Yhteistä hyvää

Katselen mielelläni brittiläisiä tv-sarjoja.
Ne on yleensä tehty laadukkaasti, olivat sitten komedioita, jännäreitä tai vakavampaa draamaa.
Oli tyyppi (tai genre) mikä tahansa, merkillepantavaa on brittiläisen yhteisön moninaisuus. Lääkärit ja hoitajat  esimerkiksi ovat lähes poikkeuksetta joko Intiasta, Pakistanista tai Afrikasta. 
Intialaiset ja pakistanilaiset ovat tulleet Britanniaan, aloittaneet esim. pitämällä kioskia, jossa ovat myyneet lehtiä ja muuta tyypillistä kioskitavaraa. 
He ovat tehneet työtä kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa, joskus jopa 12 tuntia päivässä.  Säästäneet rahaa, jotta heidän lapsensa ovat voineet mennä opiskelemaan yliopistoon ja saada hyvän ammatin. 
Kouluissa suuri osa lapsista on maahanmuuttajien lapsia, usein toista tai jo kolmatta sukupolvea.
Brittilapset  ovat koulussa tottuneet "erivärisiin" ja -"näköisiin" kavereihin. 

Kukaan ei synny rasistiksi. Jos lapsi toistelee rasistisia huomioita, hän on oppinut ne kotona, tai toisilta "opetetuilta" lapsilta.

 Britannia loi aikoinaan hajoavan  imperiuminsa kauniiksi kuvaksi Commonwealth-yhteisön. Suomeksi se on käännetty häveliäästi Kansainyhteisö. Sananmukaisestihan se tarkoittaa yhteistä rikkautta...
Rikkautta ei varmaankaan jaettu tasan, mutta entisten siirtomaiden asukkaille suotiin mahdollisuus muuttaa Britanniaan.
Useimmat britit ovat luultavasti  hyväksyneet tämän. Kansainyhteisö on olemassa vieläkin, ja järjestää mm. yhteisiä urheilutapahtumia.  Joissa joskus britti saattaa voittaa nyrkkeilyottelun vain pysymässä pystyssä täyden ajan...

Yhteiskunta on muuttunut. Paluuta ei ole.

Suomessa tätä ei ole täysin ymmärretty, eivätkä jotkut  ihmiset hyväksy yhteiskunnan muutosta.  Sitä pelätään, sitä vastaan jopa ollaan valmiita taistelemaan. Ainakin puheissa, ja muutaman lasillisen  jälkeen.

Joskus, kun olin nuori, luulin (uskoin? vai halusin uskoa?) 
Suomen olevan avoin yhteiskunta, jossa sivistys ja koulutus takasi tasa-arvon ja kyvyn ymmärtää ja auttaa ihmisiä, jotka apua tarvitsevat.
Suomi ja suomalaisetkin olivat saaneet apua aikoinaan. Se auttoi nousemaan sodan jälkeen.

Ilmeisesti monet eivät usko (tai halua uskoa?) että esimerkiksi islamilaisesta maasta tulevat todella voivat integroitua maahan. Esimerkkejä siitä, että näin tapahtuu, on paljon.  Espanjassa on useita moskeijoita. Yhdysvaltain ja Britannian muslimit (joitakin äärimuslimeja lukuunottamatta)  ovat omaksuneet maan tavat ja kulttuurin, omansa rinnalla. 

Mitä nämä "maahanmuuttokriittiset" pelkäävät?   Vai onko kyse vain halusta pelotella ihmisiä, saada poliittista valtaa kylvämällä epäluuloa ja pelkoa?

Holokaustin suuri valhe.

Tänään (27. tammikuuta) on vietetty kansainvälistä holokaustin muistopäivää. 

Uutisten mukaanSuomessa on jaettu lapsille monisteita, joissa on kerrottu, että koko holokaust on valhe, jolla Suomea halutaan muuttaa "monikulttuuriseksi".  Opettajat jakavat valheellista tietoa.
 http://static.iltalehti.fi/uutiset/21026434_uu.jpg

Joillakin suomalaisilla sivustoilla on myös kerrottu, ettei kansallissosialismi ollut rasistinen  liike.

Mistä nämä menneisyyden haamut tulevat?

Onko se paljon kehuttu suomalainen koululaitos ja sivistys, jota on kehuttu maailmanlaajuisesti, epäonnistunut?

Vai onko tämänlaisen fasistisen liikkeen (ainakin näennäinen) kasvu vain syytä paljonpuhutusta maahanmuutosta?

