Keltainen Stihl ja punainen Honda

Iltana muutamana jokin aika sitten olin (taas) koirani Billyn kanssa kävelemässä täällä aurinkoisella rannikolla, Mijas Costalla.  Aurinko tosin oli jo  laskenut, koska oli vielä ns. talvi, mikä paikallisesti tarkoitttaa ehkä Suomen lokakuuta vastaavaa ilmastoa.

. "Läks´ olutta ostelemaan!" sanotaan laulussa. No, ostin olutta mutta toki jotakin muutakin, vaan   sillä ei taida tällä kertaa  olla väliä.

Sain ostokset tehdyksi, ja sitten oli suunta kotia kohti. Jostakin pimennosta ilmestyi vierelleni mies kantaen keltaista (vai oliko väri appelsiini?)  moottorisahaa. Mies puhui murtaen  espanjaa; tarjosi tuliterää sahaa "hyvällä hinnalla". 

Uusi saha maksaa liikkeessä kuulema kolmisensataa euroa, tämä lähtisi mukaan satasella. Mukana olivat paperit ja kaikki. No, takuuta hän ei sentään luvannut.

Katsoin sahaa: Stihl. Mies kehui sahan olevan laatumerkki, nyt olisi mainio tilaisuus  saada se edullisesti. Tuliterä. Voisin toki vetää sen käyntiin, tankissa oli sen verran bensiiniä.

Tunsin kyllä  merkin, tunnettu saksalainen tuote, maailman eniten myyty moottorisaha.

Tuumasin , että naapurini voisi olla kiinnostunut, hänellä kun on takka,  meidän takkamme taas ei ole käytössä. Tästä mies tietysti innostui tuputtamaan sahaa, ostamaan sen ja sitten myymään naapurille.

Oli miltei mahdotonta saada mies uskomaan, etten kyllä  ostaisi. Sanoin, että viisikymppiä maksaisin, jos olisi mukana käteistä. Vaan kun ei ole. 

No, pääsin miehestä lopulta eroon, kun kävelin eteenpäin, eikä hän halunnut kauemmaksi supermarketista ja ravintoloista sen ympärillä. Hän jäi ilmeisesti etsimään uutta "uhria".

Seuraavana sunnuntaina olimme, vaimo ja minä, tavalliseen tapaan kirpputorilla myymässä. Ja, kukapa se sieltä  ilmestyy: sama marokkolainen ystäväni saha kädessään. Hän tuli jälleen luokseni kauppaamaan laatusahaansa.  Oliko kysymyksessä sama vai jo toinen tai kolmas saha, en tiedä. 

Vieressä kauppaa käyvä myyjä näki ja kuuli keskustelumme, ja kysyi, voisiko hän nähdä sahan. Hän otti sen käteensä, nosteli ylös ja alas, ja totesi että se ei ole aito vaan väärennös; aito Stihl painaa enemmän, eikä hänen edes tarvinnut tarkemmin tutkia. Mies kertoi myyneensä itse  joskus ammatikseen sahoja.  Hän kertoi, että näitä "feikkejä" on liikkeellä Espanjassa melkoisia määriä, jotkut myydään jopa 50 eurolla. Myyjinä useimmiten marokkolaiset.  Alkuperämaa - yllätys ylläys -  PRC, People´s Republic of China. Myös aivan aitoja Stihl-sahoja valmistetaan nykyisin myös Kiinassa. Tämä ei kuitenkaan ollut aito.

Sahakauppias liukeni pois nopeasti. 

Valitettavan usein näkee ja kuulee esim. erilaisissa kuluttajaohjelmissa kiinalaisista piraattituotteista. Markkinoilla on ollut mm. kännyköiden latureita, jotka ovat olleet käytössä hengenvaarallisia mahdollisten sähköiskujen vuoksi, samoin on löytynyt kaikenlaista  muuta väärennettyä viihde- ja kodinkone-elekroniikkaa. Viimeisimmässä näkemässäni ohjelmassa (BBC)  kerrottiin Hondan aggregaatista, joka oli räjähtänyt. Tuote ei ollut aito Honda, vaan kopio. Onneksi pahoilta loukkaantumisilta tai kuolemantapauksilta on ilmeisesti toistaiseksi vältytty.

