Oikeus maahan.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho
on sitä mieltä, että vain valkoihoisilla suomalaisilla on oikeus sosiaaliturvaan ja  ylipäänsä mihinkään oikeuksiin Suomessa. 

Katsellaanpa tilannetta maailmanlaajuisesti. Onko vain Amerikan
alkuperäisväestöllä oikeus sosiaaliturvaan USA:ssa? Ja Latinalaisessa Amerikassa?

Entä alkuperäisväestö Australiassa ja Uudessa  Seelannissa?  Afrikassa?

Ei toki. Nehän ovat sivistymätöntä roskasakkia.

Samaan tapaan, kuin arabimaista ja muualta  Suomeen tulevat "maahantunkeutujat".  

Unohdetaanko  pois, että ns. sivistys alkoi Mesopotamiassa.  

Onko tämä jotakin, mitä akateemisesti sivistynyt herra puoluejohtaja ei tiedä? Ei tietenkään. Toki hän historiaa tuntee.

Hän vain haluaa johtaa ihmisiä harhaan. Miksiköhän?

Hyvää iltaa, metsien miehet!

Hyvää iltaa, metsien miehet! 
Näin alkoi yksi 60-luvun suosituimpia Yleisradion ohjelmia. Metsäradio. 

Ohjelman tunnuskappaleena oli pitkään Oskar Merikannon sävellys Vielä niitä honkia humisee laulunäytelmästä Tukkijoella, jonka jälkeen juontaja lausui "Hyvää iltaa, metsien miehet."
Se oli tarkoitettu ns. metsureille, mutta ilmeisesti monet muutkin kuuntelivat sitä, koska musiikki oli sitä, mitä ns. kansa halusi kuulla; iskelmää, humppaa.

 Sana "jätkä" oli tavallaan pilattu. Metsäradion järjestämän kilpailun tuloksena otettiin käyttöön vanhentuneeksi katsottujen metsätyömiehen ja jätkän tilalle nimitys metsuri vuonna 1967.
Alkuun sana tuntui joistakin oudolta, ehkä liian läheiseltä sanaan soturi.  Nykyisin sana on vakiintunut. 

Kuusikymmentäluvun Suomi oli jonkinlainen lintukoto.  Maa, jossa ongelmat ratkaistiin rauhanomaisesti, missä pahoja ongelmia ei ollut olemassa. 

Brita ja Eikka lauloivat joskus silloin laulun Mitä opit koulussa tänään. Alkuperäiseen  Pete Seegerin tekstiin perustuen laulu kertoi siitä, miten meidän tulee uskoa, että poliitikot toimivat meidän kaikkien parhaaksi. "Opin sen että vapaus vallitsee, että hyvät miehet meitä hallitsee. Että kaikki ne valitaan uudestaan, eikä huonoja miehiä ollenkaan." 

Tänä päivänä monet tuntuvat uskovan, että "joskus silloin" kaikki oli paremmin.  Urho Kekkonen olisi sanonut: Te saatanan tunarit!
Ja kaikki ongelmat olisi voitu ratkaista. 

Kuulun ikäluokkaan, jonka aikuisiästä suuri osa oli "Kekkosen aikaa".  Jonkun mielestä UKK oli se "sivistynyt despootti" tai "Suomen pelastaja". Jotkut taas puhuvat Kekkoslovakiasta... Idänkauppa joka tapauksessa veti. "Punaiset vuorineuvoksetkin" olivat tyytyväisiä.

Mielestäni Urho Kaleva Kekkonen oli vahva persoona, joka pystyi murskaamaan vastustajansa.  Joka käytti kieltämättä "Venäjä-korttia" häpeämättä hyväkseen.  Uskon kuitenkin, että hänen motiivinsa olivat puhtaat.   Suomen, isänmaan etu.

Tänä päivänä UKK:n aikoja tuntuvat haikailevan jopa hänen aikaisemmat arkkivihollisensa  (Vennamo) perilliset, Perussuomalaiset.  

En kaipaa wanhoja aikoja. Kenenkään ei pitäisi.  Vaikka ei uskoisikaan  Britan ja Eikan laulua. Joka, tottakai, on ironiaa.

Yksi lensi yli käenpesän.

"En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se." -Evelyn Beatrice Hall  Voltairen elämäkerrassa.


En osaa kuvitella henkilöä, jonka poliittinen linja olisi kauempana omastani kuin Perussuomalaisten Sebastian Tynkkysellä.  No, ehkä Halla-ahoa lukuunottamatta.

Yllä lainaan tunnettua sanontaa. Näin ajattelen.

 Kun katselin Tynkkysen  tekemän videon, voin vain kuvitella  mitä nuori mies tuntee.  Tulleensa petetyksi. 

Tokihan mies on äärioikeistolainen. "Maahanmuuttokriittinen" eli suomeksi lähinä rasisti.

Hän edustaa puoluetta, joka nousi suureksi näitä mielipiteitä levittämällä.

Viimeiset gallupit kertovat puolueen kannatuksen romahtaneen.

Minun pitäisi siis olla tyytyväinen?  
Toki olenkin.

 Perussuomalaiset ovat myyneet kaikki ideansa. Kääntäneet takkinsa.  Vain koska valta ja asema hallituksessa kiinnostaa.

Puolueen kolmas puoluesihteeri (Tynkkynen)  ei ole tyytyväinen. Koska puolueen sisällä käydään rumaa peliä. Painostetaan,  juonitellaan.  Hänet erotettiin lähettämällä e-maili!

Sanotaan että politiikka on rumaa peliä. Ja sitähän  se usein on. 

Voi olla, että Tynkkynen on hajoittamassa puoluetta.  Ja siihen monet varmasti ovat tyytyväisiä.   

Kai minunkin pitäisi? 

Putosiko Eno veneestä?

Muutin Espanjaan vuonna 1998. Seuraavana vuonna menin espanjakielen (eli oikeastaan kastelinian) kurssille. Vuosi oli siis 1999, ja usein toistettu vitsi oli: olisi pitänyt tulla kurssille vuotta myöhemmin; vuosi 2000 kun on yhtä kuin dos mil. 1999 taas kuulosti vaikealta: mil novecientos noventa y nueve. 

Aluksi kielen oppiminen tuntui helpolta. Kotiuduin ihan helposti.

Oman koiran kanssa kulkeminen helpotti tutustumista paikallisiin ihmisiin, niin espanjalaisiin kuin muualta tulleisiin.

Espanja eli nousukautta.  Kaikkialla näkyi  nostokurkia, rakennusmiehiä. 

Suomessakin tuntui kaikki olevan OK. 

Sitten tuli lama.  USA:sta lähtenyt romahdus näkyi Espanjassa. Asunnot, talot eivät enää menneet kaupaksi. Huippuhinnat alkoivat tulla alas. 

USA:n hyökkäys Irakiin aikaisemmin etsimään "massatuhoaseita"  oli  alku romahdukselle.
Diktaattori Saddam saatiin pois vallasta, ja samalla ajettiin maa täyteen anarkiaan. 

Nyt Lähi-Idän  "demokratisointi" on luonut ISISin kaltaisen hirviön.

Samalla se on luonut pakolaisongelman. 

Suomessa "maahanmuuttokrittinen" puolue sai suurvoiton vaaleissa. Mikä nyt ilmeisesti on valumassa käsistä. 

Jotkut ovat syyttäneet minua epäisänmaalliseksi.  Sitä en ole.  Tuntuu vain siltä, että sitä maata, josta lähdin kauan sitten, ei enää ole. Vai voisiko olla, että sitä ei koskaan ollutkaan?   Maata, jossa ihmisistä välitetään, missä heikkoja suojellaan?   

Ellet ole puolellamme olet meitä vastaan?

Muutin Espanjaan joulukuussa 1998.  Kohta siis tulee 17 vuotta täyteen.

Kun ajattelen aikaa taaksepäin, se ei tunnu noin pitkältä.

Nuorena  vuosi on pitkä aika.  Sitä odottaa koulun loppumista, opiskelun loppumista, 18 vuoden ikää, että pääsee baareihin. (No, viimeksi mainittua ainakin jotkut meistä.)

Kun muutin Espanjaan, olin jo keski-ikäinen.  Terveyteni tuntui olevan hyvä.  Pari vuosikymmentä kuntoilua oli takana.
Nyt terveyteni on heikompi, takana kaksi suurta leikkausta, mutta silti  tuntuu, että vielä suurempi muutos on tapahtunut henkisessä ilmapiirissä, niin uudessa "kotimaassani" Espanjassa, kuten myös  Suomessa,  ja koko maailmassa.  

Syitä on toki helppo löytää. Pitkään jatkunut yleismaailmallinen lama. Yleinen epävarmuus. Lähi-idän sotien aiheuttamat pakolaistulvat.

Aloin kirjoittaa blogiani vuonna  2011. Tarkoitus oli kirjoittaa jonkinlaista "suomalaisena Espanjassa" -blogia.  Melko pian huomasin kommentoivani  usein entisen kotomaani Suomen uutisia ja politiikkaa. 

Tämä lisääntyi erityisesti Perussuomalaisten menestyksen kasvaessa. 

Kenelläkään ei ole epäselvää, että minun käsitykseni maailmasta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisyydestä menevät pahasti ristiin p.o. puolueen käsityksien kanssa.  

Näiden mielipiteideni vuoksi ja kautta olen tavoittanut monia nettiystäviä, mutta myös menettänyt monia.  

Suomalaista nettikeskustelua on syystäkin arvosteltu. Liian monet ampuvat nimerkin takaa. Mutta, on myös henkilöitä, joiden päivitykset omalla nimellä  sisältävät ilmauksia kuten saatanan suvakit, suvakkihuorat jne. Entinen perussuomalaisten (sittemmin puolueesta erotettu) kansanedustaja James 
Hirvisaari arveli"suvakkihuorien jakavan persettä maahanmuuttajille (valitettavasti tarkka sanamuoto puuttuu, kun mies poisti postauksensa kohun vuoksi).

Mediassa usein toistettu fraasi on kahden rintaman (sanallinen) taistelu, "missä kumpikaan ei kuuntele". 

On myös väitetty, ettei ns. tavallinen kansalainen uskalla sanoa mitään kriittistä, "kun sitten leimataan natsiksi". 

Bullshit, sanon minä. Tai, kunnon suomalaisena: hevon paskaa!

Joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten, jossain tutkimuksessa (valitettavasti linkkiä tästä minulla ei ole) väitettiin suomalaisten tuntevan voimakkaasti negatiivisia tunteita.  Nyt kun sosiaalinen media suo mahdollisuuden, ne yhä useammin myös (joskus ehkä yön myöhäisinä tunteina, muutama ryypin ja/tai oluen jälkeen) purkautuvat kaikkien luettaviksi.  Mikä sitten, jos kyseessä on esim. poliitikko, selitetään myöhemmin "läpäksi" tai huumoriksi. Tai että kirjoitus on tulkittu väärin. 

 Suomalaisten negatiivisuus.
Stereotypiaa? Onko? Suomalainen ei kovin helposti tanssi, laula karaokea ilman "muutamaa". Espanjalainen, italialainen, kreikkalainen taas on aina valmis pitämään hauskaa ilmankin. Ilmaisee tunteet nopeasti, suuttuu ehkä helposti, mutta myös leppyy pian.

Suomessa asuu totinen ja (useimmiten) suht. rehellinen kansa (unohdetaan ne miljardit, mitkä viedään turvaan verottajalta, puhun nyt kansasta.)

Voisitte (voisimme) valita kuitenkin  paremmat johtajat, kuin nuo kolme SSS-miestä.  Jotka levittävät tahallaan virheellistä tietoa ja syyllistävät kansaa.  Ja samaan aikaan ehdottavat muutoksia, mikä helpottaa rahan (ja verojen) kätkemistä Suomen ulkopuolelle.


Eikä se kansa ole jakautunut.  Ainakaan kahteen. Suurin osa on tolkun ihmisiä. Meuhkaajat ovat vähemmistö.

 https://www.youtube.com/watch?v=XJF_dkjNJI0



 

MIKSI VIHAAN PERSUJA (?) eli sitäkö saa mitä tilaa...

Ylläolevan otsikon voi kirjoittaa sekä kysymysmerkin kanssa että ilman.

Ilman kysymysmerkkiä se merkitsisi, että myönnän näin olevan, ja (mahdollisesti) haluan selvittää  miksi. 

Kukaan (ilmeinen tai selkeästi) perussuomalaisten kannattaja/äänestäjä ei ole minulle tuota kysymystä esittänyt. Ilmeisesti siksi, että heidän mielestään vastaus on selvä: olen vihervassari. Se riittää.  Yllättävää kyllä, minulta on kysynyt pikemminkin liberaalia maailmankatsomusta edustava ihminen, mihin "persuvihani perustuu"!  Ja toisaalta, perussuomalaisten kannattaja ihmetteli joskus "miten kenestäkään voi tulla vihervassari?!"  Tarkoittaen ilmeisesti minua.

Perussuomalaisten ja heidän kannattajiensa/äänestäjien sanastossa vihervassari on lähestulkoon jokainen, joka ei ole heidän kanssaan yhtä mieltä.  No, ehkä kokoomusta ja kristillisiä lukuun ottamatta.  

Jotkut käyttävät vieläkin raflaavampaa ilmaisua: vihervassari mädättäjä. Muitakin nimiä on: suvaitsevaisto (suvakit) jne jne.

Vihelletäänpä peli poikki.

Isäni oli demari. Aikana, jolloin puolueella oli maine työväen puolueena. Demokratian puolustaja, niin vasemmalta kuin oikealtakin tulevia äärimmäisliikkeita vastaan.   Nuorena näin demarit liian "kesyinä". Halusin, monen sen ajan nuoren tavoin, muuttaa yhteiskuntaa.  Sama halu minulla on edelleen, mutta malttia on enemmän.

Sen jälkeen kun lähdin Suomesta, poliittinen tilanne ja ilmasto on muuttunut rankasti. Perussuomalaiset on kasvanut yhden miehen puoluesta suurpuolueeksi. 

Puolueen ohjelma on  sekoitus sosiaalisia tavoitteita ja ylikansallista uhoa. Suomalaisuus nähdään arvona, joka ei saa muuttua vieraiden kulttuurivaikutteiden kautta. Näin asia sanottuna poliittisesti korrektilla kielellä.  Kannattajien ja puoluetta äänestävien kielikuvat ovat suorempia: mm. nekrut ja ählämit  (muslimit) pitää lähettää takaisin omaan maahansa ("postimerkki perseeseen ja ulos") tai, jos ovat syyllistyneet rikosksiin., "ne pitää opettaa pesäpallomailalla tai viedä saunan taakse ja lopettaa". 

Puolueen puheenjohtaja Soini  on (tietysti) kieltänyt vihapuheiden oikeutuksen (ja lisää tietysti  molempiin suuntiin).
Poliitikko ei yleensä.suoranaista vihapuhetta halua julkisesti esittää. Poikkeuksiakin on.  Puolueen jäsen, MEP  Jussi Halla-aho on saanut tuomion vihapuheesta. Puolueen kansanedustaja ja Suomen Sisun pj. Olli Immonen on kokoontunut Suomen Vastarintaliikkeen eli avoimesti kansallissosialistista yhteispohjoismaista valtiota kannattavan liikkeen kanssa suunnittelemaan "strategiaa taistelussa, joka tulee tapahtumaan". 

Perussuomalaiset EI ehkä ole pohjimmiltaan  natsi- eikä fasistipuolue. On kuitenkin ilmeistä, että osa sen jäsenistä on natsimielisiä. Halla-ahon puheet ovat selkeästi rasistisia.  Puolueen "maahanmuuttokriittinen" ohjelma pyrkii eristämään Suomen tämän päivän maailmassa, ja on epäsuorasti rasistinen. Tässä lienee minulle ja useimmille muille jo tarpeeksi syitä olla hyväksymättä puolueen linjaa ja tavoitteita. Puhumattakaan puolueen arvokonservatiivisesta suhtautumisesta mm. avioliittolakiin ja taiteisiin.

Entisen sosiaalidemokraatin ja ydinvoimalobbaajan, "työmies" Matti Putkosen uho haastaa lehtiä ja jopa yksityisiä ihmisiä oikeuteen natsisyytteiden takia on perinteistä "tämähän on poliittista ajojahtia"- ja uhritaktiikkaa.  Pitkään politiikassa mukana olleena Putkosen tietää, että puolue, oli se hallitusvastuussa tai ei, joutuu kokemaan ja kestämään myös kritiikkiä.  Todettakoon, että vuoteen 2011 asti perussuomalaiset vastustivat ydinvoimaa.   Ja hallitukseen menoon saakka he sanoivat jyrkän EI Kreikan tukipaketille. Taisi siis Putkonen tulla oikeaan puolueeseen; takinkääntö sujuu siellä mallikkaasti.

Joten, summa summarum: En todellakaan vihaa perussuomalaisia. Luultavasti suuri osa sen kannattajista ja äänestäjistä on "tolkun ihmisiä". Mikäli vihapuheet, perättömät huhut ja jopa väärennökset mm. maahanmuuttajien uskomattomista etuisuuksista jäisivät pois, eivätkä sen jäsenet örveltäisi kännissä julkisuudessa ja veisi kavereitaan näyttämään natsitervehdystä eduskunnassa, puolue voisi kerran jopa olla todella ihan salonkikelpoinen.  Mutta siihen asti: Takkiani en käännä.  

Näillä mennään. Ei mulla muuta.
































