Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 

Sanoja, sanoja...

Olen koko ikäni ollut kiinostunut kielistä. En pelkästään  siitä, mikä on suussa  - vaikka, aika yllättävästi, monessa kielessä sana kieli  tarkoittaa sitä punaista lihasta suussa kuten myös sitä ääntelyä, minkä luomisessa tuo elin on tärkeä - elintärkeä?

Ennen facebookia ihmisillä oli tapana tapailla erilaisissa chat roomeissa eli  mm. irc-kanavilla.

Yhdellä irkkikanavalla  (kanavan ihmiset olivat eri maista, yhteinen  kieli oli englanti) kerroin kuuntelevani Doors-yhtyeen kappaletta No me moleste mosquito. Rock-fanit tietävät, että tämä on single, joka julkaistiin Jim Morrisonin kuoleman jälkeen, eikä ole varsinaisesti mikään rock-klassikko.
 Jutun pointti on se, että jotkut heittivät tähän kommenttia: Mosquitos are molesting you? ;)
 Englannin kielessä kun  tänä päivänä child molester tarkoittaa (useimmiten)  miestä, joka käyttää (tai yrittää käyttää)  alaikäistä lasta seksuaalisesti hyväkseen.  

Toinen espanjan kielinen sanonta televisiosta  on "XXX  patriocinada esta canal." Englantia puhuvan mielestä tämä voi kuulostaa hassulta. 
 Patrocinar tarkoittaa sponsoroida. "Tätä kanavaa sponsoroi XXXX"  Englannin kielinen patronize taas tarkoittaa "holhota, suhtaututa alentuvasti/ylimelisesti. "
Englannin kielessä ajan myötä merkitys on muuttunut negatiiviseksi.

Saman sanojen merkityksen ja sisällön muutoksen tai erilaisuuden voi huomata myös usein vaikkapa Suomen ja Viron kielissä

Eesti Raamat on virolainen kirjankustantaja. Meillähän Raamattu tarkoittaa tiettyä kirjaa, jotkut nimittävät sitä Isoksi Kirjaksi. Monet viron sanat ovat lähinnä kuin väärin kirjoitettua suomea. Usein lyhempiä, kuten metsä = mets, poika = poeg. 

Suomen murteissakin merkitykset vaihtelevat.  Muistelen, että jossakin päin Suomessa sanonta "en kehtaa" tarkoittaa en viitsi, kun taas minun kotiseudullani merkitys oli jotakin sinnepäin että "ujostelen" tehdä jotakin. Ero ei ole suuri, mutta on olemassa.

Lingvistiikan eli kielitieteen yksi määritelmä on:  Lingvistiikka eli yleinen kielitiede on ns. luonnollisten kielten tutkimusta. Yksi sen osa-alue on juuri kielen muutos.

Sanat ovat ajattelun työkaluja. Internet ja sosiaalinen media muokkaavat kieltä, ja joidenkin mielestä usein väärään suuntaan. Ilmeistä kyllä on, että esim. englannin ja siitä "muokattujen" sanojen käyttö on usein melko turhaa (vaikka varmasti itsekin siihen "syyllistyn" varsin usein. Musiikista puhuttaessahan se on hyvinkin tavallista  Eikä meistä kukaan enää ihmettele miksi me mailaamme/meilaamme, laittelemme selfieitä jne jne.

Nopeasti leviävä someaineisto  myös luo ja levittää esim. nuorten muotisanontoja kaiken ikäisille. "Pelittää" oli minulle uusi sanonta joskus."Tämä on parhautta" voi olla jonkun mielestä sanahirviö, minusta se on hauska sanonta. "Myötähäpeää" en halua tuntea. Miksi tuntisin? Hävetä voi vain itsensä puolesta. Jos sittenkään.
 Jos haluaa pysyä ajan hermolla, Urbaani sanakirja on oiva paikka oppia muoti-ilmaisuja. Toki ne kaikkein trendikkäimmät nuoret ja nuorenmieliset ovat tod.näk. (trendikäs lyhenne?) jo hylänneet monet niistä.

Guuglaamalla taas löytää vaikka mitä tietoa, vaikkapa Wikipediasta.

Ennen somea en myöskään tiennyt, että ihminen joka sanoo jotakin moraalista ja hyvistä tavoista on kukkahattu(täti). Vihreitä arvoja kannattava ja ympäristön tilasta huolestunut taasen on viherpiipertäjä tai, mikä vielä pahempaa, punavihreä tai vihervasemmistolainen. 

