Kun ajattelen aikaa taaksepäin, se ei tunnu noin pitkältä.
Nuorena vuosi on pitkä aika. Sitä odottaa koulun loppumista, opiskelun loppumista, 18 vuoden ikää, että pääsee baareihin. (No, viimeksi mainittua ainakin jotkut meistä.)
Kun muutin Espanjaan, olin jo keski-ikäinen. Terveyteni tuntui olevan hyvä. Pari vuosikymmentä kuntoilua oli takana.
Nyt terveyteni on heikompi, takana kaksi suurta leikkausta, mutta silti tuntuu, että vielä suurempi muutos on tapahtunut henkisessä ilmapiirissä, niin uudessa "kotimaassani" Espanjassa, kuten myös Suomessa, ja koko maailmassa.
Syitä on toki helppo löytää. Pitkään jatkunut yleismaailmallinen lama. Yleinen epävarmuus. Lähi-idän sotien aiheuttamat pakolaistulvat.
Aloin kirjoittaa blogiani vuonna 2011. Tarkoitus oli kirjoittaa jonkinlaista "suomalaisena Espanjassa" -blogia. Melko pian huomasin kommentoivani usein entisen kotomaani Suomen uutisia ja politiikkaa.
Tämä lisääntyi erityisesti Perussuomalaisten menestyksen kasvaessa.
Kenelläkään ei ole epäselvää, että minun käsitykseni maailmasta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisyydestä menevät pahasti ristiin p.o. puolueen käsityksien kanssa.
Näiden mielipiteideni vuoksi ja kautta olen tavoittanut monia nettiystäviä, mutta myös menettänyt monia.
Suomalaista nettikeskustelua on syystäkin arvosteltu. Liian monet ampuvat nimerkin takaa. Mutta, on myös henkilöitä, joiden päivitykset omalla nimellä sisältävät ilmauksia kuten saatanan suvakit, suvakkihuorat jne. Entinen perussuomalaisten (sittemmin puolueesta erotettu) kansanedustaja James
Hirvisaari arveli"suvakkihuorien jakavan persettä maahanmuuttajille (valitettavasti tarkka sanamuoto puuttuu, kun mies poisti postauksensa kohun vuoksi).
Mediassa usein toistettu fraasi on kahden rintaman (sanallinen) taistelu, "missä kumpikaan ei kuuntele".
On myös väitetty, ettei ns. tavallinen kansalainen uskalla sanoa mitään kriittistä, "kun sitten leimataan natsiksi".
Bullshit, sanon minä. Tai, kunnon suomalaisena: hevon paskaa!
Joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten, jossain tutkimuksessa (valitettavasti linkkiä tästä minulla ei ole) väitettiin suomalaisten tuntevan voimakkaasti negatiivisia tunteita. Nyt kun sosiaalinen media suo mahdollisuuden, ne yhä useammin myös (joskus ehkä yön myöhäisinä tunteina, muutama ryypin ja/tai oluen jälkeen) purkautuvat kaikkien luettaviksi. Mikä sitten, jos kyseessä on esim. poliitikko, selitetään myöhemmin "läpäksi" tai huumoriksi. Tai että kirjoitus on tulkittu väärin.
Suomalaisten negatiivisuus.
Stereotypiaa? Onko? Suomalainen ei kovin helposti tanssi, laula karaokea ilman "muutamaa". Espanjalainen, italialainen, kreikkalainen taas on aina valmis pitämään hauskaa ilmankin. Ilmaisee tunteet nopeasti, suuttuu ehkä helposti, mutta myös leppyy pian.
Suomessa asuu totinen ja (useimmiten) suht. rehellinen kansa (unohdetaan ne miljardit, mitkä viedään turvaan verottajalta, puhun nyt kansasta.)
Voisitte (voisimme) valita kuitenkin paremmat johtajat, kuin nuo kolme SSS-miestä. Jotka levittävät tahallaan virheellistä tietoa ja syyllistävät kansaa. Ja samaan aikaan ehdottavat muutoksia, mikä helpottaa rahan (ja verojen) kätkemistä Suomen ulkopuolelle.
Eikä se kansa ole jakautunut. Ainakaan kahteen. Suurin osa on tolkun ihmisiä. Meuhkaajat ovat vähemmistö.
https://www.youtube.com/watch?v=XJF_dkjNJI0