Miksi sitten tällaisia tuotteita tehdään? Usein niistä puuttuu jokin tietty osa, joka tekee käytön turvalliseksi (esim. moottorisahan ketjun pysäyttävä automatiikka) , koska näin valmistaminen tulee halvemmaksi tai sitten kysymys on vain yksinkertaisesti  huonosta laadusta; sähkökytkennät on tehty niin huolettomasti, että sähköiskun vaara on ilmeinen, tai käytetty materiaali murtuu  tai jopa sulaa. 
Aitona ostettu "desing"-kello ei  taas aiheuta vaaraa, mutta on petos.  Näitä kaupataan useimmiten internetissä, ja sivut on usein tehty hyvin, logoineen kaikkineen.  Tuotteen mukana seuraa jopa aidon näköinen serfikaatti, mikä todistaa sen aidoksi.

Internetissä tarjotaankin kaikenlaista tavaraa Uskomattomaan Tarjous Hintaan:  Käytä nyt hyväksi tämän uskomaton tarjous sinulle!" (käännös on usein robotilla tehty). Jos tuo uskomaton hinta vaikuttaa uskomattomalta, se mitä todennäköisimmin ON parasta olla uskomatta. 

Merkkituote yleensä takaa sen, että tuote on laadukas. Aina kannattaa varmistaa, että myyjä on valtuutettu kauppias.  Kadulla sitä ei voi tehdä, ja niinpä sieltä ei kannata uutena kaupattavaa tarjous-"merkkituotetta" hankkia.

 Kirpputorilla myytävä käytetty tuote todennäköisesti taas on aito, ja hintakin on vain murto-osa uudesta. Radio, cd-, dvd-soitin, leivänpaahdin, grilli.  Muutamalla eurolla voi löytää kelpo laitteen.

Kestävyys ja  toimintavarmuus on kuitenkin aina arvoitus. Takuita kun ei ole.

Olen kerran-pari ostanut jonkin laitteen 5 tai 10 eurolla todetakseni ettei se toimi kunnolla tai lainkaan. Menetys ei kuitenkaan ole ollut suuri eikä hengenvaaraa ole ollut, kuten "feikkituotteiden" kohdalla joskus on laita. Suurin osa kauppiaista haluaa olla myymässä tulevaisuudessakin, jotan asiakkaiden pettäminen ei pitkän päälle kannata. Kotonamme on yhä käytössa useita laitteita kirpparilta; pienoisuuni, pölynimuri, kakkos-tv, dvd-soitin, levysoitin, etc.

Kaikkihan me haluamme ostaa edullisesti. Mutta, kuten Tekniikan Maailmassa  jo  vuosia sitten useinkin todettiin: Jos haluat hyvän ja halvan, sinun on parasta ostaa molemmat. Näin se useimmiten valitettavasti on uusien laitteiden kohdalla.. Rehelliset alennusmyynnit ovat asia erikseen.

Ja jos niin onnekkaasti käy, että löydät molemmat ominaisuudet samassa (uudessa)  tuotteessa, varmista että tuote on aito, takuut tulevat mukaan ja huolto pelaa. Ja että myyjä on valtuutettu myyjä.

"Köyhän ei kannata ostaa halpaa" sanoi joskus aikoinaan  ns. vanha kansa. Silloin puhuttiin huonosta laadusta, nyt kyse on usein petoksesta.
Nouseva teollisuusmaa Kiina tuottaa valtavat määrät laadukkaita tuotteita, sekä tunnettuja maailmanmerkkejä että omia merkkejään. Valitettavasti maasta tulee myös paljon tavaraa, joka on laadultaan suorastaan ala-arvoista. Jos se lisäksi on naamioitu tunnetuksi merkkituotteeksi, se pilaa rehellisten yritysten mainetta. Niin Kiinassa, kuin se ulkopuolella. Tarkkana  kannattaa olla. 

Espanja, Kiina, Suomi, maailma.

Kuten blogiani lukevat (ja muutkin minua tuntevat) tietävät, olen yhdessä vaimoni kanssa tehnyt ns. kirpputorikauppaa useiden vuosien ajan.

Se alkoi haluna muuttaa tarpeeton, lähinnä anopin eri tv-ostoskanavilta ostama, jokseenkin tarpeeton  tavara rahaksi. Ja samalla saada lisää tilaa taloon.

