Take a walk on the wild side eli Kävelyllä Aurikorannikolla

Kun muutin Espanjaan kauan sitten, en tiennyt maasta paljoakaan. Lähinnä ne kliseet, mitkä kaikki tuntevat. 
"Siellä flamencoa kaikki karkeloivat" lauloi Marion Rung (itse asiassa flamenco on ammattilaisten tanssi- ja musiikkimuoto, jota ns. tavalliset ihmiset eivät juurikaan harrasta).
Härkätaistelu. Ei minua varten. 
Uimarannat. "Quando calienta el sol". 
Useimmat asiat uudessa maassa koin miellyttävinä.
Mistä en  pitänyt, oli tupakointi kaikkialla, jopa lentoasemalla, vaikka se oli täynnä kieltotauluja.(Uuden, tiukan tupakkalain myötä tilanne on ratkaisevasti parantunut. )Se, että ei koskaan voinut olla varma, mitä sääntöä voi rikkoa, mitä ei, ei tuntunut myöskään mukavalta.
Pyörätiet puuttuvat lähes täysin.Tilanna on hieman parantunut.
 Oma lukunsa ovat, edelleen, jalkakäytävät. 

 Seuraavassa näemme , mitä tulee vastaan parin kilometrin koirankävelyttämislenkillämme päivittäin. Paikka on siis Mijas Costa, Riviera del Sol.

.

Luiska autotalliin

Hupsis, valopylväs.

Oho. 

Omia pysäköntiesteitä

Palmu yllättäen  kasvanut jälkakäytävälle?

  

Hylätty (laiton) rakennus.

 

Jotenkin tutunnäköistä porukkaa...

Niinhän se on ollu, minusta on tullu, tällainen Tipparellu, juu.

Pahoin pelkään, että koirat eivät pysty tajuamaan kuvaa  joka on noin kahden metrin korkeudessa. 

Näin se menee. Kävely koiran kanssa, Aurinkorannikolla.            

Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää.