmisoikeuksien polkeminen on oikeutettua.  Sota terrorismia vastaan!

Useimmat anti-islamistit (ainakin Suomessa) ovat tuskin koskaan todella puhuneet islaminuskoisten ihmisten kanssa.  Vaimoni tulee maasta, joka on islamilainen.  Hän, kuten useimmat lännessä asuvat Lähi-idästä olevat ihmiset, ei ole "ääri-islamilainen".  Useimmat viimemainituista tulevat  muualta; Afganistanista, Pakistanista. Ja ovat vähemmistö kaikkialla.

Espanja oli maurien vallan alla vuosisatoja. Arabivalta opetti monia asioita.  Maanviljelyksestä. Rakentamisesta. Kulttuurista. Kirjallisuus, runous ja arkkitehtuuri kehittyivät. Vaikka olivatkin alistetussa asemassa, espanjalaisia ei pakotettu omaksumaan islamia.

Espanjan kultturi ja rakentaminen  (erityisesti Andalusiassa) perustuu paljolti arabiperinteeseen.  Alhambra on siitä hyvä esimerkki. Jokaisen Andalusiassa lomaansa (tai pitempää aikaa) viettävän kannattaa käydä paikassa (suomalainen linkki).

Juuri nyt elämäämme aikaan tuntuu kuuluvan suvaitsemattomuuden kasvu. Sitä puolustellaan kansallisilla  perinteillä, kulttuurilla, jonka ei pidä antaa saada vieraita vaikutteita. Käytös ja puheet, jotka olisivat olleet mahdottomia vielä vuosikymmen-pari sitten, ovat jokapäisiä. Vihapuheet, rasismi, niistä on tullut jopa ylpeilyn aihe monille.

Joillekin ihmisille "ulkomaalaisen näköinen ja kieltä murtaen puhuva" on automaattisesti uhka tai vihan kohde.
Blyton oli oman aikansa "tuote", samoin kuin selkeästi rasistinen Edgar Rice Burroughs Tarzan-kirjoineen, tai Mustanaamio-sarjakuva. Valitettavasti joidenkin maailmankuva (myös Suomessa)  tuntuu yhä perustuvan em. arvoihin.

Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.  Joittenkin ihmisten vain täytyy tunnustaa se, ettei paluuta vanhaan ole. 

Tattoo You...

Tattoo You -levyn kansi

Tässä päivänä muutamana poikkesin paremman puoliskoni (= vaimo) kanssa Icelandissa. Kyseessä ei ole se
geisirien maa, vaan Espanjassa toimiva, brittiläistä ruokaa (suuri osa, kuten nimikin kertoo, pakasteita) myyvä supermarket
Jotenkin oli puhe ajellessa  mennyt tatuointeihin, ja kävellessämme autolta markettiin sanoin (englanniksi, mikä on meidän "kotikielemme") melko kuuluvasti jotakin sellaista kuin että "en ole koskaan nähnyt todella  kaunista tatuointia".  Sivusilmällä huomasin miehen, joka käveli vierellä, ja olkapäässä oli melko suuri tatuointi, muistaakseni jotakin tavallista, kuten lohikäärme tms. No, mies oli ilmeisen fiksu, eikä kommentoinut.

Se, mitä sanoin, ei tarkkaan ottaen ole aivan totta.















Minulla on naapuri, tai voisin kait yhtä hyvin sanoa ystävä, jolla on kaksi tatuointia:  Britannian tunnus ja jalkapallo joukkue Millwallin logo. Ne ovat pieniä ja, no ihan  OK. Samaten ole nähnyt joillakin nuorilla naisilla pieniä, nättejä tatuointeja esim. niskassa tai olkapäässä.


Pikkukaupungissa, jossa elin nuoruuteni ja suuren osan aikuista elämääni, ainoat tatuoidut ihmiset (=miehet) olivat linnakundeja ja pari merillä ollutta miestä.  Linnakundien tatuoinnin pìti ilmeisesti viestittää, että kysymyksessä olivat "kovat jätkät", merimiehet taas ottivat tatuointejaan kai perinteen velvoittamina...

Ns. hevimetallibändien jäsenet tuntuvat olevan ihastuneita valtaviin tatuointeihin.   Hevimusiikkihan on avoimen macho-mielistä, ja tatuointi sopiii siihen kuin nyrkki hipin silmään.

Luin hiljattain (netistä, mistä muualta?) että tatuoinnit ovat maailmalla passé.  Suomessa, kuulema, niiden suosio on kuitenkin yhä nousussa.