Sosiaalinen media on periaatteessa ja enimmäkseen hyvä asia.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sen käyttö suo mahdollisuuden myös erilaisten äärimmäisliikkeiden ehkä liiankin suureen näkyvyyteen.

Voisin liittää tähän esimerkkejä täysin uskomattomista linkeistä.
En halua kuitenkaan jakaa niitä.  Voin vain todeta, että vuosikymmen tai pari mitään tällaista ei olisi voitu jakaa, missään mediassa. Kirjoittajia olisi pidetty joko pelleinä tai mielenvikaisina.
Kuten valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin .

Nyt Suomessa on useita ryhmiä, jotka puhuvat kansallissosialismista todellisena vaihtoehtona. Jotkut toki avoimesti kertovat sionismista, juutalaisten johtamasta maailmanjärjestyksestä. Toiset taas varoittavat islamista.

Rasisteja he eivät ole. Vain isänmaallisia.

Jos olisin uskova, sanoisin: Luoja meitä noilta isänmaallisilta ihmisiltä suojelkoon! 

Tankeroita ja änkyröitä

Suomalainen pitkän linjan  poliitikko Ahti Karjalainen tuli joskus aikoinaan tunnetuksi (poliittisen uransa lisäksi)  luomalla - tahtomattaan  -  kokonaan uuden  käsitteen: tankero-englanti.  

Tuo sanahan tulee vitsistä, missä hra ministeri (kuvitteellisesti)  käy jossakin ulkomailla eläintarhassa ja näkee muutamassa paikassa tekstin "These animals are dangerous".  Myöhemmin hän ihmettelee kuinka paljon tankeroita olikaan.

Samaan sarjaan kuuluu toinen vitsi, missä sama  hra ministeri on hotellissa Britanniassa  ja tilaa teetä huoneeseen numero 32. "Tuu 
tii tu töötituu (two tea to thirty two). " "Toot toot!" vastaa huonepalvelu.

No, näitähän riittää.

Uutinen kertoi, että suomalaisten englanninkielen taito on maailman huippuluokkaa, 70 maan joukossa viides sija. Suomalaiskansalliseen tapaan uutinen tosin kertoi, että Suomi on pohjoismaiden heikoin...

Kovin korkeaa englannin arvosanaa ei kyllä saa se onneton suomalaisnainen, joka kännykällä otetulla videolla hyökkää sanallisesti afrikkalaisen naisen kimppuun.  


 Olen suomalainen nainen ja sinä olet v***n afrikkalainen nainen. Et merkitse mitään ja olet nolla.Silmissäni sinä et ole ihminen, nainen raivoaa englanniksi.  
 - Ei kunnioitusta, ei mitään. Yrittäkää elää ihmisiksi, älkääkä käyttäkö sosiaaliturvaamme, nainen pauhaa.

Uutinen videoineen julkaistiin mm. Daily Mail -lehden nettiversiossa. 

Vielä muutama vuosi sitten Suomi oli usein näkyvillä maailmalla jonkinlaisena mallivaltiona, missä koulutustaso oli korkea, terveydenhoito ja teknologia olivat huippuluokkaa jne. 

Tänä päivänä maailmalla jaettavat uutiset Suomesta näyttävät olevan täynnä rasismia, jopa väkivaltaa. Polttopullot lentävät. Yhden hallituspuolueen jäsenistä osalla on tuomioita kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. 

Sic transit gloria mundi, kuuluu sanonta. Niin katoaa mainen kunnia. 

Ja kun englannilla aloitettiin: SICK taas sopii kuvaamaan videolla raivonneen naisen käytöstä. Tai pikemminkin, käytöstapojen puutetta.


 

Kotimaa kun taakse jäi...

Ei, en ole käynyt Suomessa viime kesän (2013)
jälkeen.  Otsikko on lainattu Jukka Kuoppamäen kappaleesta Sininen ja valkoinen. 

Minulta ei tosin ole montaakaan kertaa kysytty Suomesta. Espanjaa meille kurssilla opettanut nuori tyttö (no, minulle jokainen alle 30-v on nuori) kyllä uskoi, että suomalaiset ovat varmasti  rikkaita, tai ainakin tosi  varakkaita, kun voivat ostaa ja omistaa taloja/asuntoja kahdessa maassa. Tanskalainen opiskelija taas sanoi, että jos kapakissa on joukossa suomalainen, se vain "häipyy" jossakin vaiheessa, toivottamatta hyvää yötä tms...

Useimmat espanjalaiset tuntuivat tuolloin tuntevan Mika Häkkisen  ja sekaannus oli valmis: joskus heitin herjaa, että olen Mikan isoveli.  (Häkkinen/Hakanen...).
Toki kaikki tunsivat Nokian ja ralliajajat myös. 

Suomalaisten maine pahimpina  rankkoina ryyppääjinä on tainnut mennä briteille ja irlantilaisille.  Etenkin nuoret britit tuntuvat "kunnostautuvan" tässä lajissa. 

Jukka Kuoppamäki halusi köyhyyden sijasta puhua valkoisista pilvistä, sinisestä taivaasta. "Sininen ja valkoinen, värit ovat vapauden!"  

En ole asunut Suomessa viiteentoista vuoteen.  Maailmalla (myös Espanjassa) joskus  ihmetellään, miten maassa, joka on tunnettu pohjoisena demokratiana, missä tasa-arvo on itsestäänselvyys, hyvinvointi jakautuu tasa-arvoisemmin kuin useimmissa Euroopan tai maailman maissa, äärikansallinen puolue voi mennä eteenpäin jokaisessa vaalissa.
Mitä  siitä kertoisin? Kysyjille vastaisin?  

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.


Siinähän se. Ihan selvää. 

Kuka pelkää mustaa miestä?

"Mustaa Pekkaa lapsena kun pelattiin, ken sen sai, häntä kai sormellakin näytettiin."

Näin lauloi  Brita Koivunen vuonna 1957 levytetyllä kappaleella, joka on alkuperäiseltä nimeltää Sing sing sing, parhaiten tunnettu vuoden 1937 Benny Goodmanin big band -versiona. Kappaleesta on muodostunut klassikko, joka on soinut niin elokuvissa kuin yhä tänäkin päivänä erilaisissa ballroom dance - eli paritanssikilpailuissa kuten BBC:n Strictly come dancing, Suomessa Tanssii tähtien kanssa.

Brita Koivusen laulussa jokainen halusi välttää tulemasta Mustaksi Pekaksi. Peli on sittemmin muutettu Pekaksi, mutta itse hahmo on pysynyt samana. 
Kun olin lapsi, oli olemassa myöskin leikki Kuka pelkää mustaa miestä.  Kukaan ei kysynyt, miksi mustaa miestä piti pelätä, eikä kokenut tätä rasistiseksi. Jotkut ovat väittäneet nimen tulevan Pyhästä Jaakosta (joka heittää kylmän kiven eli järvien vedet jäähtyvät Jaakonpäivän jälkeen), jotkut taas sanovat sen johtuvan mustasta surmasta, joka tappoi ihmisiä keskiajalla. Molemmat tuntuvat varsin mielikuvituksellisilta selityksiltä. 

Leikkiä leikitään nykyisin kuulema eri nimillä. 

Ovatko tällaiset muutokset sitten tarpeellisia. Aivan varmasti ovat. En väitä, että esimerkiksi  "maahanmuuttokriittinen" Seppo Lehto  on tullut rasistiksi (joka mm.  kutsuu afrikkalaisia nekruiksi ja arabeja ählämeiksi)  sen vuoksi, että hän - ilmeisesti - on pelannut em. peliä ja leikkinyt tiettyjä leikkejä.( Miehen mielestä muuten leikin nimi pitäisi tottakai säilyttää.)  Yhtä vähän uskon, että natsitervehdyksen tehneen ystävänsä eduskuntaan kutsunut James Hirvisaari on saanut samankaltaisia (rasisistisia)  vaikutteita lapsena em. leikistä tai korttipelistä. Mies tietysti kiistää olevansa rasisti. 

 Jostakin syystä kaikkein vahvimmat vihat tuntuvat kohdistuvan aina afrikkalaisiin. Kuka pelkää mustaa miestä? 

Monista asioista, joita pidimme itsestäänselvinä tai - toisaalta - merkityksettöminä - vuosikymmeniä sitten, ajattelemme eri tavalla tänä päivänä.   Kuten ihmiseten ihonväri.Ainakin useimmat meistä.

Tämän päivän lapset ja nuoret toivottavasti kasvavat kunnioittamaan erilaisuutta ja tasa-arvoisuutta. Joittenkin aikuisten kohdalla toive taitaa olla turha. Valitettavasti heidän mielipiteenään tuntuu olevan, että vihankylvö, jopa perättömien tietojen levittäminen on heidän  perusoikeutensa, ja niiden oikaisu taas heidän henkilökohtaisten mielipiteidensä rajoittamista.  

