perjantai 26. helmikuuta 2016

Mies joka ampui Liberty Valancen



                                                          









Mies joka ampui Liberty Valancen
on lännenelokuvien klassikko.
Elokuva, jota suuret länkkärinimet tähdittävät, ei saanut kovin hyviä arvosteluja aikoinaan, mutta on ajan myötä kohonnut arvostuksessa.

 Sen sanoma on, että kun jokin asia saa tietyn maineen, siitä tulee kultti,  kultista tulee fakta, ja totuus unohtuu. 

 Myöhemmin leffan sanomaa on kierrätetty mm. Lorne Greenen  kappaleessa Ringo. Siitä teki upean version suomeksi  Tapio Rautavaara.

 Niin tarina levisi ympäri maan:
Hän Ringon löi aseellaan.
Ja vuodet vain, näin kerrotaan,
sai aseeni viimein vaikenemaan.
On outoa vain yks’ asia: Miksi
nyt tähteä sheriffin kantaa risti
Ringon?


Monella  oikean elämän alallakin tarpeeksi toistetusta "totuudesta" tulee fakta.
Musiikki on yksi niistä.

Benny Goodman oli taitava muusikko ja mainio orkesterinjohtaja, jonka yhtyeisiin (pieniin ja isompiin) kuului huippumuusikoita.
Silti nimi Swingin kuningas taisi olla enemmän levy-yhtiön markkinoinnin tulosta. 

Elvis Presley sai nimen rockin kuningas hyvin helposti. Monien mielestä turhaan. Elvis oli kuitenkin suosituin rockin alkuaikojen tähdistä, joka tosin siirtyi pian  yhä enemmän balladeihin, countrymusiikkiin ja jopa viihdemusiikkiin eli crooneriksi.
 Jerry Lee Lewisin  kerrotaaan sanoneen joskus 50-60 -lukujen vaihteessa: "Voihan Elvis olla kunkku, mutta minä olen paras! "

Rolling Stonesia alettiin jossakin vaiheessa mainostaa sloganilla Greatest Rock and Roll Band in the World.

Maailman parhaaksi LP-levyksi on ties kuinka monta kertaa valittu Beatlesien Sgt.Pepper´s Lonely Hearts Club Band. 

Paras single on  kriitikkojen äänestyksien perusteella Bob Dylanin  Like a Rolling Stone.  Rolling Stonesien Satisfaction on voittanut myös joitakin äänestyksiä.  Samoin Queenin Bohemian Rhapsody. Viime mainittu on ollut erityisesti ns.  suuren yleisön suosikki, etenkin Britanniassa. 

Maailman parhaaksi elokuvaksi ovat kriitikot valinneet yhä uudelleen Orson Wellesin filmin Citizen Kane.

Maailman parhaaksi elokuvanäyttelijäksi  ovat tulleet eri äänestyksissä valituiksi  Marlon Brando, Jack Nicholson ja Robert de Niro.
Naisista kärkipaikoilla ovat vuorotelleet Katherine Hepburn ja Meryl Streep. 

Maailman paras vitsikin on kuulema valittu. Tässä se on muutettu meille suomalaisille sopivaksi: 

Kaksi ruotsalaista on hirvimetsällä. Toinen heistä lyyhistyy yhtäkkiä maahan ja menee tajuttomaksi. Hänen toverinsa soittaa heti kännykällä hätänumeroon ja sanoo: "Kaverini kuoli! Mitä minä teen?"
Hätänumerosta vastataan rauhoittelevalla äänellä: "Älä hätäile, minä autan. Varmista ensin, että hän tosiaan on kuollut."
Puhelin vaikenee, kunnes kuuluu laukauksen ääni.
Ruotsalainen palaa puhelimeen ja sanoo "Selvä on. Mitä sitten?"

Vitsit ovat kyllä joskus  vähissä sosiaalisessa mediassa. Väitteitä, puolitotuuksia jopa virheellistä tietoa  jaetaan surutta. Aiheina  ruoka, dieetit tai  liikunta. Tutkimukset. Lääkkeet ja lääkärit. Politiikka.
Joskus taas uutiset ja tarkoituksella levitetyt huhut. "Kaupunkilegendat".

  Kun jotakin toistetaan tarpeeksi monta kertaa...niinpä niin.  Ja nimenomaan somessahan sitä tapahtuu.