Itse en ole koskaan tajunnut, miksi joku haluaa ihoonsa kuvia, tekstejä etc.,  tyttö- tai poikaystävän tai muun rakastetun nimen. Joka, joskus (siis se ihminen),voi olla poissa.  Romanssi tai avioliitto on ohi.  Mitä sitten?

Brenda, rakastettuni...

Vielä pahempi, jos koko käsivarsi (tai koko vartalo!) on kuin sinivihreä lisko? Argghhh.

Luultavasti  entisen rakastetun nimen voi saada esim. jollakin laserkäsittelyllä pois. Suurempia alueita tuskin.

Kannattaisikohan miettiä, onko järkeä ottaa ihoonsa kuvia tai tekstiä, oli se kuinka muodikasta tahansa Varsinkin  nyt, kun muoti on (ilmeisesti)  muuttumassa.

 No,  muodithan tulevat ja menevät, samaan tapaan kuin esim. farkkujen lahkeet levenevät ja kapenevat ja paidan kaulukset ovat isoja tai pieniä. Ja silmälasit; nythän ne - minun mielestäni  -  kamalat puoli naamaa peittävät kakkulat ovat näköjään  tulleet taas takaisin.  Kiitos, ei minulle.

.Tattoo You on Rolling Stonesien albumi vuodelta 1981. Levyn kansissa  ovat  yhtyeen voimahahmojen, Mick Jaggerin ja Keith Richardin kasvot,  tatuoinnin peitossa.  Miten tatuointi liittyy lauluihin, voin vain arvailla.
Itse albumi oli paras Stones-albumi vuosiin. Start me Up oli suuri hitti, ja on yhä yksi käytetyimpiä "tunnelmankohottajia" esim. jääkiekko-otteluissa Pohjois-Amerikassa. Monia muitakin helmiä löytyy, kuten kappaleet Slave ja Waiting on a Friend, missä vierailijana on tunnettu jazz-saksofonisti, Sonny Rollins.
Mutta, ehkä albumi ansaitsisi kokonaan oman blogi-kirjoituksen?


Tattoo You? YES! Tattoo me? No thanks!

Kaunista?  Monen mielestä varmaankin on.

Huomautus: Tämän kirjoituksen tarkoitus EI ole hyökätä ketään vastaan tai  arvostella ketään henkilönä, vaan kerron yksinkertaisesti oman mielipiteeni. Eri mieltä saa olla. 

Suomi ja Uusi Uljas Eurooppa

Joskus aikoinaan olin ns. tukka putkella (mikä minun kohdallani sopii erityisen hyvin, minulla kun on noista 80-luvun päivistä asti ollut ns. pitkä niskatukka)  menossa EU:hun eli Euroopan Unioniin.
Jo "seiskytluvulla" olisin halunnut kaverini kanssa mennä työhön Saksaan. Uskoimme, että työtä löytyisi, ja että "muodollisuudet" hoidettaisiin sitten myöhemmin.  Ehkä se joittenkin kohdalla toimikin, meidän ei.
Eli tulimme takaisin Suomeen." Loma " oli ohi.

Nykypaivänä opiskelemaan tai työtä tekemään EU:n sisällä pääsee ilman byrokratiaa. Ja hyvä niin.
Valuutan vaihtokaan ei ole ongelma.

Alkuaikojen huuma on tainnut silti haihtua. Monet EU-kannattajat ovat kääntäneet kelkkansa. Suomeen on syntynyt puolueita, joiden tarkoitus on saada Suomi ulos.  Ja muutenkin ovat asenteet muuttuneet.

Kun lähdin Suomesta ja saavuin Espanjaan, kaikki näytti vielä menevän hyvin. Espanjan talous kasvoi, koko EU näytti toimivan niin kuin pitikin: jakavan hyvinvointia koko Eurooppaan.

Me kaikki tiedämme, missä mennään nyt.

Osa EU:n maista on tilassa, missä yritysmaailmassa seuraisi konkurssi.

Minun vajavainen kaupallinen koulutukseni ei riitä analysoimaan tilannetta. Saati sitten sanomaan mitä pitäisi tehdä.

 Olen tietoinen siitä, että jos vielä asuisin Suomessa, olisin (luultavasti) yhtä suivaantunut siitä, että "meidän rahoilla" pelastetaan joitakin Välimeren maita kuin monet ystäväni/tuttavani/facebook-kaverini Suomessa ovat.