Joskus - ja valitettavasti aika usein - en voi olla ajattelematta, että se maa, joka kerran  oli kotimaani, Suomi, ei ole enää sama.   Tokihan maa on muuttunut. Mutta ei huonommaksi. Ainakaan tavalla, jota "maahanmuuttokriittiset" tarkoittavat. 

Suomi ja suomalaisuus kyllä säilyvät. Mutta vain, jos siihen kuuluva oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden ajatus ja vaatimus  säilytetään. Se on ollut pohjoismaisen demokratian kulmakiviä.  Ja se säilytetään vain äänestämällä ihmisiä, jotka haluavat tehdä maasta paremman, ei niitä, jotka haluavat maan vaipuvan  rasismiin ja suvaitsemattomuuteen.

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

Olipa kerran jossakin pohjoisessa valtio, joka oli onnellisten Maa.

Melkein kaikki ihmiset olivat sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, kaikilla oli vaalea iho ja he puhuivat, pientä vähemmistöä lukuunottamatta, samaa, isiltä perittyä, monimutkaista mutta kaunista kieltä.

Maassa oli demokratia, sitä johtivat viisaat poliitikot ja taitavat talousmiehet ja yrittäjät. Tästä johtuen hyvinvointi ja ihmisten tyytyväisyys kasvoi vuosi vuodelta. 

Maassa oli puolustusvoimat, joita ei onneksi tarvittu, koska viisaat valtiomiehet olivat onnistuneet solmimaan hyvät ja hedelmälliset suhteet naapurivaltioihin.

Poliisikin oli olemassa, mutta se oli miltei tarpeeton, Maassa  kun ei ollut rikollisia (köyhyyskin kun oli jo kauan sitten poistettu) eikä väkivaltaa ollut. Naiset voivat kävellä öiseen aikaan pelkäämättä. Lapsiin kohdistuvaa ahdistelua ei edes tunnettu.

Lapset kävivät kaikki mieluusti  koulua ja halusivat hankkia hyvän ammatin, jotta voivat jatkaa maansa hyvinvoinnin  kasvua. Järjestysongelmia ei ollut - koulukiusaaminen oli jo aikoja sitten unohdettu asia.

Taide, musiikki, kirjallisuus kuului kaikkien harrastuksiin.  

Alkoholia käytettiin sivistyneesti.  Huumeita ei Maasta löytynyt.
Lavatansseissa käytiin joka lauantai.  

Ihmiset olivat onnellisia. He rakastivat isänmaataan ja sen ihania ihmisiä. Kaikki tuntui jatkuvan hyvin loputtomiin.

Ajat kuitenkin muuttuivat. Suuri joukko  kansan johtajista halusi Maan liittyvän johonkin suurempaan, eurooppalaiseen liittoon. Niin tapahtuikin. Koska kansa oli tottunut luottamaan johtajiinsa, se äänesti kuten toivottiin. Mitään suurta muutosta se ei näyttänyt tuovan, alkuun.

Sitten jotakin hirvittävää tapahtui.
Jossakin päin maailmaa sivistymättömät ihmiset aiheuttivat ongelmia, järjestyshäiriöitä ja sotia ja muita selkkauksia.

Sen seurauksena Maahan alkoi muuttaa ihmisiä maailmalta. Monilla oli tumma iho, mustat silmät, eivätkä nämä olennot puhuneet yleensä sanaakaan Maan kieltä! Joillakin oli omituisia pukeutumistapoja, ja uskontokin oli aivan omituinen. 
Rikollisuutta alkoi ilmetä. Naisia ahdisteltiin! Kaikenlainen levottomuus kasvoi.  

Maan isänmaalliset voimat eivät luonnollisestikaan voineet tällaista sietää, vaan yrittivät kaikin tavoin saada isiensä maan takaisin onnellisiin aikoihin. He halusivat herättää nukkuvan kansan karmeaan todellisuuteen: maa oli melkein jo menetetty!

Tämä näytti kuitenkin olevan jo melkein liian myöhäistä.  

Mitä sitten tapahtui?  Heräsivätkö Maan asukkaat lopulta todellisuuteen? 

Valitettavasti monet eivät ole heränneet vieläkään.  Ja siksi he haluavat kaikkien uskovan siihen uneen, satuun jossa he elivät vuosien ja vuosikymmenien ajan. 

