Huumori on vakava asia - tai ainakin joskus melko vaikea

Maailman ohuimmaksi kirjaksi ovat jotkut ehdottaneet teosta Ruotsalaiset sotasankarit.  (Ilmeisesti jotkut yhä uskovat, että se suurvalta-Ruotsi luotiin suomalaisten urhoollisuuden avulla.) 

Yhtä hyvin voisi se kirja olla Ruotsalaiset mäkihypyn olympia- ja MM-voittajat.  (Ruotsalaiset varmaan kuittaisivat tämän ehdottamalla teosta Suomalaisen jalkapallon kunniakkaimmat hetket.)

Aika paljon ääniä on saanut myös teos Saksalaisen huumorin tietosanakirja  A - Ö.

Olen tuntenut aika monta saksalaista ihmistä IRL eli ihan oikeassa elämässä, eikä heidän huumorintajussaan ole ollut mitään vikaa.

Saksalaisista kirjoista taas en menisi takuuseen.  
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogiini mm. kirjasta Täällä pohjoisnavan alla  ja toisesta saksalaisesta teoksesta.

Näiden huumori oli kuitenkin suht. ymmärrettävää.  Jos kohta kliseistä...

Tässä suhteessa aivan omaan sarjaansa nousee kirja Happy family.

Saksalaisen David Safierin teos on erään arvostelijan mukaan "saanut koko Euroopan tikahtumaan nauruun".

No, jos esimerkiksi "anopillani on niin huono maku, että paremmassa maailmassa se olisi kielletty kuolemantuomion uhalla"  on hauska lause, niin kaikin mokomin.

Lisää hulvatonta huumoria:  "Avaisinko telkkarin? Toisaalta sieltä voisi tulla pelottavia asioita...ampumista, petoeläimiä tai kansanmusiikkia".

"Kenenkähän hengentuotosta vampyyrin antomia oikein oli? Varmaan saman vitsiniekan, joka oli suunnitellut miehen sukuelimen".

"Jos kannessa ei olisi ollut zombeja, jotka muistuttivat etäisesti Rollareiden Keith Richardsia...."

On kirjassa näiden (ja muutaman sadan muun) puujalkavitsin lisäksi ihan juonikin.

Happy Familyn pääosassa on varsin omituinen perhe.
 Epätoivoinen äiti yrittää elvyttää perhesuhteita viemällä  koko porukan hirviökostuumeissa Stephenie Meyerin kirjan julkaisutilaisuuteen.  Paluumatkalla perheen tielle osuu noita, joka taikoo heidät naamiopukujensa mukaisiksi otuksiksi: vampyyriksi, ihmissudeksi, muumioksi ja Frankensteinin hirviöksi.
Palatakseen alkuperäiseen muotoonsa heidän piti kuulema matkustaa Transilvaniaan.

Että sellaista.  
Jätin lukemisen kesken.

Saksalaisten "humoristien" hengentuotteisiin en oikein juuri nyt  jaksa uskoa. Ehkä (toivottavasti) joku osoittaa, että pitäisi.  

Kurjia ja kadonneita

 Olen lukenut pariakin kirjaa samanaikaisesti. e-kirja antaa siihen helpon mahdollisuuden: kobo e-reader (monia muitakin toki on) sisältää nyt useita teoksia, joita voin lukea (jos haluan) vain "klikkaamalla".  Joskus nuorempanakin luin kahta-kolmea kirjaa samanaikaisesti.

elisakirja (ja varmasti moni muukin) antaa ladata ns. klassikkoja ilmaiseksi. Niinpä halusin lukea  mm.  Victor Hugon Kurjat .
Jostain syystä se on jäänyt aiemmin  lukematta, vaikka  klassikko onkin .

Kieli on vanhaa, kerronta samoin. "Kuten jo tiedämme...". Kerroin jo aiemmin..." . Hugo oli ilmeisesti harras uskovainen. Hän uskoo ihmisen perimmäiseen hyvyyteen ja Ranskan vallankumous oli ilmeisesti hänelle osoitus siitä, että yhteiskunta voi muuttua oikeudenmukaisemmaksi. Henkilöiden stereotyyppisyys toki häiritsee. Samoin kerronnan jahkaava hitaus ja  kieli (käännös on vuodelta 1909).
Tarina (luin vasta ensimmäisen osan) on toki kiehtova.

Kokonaan toiseen maailmaan (monessakin mielessä) vie Mia Vänskän esikoisromaani Saattaja. Kirja sai hyvät arvostelut.  Mm. Helsingin Kaupunginikirjaston "12 osumaa" antoi kirjalle tunnustuspalkinnon.
"Mia Vänskän Saattaja yhdistää saumattomasti tämän päivän suomalaisarjen ja toisen todellisuuden fantasiamaailman luoden tarinasta sekä realistisen painostavan että selkäpiitä värisyttävän. – – Kauhun aineksista Vänskän käsissä syntyy keitos, joka piinaa loppuun saakka. Saattaja lyö mennen tullen laudalta monet kansainväliset kauhukirjallisuuden listaykköset."