Vuosien mittaan miltei harrastuksena alkanut toiminta muuttui keinoksi selviytyä laskuista ja maksuista kuukausittain. Ja on ollut sitä siitä asti.

Kun myin ihmisille kirpparilla  jotakin ja he kysyivät, oliko tuote toimiva yms., sanoin aina, että oli toki, koska halusin olla  myymässä tuotteita seuraavallakin ja/tai seuraavalla viikolla. Valitettavasti, joittenkin myyjien "moraali" tai piittaamattomuus ei johtanut yhtä pitkälle. Olen ostanut tuotteita, jotka eivät toimi.
Kerran halusin ostaa radio/CD-soittimen, joka näytti olevan juuri niin pieni, että se olisi mukava ottaa mukaan. Ei mitään hifiä, tietty.  Englantilainen, jollekin hyväntekeväisyysyhdistykselle töitä tekevä rouva vannotti että laite toimii. En ostanut, sanoin tulevani myöhemmin uudelleen. Kun oli aika lopettaa markkinat, kävin katsomassa. Radio oli yhä siellä, ja nainen, joka oli pyytänyt 5 euroa, sanoi hyväksyvänsä kolme! No, harvoin minun on täytynyt tyytyä myyjän tinkimiseen. Kaupat syntyivät.
Ja, tuskin on yllätys, että kotona ilmeni, että laite EI soita CD:itä. "No disc".

Olen vuosien mittaan myynyt (vaimoni kanssa) cd/radio-laitteita, televisioita (isoja ja kannettavia), monenlaista kodin elektroniikkaa. Kaikenlaista, mitä kodissa tarvitaan. Myös musiikkia (CD, LP) elokuvia (DVD). Kaikenlaista pientä ja isompaa tavaraa.
  Koskaan en ole pettänyt ketään.  Kuten sanoin, uskon, että ihminen, joka haluaa myydä jotakin, ei petä, jos haluaa jatkaa samaa työtä. Toki, jotkut kirpparimyyjät  ehkä ajattelevat, että jos ostaja on turisti, hän ei milloinkaan tule valittamaan. Minun moraalini ei ole yhtä venyvä.

Tänään ostin kiinalaisesta cash and carry- firmasta cd-radio- soittimen. Kotona kun on muutamia, jotka joko eivät toimi pattereilla, tai sitten eivät soita cd:itä vaikka radio toimii.
Siispä kotiin, ja edullinen, vain 25 euroa maksanut soitin testiin. Caramba! (noinhan ne mexicaanit kiroo länkkäreissä). CD-soitin EI TOIMI! Perkele! sanoo Suomen mies.

Tuskin kiinalaistenkaan kannattaa valmistaa tuotteita, jotka eivät toimi. Paperin mukaan soittimella on kahden vuoden takuu.  Firma, josta tuotteen ostin, on parinkymmenen kilometrin päässä.   Ilmeisesti kiinalainen tuotekontrolli ei ole (vielä) japanilaisen tai korealaisen tasolla.   Eli soitin messiin, ja liikkeeseen. Uusi, toimiva, tilalle. Silti, ns. harmittaa.

Kiina on tulossa kovaa vauhtia ydeksi maailman mahtavimmista taloudellisista mahdeista. En halua ottaa (tässä) kantaa esim. ihmisoikeuskysymyksiin.   Sen tiedän, että maassa on paljon potentiaalia, myös teknisesti. Osa kiinalaisista tuotteista on laatutavaraa; esim. japanilaiset ja saksalaiset eivät halua pilata mainettaan tuottamalla ja myymällä roskaa, made in China.

Osa kiinalaisista tuotteista on kuitenkin eräänlaisia "look-alike" -tuotteita, joko kopioita joita myydään aitoina, tai tavaramerkkeinä, jotka kuulostavat harhaanjohtavasti esim. japanilaisilta tai saksalaisilta, näin esim.radioissa ja muussa viihde-elektoniikassa.

En luultavasti halua tulevaisuudessa ostaa tuotetta joka ei ole tunnettu tavaramerkki. Jos valmistusmaa siinäkin  on PRC eli People´s Republic of China, harkitsen kahdesti.