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































































  

Poika nimeltä Päivi

Jotkut romaanit alkavat jotensakin näin: "Ehkä kaikki alkoi silloin, kun..."  tai:  "Jälkeenpäin olen miettinyt, milloin kaikki oikeastaan sai alkunsa."  (En muuten muista lukeneeni koskaan kirjaa, joka alkaisi "Oli synkkä ja syksyinen yö"...tuli vain mieleen.)

Mistä alkoi nykyisin lähes päivittäinen keskustelu seksualisuudesta, vapaudesta päättää omasta seksuaalisuudestaan, jopa kieltäytyä  tekemästä mm. monissa lomakkeissa vaadittua valintaa             (  ) nainen   (  ) mies. On vaadittu oikeutta valita esim. (  )  ei ilmoitettu.  Tai  (   ) muu.

Kun Venäjän painostus homoseksuaaleja kohtaan tuli laajemmin tunnetuksi lännessä, monet alkoivat "tunnustaa väriä". Sateenkaaren värit tulivat eräänlaiseksi vapauden symboliksi. Suomalaisen ministerin kannanotto tällä tavalla oli joistakin ihmisistä väärin.  Gay Pride -mielenosoituksiahan on ollut toki jo paljon kauemminkin.

Suomessa odotetusti kristilliset piirit  ja  arvokonservatiivinen Perussuomalaiset ovat olleet avointa homoseksuaalisuuden hyväksymistä vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki sai paljon vastustusta myös Suomessa. Espanjassa laki tuli voimaan jo 10 vuotta sitten.

Olen monesti keskustellut (vai pitäisikö jopa sanoa väitellyt) ihmisten kanssa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta ja kasvamisesta naisiksi ja miehiksi.  Joidenkin mielestä tytöt kasvatetaan kilteiksi ja sopeutuvaisiksi, kun taas pojille annetaan paljon enemmän vapauksia.

Tosi on, että monet  äidit haluavat tehdä pikku tyttärestään prinsessan, pukea pinkkiin, vaunutkin luultavasti ovat pinkit, ja myös  se eka kolmipyörä. Nukkea hoidetaan pienestä asti.

Poika taas puetaan siniseen, kolmipyöräkin on melko varmasti  poikien väriä. Auto on luultavasti ensimmäinen leikkikalu. Poika ei kuitenkaan ole prinssi. Hän on vaikkapa palomies tai poliisi tai rekkakuski.

Lapset oppivat vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos ja kun pieni tyttö näkee äidin tai naapurin tädin hoitavan vauvaa, tuskin on mikään ihme, että hän myös haluaa hoitaa omaa "vauvaansa".  Äiti ehkä opettaa kattamaan pöytää. Tekemään "naisten töitä".
Poika taas näkee isän ehkä korjaavan autoa, polkupyörää, kodinkonetta. Isällä on työkalupakki, täynnä mielenkiintoisia tavaroita. Isä vie pojan potkimaan palloa. Ehkä opettaa vuolemaan puukolla.

Näitä voi väittää stereotypioiksi, mutta ovatko ne?

Uutinen kertoi, että neuvolakortin väri muuttui neutraaliksi, vihreäksi. Ei enää punaista/pinkkiä tytöille, sinistä pojille. Tätä vastaan tuskin kenelläkään on mitään?

Ruotsissa on kuuleman mukaan suunniteltu neutraalia muotoa hän-pronominille. Suomihan on tässä suhteessa neutraali: meillä ei ole eri sanaa naiselle ja miehelle (tai tytölle ja pojalle).  Minusta tämänkaltainen tasa-arvo EI ole hyvä asia, esim. joskus lukiessa ei tiedä kumpaa sukupuolta henkilö on. Myöskin kerronnan kannalta on sujuvaa, kun esim. avioparista voidaan käyttää esim he - ja she -muotoja. Kääntäjän täytyy käyttää muuta sanaa: jännityskirjoista on tuttu tilanne, kun vaikkapa epäillystä käytetään alkukielellä  he- sanaa, ja joku kysyy: mistä tiedämme että hän on mies. (Kääntäjän on ollut pakko käyttää suomeksi mies-sanaa).

Jotkut tasa-arvon kannattajat (?) eivät kuulema ymmärrä, miksi pitää käyttää muotoa "naiskirjailija" tms. kun taas miespuolisesta ihmisestä vastaavaa muotoa ei käytetä. Ehkä näin.
Mutta, jatketaanpa eteenpäin. Pitäisikö  sitten esimerkiksi  urheilussa olla sama laji kaikille, ei erikseen miehille ja naisille?
Pitäisikö nimet muuttaa sukupuolineutraaleiksi, jolloin ihmisen nimestä ei voi päätellä sukupuolta?
Joitakin tällaisia  nimiähän on jo olemassa. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia.

Ennenkuin joku syyttää minua asioiden sotkemisesta, minun täytyy sanoa, että olen tässä puhunut monista asioista, jotka kaikki liittyvät kuitenkin sukupuoleen ja sukupuolisuuteen.   Tiedän varsin hyvin, että esim. sukupuoli-identiteetti ei ole kaikille selkeä asia.  Tarkoitus ei ole provosoida, ei ärsyttää. Päin vastoin, toivon, että asioista voidaan keskustella. Suomalainen keskusteluilmasto ei valitettavasti  juuri nyr vaikuta kovinkaan hyvältä.  Ihmiset tuntuvat linnoittuneen omiin bunkkereihinsa. Toivottavasti olen väärässä!

Yhdyssana on yhdyssana: Kansanedustaja on kansan edustaja?

Suomen vaalien tulos ja varsinkin sitä seurannut uusi hallitus on poikinut valtavan määrän kommentteja sosiaalisessa mediassa.

Jo ennen tulosta ja heti sen jälkeen joku ehdotti, että jopa kansanedustajaehdokkaaksi asettumiselle pitäisi asettaa joitakin ehtoja.  "Pitäisi olla perustiedot valtionhallinnosta, lakien valmistelusta jne".

Periaatteessa aivan totta. Mutta kaiken tuon voi oppia. Eikä esim. lakien "teknisen puolen" hallinta ihan välttämätöntä taida olla.

