Kappale on Raul Reimanin sanoittama suomalainen versio italiankielisestä kappaleesta "L'italiano", jonka alkuperäinen esittäjä on Salvatore "Toto" Cutugno.
Italialainen kappale oli hieman kieli poskessa tehty, kun taas suomalaiseen versioon oli saatu melkoista paatosta.
Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta.
Ja edelleen:
On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain.
Siinä sujuvasti lainattiin Jorma Eton runoa Suomalainen.
On täällä elämä raskasta työtä, ja siinä harvoin on onni myötä.
Sen tietää vain yksin suomalainen.
Miksi "vain yksin suomalainen" sen tietää?
Jukka Kuoppamäki levytti vuonna 1972 kappaleen Sininen ja valkoinen. Siinä hän lauloi mm.
Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,
Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.
Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.
Niinpä. Tuossahan ne tärkeimmät asiat. Sininen taivas ja valkoiset pilvet ja hanki. Mitä köyhyydestä. "Laudoista päällä ovien".
Entäpäs minä itse (me, myself and I)? Lähes 20 vuotta Espanjassa, olenko muuttunut? No, vaikka sydänleikkauksen seurauksena ja aikana sain litrakaupalla espanjalaista (ehkä andslusialaista) verta, en alkanut laulaa vapautuneesti, tanssia ilman paria huurteista. Olen siis edelleen suomalainen. Puheliaampi ehkä olen kuin ennen (espanjalaiset luultavasti eivät lopeta pulinaansa edes nukkuessaan) ja muutkin kansalaisuudet ovat tottuneita small talkiin. Jopa vieraat ihmiset tervehtivät kadulla, eivät toki kaikki. Ja jos nuori nainen hymyilee, en heti tarkista onko housujen vetoketju auki...
Seuraan Suomen uutisia, urheilussa toki kannatan suomalaisia urheilijoita ja joukkueita. Ja ihan kiva jos ja kun suomalainen laulaja tai yhtye menestyy maailmalla. (HIM, Nightwish, Rasmus ovat olleety todella suosittuja myös Espanjassa.)
Viime vuosiin asti olen voinut olla ylpeä Suomen maineesta pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutustaso on maailman korkeimpia, luokka- ja tuloerot moniin muihin maihin verrattuina pieniä. Korruptio lähes olematonta.
Miten on nyt? Kaikkea tuota on purettu.
Olen eräänlainen elintasopakolainen. Vaikka emme eläkään leveästi ja joskus ovat eurot tiukoilla, Suomeen verrattuna elämä on suhteellisen halpaa. Eläkkeelläni en pystyisi elämään esim. Helsingissä, korkeintaan pienessä maalaiskaupungissa Suomessa, ehkä vanhassa entisessä rintamamiesomakotitalossa. Olettaen, että työssä ollessani velat on maksettu.
Olen suomalainen. En sen parempi kuin kukaan muukaan, mutta en huonompikaan.
Katso video:
https://youtu.be/q8Zca5vsUFE
