Portugal kotimaa on Ninan...

"...Setúbal nimi kaupungin..."
Menneiden vuosien iskelmän mukaan "mieleen köyhän ja rikkaankin mietteet kuumat tuo Ninan uumat." Hän kun pesee pyykkiä joenvarrella yhdessä muiden tyttöjen kanssa.

Eipä koukattu Setúbaliin matkalla pohjoisempaan Portugaliin.  Tuskin  kukaaan   siellä enää käsin pyykkiä rannassa pesee, taitaa olla tuo Ninakin  jo iso-isoäiti. 
Penelan pikkukaupunki oli taas kohteena.  Vaimon sisko kun asustelee siellä.

Olen kirjoittanut pienestä kaupungista ja sen näkymistä jo parikin kertaa, joten nyt on aika keskittyä muuhun.

 Kirjasto! Se löytyy toki näinkin pieneltä (alle 6000 asukasta) kaupungista. Varmasti osittain siksi, että paikkakunnalla on useita kouluja.  Portugalilaiset eivät ole ilmeisestikään varsinaisesti lukukansaa (naapuriensa espanjalaisten tapaan), mutta toki kirjasto löytyy.


Ja ihan laadukas, sanoisin.

Yleisnäkymä aikuisten lainausosastolta. Kello kymmeneltä on hiljaista.

 

 

Lastenosasto

Suoskki löytyy...

CD-levyjä.

Aikakauslehtiä

Telkkareita on kaksin kappalein

Toinenkin suosikki...

Romaanit on jaettu portugalilaisiin ja ulkomaisiin

 Koululaisten ja opiskelijoiden lomalla ollessa kirjastossa oli hiljaista. 

Internetin käyttäjiä oli neljä

Kirjastossa oli käymässä noin kello kymmeneltä aamulla vain neljä asiakasta, kaikki olivat tietokoneilla, joita oli puoli tusinaa. Ainakaan aamupäivisin ei aikaa tarvinnut näköjään varata, eikä käyttäjältä vaadittu esim. lainauskorttia tai muuta henkilöllisyystodistusta. 

Musiikkia ei voinut kuunnella, ei myöskään katsella videoita. Lainattavia CD- ja DVD-levyjä toki löytyy.

Vieraskielistä kirjallisuutta en löytänyt. Hieman erikoiselta tuntui sen sijaan kaunokirjallisuuden jako alkuperämaan mukaan; portugalilaiset olivat omassa paikassaan, käännöskirjallisuus omassaan. 

Kirjastossa on luonnollisesti käytössä kansainvälinen luokitusjärjestelmä tietokirjapuolella, ja valikoima oli suurehko. 
Koska virkailijat eivät puhuneet englantia eivätkä espanjaa, juttelu ei oikein ottanut luonnistuakseen. Esim. kirjojen kokonaismäärää en kysellyt enkä esimerkiksi  kirjaston käyttömääriä ym. 

Penela on pieni paikkakunta, asukasmäärä himpunverran alle 6000.
Palvelutaso on siihen nähden yllättävän korkea: kirjasto, uimahalli, jalkapallostadioni.

Jo joutui armas aika. Vihreä joulu Portugalissa

Matka Portugaliin alkaa luonnollisesti pakkaamalla. Automatkan etu on, ettei kaikkea tarvi saada mahtumaan esim. pariin suureen matkalaukkuun, tavaroita voi laittaa auton takaosaan kasseissa, laatikoissa...ja irrallaan.

Matka on pitkä, ja vaikka huoltamoita on tasaisin välein erityisesti Espanjan puolella, mukaan otetaan myös "evästä". Lahjat, henkilökohtaiset tavarat, vaatetta (keskimmäinen osa Portugalia on talvella kylmä). Ja tietysti lemmikkikoira ja sen peti.

Billy boy

Matkalla ohitettiin tunnettu turistipaikkakunta

Nykyajan tuulimyllyt

Matka sujuu kommelluksitta. Tunti ajoa, sitten pieni paussi. Ja taas jatketaan. Portugalin puolella ohitamme Algarven, rannikolla on valtava määrä tuulivoimaa tuottavia "propelleja". Ohitimme myös Setúbalin kaupungin, jossa 50-luvun iskelmän mukaan asui seksikäs pesijätär.

 Perillä ollaan, kun ilta jo pimenee.
Ensimmäinen päivä menee taloon asettumassa  ja "toipumisessa".

Seuraava päivä on jouluaatto. Vaimoni, hänen siskonsa ja minut on kutsuttu naapuriin joulupäivälliselle. Ruokaa riittää samaan tapaan kuin vaikkapa Suomessa, toki "menu" on paikallinen. Paikalla on isäntäväen lisäksi perheen tytär miehineen  ja lapsineen sekä isännän veli vaimoineen. Kommunikoimme espanjan ja portugalin sekoituksella sekä englannilla.