Vanhoina hyvinä aikoina puolueet "kouluttivat" jäseniään: ainakin  vasemmistopuolueilla oli omat opiskelupaikkansa:  kommunisteilla   Sirola-opisto, demareilla Voionmaa-opisto ja Kiljava. Keskustan nuoret samoin kuin Kokoomuksen nuoret nousivat usein koulun tai opiskelun kautta politiikkaan. Joskus puhuttiin halveksivasti poliittisista broilereista. Ainakin politiikan perustiedot ja jonkinsortin tietämys taloudesta ja yhteiskunnasta oli hankittuna. Politiikka kiinnosti nuoria.

Tänään tilanne tuntuu olevan toinen. Politiikkaan tulee ihmisiä pystymetsästä.  Ihmisiä, joiden ainoa "ideologia" voi olla esim.  "maahanmuuttovastainen", "vihreävasemmistoa vastaan".

En minä halua rajoittaa sitä, kuka saa edustaa kansaa. Äänestäjä viime kädessä valitsee.

Ei akateeminen sivistys (jota en toki väheksy!) tee ihmisestä "viisaampaa" kuin ei-akateemisesta. Tieto toki antaa mahdollisuuden nähdä suurempia kokonaisuuksia.

Kun jälleen kerran yksi mieskansanedustaja Suomessa  töpeksi  viimeisen päälle, iltapäivälehdet ja muutkin julkaisut kertoivat auliisti tapahtuneesta.  Miehelle miltei valmiiksi puhuttu ministerin palli karkasi alta. Paheksujien (joita tottakai oli) ja vahingoniloisesti virnistelevien (joita luultavasti oli vielä enemmän) ohella kommenteista löytyi "pojat on poikia" -tyyppisiä reaktioita. Totesi joku jopa ettei voi käsittää miten jonkun pitää olla "yli-inhimillisen virheetön ihminen" jos on kansanedustaja.
Ilmeisesti on yli-inhimillistä käyttäytyä sivistyneesti ja naisia kunnioittavasti?  Puhumattakaan, että avioliitossa olevalta yli viisikymppiseltä mieheltä ja julkikristityltä odottaisi ns. kunnon aviomiehen käytöstä? En moralisoi. Mutta silti kysyn.

Moneen kertaan toistetun hokeman mukaan jokaisella kansalla on sellaiset johtajat kuin se ansaitsee.
Toki monelle suomalaiselle (miehelle)  juopotteleva ja nuoria tyttöjä jahtaava sahanomistaja on jonkinlainen sankari, "hyvä jätkä" tai "äijä".   Olkoon hän siis tällaisten  ihmisten edustaja.  Muiden puolueensa edustajien mukana eduskunnassa nappia painamassa.

Hallituksen ovat nyt  muodostaneet vaalit voittanut Keskustapuolue, ne hävinnyt Kokoomus ja hieman vähemmän ( pari prosenttiyksikköä ja yhden paikan) hävinnyt Perussuomalaiset. (Jotka toki kehuivat jälleen voittaneensa, uudella jytkyllä.)
Ennen vaaleja tehtyjä lupauksia on purettu lähes urakalla, mutta nähtäväksi jää miten EU-myönteinen Kokoomus ja EU-vastainen Perussuomalaiset muuten tulevat toimeen keskenään.  Keskustan linjahan  EU:hun ei ole koskaan oikein selvinnyt.

Sitä saa mitä tilaa, on hoettu moneen kertaan.  Kokoomukselle ns. köyhän kyykyttäminen on aina ollut tuttua. Keskusta taas on  tasapainotellut milloin vasemmalla, milloin oikealla.
Entäpä "Ei-sosialistinen, poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue Perussuomalaiset". Saivatko heidän äänestäjänsä sitä mitä tilasivat tai ainakin luulivat tilanneensa?

Kunnon patrioottina ja isänmaanystävänä toivon vilpittömästi pitkää ikää ja onnistumista uudelle hallitukselle.  Ainakin työtä riittää. 

Tositoimia ja jeesustelijoita

Kirjailija Bertolt Brecht kuulema sanoi joskus, että Suomi on maa, joka vaikenee kahdella kielellä.

Herr Brechtin eläessä ei vielä  ollut internetiä eikä sosiaalista mediaa..

Jörn Donnerin taas kerrotaan sanoneen, että Suomi on niin pieni maa, että sinne mahtuu vain yksi asia kerrallaan.

Ei pidä paikkaansa. Kumpikaan. Sosiaalinen media on antanut ihmisille mahdollisuuden esittää mielipiteensä kaikelle kansalle, jopa kansainvälisesti, jos kielitaitoa riittää. Ja on sitä esitettykin.

Viime aikoina on "uhottu" kahdesta asiasta: Ensimmäisenä  jääkiekon MM-kisat.

Tuomarit kohtelivat Suomea väärin. Saivat Suomen ulos!

Edes se, että verivihollinen Ruotsi ei myöskään edennyt mitaleille, ei lohduttanut.

No, jäljelle jäi siis ainakin toive, että "Kanada voittaa ne saatanan ryssät!" Ja voittivathan ne. Niin pahasti, että kuulema (ottelua en nähnyt) venäläiset eivät jääneet edes kunnioittamaan Kanadan kansallislaulua vaan suuri(n?) osa joukkueesta luikki korvat luimussa pukukoppiin...

Epäurheilijamainen teko. Epäilemättä. Mikään selitys ei riitä tuollaisen käytöksen puolustamiseksi.

Mielenkiintoiseksi tekee asian, että tekoa (iltapäivälehtien kannustamana) paheksuttiin tyyliin "no niiltähän nyt ei voi muuta odottaakaan!" Ja "Tyypillistä ryssille! Ne on sivistymättömiä, röyhkeitä moukkia!"  "Ne pitäis sulkee kaikesta urheilusta!"  "Niiden MM-kisat boikottiin, pelatkoon niiden perseennuolijoidensa kanssa!"