Sen pituinen se. 

Elämä. Jalkapallo. Ja kaikki muu.

Heittelin taas kerran Facebookissa tavalliseen tapaani herjaa jalkapallosta, mikä on yksi elämäni intohimoista.  Real Madrid pelasi jatkosta Champions Leaguessa, ja koska olen henkeen ja vereen FC Barcelona -fani, heitin jotakin sarkastista joukkueesta.  Suomalainen facebook-ystäväni  (jonka tiesin olevan Madrid-fan, ihmetteli (?) halusinko mieluummin "ryssien  voittavan kuin Madridin."
Olin aina pitänyt tuota ystävävääni älykkäänä, ns. fiksuna miehenä. Yhäkin haluan uskoa (ja uskonkin)  että hän sitä on.

Oliko kysymyksessä vain huono pila? Testasiko hän minua? Tiedän että  monet ihmiset ajattelevat että kokeilemalla jonkun huumorintajua/toleranssia voi ikäänkuin testata kuinka aitoa ystävyys on.

Olen aikaisemminkin  kirjoittanut blogissani siitä miten "sanat ovat symboleita".
Minulle sanat "ryssä", "nekru",  "japsi",  "ählämi", jne. eivät ole vain hauskoja ilmauksia. Ne ovat rasistisia. Niiden takana on asenteellisuutta.  Vihaa. Tai vähintäänkin epäluuloa.

Ei minun maailmani ole mustavalkoinen. En usko yksinkertaisiin totuuksiin.

Teenkö siis kärpäsestä härkäsen?  Ehkä niin.
Koska, loppujen lopuksi, urheilun pitäisi yhdistää, ei erottaa.

Kulunut , kuulema italialainen, sanonta (jonka oikeellisuutta on syytä epäillä) sanoo että  Elämä on vain osa jalkapalloa. 
Ehkäpä noin on.
Oli miten oli. Koitetaan elää ihmisiksi. Ilman keltaisia tai punaisia kortteja.   Niille jotka nimittelevät kanssaihmsiä, mieluusti näyttäisin keltaista.   Vaikka en mikään elämän erotuomari olekaan.

Mutta ehkä on hyvä muistaa, etta se viimeinen vihellys tulee meille kaikille, eikä kukaan tiedä kuinka paljon lisäaikaa se viimeinen erotuomari antaa. Siihen asti. Ollaan kunnolla.

Kaikki muuttuu...paitsi Paavon toive

"Kaikki muutttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää." Näin Four Cats joskus kauan sitten.
Silloin, kultaiseksikin kutsutulla 60-luvulla tuskin osattiin edes kuvitella sitä vauhtia miten maailma muuttuu nyt, uudella vuosituhannella ja  jo pari vuosikymmentä aikaisemminkin. 
Paavo Väyrynen ennnusti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan uusi tuhatvuotinen valtakunta ja pani toiveensa siihen pyrkiessään kalifiksi kalifin paikalle eli Urho Kekkosen seuraajaksi.

Kuten tiedämme nyt, näin ei käynyt. Neuvostoliitto romahti, ja samalla hajosi koko itäblokki.
Samalla Paavon itäkortti tuli arvottomaksi.

60-luvulle ollaan silti haikailemassa monella muullakin taholla kuin keskustapuolueessa. Tuolloin sosiaalidemokraatit ja keskusta jakoivat Suomen; ay-liike piti huolen työläisistä, Kepu maanviljelijöistä. Kokoomus oli vihelletty paitsioon, sen kun uskottiin (uskoteltiin) olevan uhka idänsuhteille. 

60-luvulla Suomen lintukotoon iski kyy: Kekkosen arkkivihollinen,  Maalaisliitosta pois potkittu Veikko Vennamo toi "uuden puolueen" eli Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaan ja sai murskavoiton vuonna 1970. Puolueella oli jossakin vaiheessa tärkeä asema maan politiikassa, mutta sen hajoamien kahtia 1972 oli lopun alkua. Taloudelliset sotkut ja sisäiset riidat johtivat suosion romahtamiseen.
SMP:n johto päätti perustaa tilalle uuden Perussuomalaiset-puolueen joka rekisteröitiin vuonna 1995.

SMP säilyi rekisterissä muodollisesti vuoteen 2003. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset  saivat  murskavoiton.