Mutta mikä on "siideripissis"?  En taida viitsiä googlettaa...

Minkähän uuden jutun sitä tänään bongaisi? 

https://www.youtube.com/watch?v=wrlew2G6nvA&hd=1#!

Parole parole = sanoja sanoja...ei ehkä parhautta, mutta hyvä laulu...

Espanjan Enollako kukkahattu?

Kun asun  Aurinkorannikolla, se tarkoittaa että käytän aurinkolaseja suurimman osan vuotta.  Jopa pilvisinä päivinä kirkkauttta on enemmän kuin esim. Suomessa puolipilvisenä.  

Tummien lasien käyttö, huolimatta siitä, että (kalliimmatkin) tummentavat  näkemistä, se ei - uskoakseni? -  saa ketään näkemään maailmaa synkempänä kuin se on. 

Ainakaan ei näe maailmaa "ruusunpunaisten" lasien läpi. 

Viime aikoina olen kuitenkin joutunut kysymään itseltäni (ilman vastausta), olenko sittenkin tulossa vanhaksi kiukkuiseksi mieheksi, josta aika on ajanut tai ajamassa ohi. Näenkö maailman synkempänä kuin se todella on? 

Luin jokin aika sitten blogia, jossa (ilmeisesti) nuori isä kertoi, kuinka nuoret vanhemmat helposti eivät tajua, kuinka lapsi, joka herätetään aikaisin aamulla, kiikutetaan päiväkotiin ja haetaan vasta pitkän päivän jälkeen, voi olla todella stressaantunut. No, tottahan toki.

 "Lastasi saattaa vituttaa" oli blogin otsikko. Myöhemmin monet facebook-ystäväni ovat jakaneet samaa blogia eteenpäin. Ja kehuneet sitä. Voin olla samaa mieltä.

Mutta. Hetkinen. Lapsi, joka ei ole vielä koulussa, tuskin (tai sanoisinko toivottavasti?) ei edes tunne sanontaa.  No, hyvä. Tuntee tai ei, toivottavasti EI.  Kysymys: Onko blogin otsikko ns. hyvän tavan mukainen? Mikä on hyvä tapa? Onko niitä, enää, edes?   Hyviä tapoja? 

Laitoin kommentin blogista facebookin sivulle, mihin se oli jaettu.

Vastauksi tuli (erään lukijan taholta, ei kirjoittajan) että Uusi Suomi oli hyväksynyt kirjoituksen, "eikä siinä rikottu lakia". Lisäksi  kommentoija (joka kertoi myös itse kirjoittavansa blogia) sanoi, että "ruman kielen käyttö on usein taidetta". Eh? Taidetta? No, onhan näitä. Juhavuorisia.  Jaritervoja.  

Kun totesin, että ns. ruman kielen käyttö voi saada jotkut ihmiset päättämään olla seuraamatta blogia, tämä nuori nainen totesi, että hän ei voi ymmärtää ihmisiä, jotka haluavat kirjoittaa blogia joka ei ärsytä ketään vain saadakseen mielistellä mahdollisimman useita lukijoita.  Täh? 

Tässä vaiheessa annoin periksi. Minun vanhempieni kodissa ei kiroiltu. Itsekin vältin ns. voimasanojen käyttöä omassa kodissani, kun lapset olivat pieniä, enkä niitä nykyisinkään käytä sanojen höystönä. En ainakaan julkisuudessa. Kiroaminen on keino purkaa pahaa mieltä, kun vaikkapa lyö varpaansa.  Tai muuten asiat menevät päin...tiedätte mitä.

Tiedän kyllä, etteivät esim.monet  ulkomaalaiset aina tajua millaista kieltä käyttävät. Muistan, kuinka mm. joskus uutisissa ranskalainen ministeri käytti sanontaa "helluva lot". Eli "helvetin paljon".

 Ehkä jonakin päivänä Suomen pääministerikin voi sanoa: "Kyllä siis totta puhuen vituttaa tämä tilanne." Sehän on vain sanonta. Vai onko? 

Ei minulla ole kukkahattua. Ei edes kukikasta paitaa.  Joskus kyllä on voinut olla. Se kukikas paita.

http://www.rumba.fi/artikkelit/kolumni-vittumaisuus-ammattitaitona/