"Kaikki muutttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää." Näin Four Cats joskus kauan sitten.
Silloin, kultaiseksikin kutsutulla 60-luvulla tuskin osattiin edes kuvitella sitä vauhtia miten maailma muuttuu nyt, uudella vuosituhannella ja jo pari vuosikymmentä aikaisemminkin.
Paavo Väyrynen ennnusti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan uusi tuhatvuotinen valtakunta ja pani toiveensa siihen pyrkiessään kalifiksi kalifin paikalle eli Urho Kekkosen seuraajaksi.
Kuten tiedämme nyt, näin ei käynyt. Neuvostoliitto romahti, ja samalla hajosi koko itäblokki.
Samalla Paavon itäkortti tuli arvottomaksi.
60-luvulle ollaan silti haikailemassa monella muullakin taholla kuin keskustapuolueessa. Tuolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta jakoivat Suomen; ay-liike piti huolen työläisistä, Kepu maanviljelijöistä. Kokoomus oli vihelletty paitsioon, sen kun uskottiin (uskoteltiin) olevan uhka idänsuhteille.
60-luvulla Suomen lintukotoon iski kyy: Kekkosen arkkivihollinen, Maalaisliitosta pois potkittu Veikko Vennamo toi "uuden puolueen" eli Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaan ja sai murskavoiton vuonna 1970. Puolueella oli jossakin vaiheessa tärkeä asema maan politiikassa, mutta sen hajoamien kahtia 1972 oli lopun alkua. Taloudelliset sotkut ja sisäiset riidat johtivat suosion romahtamiseen.
SMP:n johto päätti perustaa tilalle uuden Perussuomalaiset-puolueen joka rekisteröitiin vuonna 1995.
SMP säilyi rekisterissä muodollisesti vuoteen 2003. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat murskavoiton.
Perussuomalaiset on kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittinen puolue, EU-kriittinen puolue. Minkä puolesta se on jäänee useimmille epäselväksi. Jotkut puolueen jäsenet ja kansanedustajat ovat aiheuttaneet melkoista hälyä kommenteillaan, kuten neuvomalla kreikkalaisia tekemään sotilasvallankaappauksen, kansa kun ei ilmeisesti tyhmyyttään näe omaa parastaan eli suostu erilaisiin etuuksien leikkauksiin.
Perussuomalaisten valtuutettu kirjoitti Uuden Suomen verkkosivulle kommentin, jossa hän puhuu muslimisynnyttäjien tappamisesta. Kirjoitus liittyi uutiseen, jossa kerrottiin teini-ikäisen tytön kuolleen raipaniskuihin Saudi-Arabiassa. Sama kirjoittaja on myös väittänyt että ns. halokaustia on liioiteltu, ja syyttävä sormi osoittaa edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Propagandaa, kuulema. Sinänsä aika yllättävä mielipide mieheltä joka on kotoisin Belgiasta, maasta joka oli natsimiehityksen alla.
Kauan sitten, sillä kuusikymmentäluvulla kesällä paistoi aina aurinko. Maalla lanta haisi ja kärpäset pörräsivät. Maitolaiturit olivat paikoillaan, ja viikonloppuna kirkonkylän lavalla soi tango. Mustia naamoja ei näkynyt kuin korkeintaan televisiossa ja neekerin pusun voi ostaa siitä osuuskaupan myymälästä.
Nuoret nyt kyllä kasvattivat pitkää tukkaa ja kuuntelivat rockin rämpytystä, mutta muuten maassa ja maalla oli rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
"Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois...." Niinhän?
Silloin, kultaiseksikin kutsutulla 60-luvulla tuskin osattiin edes kuvitella sitä vauhtia miten maailma muuttuu nyt, uudella vuosituhannella ja jo pari vuosikymmentä aikaisemminkin.
Paavo Väyrynen ennnusti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan uusi tuhatvuotinen valtakunta ja pani toiveensa siihen pyrkiessään kalifiksi kalifin paikalle eli Urho Kekkosen seuraajaksi.
Kuten tiedämme nyt, näin ei käynyt. Neuvostoliitto romahti, ja samalla hajosi koko itäblokki.
Samalla Paavon itäkortti tuli arvottomaksi.
60-luvulle ollaan silti haikailemassa monella muullakin taholla kuin keskustapuolueessa. Tuolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta jakoivat Suomen; ay-liike piti huolen työläisistä, Kepu maanviljelijöistä. Kokoomus oli vihelletty paitsioon, sen kun uskottiin (uskoteltiin) olevan uhka idänsuhteille.
60-luvulla Suomen lintukotoon iski kyy: Kekkosen arkkivihollinen, Maalaisliitosta pois potkittu Veikko Vennamo toi "uuden puolueen" eli Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaan ja sai murskavoiton vuonna 1970. Puolueella oli jossakin vaiheessa tärkeä asema maan politiikassa, mutta sen hajoamien kahtia 1972 oli lopun alkua. Taloudelliset sotkut ja sisäiset riidat johtivat suosion romahtamiseen.
SMP:n johto päätti perustaa tilalle uuden Perussuomalaiset-puolueen joka rekisteröitiin vuonna 1995.
Perussuomalaiset on kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittinen puolue, EU-kriittinen puolue. Minkä puolesta se on jäänee useimmille epäselväksi. Jotkut puolueen jäsenet ja kansanedustajat ovat aiheuttaneet melkoista hälyä kommenteillaan, kuten neuvomalla kreikkalaisia tekemään sotilasvallankaappauksen, kansa kun ei ilmeisesti tyhmyyttään näe omaa parastaan eli suostu erilaisiin etuuksien leikkauksiin.
Perussuomalaisten valtuutettu kirjoitti Uuden Suomen verkkosivulle kommentin, jossa hän puhuu muslimisynnyttäjien tappamisesta. Kirjoitus liittyi uutiseen, jossa kerrottiin teini-ikäisen tytön kuolleen raipaniskuihin Saudi-Arabiassa. Sama kirjoittaja on myös väittänyt että ns. halokaustia on liioiteltu, ja syyttävä sormi osoittaa edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Propagandaa, kuulema. Sinänsä aika yllättävä mielipide mieheltä joka on kotoisin Belgiasta, maasta joka oli natsimiehityksen alla.
Kauan sitten, sillä kuusikymmentäluvulla kesällä paistoi aina aurinko. Maalla lanta haisi ja kärpäset pörräsivät. Maitolaiturit olivat paikoillaan, ja viikonloppuna kirkonkylän lavalla soi tango. Mustia naamoja ei näkynyt kuin korkeintaan televisiossa ja neekerin pusun voi ostaa siitä osuuskaupan myymälästä.
Nuoret nyt kyllä kasvattivat pitkää tukkaa ja kuuntelivat rockin rämpytystä, mutta muuten maassa ja maalla oli rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