Kun näen päivittäin  ihmisiä Espanjan televisiossa, kuinka  poliisi tulee ja pamputtaa mielenosoittajia, kantaa ulos itkeviä ihmisiä, jotka eivät halua lähteä kotoaan, siinä on mitalin toinen puoli.  Ihmiset menettävät asuntonsa ja  koko elämänsä säästöt, joissakin tapauksessa menettäjiä ovat isovanhemmat.

Kun Suomessa aikoinaan kerättiin rahaa tai apua esim. Afrikkaan, aina riitti ihmisä sanomaan kuinka köyhiä on omasta takaa. Varmasti.  En vaadi (tai edes pyydä) ymmärtämään muiden maiden vaikeuksia.  Mutta toivoisin, ettei ihmisiä luokiteltaisi "meihin" ja "niihin".  Ja jotkut tarvitsevat apua toisinaan enemmän kuin toiset.

Ihmiset tarvitsevat apua. Eivät hallitukset ja poliitikot.

Happy days - rock on rajaton riemu

Ihan alkuun huono vitsi.

Hifi-hullu meni ystävänsä kanssa konserttiin.
Pois tullessa ystävä kysyi kaveriltaan, oliko tämä  nauttinut konsertista.
"Joo, ihan hyvä, mutta stereovaikutelma ei ollut oikein hyvä!"

No, minähän varoitin, että vitsi on huono

Se saa kuitenkin olla johdanto eli aasinsilta seuraavalle
..
Otin lauantai-iltana kuuman  kylvyn. Vaahtosellaisen. No, otan suihkun  joka päivä. Kylvyn ottamisesta on kyllä aikaa. Se jotenkin melkein vastaa saunaa.

Kylvyssä on kiva kuunnella musiikkia. Niin nytkin. Ja, kuten melkein aina. kuuntelin "viiskytluvun musaa".
 Se kun on iloista, viatonta, kivaa.

Splish Splash, I was takin' a bath
Long about a saturday night, yeah
Rub-a-dub, just relaxin' in the tub
Thinkin' everything was alright

No, toki tiedän että päinvastoin kuin monet tv-sarjat, elokuvat ja (joskus) kirjat kertovat, 50-luku  ei ollut vain Happy Days. Kylmä sota, anti-amerikkalaisen toiminnan noitavainot "vasemmistolaisia" vastaan USA:ssa. Naiset ja tytöt olivat kaukana tasa-arvosta.

Joka tapauksessa nautin niin kylvystä kuin musiikista .Kymmenen cd:n paketti taisi maksaa joskus kirpparilla pari euroa.
  CD-soittimesta, jota käytin,  maksoin joskus  25 euroa. Ei varsinaista hifiä, siis.

Well, I stepped out the tub, put my feet on the floor,
I wrapped the towel around me 
And I opened the door, and then
Splish, Splash! I jumped back in the bath
Well how was I to know there was a party going on

Mikä taas sai ajattelemaan joskus lähes  ikuisuus sitten lukemaani juttua. Taisi olla HiFi-lehti.  Siinä joku onneton kertoi lukeneensa brittiläisestä alan julkaisusta, kuinka hänen isolla rahalla ostamiensa kaiuttimien joissakin tietyn vuoden tuotteissa oli jokin tekninen virhe -  minulle liian teknistä munkkilatinaa, ja sitä paitsi aivan liian kauan sitten. Hän kyseli lukijoiden palstalla, mitä hänen pitäisi tehdä. En muista, mikä oli vastaus, mutta se ei ole pointti.

Mies oli omistanut todennäköisesti   huippuhyvät kaiuttimet, joissa "saattoi"  olla jonkinlainen virhe.
 Eh????  Ilmeisesti hän ei itse ollut huomannut mitään. Ei ainkaan kirjeen mukaan.

Tiedän, että monet "hifistit" yhä edelleen vannovat analogisen toiston nimeen.   Minulle musiikki on ollut aina tärkeintä. Joskus aikoinaan minulla oli  monosoitin, yhdistettynä putkiradioon. Sitten ensimmäinen stereosoitin, millä voi kuunnella jänniä juttuja, miten esim.  musiikki menee kaiuttimesta toiseen. Kuten vaikka  Gentle Giant tai Pink Floyd. Upeeta!

Soitan musiikkia yleensä  cd-levyiltä, ja vain joskus vaivaudun soittamaan vinyyleitä. Tunnustan kyllä, että esim. klassinen musiikki ja osa jazz- ja rockmusiikista on nautittavinta kun äänentoisto on huippuluokkaa. Ja minusta se tarkoittaa digitaalista äänentoistoa.