   Man who shot Liberty Valance
 





lauantai 20. helmikuuta 2016

Luonnon laki






Sain joskus lahjaksi Kari Hotakaisen kirjan Juoksuhaudantie.
Tykkäsin kovasti.
Se oli ensi kosketukseni kirjailijan tuotantoon. 
Ja valitettavasti pitkään myös viimeinen. 

Pitkän harkinnan jälkeen hankin ns. e-lukijan, ja huomasin suomalaisen firman myyvän Hotakaisen teoksia. Ja vielä "tarjoushintaan".


Monien muiden lailla, olen aina sanonut, että haluan tuntea ja jopa haistaa  paperisen kirjan (toki esim.  tupakalle haiseva teos ei ole miellyttävä).  Edelleenkin olen ns. totuttelemassa e-kirjoihin. 
Parasta on tietysti se, että teoksen saa heti. Posti- ym. kuluja ei ole.
"Kirjasto" seuraa mukana. Monta teosta yhdessä, pientä tablettia vastaavassa lukijassa.  

Ostamani Hotakaisen teos oli (ja on) nimeltään Luonnonlaki. 
Teos perustuu hyvin pitkälle Hotakaisen omiin kokemuksiin. Kirjailijahan  joutui vakavaan liikenneonnettomuuten. 
Hänen kokemuksensa sairaalassa, ja sen tajuaminen, että sairaalahoito Suomessa on jo  tavallaan etukäteen maksettu näkyy fiktiivisen henkilön,  veroja aina välttämään pyrkineen pienyrittäjän havahtumisessa.  

Kirjassa on moni maukkaita kohtia. Pienyrittäjä Rautalan tytär on idealistinen "vihreä", jolle isä on vain itsekäs, maailmaa tuhoon johtava menneisyyden mies...ja tytär odottaa lasta.
Rautala on ajoittain huumetokkurassa, ja puhuu ns. tuhmia ja näkee eroottisia unia.  
Toisaalta Rautala pelkää , ettei maalla ole pitkään varaa tarjota kaikkia sosiaalipalveluita kansalaisilleen.  

Hotakaisen kirja ei ole hauska. Aihe sinänsä kun on vakava.  Se on kuitenkin tärkeä kirja, vaikka ajoittain tuntuukin rakenteellisesti hajoavan.  Mutta ehkä näin on tarkoituskin?  Sairaalassa oleva ihminen liikkuu todellisuuden ja fantasian välillä.   

Enempää sisällöstä on turha paljastaa. Kannattaa lukea!  


 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Juotiin ämpäritolkulla Fernet Brancaa...






Latvialainen naapurimme (nainen) täytti männäviikolla 50 vuotta.
Jo kuukausia ennen hän suunnitteli Suurta Päivää: viini oli Riojan vuosikertaviiniä.  Ja paikka olisi jokin ravintola.

Juhlinta alkoi melko aikaisin; olimme ravintolassa jo ennen seitsemää.

Ruokaa odotellessa maisteltiin laadukasta viiniä. 

Meikäläinen, joka ei ole mikään "viini-ihminen" (eikä varsinkaan fiini), kippaili punkkua samaan tapaan kuin olutta.  No, rankaisihan se.  Tuli "väsy" jo kymmeneltä. 

Ruoka (jonka jokainen valitsi itse) oli mainiota; valitsin solomillo de cerdon eli porsaan sisäfileen.  Kastikkeena vihreä paprika eli pimiento verde.
Jossakin vaiheessa viini muuttui tavalliseksi punkuksi, mutta sitä tuskin kukaan huomasi. Ainakaan minä en välittänyt, vaikka tiesin. 

Suomalaisia pidetään aika rankkoina alkoholinkäyttäjinä. En ole yleensä ollut täällä tätä kuvaa vahvistamassa. 

 Monet Suomessa haikailevat samanlaista alkoholipolitiikkaa kuin mm. Espanjassa ja Italiassa. Tai Saksassa.  Olutta, viiniä, väkeviä supermarketista.  Ja EU-hintaan. Nopea muutos tuskin olisi oikein.

Yksi väärä käsitys pitää kuitenkin oikaista. Myöskään Espanjassa supermarketit EIVÄT myy alkoholia klo 22 jälkeen. 

 Minulle riittää se, että olutta saa kohtuulliseen hintaan, päiväsaikaan. Tai 3 eurolla iso olut kapakissa. 

Alkaneella viikolla taidan kuitenkin pitää nenänvalkaisuviikon.  
I´ll raise my glass to that! 

P.s. En ole eläissäni maistanut Fernet Brancaa. 

 https://youtu.be/W_xXIkyU_Ns













Bates Motel