Miksi näin kiittävää kritiikkiä?  En tiedä. ( Kritiikki on kyllä jakautunut kahtia. On kehuja, on myös syytöksiä kliseisydestä.)

No, ensinnäkään en usko mihinkään ns. yliluonnolliseen, enkä harrasta sen enempää sci-fiä, kauhua kuin muodikkaita "taruja", jotka liikkuvat jossakin menneisyyden, tulevaisuuden  ja heavy metallin (sic!)  maailmoissa.  Suoraan sanottuna,  tämän kirjan moderni versio tuonen tytistä tuntui lähinnä koomiselta. Naisen tehtäväksi on tullut johtaa kuolleet, mutta lopullisen päämääränsä kadottaneet "perille". Muuten he aiheuttavat eläville kaikenlaista harmia... 


Ehkä  tämä vain ei ole "mun juttu"? 

 Olen blogissani aiemminkin kirjoittanut muutamasta kirjasta. En kutsu niitä arvosteluiksi, koska niitä ne eivät ole.
Vain elämänsä kirjojen parissa niin työssä kuin vapaa-aikanakin eläneen lukijan mielipiteitä ja arvioita.

Never say never

Never say never - koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". 
Näinhän sitä sanotaan.   

Hieman pidempi versio kuuluu: Always and never are words you should always to remember never to use.  Eli pitäisi aina muistaa, ettei koskaan käytä  sanontoja aina ja ei koskaan. 

Ei ole pitkäkään aika, kun olin  melkein varma, ettei minusta tulisi (koskaan?) ns. e-book- eli sähköisten kirjojen lukijaa. 
Minä kun tykkään tuntea, jopa  haistaa kirjan. (Tupakan tai ruuan käry ei tosin ole aina kiva juttu.) Kääntää sivua. Laittaa jotakin kirjanmerkiksi (vihaan kulman taittamista merkiksi!). 

 Joskus, kun olen lukenut mielenkiintoisen kirjan, olen tilannut jatkoa Suomesta. Postimaksu on ollut korkeampi kuin (divari)kirjan hinta!

Sitten oli amazon.co.uk:ssa tosi hyvä tarjous e-lukijasta.  Alle 50 punnalla. Tilasin. 
Vaan sitten ilmeni, etta lukija on  yhtä kuin Kindle Fire, mikä tarkoittaa sitä, että sillä pystyy lukemaan vain amazonin jakamia e-kirjoja. 
Amazon taas ei tarjoa juurikaan suomenkielisiä kirjoja. Luen kyllä joskus englanninkielisiä kirjoja myös, mutta suurin syy hankkia e-lukija oli mahdollisuus hankkia suomenkielisiä kirjoja.  Annoin lukijan lahjaksi vaimon siskolle. Hänen toinen kielensä on englanti.

No. amazon.es eli Espanjan Amazon taas myi lukijaa, kobo,  jolla pystyy lukemaan useammankin formaatin kirjoja. Niitä taas löytyy mm. suomalaiselta Elisa-kirjalta. Ja tietenkin suomeksi, jos kohta myös muillakin kielillä.

Tähän asti olen hankkinut kirjani mm. divareista, kirpputoreilta ym. Pehmeäkantiset kirjat ovat halpoja, ja divari, josta olen ostanut, antaa puolet kirjan hinnasta takaisin, kun sen vaihtaa "uuteen". Rahaa ei makseta, mutta jos ei osta, palautettujen kirjojen arvo (50 % myyntihinnasta) kirjataan ylös  eli seuraavalla ostokerralla saa sen suuruisen hyvityksen.

E-kirjan etuna on se, että tilaamansa teoksen  saa välittömästi tilaamaansa laitteeseen, eli minun kohdallani kotitietokoneelle. Sieltä sen voin ladata ilmaisella, internetistä ladattavalla ohjelmalla (Adobe Digital Editions) varsinaiselle lukijalle. Elisa-kirjan ohjeet ovat selkeät. 
 Toki kirjaa voi lukea myös tietokoneella, mutta se ei ole kovinkaan mukavaa, ja sitoo paikalleen.

E-lukijan voi ottaa mukaansa kaikkialle. "Kirjasto" on pieni, eli hieman kännykkää suurempi, mutta silti mukana voi seurata useita teoksia. 

Sähköisen kirjan lukeminen on tottakai toisenlaista kuin paperisen kirjan, se on selvää.  Onneksi useita kirjoja on jatkuvasti tarjouksissa, ja nopea eli välitön toimitus on etu. Monet klassikot ovat lisäksi kokonaan ilmaisia.  Kirjallisuuden harrastaja voi siis ilmaiseksi paikata ammottavia aukkoja sivistyksessään.