Osa populaarimusiikista on tehty aikana, jolloin ns. transistoriradiot olivat uutta.  Phil Spectorin ja monen muun saman   ajan säveltäjän mestariteokset  oli äänitetty kuulostamaan parhaalta näistä pienistä radioista, jotka voi ottaa mukaan esim. rannalle. Ne kuulostavat yhä tuoreilta kuuneltuina monona pienestäkin radiosta.

Eikö sisältö kuitenkin ole se tärkein?

They was a-splishin' and a-splashin', 
Reelin' with the feelin', moving and a-groovin,
Rockin' and a-rollin', yeah!
                                                      
Bing bang, I saw the whole gang
Dancing on my living room rug, yeah!
Flip flop, they was doing the bop
All the teens had the dancin bug

-   Bobby Darin  US Atco 6117/UK London 8666,  1967

P.S. Ei näkynyt Peggy Sueta, miss Mollya ja kumppaneita, kun tulin pois kylvystä. Taisivat ollla lähteneet jo.

Punaisten nenien päivä -enkä puhu nyt Suomen vapusta...

Kun olin nuori (turha sanoa, että melko kauan sitten, mutta sanon silti), sana HYVÄNTEKEVÄISYYS sai melkein ihokarvani pystyyn.

Koska se välittömästi muistutti joistakin Hollywoodin staroista ja starleteista tanssiaisissa  designer-puvuissaan ja timanttikoruissaan, joiden hinnalla (pariskunta)  tuhat asunnotonta olisi syönyt huippupäivällisen.
Tai multimiljonäärien partyistä, missä "köyhiä autettiin"  heittelemällä sadan dollarin seteleitä, kuin ne olisivat nenäliinoja.

En ole millään muotoa kaikkea hyväntekeväisyyttä vastaan. Itse asiassa, en ole sitä vastaan lainkaan. Suomalaisena, pohjoismaalaisena, uskon kuitenkin, että valtion, kuntien, yhteiskunnan tulee kantaa vastuu ihmisistä.

Olen ollut poissa Suomesta puolitoista vuosikymmentä. Tänä aikana asenteet tuntuvat koventuneen.
Oikeistonuoret kertovat blogeissaan, kuinka ketään ei pidä automaattisesti auttaa. Jokaisen pitää tulla toimeen omillaan. Jos se ei onnistu, hyväntekeväisyys, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, voi auttaa.

Niinpä. Ei se ole kuitenkaan  malli Suomelle ja suomalaisille.

Juuri nyt on BBC:n ohjelmassa Red Nose Day.

Briteillä on sellaista huumorintajua, mitä me muut voimme vain ihailla.  Ja brittilläiseen kulttuuriin kuuluu myös todella auttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat. Olivat ne sitten koiria, kissoja, tai ihmisiä.

Ihmisten auttaminen, silloin kun se on tarpeen, osoittaa, että välitämme.  Eikä apu tarvitse tulla valtion tai kunnan rahoista. Jokainen meistä voi tehdä osansa.

No, ollaanpa rehellisiä. Ei kaikki show´ssa ole vanhan rock-fanin makuun. Vaan eipä haita.  Ajatus on tärkein.

Todetaan vielä, että ohjelman keräämistä rahoista tänä vuonna suuri osa menee Afrikan auttamiseksi.  Joinakin vuosina osa, joinakin kaikki.

Me kaikki voimme vaikuttaa, muuttaa ihmisten elämää paremmaksi.

Joukossa tyhmyys tiivistyy - vai onko vain niin että jotkut näkevät ja ymmärtävät muita enemmän?

"Vanhaan kotimaahani" Suomeen ollaan taas perustamassa (oikeastaan jo perustettu)  uutta puoluetta. No, esimerkiksi Hollannissa (Alankomaat), jonka väestö on noin 17 miljoonaa,
 on parlamentissa olevien puolueiden lisäksi saman verran sen ulkopuolella, eli yhteensä pitkälti yli 20.

Eli viiden miljoonan Suomeen varmasti mahtuu lisää.  Miten olisi Karppaajien Puolue (KAPU), Suomen Itsenäisyyden Puolustajien  Puolue (SIPPI), Besserwissreiden Oikeistolainen Ohjelma Puolue (BOOP), Kielipoliisien Puolue (KIEPPI), Kaikkien Alojen Asiantuntijoiden Suuri Unioni (KAASU). Noin niinkuin alkuun.