Perussuomalaiset on kauniisti sanottuna maahanmuuttokriittinen puolue, EU-kriittinen puolue. Minkä puolesta se on jäänee useimmille epäselväksi.   Jotkut puolueen jäsenet ja kansanedustajat ovat aiheuttaneet melkoista hälyä kommenteillaan, kuten neuvomalla kreikkalaisia tekemään sotilasvallankaappauksen, kansa kun ei ilmeisesti tyhmyyttään näe omaa parastaan eli suostu erilaisiin etuuksien leikkauksiin.

Perussuomalaisten valtuutettu kirjoitti  Uuden Suomen verkkosivulle kommentin, jossa hän puhuu muslimisynnyttäjien tappamisesta. Kirjoitus liittyi uutiseen, jossa kerrottiin teini-ikäisen tytön kuolleen raipaniskuihin Saudi-Arabiassa. Sama kirjoittaja on myös väittänyt että ns. halokaustia on liioiteltu, ja syyttävä sormi osoittaa edesmenneeseen Neuvostoliittoon. Propagandaa, kuulema. Sinänsä aika yllättävä mielipide mieheltä joka on kotoisin  Belgiasta, maasta joka oli natsimiehityksen alla.

Kauan sitten, sillä kuusikymmentäluvulla kesällä paistoi aina aurinko. Maalla lanta haisi ja kärpäset pörräsivät. Maitolaiturit olivat paikoillaan, ja  viikonloppuna kirkonkylän lavalla soi tango.  Mustia naamoja ei näkynyt kuin korkeintaan televisiossa ja neekerin pusun voi ostaa siitä osuuskaupan myymälästä. 
Nuoret nyt kyllä kasvattivat pitkää tukkaa ja kuuntelivat rockin rämpytystä, mutta muuten maassa ja maalla oli rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

"Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois...." Niinhän?  

Sanat ovat symboleita - sanovat.

Luin jokin aika sitten blogia joka kuulema on yksi luetuimpia Suomessa. Kirjoittajan blogeista osuin yhteen jossa tamä ihmetteli (?)  miksi sana neekeri on "paha sana". Hän kun kuulema on elämässään tuntenut monta, eikä sana ole hänen mielestään se kummoisempi kuin vaikka savolainen tai intiaani. On kyllä totta että esim.
Martin Luther King (disambiguation)  käytti sanaa negroes  .
Tällöin elettiin vielä kuusikymmenlukua ja paljon on muuttunut sen jälkeen.

Vuosien kuluessa sanat negro ja colored ovat  saaneet hyvin kielteisen merkityksen kun taas sana black (musta) on arvovaraukseltaan positiiivinen. James Brown, tunnettu amerikkalainen soul-laulaja teki kappaleen I´m black and I´m proud. Nina Simone puolestaan lauloi Young, gifted and black.
Nykyisin  käytetään  usein sanaa African-american, samoin sanan intiaani tilalle on tullut native American.

Tunnnetulle ja kokeneelle  sanankäyttäjälle sanojen  sävyjen ja merkityksien pitäisi olla selkeä asia. Ruotsalaiset puhuvat venäläisistä nimellä ryssarna. Suomalainen vastine ryssä on haukkumasana. Emme yleensä myöskään käytä sanoja polakki tai japsi. Suomenruotsalaisen nimitys hurri on lähinnä humoristinen ja jenkki taas lähinnä neutraali.
Lapsille opetetaan  "kiltit" sanat kuvaamaan esim. vessakäyntiä ja tiettyjä ruumiinosia. Lääkärikään ei käytä ns. kansanomaisia nimityksiä vaan lähinnä latinaan tai tiukasti kirjakieleen kuuluvia ilmaisuja  ihmisen intiimeistä alueista. Ja niin edelleen.
Jos meidän tulee poistua seurasta, esim. britit käyttävät joskus ilmaisua little boys´ room tai ladies´ room. Suomalainen voi sanoa (ainakin tutussa seurassa) menevänsä vessaan, tai ainoastaan sanoa poistuvansa hetkeksi.

Kokonaan eri juttu ovat sitten ns. sosiaaliset mediat, internet, missä sanojen ja sävyjen merkitys korostuu kun ns. ruumiin kieli, kasvojen ilmeet jne. puuttuvat. Ironia, sarkasmi, huumori voivat olla kaksiteräinen miekka. 
Samoin sanat ja sanonnat voidaan käsittää täysin väärin tai  viesti voi mennä ns. yli hilseen tai hihat palaa...vaan tästä ehkä toisella kertaa. Enköhän tässä vääntänyt rautalangasta mallia jo tarpeeksi.