Urheilu, tuo yhteinen asia, se tuo kansoja lähemmäksi toisiaan.

Se toinen kohujuttu on tietysti suomalaisen poliitikon viestittely naisille. Perheellinen mies, entinen kristillisdemokraattinen ministeri ja yhä edelleen perussuomalaisten jäsenenä kristillisiä arvoja korostava mies jäi kiinni "rysän päältä".

Ehkä kohu ei ole sen arvoinen. Mielenkiintoiseksi asian tekee, etteivät miestä puolustaneet henkilöt ole (ilmeisesti)  perussuomalaisia tai kristittyjä. vaan mitä ilmeisemmin niitä, joita edellä mainitut nimittävät "suvaitsevaistoksi".

"Paheksujat" ovat näiden bloggareiden mielestä tekopyhiä jeesustelijoita. Joku jopa ihmetteli, vaaditaanko poliitikolta "yli-inhimillisiä ominaisuuksia" (?)  Jotkut sanovat, että jokaisen seksielämä on heidän omansa. Hm...perussuomalaiset (ja krist.) ovat vastustaneet tasa-arvoista avioliittolakia ja sanoneet, että homoseksuaalisuuden "suosiminen" tuhoaa perinteisen avioliiton...
Minusta miestä ei hirveän vakavasti paheksuttu, pikemminkin kommentit olivat kieli poskessa kirjoitettuja, ja esim. vitsisivustoilla löytyi hauskoja murjaisuja...

Mies kohun keskellä on kuulema "sairaslomalla". Toivon pikaista paranemista. 

Kaunis on kuolla?

Olen ikäluokkaa, joka on aloittanut koulunkäyntinsä vanhan kansakoulun aikaan.

Kävin siis neljä ensimmäistä luokkaani pienessä kyläkoulussa, jossa oli kuusi luokkaa. 1-2, 3-4 ja5-6 -luokat, kolme opettajaa.

Kirjoitin blogiini  joskus tuosta ajasta.
Kun olin kansiksen kolmannella, tuossa blogikirjoituksessa mainittu opettaja saatiin lopulta erotettua.

Tilalle tuli nuori opiskelijapoika. Hän oli käynyt klassisen lyseon, eli lukenut latinaa. Niinpä hän halusi opettaa meillekin mm. laulun Gaudeamus igitur. Alkukielellä. 

Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Gaudeamus igitur
Juvenes dum sumus.
Post jucundam juventutem
Post molestam senectutem
Nos habebit humus.
Nos habebit humus.


Sanovat nykyisin, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa unohtaa.
En ole unohtanut. Tosin meidän piti oppia vain ensimmäinen säkeistö.

Tämä nuori opettaja opetti meille muitakin intoa nostattavia lauluja.  Kuten Siniristilippumme.  Minusta laulu oli kaunis, en silloin  koskaan kritisioinut sitä. Toki ajattelin, että ajatus elää jonkin puolesta on kaunis, mutta halusinko kuolla sen puolesta?  "Sun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin". Ei nuori mies (itse asiassa lapsi) halua kuolla.

Lauloimme myös Ateenalaisten laulua: 

Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,

Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.

Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,

Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!

Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!

Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston

Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.

Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä

kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.

Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,

Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös

En usko, että nuori opettaja halusi johtaa meitä mihinkään. Tehdä meistä militaristeja, kansalliskiihkoisia. 

Laulun ajatus:  naisista kaunis, miehistä rohkea taitaisi nykypäivänä olla hieman...hm... sovinistinen? 

Tänä päivänä tuntuu, että "suomalaisuus" on kuitenkin  omittu. Joillekin, joille se ei ole positiivinen, vaan  omituisella tavalla negatiivinen asia. 

Suomalaisuus näyttää olevan joillekin ihmisille olemista  kaikkea "ei-suomalaista" vastaan.  Koska Suomi on  on rankattu monissa kansainvälisisssä vertailuissa maailman kehittyneimpien maiden joukkoon, jotkut uskovat (tai  uskottelevat), että maahanmuuttajien vastaanottaminen (mikä Euroopan mittakaavassa on miltei minimaalista!) johtaa siihen, että "elintasopakolaisten tulva" tuhoaa maan talouden ja sosiaaliturvan. Puhumattakaan, että ne ovat syntymärikollisia!

Perussuomalaisten nouseminen maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi on ollut melko suuri uutinen Euroopassa ja koko maailmassa. 

En häpeä olla suomalainen. Mutta häpeän sitä, mitä se tuntuu merkitsevän joillekin suomalaisille.   Minun suomalaisuuteeni kuuluu suvaitsevaisuus ja solidaarisuus. Joillekin nämä  ovat - ihme kyllä - pikemminkin haukkumasanoja.  Suvaitsevaisuudesta on väännetty haukkumasana   "suvaitsevaisto",  ja kun siihen lisätään vielä "punavihreys" lähestytään jo vihapuhetta.  

**************************

https://www.youtube.com/watch?v=7Ul98nfFM5A


https://youtu.be/_JF7UfqUqZ8


**************************

Oikeus OLLA

Mitä? Oikeus olla mitä?
 Erilainen? Samanlainen? Persoonallinen?

Usein vaaditaan (ja syystä) oikeutta  olla jotakin noista.

Tämän päivän Suomessa oikeutta olla erilainen  halutaan rajoittaa. Ns. arvokonservatiivit ovat pyrkineet rajoittamaan ihmisten valintaa oman seksuaalisuutensa suhteen. Perinteinen perhemalli on yhteiskunnan perusta, ja vapaus valita jotakin muuta horjuttaa koko yhteiskunnan perustuksia ja johtaa kaaokseen. Tai Jumalan kostoon (sic!).



Vuosia sitten (jolloin maahanmuutto oli vielä  hyvin vähäistä), entinen koulukaverini ja ihan järkevä kaveri kirjoitti yleisönosastoon (blogit ja internet olivat vasta tulossa vuosia myöhemmin), miten Suomi voisi ehkä pyytää Whitney Houstonia ottamaan osaa miss Suomi -kisaan, "tämä kun osaa laulaakin". Missiksi kun oli (1996) valittu tummaihoinen (kauheeta!) Lola Odusoga. Jonka isä oli nigerialainen. Tokihan miss Suomen piti olla  Elovena-tyttö!