Seuraavana päivänä on vuorossa joulupäivän lounas, jolla ruoka on hieman muuttunut.

Otilla. Ainoa potilas. Kirja, tottakai, on mukana. 

Olen ilmeisesti kylmittänyt itseni, joten terveyskeskukseen käy tie. Lääkäri näyttää enemmän  tavalliselta "naapurin mieheltä". Valkoista takkia ei ole, vaan mokkatakki, koska huone on viileä. Nimeni (tietenkin) on kirjoitettu väärin.
Espanjassa toinen etunimeni ymmärretään usein ensimmäiseksi sukunimeksi. Espanjassahan käytetään  "kaksois-sukunimiä" molempien vanhempien mukaan.

Rauno Armas Hakanem...no, melkein oikein

 Saan reseptin, mutta koska  minulla ei ole Espanjasta mitään EU-dokumenttia mukana (sairausvakuutuskorttia ja passia lukuunottamatta), joudun maksamaan korvauksen. Samoin lääke on täysihintainen.

Sitten tulee arki.

Kävelen Billy-koiran kanssa päivittäin Penela-nimisen pikkukaupungin kaduilla. Lähellä on kirjasto, uimahalli, valaistu jalkapallokenttä, useita kouluja.
Paikkakunta on muuttotappiokunta, ja väkiluku on pudonnut yli kymmenestätuhannesta nykyiseen kuuteen tuhanteen. Kaikki em. palvelut lienevät perua "hyviltä ajoilta". Hakematta tuli mieleen entinen kotikaupunkini.

Takkatuli lämmittää

Joulupukkia ja ruokaa odotellessa. Ei tullut pukki, oli vain jättänyt lahjat.

"Lomaa" on vielä paljon jäljellä. On siis aikaa tutustua mm.  muihinkin paikkakuntiin keskisessä Portugalissa.  ¡Continuamos!

Matka naapurimaahan II: lisäyksiä ja tarkennuksia

Matka Aurinkorannikolta Portugaliin alkaa autopistalla Malagan suuntaan, ja ohittaa kaupungin. Seuraava etappi on Sevilla, ja sieltäkin Espanjan puolella ja melko pitkälle Portugaliin, tiet ovat nelikaistaisia. Matkalla ei juurikaan näe muuta kuin bensa-asemia, joiden yhteydessä on joskus todellinen ravintola, ei pelkkä kahvila.  "Oikeaa Espanjaa" ei siis juurikaan näe.

Portugalin puolellakin on mahdollista jatkaa isoilla teillä, myös maksullisilla. Olemme aina matkustaneet kuitenkin suomalaista maantietä vastaavilla, ja jopa pienten kaupunkien läpi vievillä teillä.  Kaikenkaikkiaan, moottoriteitä on Portugalissa vähemmän kuin naapurissa.

Kaupunki, jossa vietimme yhteensä kahdeksan päivää, on nimeltään Penela. Se on pieni, noin 6-7 tuhannen asukkaan kaupunki Coimbran piirissä.

Pienuudestaan huolimatta paikkakunta vaikuttaa vireältä, se tuo mieleeni entisen kotikaupunkini Mäntän. Ei teollisuuden, mutta palvelujen suhteen: asuimme lähellä Teknillistä koulua (muitakin kouluja on useita), koiran kävelymatkan päässä on myös valaistu, keinoruoholla päällystetty jalkapallokenttä, jolla näkyi junioreita harjoittelemassa valmentajineen joka ainoa ilta.
Kirjasto oli viidensadan metrin päässä.

Penela ei olem kesäisinkään  mikään turistien valloittama kylä. Sen ohi kulkee kuitenkin suurehkoja teitä (pääkaupunki on n. 100 km päässä), joten matkustavaisia riittää. Paikkakunnan tunnetuin nähtävyys on linna.
Suurin pysyvä ulkomaalaisten ryhmä (ja ilmeisesti lähes ainoa) ovat britit.

Viivyimme hieman yli viikon, ja ilmat olivat tammikuisen viileät. Nollan alapuolelle säätila ei laske talvellakaan (ehkä vuoristoa lukuunottamatta), mutta runsas sumu (erityisesti aamuisin) saa ilman tuntumaan kolealta.

Mukana olevista eläimistä koira Billy oli (koirien tapaan) tyytyväinen kun isäntä ja emäntä olivat lähistöllä, kissa Lola taas ei sopetunut paikalliseen kissalaumaan, joka toki yritti tutustua "tunkeilijaan".