 No, pysytäänpä asiassa. Jos pystytään. 

Joka tapauksessa Suomeen on syntymässä  Jouko Pihon johtama  Suomen Laillisuuspuolue (SLP).
Virallisesti puolue on jo olemassa. Tukijoita haetaan.

Jouko Piho näki kertomansa mukaan  kerran  unen, missä Jumala sanoi hänelle: "You are gonna be the leader of Finland."
 Miksi Jumala puhui englantia, en tiedä. Ehkä ei halunnut sanoa:" Sie werden der neue Führer sein!"

Toisaalta, tietäen kuinka monta maata ja kansallisuutta maailmassa on, ei ole ehkä kohtuullista vaatia  Suomen kaltaisen pienen maan kielen taitamista edes kaikkivaltiaalta. Tai sitten Jumala ajatteli, ettei Pihon ilmoitusta tarvitse kääntää jos se annetaan maailmankielellä.

Entinen opettaja Jouko Piho on tunnettu kolumnisti. Kuten edeltä voi päätellä, varsin selvillä merkittävyydestään Suomen, Euroopan ja koko maailman tasolla.

Piho on ( tätä kirjoittaessani) viimeisimmässä blogissaan kertonut homoja parantaneesta amerikkalaisesta psykiatrista. Mies itse on ollut kuolleena jo 7-8 vuotta. Miksi siis nyt? Koska homofobiaa ja -vihaa lietsotaan juuri nyt . Homoseksuaalisuus on Pihon mielestään sairaus, joka voidaan ja pitää parantaa. Ja ilmeisesti pitää parantaa.

Piho on verrannut Suomea Israeliin, eli ihmeisesti olemme toinen valittu kansa. Suomi on hänen näkyjensä (uniensa) mukaan yhdistyvä Viron ja muiden suomensukuisten kansojen kanssa, lisäksi (hänen mukaansa) Suomen ja Saksan tulevaisuus on paljolti yhteinen. 

Kun Saksa on EU:n kantavia voimia, ja kun  Pihon ja uuden puolueen tärkeimpiä tehtäviä taas  on saada Suomi eroamaan EU:sta, yhteistyö voi olla melko vaikeaa. Vai onkohan Suomen tulevalla johtajalla aikomuksena saada myös Saksa eroamaan, vai peräti hajoittaa koko yhteisö? 

"EU on nimittäin tulevan Antikristuksen diktatuurivallan esiaste eikä Suomen pitäisi olla osa tuota tulevaa pimeyden imperiumia. Ne Suomen poliittiset johtajat, jotka johdattivat Suomen Euroopan ytimeen, veivät Suomen pahuuden ytimeen."

"Meillä suomalaisilla on vielä yksi erityinen syy tukea Israelia ja rukoilla sen rauhan ja menestyksen puolesta. Syy on se, että suuri osa suomalaisista on geneettisesti israelilaisia eli Jaakobin pojan Isaskarin jälkeläisiä. Suomalaisissa on myös Joosefin, Gadin ja Simeonin jälkeläisiä. Me olemme siis osa niistä 10 kadonneesta Israelin sukukunnasta, jotka tulevat lopunaikana palaamaan oikeaan isänmaahansa, jolloin Juuda ja Efraim yhdistyvät jälleen."

Tapaamme siis vielä joskus Israelissa, oikeassa kotimaassamme?!

"Nojaamme Raamattuun ja Suomen lakiin. Raamattuun oikein ymmärrettynä ja Suomen lakiin oikein kirjoitettuna ja sovellettuna sekä myös oikein täytäntöönpantuna. "Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro." Aamos 5:24."  
Näin kerrotaan puolueen ohjelmasta.

Herra meitä suomalaisia armahtakoon...

Greatest Show on Earth!

Mitä tapahtuu?
Päivien, viikkojen kiihkeä odotus on ohi!
Jalkapallon World Cup? Olympiakisat? ABBA ilmoittaa alottavansa uuden albumin nauhoittamisen ja sen jälkeen maailmankiertueen? Rolling Stones pitää lehdistökonferenssin, missä he ilmoittavat maailman- kiertuesta vuonna 2022?

Vai onko Elvis noussut kuolleista? Tai Michael Jackson?

Ei.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat kerääntyneet TV-vastaanottimien ääreen ja internetiin seuraamaan seuraavan paavin valintaa. Myos Vatikaanissa on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, ja lehtimiehiä kaikkialta maailmasta.