Missä ollaan tänä päivänä?

Tänä päivänä näyttää siltä, että Suomen kansa on antanut perussuomalaisille osaltaan oikeuden päättää, ei ainoastaan miltä  Suomessa asuva ihminen saa näyttää,  vaan millainen hän saa olla.

Olla suomalainen tarkoittaa, että ihmisen pitää olla syntynyt Suomessa, valkoihoinen, (mieluusti) sinisilmäinen.


"Postimerkki perseeseen ja ulos!"  Noinhan ne (ainakin jotkut) sanovat.

Olen ulkona. Poissa Suomesta Ja kun tulen, niin vain viikoksi tai kahdeksi käymään. Tuskin kauempaa viihtyisinkään, ellen pysyisi parhaiden kavereiden, tuttujen  ja sukulaisten parissa.

Suomalaisen kulttuurin rikastuttajat.

Olen ollut poissa Suomesta nyt puolisentoista vuosikymmentä. Eli yli 15 vuotta. 

Alkuun ainoa kontakti entiseen kotimaahan (puhelimen lisäksi) oli irc eli irkki.  Puhuttiin chat roomeista ja kanavista, missä samanmieliset tai muuten paikalle eksyneet juttelivat tekstillä. Kuvia  alkuperäin irc ei välittänyt, musiikkilinkkejä kyllä. Myöhemmin syntyi Irc-Galleria, jossa kuvien välittäminenkin onnistui. Silloin olin jo muualla. Facebookissa!

Sosiaalisen median (Facebook, Twitter etc) onnistuikin  syrjäyttää irc melkein totaalisesti, tosin nyt Irc-Gallerian kehittäjät uskovat sen uuteen tulevaisuuteen. 

Sosiaalinen media on minun kohdallani auttanut pysymään selvillä mm. entisen kotikaupunkini  tapahtumista (toki lehtiä netistä lukemalla myös) sekä pitämään yhteyttä perheenjäseniin ja ystäviin, ja myös luomaan uusia, fb-ystävyyssuhteita. Suomen uutiset kun  toki edelleen kiinnostavat. 

Some on myös auttanut pitämään kielellisen ilmaisuni "päivitettynä". Luultavasti? 
Sosiaalinen mediahan  luo erilaisia uudissanoja, muodikkaita uusia ilmaisuja ja fraaseja. Jopa poliitikot käyttävät näitä (istuva pääministeri taitaa twiittailla melko runsaasti?) ja toisaalta politiikan termit tarttuvat puhekieleen: "näillä mennään", "loppupeleissä", "kansan syvät rivit", näitähän riittää.  

Suomalaisen poliittisen ilmaston ja puoluekentän "maahanmuuttokriittiset"ovat laittaneet "kulttuuurin rikastuttajat" sitaatteihin ja pyrkineet liittämään sanonnan ainoastaan negatiivisiin (tai sellaisiksi tarkoitettuihin) uutisiin ulkomaalaistaustaisista. 

Perussuomalaiset ovat itse käyttäneet (varsinkin heidän kannattajansa) sanontoja "viherpiiparit", "vihervasemmisto", "punavihreät". Puolueen puheenjohtaja kutsui menestystä vaaleissa "jytkyksi".  Ehkäpä onkin niin, että Perussuomalaiset ovat rikastuttaneet suomalaista kulttuuria enemmän kielellisesti, kuin  vaikkapa haikailemalla
 aikaa, jolloin suomalainen maalaustaide kukoisti. Tuosta ajasta kun on jo puolitoista vuosisataa!

Ja heidän kuvauksensa olemisesta  "ei-sosialistinen  työväenpuolue" kilpailee korniudessaan vain istuvan presidentin Sauli Niinistön julistautuminen vuoden 2006 ehdokkaana "työväen presidentiksi". (No, silloin ei ihan valinta  onnistunut, mutta seuraavassa vaalissa sitten. )

"Aika velikultia!" voisi Väinö Linna sanoa, jos eläisi. Tai, ei ehkä sittenkään. Linna kuului maailmaan, jota ei enää ole. Ja jonka minäkin koen päivä päivältä vieraammaksi. 

TYÖTÖN TYÖNHAKIJA TEKEE TYÖTÄ ILMAN PALKKAA?

Suomalaiseen sosiaaliturvaan on ilmestynyt aivan uusi ulottuvuus: työttömän työhön sopeuttaminen.

Työtön, raukka, kun helposti syrjääntyy. Kokee itsensä tarpeettomaksi luuseriksi, halveksituksi hylkiöksi, jonka kintuille koiratkin kuseksivat.

Ei huolta! Hallitus on suuressa viisaudessaan luonut järjestelmän, millä nämä elämässään epäonnistuneet  saadaan jälleen uskomaan itseensä, valoisaan tulevaisuuteen.

Laitetaan nämä urpot maalle duuniin! Maksetaan heille 9 euroa päivässä plus jotakin kulukorvausta.
Järjestelmän puolustajat laskevat, että työskentely korvausten kanssa tietää jopa yli tonnin tienestiä! No niin! Mitäs orjatyötä se sitten muka on?!

Mutta hei...eikös työttömyyskorvaus ole korvaus työttömyydestä?

Jos tekee työtä, saa palkkaa.  Jos siis työtön on työssä vaikkapa maatilalla, hän ei ole työtön , siksi hänelle pitää maksaa palkkaa. Työttömyyspäiväraha ei ole palkkaa. Eikä yhdeksän euron kulukorvauskaan.

Suomessa oli viime sotien aikaan tuhansia venäläisiä sotavankeja. Nämä olivat usein suomalaisilla tiloilla työssä, ruokapalkalla. 

