Kukkahattuja ja puupäitä

Sinä aikana (puolitoista vuosikymmentä) minkä olen ollut pois Suomesta, paljon on muuttunut entisessä kotimaassani.

Henkinen ilmapiiri. Kieli. 

Nämä ovat yhteydessä keskenään, luonnollisesti.

Yksi niistä  termeistä, mitä ei ollut Suomessa asuessani (tai jos oli, sitä ei juurikaan käytetty, tai en muista käytetyn)  on kukkahattutäti.

Kukkahattutäti on tavallaan sukupuoleton henkilö. Tämän arvonimen kun voi saada myös mies. Tasa-arvoa siis parhaimmillaan?

Kukkahattutätejä mollaavat lähinnä perussuomalaiset ja nuoret älyköt. (No, ehkä hieman vanhemmatkin...)

Mielenkiintoista  on, että (varsin erilaisista maailmankatsomuksista huolimatta) noita ryhmiä yhdistää jonkinlainen viha (heidän mielestään) turhaa "moralismia" kohtaan. 

Perussuomalaisten kohdalla se tietysti tarkoittaa kukkahattujen halua ymmärtää maahanmuuttajia ja erilaisuutta, älykköjen kohdalla kukkahattujen väitetty halu rajoittaa yksilönvapautta vaikkapa alkoholi-, tupakka- ja ravintoloiden aukioloaikalainsäädännöllä. 

Ensimmäinen miespuolinen suomalainen kukkahattu oli ilmeisesti Pekka Puupää. Ola Fogelberg eli Fogeli oli sarjakuvahahmon luoja.

Olisiko Pekka Puupää  tänä päivänä henkilö, jota halveksivat niin perussuomalaiset kuin nuoret älyköt? 

Perussuomalaisista (heidän äänestäjistään) varmasti monet ovat nähneet lapsuudessaan  vanhoja Pekka ja Pätkä- filmejä televisiosta. Ja lukeneet sarjakuvaa. 

Jotkut filmeistä, kuten Pekka ja Pätkä neekereinä  voisivat hyvinkin olla osa Perussuomalaisten suomalaisen kulttuurin edistämiskampanjaa.

Älykköjen mielestä sarjakuva voisi olla hauska.  Omalla vanhanaikaisella tavallaan.

Pekan kukkahattu ei ollut merkki moralismista. Itse asiassa sarjakuvalla ja elokuvilla on tuskin mitään tekemistä toistensa kanssa. Minulla oli aikoinaan  muutama noita sarjakuvakirjoja.  Ne olivat hauskoja. Pekka ei itse asiassa ollut mikään puupää (träskalle) vaan ilmeisesti vain hieman hyväuskoinen. Ja pehmis.  Ehkä jopa salaviisas?  Omalla tavallaan. 

Luultavimmin Pekka ei välittäisi kummankaan ryhmän mielipiteistä. Justiinan (vaimo) mielipide riittäisi...

Ja hyvä niin.

Ja jos minulta kysytään (ja vaikka ei kysytäkään) koko kukkahattu-nimittelyn voisi työntää sinne, minne "ei aurinko paista".  

Kaikessa ystävyydessä. 

Nyt hatuttaa!

Joskus aikoinaan, kun Ruotsi oli suurvalta (ja Suomi sen osa) maassa toimivat eräänlaiset puolueet Hatut ja Myssyt .Tämän päivän kriteereillä  niitä ei voi nimittää puolueiksi.

Tänä päivänä toisaalta usein käytetty poliittinen(?) termi  on kukkahattu. On kuulema olemassa erityinen naisten joukko, kukkahattutädit. 

Tämä leima lyödään keheen tahansa (sukupuolesta riippumatta), joka käyttää nykymaailmaan kuulumattomia sanoja, kuten moraali, sivistys, hyvä käytös (mukaan lukien kieli),eläintensuojelu.

Nykypäivänä kun on täysin hyväksyttävää ja oikein käyttää esim. verbiä vituttaa. Odotan päivää, kun esimerkiksi pääministeri tulee puhumaan lehdistölle, ja kertoo, että nyt vituttaa.  Ja vitusti.