Nyt sen tiedämme.

Paavi tulee Argentiinasta. Latinalaisesta Amerikasta.
Ensi kertaa maailmanhistoriassa.  Hän on 76 vuotta vanha.
Mikä tarkoittaa, että sama jännittävä valinta tapahtuu luultavimmin 5-10 vuoden sisällä

Minun,eräänlaisen  pakanan, ei ehkä pitäisi kommentoida tapausta.
"Lukee kuin piru Raamattua," sanoo vanha sanonta.

Minusta "Jumalan miehestä" ei  pitäisi tehdä supertähteä.  Onko Jumala(?) halunnut, että katolinen kirkko kehittää kultin, missä paavi on kuin jokin rock-tähti?

Voiko latinalaisamerikkalainen paavi vaikuttaa siihen, että tuo alue voisi nousta taloudellisesti? Että rikollisuutta voitaisiin vähentää?
Tuskin. Pikemminkin pelkään, että latinalaisamerikkalainen paavi voi lakaista maton alle ne vaikeudet, mtä tuolla alueella on.

Joka tapauksessa, vuoden media-show on ohi.  Onnea paaville.  Ja Latinalaiselle Amerikalle.   

Laatua ja "laatua." Eli onko mies "omasta maasta" aina paras vaihtoehto?

Monta kertaa täällä Aurinkorannikolla  näkee ilmoituksia, joissa sanotaan "British quality","Nordic standard" tai "suomalaista laatua".

Tarkoittavatko em. sanonnat, että ne ovat jotenkin parempia paikallisiin nähden? Ilmeisesti.  Ainakin näin on luultavasti tarkoitus.

Oma kokemukseni "brittiläisestä laadusta" ei välttämättä tue sitä käsitystä, että se olisi parempaa kuin espanjalainen, sen enempää Espanjassa kuin Britanniassakaan, missä olen ollut myös useita kertoja. Britit itsekin  ovat erityisesti huolissaan "cowboy builders"- miehistä. Ne kun yleensä ottavat kohteekseen ns. ikäihmisiä, joiden kattoja tai seiniä he "korjaavat" ilman aihetta, ja sikahinnoilla. Tai vaihtavat keittiön kalusteet ylihinnalla ja surkealla ammattitaidolla. Tai aloittavat työn, keräävät rahat, ja katoavat. Matkapuhelin - yllätys yllätys - numeroa ei ole olemassa tai se ei ole tavoitettavissa. Näin Britanniassa, mutta myös Espanjassa.

Mielelläni uskoisin, että suomalaisten ammattitaito ja  -ylpeys riittäisi takaamaan rakentamisen ja korjaamisen laadun.   Suomalaisilla on kyllä hyvä maine  Espanjassa..   Toisaalta, kun rakentaminen kuumenee, melkein kuka tahansa pääsee "raksalle duuniin". Niin Suomessa kuin muuallakin.  Muistuu mieleen vitsi, kuinka poika oli ollut päivän työssä rakennuksella, ja kun isä kysyi, miten päivä meni, poika sanoi että hyvin, pomokin kehui hyväksi mieheksi. "Ihanko totta!" kysyi isä.
"Joo, se sanoi ´älä hyvä mies lyö vatupassilla naulaa!"

Espanjalainen rakennustapa on erilainen suomalaiseen verrattuna. Hyvin suuri osa työstä tehdään edelleen  käsin. Elementtejä ei juurikaan käytetä.  Tiilestä tehdyt seinät ovat ohuita, ja päästävät äänen läpi.  Etelä-Espanjassa rakennuksia ei varusteta talvea varten; myöskään kesän kuumuutta vastaan ei tehdä tarpeeksi.  Kunnon eritystys pitäisi kylmän poissa talvella, kuumuuden poissa kesällä. Aurinkoenergiaa pitäisi käyttää enemmän.

Olen asunut Espanjassa nyt puolitoista vuosikymmentä. Koskaan en palellut Suomessa talvella  talon sisällä yhtä paljon   kuin täällä. Lattiat ovat kylmät talvella, kesällä  ilmastointi on kallis ja siksi monet eivät sitä käytä, vaikka sellainen olisi. Meillä ei ole.