Borta bra men hemma bäst, sanovat ruotsalaiset. Oma koti kullan kallis, sanoo suomalainen, eikä ehkä tarkoita talon/asunnon hintaa (mikä sekin voi olla totta).

Ja, kun nyt on lainaamaan ruvettu, oteaan vielä yksi (laina, höh! mitä muuta?) :
"On ihmeen hyvä kotiin tulla taas!"
  Olisiko niin että matkoissa parasta onkin se kotiinpaluu?
Ainakin oli ja on kiva olla pois sumusta ja koleudesta, Paikkaan missä melkein aina paistaa aurinko.

Kauheus(kin) on katsojan silmässä. Toinen matka naapurimaahan.

Noin vuosi sitten matkustimme naapurimaahan Portugaliin ensi kertaa. Vaimon sisko (suomessa sana taitaa olla käly) oli asunut siellä muutaman kuukauden, muutettuaan ensin kuukaudeksi Espanjaan (asui samassa talossa kuin vaimo ja minä) ja sitten Portugaliin.

Tänä vuonna autoon tulivat myös kissa Lola ja koira Billy, ja melkoinen määrä tavaraa.
Käly oli tuonut autonsa Aurinkorannikolle, saatuaan sakot ajamalla autoa, mitä ei ollut muutettu Portugalin rekisteriin tietyn ajan kuluttua. Espanjassa autolla olisi jonkin verran "armonaikaa", minkä jälkeen se joko pitäisi rekisteröidä Espanjaan tai myydä varaosiksi.

Matka sujui juohevasti. Mitä myt GPS sekoili (vai mekö?) ehdottamalla teitä jotka olivat ehkä lyhimmät mutta ei nopeimmat, tai olivat maksullisia.

Perille kuitenkin päästiin. Paikkakunnalle nimeltä Penela .  Eikun lepäämään.

Joulupäivän menú oli hyvin brittiläinen. Vaimon sisko oli aikaisemmin aviossa skotin kanssa, ja asuikin Skotlannissa pitkään. Vaimoni opiskeli aikoinaan Iso-Britanniassa. Joten kalkkunaa syötiin, ja muutakin brittiruokaa.

Seuraavana päivänä mentiin sitten kälyn naapureiden, portugalilaisten päivälliselle. Ruokaa ja juomaa riitti, ja mukana oli sekä "lapsia" vaimoineen ja miehineen plus lapsenlapsineen.  Tunnelma oli lämmin, iloinen. Jo alkupalat tuntuivat melkein täyttävän vatsan.  Paljon ruokaa. Suomessa ns. lipeäkalaa en syönyt koskaan, täällä se oli valmistettu eri tavalla, ja oli mainiota.  Kinkun sijaan oli suuri määrä grilattua kanaa, salaattia, Ja päälle supervahvaa portugalilaista kahvia ja lasillinen viskiä. Perfecto!

Menimme myös Uutena Vuotena saman perheen luo syömään. Jälleen mahtava ateria. Puhuimme espanjaa/portugalia/englantia.  Perheen miniä eli pojan vaimo oli syntynyt ja kasvanut ja käynyt koulua Saksassa, joten voin puhua hänen kanssaa myös saksaa.

Silloin kun emme syöneet (!) luimme, katselimme videoita tai kuuntelimme musiikkia. Televisiota kälyllä ei ollut, mikä taisi olla vain hyvä. Koko paha maailma onnettomuuksineen ja sotineen oli poissa. Rauha maassa ja ihmisillä Hyvä Tahto.

Mistä sitten tuo kumma otsikko?  Joskus viime syksynä Aurinkorannikolla ilmestyvästä suomalaisesta  ilmaisjakelulehdestä luin  "kolumnin" jossa ns. toimittaja kertoo matkastaan Portugaliin. Hän kertoo nähneensä vai kurjuutta, köyhyyttä ja rappiota.  Hän oli iloinen päästyään takaisin "kotiiin" Espanjaan.

Ihminen, joka on muuttanut rannikolle Suomesta asumaan turistialueella, näkee vain pienen osan maasta. Myös Espanjassa on köyhyyttä, taloja joiden maalaus tai rappaus putoilee. Ja tänä päivänä enemmän kuin pitkään aikaan.

Toki Portugali on köyhempi maa kuin Espanja. Mutta se mitä koin ihmisistä, oli aitoutta, välittämistä.  Ei siksi, että ulkomaalainen tuo rahaa ja vaurautta, vaan koska ihmisillä on yhä lämpöä, tunteita.

Tällaisia ihmisiä on joka maassa. Ja se kai on tärkeintä? Ei se että maali hilseilee?