Onko suomalainen työtön myös järjestelmän vanki?  Kuinka moni olisi edes voinut kuvitella vaikkapa 60-70 -luvuilla, että jonakin päivänä hyvinvointi-Suomessa teetetään ilmaista työtä? Mikseivät  ammattiyhdistysliike tai vaikkapa uusi ei-sosialistinen työväenpuolue (sic!) Perussuomalaiset vastusta?


Sitä saa mitä tilaa, ne luultavasti ajattelevat? 

Kukkahattuja ja puupäitä

Sinä aikana (puolitoista vuosikymmentä) minkä olen ollut pois Suomesta, paljon on muuttunut entisessä kotimaassani.

Henkinen ilmapiiri. Kieli. 

Nämä ovat yhteydessä keskenään, luonnollisesti.

Yksi niistä  termeistä, mitä ei ollut Suomessa asuessani (tai jos oli, sitä ei juurikaan käytetty, tai en muista käytetyn)  on kukkahattutäti.

Kukkahattutäti on tavallaan sukupuoleton henkilö. Tämän arvonimen kun voi saada myös mies. Tasa-arvoa siis parhaimmillaan?

Kukkahattutätejä mollaavat lähinnä perussuomalaiset ja nuoret älyköt. (No, ehkä hieman vanhemmatkin...)

Mielenkiintoista  on, että (varsin erilaisista maailmankatsomuksista huolimatta) noita ryhmiä yhdistää jonkinlainen viha (heidän mielestään) turhaa "moralismia" kohtaan. 

Perussuomalaisten kohdalla se tietysti tarkoittaa kukkahattujen halua ymmärtää maahanmuuttajia ja erilaisuutta, älykköjen kohdalla kukkahattujen väitetty halu rajoittaa yksilönvapautta vaikkapa alkoholi-, tupakka- ja ravintoloiden aukioloaikalainsäädännöllä. 

Ensimmäinen miespuolinen suomalainen kukkahattu oli ilmeisesti Pekka Puupää. Ola Fogelberg eli Fogeli oli sarjakuvahahmon luoja.

Olisiko Pekka Puupää  tänä päivänä henkilö, jota halveksivat niin perussuomalaiset kuin nuoret älyköt? 

Perussuomalaisista (heidän äänestäjistään) varmasti monet ovat nähneet lapsuudessaan  vanhoja Pekka ja Pätkä- filmejä televisiosta. Ja lukeneet sarjakuvaa. 

Jotkut filmeistä, kuten Pekka ja Pätkä neekereinä  voisivat hyvinkin olla osa Perussuomalaisten suomalaisen kulttuurin edistämiskampanjaa.

Älykköjen mielestä sarjakuva voisi olla hauska.  Omalla vanhanaikaisella tavallaan.

Pekan kukkahattu ei ollut merkki moralismista. Itse asiassa sarjakuvalla ja elokuvilla on tuskin mitään tekemistä toistensa kanssa. Minulla oli aikoinaan  muutama noita sarjakuvakirjoja.  Ne olivat hauskoja. Pekka ei itse asiassa ollut mikään puupää (träskalle) vaan ilmeisesti vain hieman hyväuskoinen. Ja pehmis.  Ehkä jopa salaviisas?  Omalla tavallaan. 

Luultavimmin Pekka ei välittäisi kummankaan ryhmän mielipiteistä. Justiinan (vaimo) mielipide riittäisi...

Ja hyvä niin.

Ja jos minulta kysytään (ja vaikka ei kysytäkään) koko kukkahattu-nimittelyn voisi työntää sinne, minne "ei aurinko paista".  

Kaikessa ystävyydessä. 

Trolleista ja muista omituisuuksista

Minulla on facebook-ystävä, fiksu, lukenut, älykäs kaveri, jonka kanssa  usein vaihdamme mielipiteitä. Hän on minua paljon nuorempi, ja siksi (luultavasti?) uskoo useimmiten olevansa oikeassa, ehkä onkin. 
 Niin minäkin uskoin, joskus. Nyt yksi tunnuslauseistani on Oscar Wilden tokaisu: En ole tarpeeksi nuori tietääkseni kaikkea.

Tuo ystäväni uskoo monien facebookissa ja ylipäänsä somessa (sosiaalinen media) olevien ihmisten ja mielipiteiden olevan trolleja. Eli niiden tarkoitus on vain ärsyttää, herättää keskustelua, johtaa ihmisiä harhaan, tehdä heistä naurettavia (koska ottavat moiset typeryydet todesta). 

Hänen mielestään esimerkiksi Seppo Lehto on humoristi, joka pitää pellenä puolta Suomea.  Samoin ilmeisesti myös James Hirvisaari, joka erotettiin puolueestaan (PS) Lehdon sieg heil- tervehdyksen vuoksi.

Hirvisaari kirjoitti kolumnissaan, että kyberavaruus EI ole sama kuin media, ja että siellä siksi "ovat voimassa toisenlaiset säännöt". 

Tämä voidaan siis ymmärtää niin, että esim. blogissa voi kirjoittaa mitä tahansa.  Kuten jokainen voi vaikkapa kotonaan puhua mitä tahansa. Herjata, pilkata. 

Jos trolli-ajatusta haluaa jatkaa, onko siis niin, että esim. Perussuomalaiset ei ole oikeastaan puolue, vaan Suuri Vitsi?  Mielelläni niin uskoisin. 

Jos sillä saataisiin koko puolue häviämään. Valitettavasti näin ei varmaankaan käy.  

Perussuomalaiset haluavat hallitukseen. Silloin puolueen pitää muuttua, olla vakavasti otettava ryhmä ihmisiä, joilla on vakavasti otettavia mielipiteitä, joilla rakentaa maata, ei vain olla kaikkea vastaan. Ei minulla, eikä varmasti useimmilla muillakaan suomalaisilla, ole mitään sitä vastaan. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi? Tähän asti Perussuomalaiset ovat käyttäytyneet kuten pahimmassa puberteetissa olevat nuoret.   

Olisiko aika kasvaa aikuisiksi?