Espanjalainen rakennustapa ja -laatu eivät ehkä yllä suomalaiselle tasolle.  Ne ovat (mielestäni) kuitenkin hyvinkin vertailukelpoiset brittiläiseen tasoon.  Tärkeintä on varmistaa, että rakentaja on hoitanut kaikki luvat ja muut rakentamiseen liittyvän byrokratian oikein.  Ja että kaupan on vahvistanut rehellinen ja oikea viranomainen.  Näin myös, jos kysymyksessä on käytetty asunto tai talo, joka on myynnissä (eikä siis uusi).

Monet uskovat, että oman maan kansalainen ei petä. Valitettavasti, siihenkään ei kannata luottaa.  Suomalaisuus ei takaa sitä, että kauppa on riskitön. Erityisesti suomalaisten Espanjaanmuuton alkuvuosina muutama vuosikymmen sitten. Kirja nimeltä Muuttolinnut on, vaikkei kirjallisesti kovin korkealle ylläkään, tästä varoittava esimerkki.

Varovaisuus on siis tarpeen.  Järki kannattaa pitää mukana.   Ja käyttää asiantuntijoita.    Silloin unelmista tulee totta, ei painajainen.

Crufts dog show

Katselin telkkarista (ITV, samaan aikaan kuin netissä oli jalkapalloa) maailman suurinta koirashowta.

   Ihania koiria, joista jotkut tekivät uskomattomia juttuja omistajiensa kanssa. Toiset taas olivat esimerkkinä siitä miten  auttaa ihmisiä (jotkut nuoria, jopa lapsia) heidän jokapäiväisessä elämässään.

Joskus aikoinaan en ymmärtänyt, miten joillekin karvainen otus voi olla niin tärkeä.  Minusta "koiraihmiset" olivat jotenkin "outoja". Puhuivat lemmikeistään niinkuin me muut lapsistaan....

Nyt, kahden koiran (joista toinen kuoli liian aikaisin, vain kuusivuotiaana, toinen vanhuuttaan)
  jälkeen, ja kolmannen, jonka 14 vuotta alkavat näkyä joka päivä yhä selvemmin, tajuan, että koirat voivat olla parasta mitä ihminen voi kokea. Kiintymystä, joka on rajoittamatonta, ilman ehtoja.

En ole enää nuori. Joskus minua hirvittää ajatella, että kun koirani joskus kuolee, olen niin vanha, että en uskalla ottaa uutta pentua, joka voisi elää parikymmentä vuotta.  Ehkä ratkaisu on hylätty koira? Riskinä on, että kovia kokenut koira on niin  "hajalla", ettei se ikinä luota keneenkään.  Aika näyttää. Que será será.

Cat Stevens, myöhemmin tunnettu nimellä  Yusuf Islam julkaisi joskus aikoinaan laulun I Love My Dog.

Minulla ei ole oikeastaan mitään lisäämistä siihen.  Ja vaimoni ymmärtää.  Koska paremmin ei voisi olla.

Jokaisen lemmikkieläimen omistajan pìtäisi ymmärtää.   Valitettavasti, hylättyjä kissoja ja koiria löytyy kaiken aikaa.  Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät aikaansa ja rahojaan noiden onnettomien eläinten auttamiseksi. 

Kaikenkarvaiset ystäväni, osa 2.

Miltei puoli vuosikymmentä sitten, kun muutin Espanjaan, tyttöystävälläni  (myöhemmin vaimoni) oli puolen tusinaa kissaa kodissaan, pari kissaa, jotka pysyivät ulkona, ja yksi koira.

Ensimmäisen vuoden aikana koira kuoli (vanhuuttaan), yksi kissa kuoli (myös vanhuuttaan), mutta kissojen määrä lisääntyi kahdella; löysimme kaksi kissanpentua roskiksesta!

Olen kertonut koirastani Billystä ja myöskin kissoista aikaisemmin, joten ei niistä sen enempää. Todetaan vain, että juuri nyt meillä on "vain" yksi kissa ja yksi koira. Eläinten elämä kun yleensä on niin lyhyt.

Tänään kävelin ystäväni Billyn kanssa ohittaen puiston, missä olemme useammankin kerran tavanneet suomalaisen naisen (nimeä en tiedä), joka on ollut usein siellä, jakaen ruokaa kulkukissoille. Hän oli jälleen siellä.   Kysyin, eikö hän pelkää saavansa jopa sadan euron sakkoa villikissojen syöttämisestä.   Hän kertoi, että vuosien ajan hän (ja joukko muita "vierasmaalaisia") on kerännyt kissoja, maksanut niiden kastraatiosta. Omasta pussistaan. Seurauksena on, että poliisi on ollut valmis toimimaan yhdessä näiden "kissanystävien" kanssa.   Kaikkien etu on saada kulkukissojen leviäminen kuriin. Toisaalta, ne auttavat rottien ja hiirien hävittämisessä.