Siihen asti, ehdotan, että Suomeen perustetaan (jälleen) uusi puolue.
Kukkahattujen puolue.  Kokoomus (ainakin joskus) käytti ruiskukkaa tunnuksenaan. 
   Demareillahan on ruusunsa.
Ehkä uuden puolueen tunnus voisi  olla vaikkapa orvokki.

Koska en asu pysyvästi Suomessa, en halua ehdottaa itseäni puolueen puheenjohtajaksi.  Paikka on siis avoinna. Nyt keräämään jäseniä!

Laitetaanko mietintämyssy päähän? 

Espanjan Enollako kukkahattu?

Kun asun  Aurinkorannikolla, se tarkoittaa että käytän aurinkolaseja suurimman osan vuotta.  Jopa pilvisinä päivinä kirkkauttta on enemmän kuin esim. Suomessa puolipilvisenä.  

Tummien lasien käyttö, huolimatta siitä, että (kalliimmatkin) tummentavat  näkemistä, se ei - uskoakseni? -  saa ketään näkemään maailmaa synkempänä kuin se on. 

Ainakaan ei näe maailmaa "ruusunpunaisten" lasien läpi. 

Viime aikoina olen kuitenkin joutunut kysymään itseltäni (ilman vastausta), olenko sittenkin tulossa vanhaksi kiukkuiseksi mieheksi, josta aika on ajanut tai ajamassa ohi. Näenkö maailman synkempänä kuin se todella on? 

Luin jokin aika sitten blogia, jossa (ilmeisesti) nuori isä kertoi, kuinka nuoret vanhemmat helposti eivät tajua, kuinka lapsi, joka herätetään aikaisin aamulla, kiikutetaan päiväkotiin ja haetaan vasta pitkän päivän jälkeen, voi olla todella stressaantunut. No, tottahan toki.

 "Lastasi saattaa vituttaa" oli blogin otsikko. Myöhemmin monet facebook-ystäväni ovat jakaneet samaa blogia eteenpäin. Ja kehuneet sitä. Voin olla samaa mieltä.

Mutta. Hetkinen. Lapsi, joka ei ole vielä koulussa, tuskin (tai sanoisinko toivottavasti?) ei edes tunne sanontaa.  No, hyvä. Tuntee tai ei, toivottavasti EI.  Kysymys: Onko blogin otsikko ns. hyvän tavan mukainen? Mikä on hyvä tapa? Onko niitä, enää, edes?   Hyviä tapoja? 

Laitoin kommentin blogista facebookin sivulle, mihin se oli jaettu.

Vastauksi tuli (erään lukijan taholta, ei kirjoittajan) että Uusi Suomi oli hyväksynyt kirjoituksen, "eikä siinä rikottu lakia". Lisäksi  kommentoija (joka kertoi myös itse kirjoittavansa blogia) sanoi, että "ruman kielen käyttö on usein taidetta". Eh? Taidetta? No, onhan näitä. Juhavuorisia.  Jaritervoja.  

Kun totesin, että ns. ruman kielen käyttö voi saada jotkut ihmiset päättämään olla seuraamatta blogia, tämä nuori nainen totesi, että hän ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat kirjoittaa blogia joka ei ärsytä ketään vain saadakseen mielistellä mahdollisimman useita lukijoita.  Täh? 

Tässä vaiheessa annoin periksi. Minun vanhempieni kodissa ei kiroiltu. Itsekin vältin ns. voimasanojen käyttöä omassa kodissani, kun lapset olivat pieniä, enkä niitä nykyisinkään käytä sanojen höystönä. En ainakaan julkisuudessa. Kiroaminen on keino purkaa pahaa mieltä, kun vaikkapa lyö varpaansa.  Tai muuten asiat menevät päin...tiedätte mitä.

Tiedän kyllä, etteivät esim.monet  ulkomaalaiset aina tajua millaista kieltä käyttävät. Muistan, kuinka mm. joskus uutisissa ranskalainen ministeri käytti sanontaa "helluva lot". Eli "helvetin paljon".

 Ehkä jonakin päivänä Suomen pääministerikin voi sanoa: "Kyllä siis totta puhuen vituttaa tämä tilanne." Sehän on vain sanonta. Vai onko? 

Ei minulla ole kukkahattua. Ei edes kukikasta paitaa.  Joskus kyllä on voinut olla. Se kukikas paita.

http://www.rumba.fi/artikkelit/kolumni-vittumaisuus-ammattitaitona/