Meillä Riviera del Solilla on tämän naisen mukaan tässä tietyssä puistossa lähellä supermarketia enää neljä villikissaa. Jotka nekin on kastroitu.  Kun hän (ja hänen ystävänsä) aloittivat, kissoja oli yli neljäkymmentä.

Toivotin naiselle onnea. Hän sanoi, toivovansa, että seuraavassa elämässä hänen ei tarvitse tehdä tämän kaltaista työtä. Kun kysyin, uskoiko hän todella syntyvänsä uudelleen, hän kertoi näin uskovansa.  

Joskus tuntuu, että törmään (onneksi vain kuvaannollisesti) todella mielenkiiintoisiin ihmisiin. Niin facebookisssa, Suomessa, kuin Espanjassakin.  Ihmiset ovat tärkeitä. Mutta niin ovat eläimetkin.

Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat välittää.  En ole varma, haluanko tulla uudelleen elämään. Ehkä tämä tietty nainenkin on jo ansainnut paikkansa karmassa? 

En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea!

Oscar Wilde

Otsikko lainaa kirjailija Oscar Wildea. Miestä, joka syntyi noin sata vuotta liian aikaisin.

Wilde oli biseksuaali aikana, jolloin kaikki "seksuaalisesti poikkeava" oli kiellettyä.  Hän oli viiltävän älykäs mies, jonka sanonnat ja lainat ovat tänään yhtä totta kuin silloin aikoinaan.

Wilde syntyi yläluokkaan, isä oli lääkäri.  Poliiitisesti radikaali hän ei ollut, työväenliikettäkään ei oikeastaan edes ollut hänen vuosisadallaan.   Teollinen vallankumous oli vasta alussa.

Tämän päivän maailmassa Oscar Wilde nauttisi kaikesta siitä huomiosta, mikä tekisi hänestä ns. julkkiksen. Omana aikanaan hän joutui vankilaan. Siveettömänä henkilönä.    Tänään hän olisi kaikkien tv-kanavien jahtaama, rikas "celebrity".


 Toinen, aikoinaan useinkin toistettu
 sanonta väittää: Jos et ole kaksikymppisenä sosialisti, sinulla ei ole sydäntä. Jos olet viisikymppisenä edelleen sosialisti, sinulla ei ole aivoja.

Olen eri mieltä.  Olen, uskoakseni, edelleenkin sosialisti.  No, ehkä pari anestesiaa on tuhonnut liikaa aivosoluja, ja loput tuhoutuneet halvan espanjalaisen oluen vuoksi?

Miltei joka päivä näkee jonkun kokoomusnuoren kirjoittavan blogissa, kuinka Suomi on täynnä ihmisiä, jotka käyttävät väärin sosiaaliturvaa.  He eivät (yleensä) hyökkää maahanmuuttajia kohtaan (koska se voidaan ymmärtää rasismiksi) vaan sosiaaliturvaa vastaan, yleensä. Jokaisen pitää tulla toimeen omillaan!

Nuoruuteen kuuluu eräänlainen malttamattomuus. Kaikki, nyt,heti!  "Koska olen lahjakas, minulla on oikeus tallata niitä, jotka ovat heikkoja, huonoja, tyhmiä".


Minun nuoruuteeni kuului (ehkä naiivi) usko parempaan maailmaan. Se onkin  täällä, osittain. Ja osittain ei. Monet asiat ovat paremmin, ihmisillä on autoja, isoja telkkareita, kaikenlaista elektroniikkaa.  Onko elämä parempaa?

Asun Espanjassa. Miksi siis välittäisin "vanhan maan" tilanteesta?  Tottakai välitän. Puolet sydämestä ja koko suku on siellä.

Suomi oli joskus ns. hyvinvointivaltio.  Sitä on ilmeisesti ajettu, ja ajetaan alas.   Euroopan Unionin piti jakaa hyvinvointia koko Euroopalle.  Se taitaa ajaa hyvinvointia vain joillekin.  Niiille, jotka ovat vahvoja.   Hyväksymmekö sen? Me, "tavalliset ihmiset"?  Sitäkö opetamme lapsillemme?  Että vain vahvat menestyvät?
Ne, jotka eivät ole vahvoja, saavat jäädä jalkoihin?