"Ja silloin vapaa on taas Ukraina..."

Yksi Kaj Chydeniuksen pitkän uran kauneimpiin ja parhaimpiin saavutuksiin (ainakin minun mielestäni) kuuluu laulu Nataliasta.

Vaikka laulu myöhemmin osoittautui olevan jotakin  muuta kuin  kunnianosoitus ukrainalaiselle  vastarintaliikkeen edustajalle,  mikään ei voi tuhota laulun kauneutta. 

Viime viikkoina Ukrainasta on puhuttu kaikkialla.  Olen itsekin osallistunut keskusteluun Facebookissa.  Jokaisella voi ja saa toki olla oma mielipide.  Monesti vain ajatustenvaihto on mennyt juupas/eipäs -tasolle, missä esiin on kaivettu  mm. se "fakta", että
 ryssä on ryssä, vaikka sen miten marinoisi.  

Joillekin on tullut jonkinlaiseksi päähänpinttymäksi ajatus NATOsta. "Sen jälkeen kun maa on liittynyt NATOon, sinne ei ole hyökätty"  Tosi. Mutta. Suomi ei ole NATOn jäsen, ei myöskään Ruotsi. Kumpaankaan  maahan ei ole hyökätty. Samana aikana.

Minulle on sanottu, että olen ilmeisesti "venäläisen demokratian" kannattaja ja/tai Putinin ihailija. Miksi, selvisi minulle vasta, kun joku oli kysellyt Vasemmistoliiton kannattajilta, halusivatko he Suomen liittyvät NATOon. Kuulema 15 % heidän kannattajistaan haluaisi juuri nyt Suomen liittyvän Natoon.  Ne, jotka eivät halua, "valitsevat ilmeisesti" Putin-tyyppisen demokratian!   Todellista logiikkaa! 

En ole Putinin ihailija. En halua puolustella (jos kohta en tuomitakaan) Venäjän toimia Ukrainassa  tai Krimillä. Rajoja on siirrelty aina. Ja tullaan aina siirtelemään. Joillekin mystifioitu Venäjä on se iso karhu, jossa ei ole mitään hyvää.  

Tunnen muutamia ukrainalaisia perheitä Espanjassa. Samoin mm. latvialaisia.  He (jos ketkä) tietävät millaista on elämä "karhun kainalossa".  Tunnen myös täällä asuvia venäläisiä. Rikkaita ja köyhiä.  Hekään eivät ymmärrä Putinin nykyistä  politiikkaa. 

 Joillekin "venäläinen" on kuin punainen vaate.  Sivistymätön, käsittämätön.   Ja paras keino vaikuttaa ihmisiin on lietsoa pelkoa.  Valitettavasti. 

Suomen historiaan - valitettavasti - kuuluvat talvi- ja jatkosota. Putinin sanomaksi on väitetty, että bolshevikkien virhe oli antaa aikoinaan Suomelle itsenäisyys, ja että se virhe pitää korjata.  

JOS hän todella niin ajattelee, Suomen tulevaisuus EI ole NATOssa vaan maiden välisissä keskusteluissa.  Mutta, kuten yksi fb-ystävistäni sanoi, minähän asunkin jossain Muumimaassa, mutta että toivottavasti herään todellisuuten, joskus. 
Toivotaan. 

Tätä odotellessa, Muumimaa-terveisin, Espanjan Eno. 

P.S. Erään kolumnistin mukaan  "poliitikon tehtävä ei ole tehdä mitä kansa haluaa, vaan jakaa tietoa, jotta kansa voi valita".  

Minä kun luulin, että poliitikot ovat eduskunnassa nimenomaan tekemässä niinkuin kansa haluaa?  Taidan olla erehtynyt?

Halitaanko Walia? Tottahan mies puhuu.

Toimittaja Wali Hashi uskaltaa kolumnissaan ihmetellä suomalaisten vauhkoa alkoholinkäyttöä. Ylen kommentoijat ovat valtaosin samaa mieltä maahanmuuttajan kanssa: juominen on kansakunnan ongelma. Puhumattomuudenkulttuuria pidetään yhtenä ryyppäämisen syynä.

Näin YLE. Saman kolumnin olin lukenut jo aikaisemmin, ja ollut pääpiirteissään samaa mieltä.  Ulkopuolelta Suomeen tulleen on helppo huomata suomalaisten omituinen (?) suhtautuminen alkoholiin.  Muslimit eivät juo alkoholia; islamin syntyaikoina juopottelu oli suuri ongelma arabimaissa, ja profeetta Mohammedin halu päästä siitä eroon oli ymmärrettävä.  

On muistettava, että siinä missä Raamattu on toiminut sekä lakikirjana että eräänlaisena käytösoppaana, Koraani on ollut (ja on  edelleen)  samassa asemassa. 

Kuinka suuri ongelma alkoholi todellisuudessa sitten  on Suomessa?  Uskoakseni pienempi kuin esimerkiksi Venäjällä, missä viina tappaa huomattavan osan työikäisistä miehistä. Britanniassa taas ns. binge drinking eli (useimmiten nuorten eli 15 -30 vuotiaiden) viikonlopun älytön juopottelu on jopa rajumpaa kuin Suomessa.  Usein alkoholin kanssa nautitaan myös huumeita.

Suomalaisten suhtautuminen alkoholiin kyllä on, kuten kirjoittaja toteaa, melko merkillinen; monet todellakin rehvastelevat "nakit silmille"- "lärvit"- "kokovartalokänni"- jutuillaan. 

Espanjassa käytetään runsaasti alkoholia. Monet nauttivat viiniä, olutta tai molempia päivittäin. Ja usein melkoisen suuriakin määriä. Se liittyy useimmiten ruokailuun, eikä - kuten usein Suomessa - ole se tärkein osa. Suomalainenhan usein juo itsensä humalaan, sitten menee vaikkapa nakkikioskille hakemaan huikopalaa. Jos espanjalainen huomaa olevansa hieman maistissa, hän luultavimmin sanoo, että nyt riittää, paras mennä kotiin ja nukkua se pois. Suomalainen taas kysyy:  kuka lähtee jatkoille?
Espanjalainen laulaa, soittaa  ja tanssii myös ilman alkoholia. Suomalainen mies - minä mukaanlukien - tuskin astuu tanssialattialle ilman paria ryyppyä tai "huurteista".

Valitettavasti viime vuosina espanjalainen nuoriso on "eurooppalaistunut"; viikonloppuna järjestetään botellóneja eli suomeksi sanottuna ryyppäjäisiä, mielijuomina viski (!) ja olut.

Joku vuosi sitten  muuan tunnettu suomalainen teollisuusmies totesi, että "ei ole väliä, jos joskus pöytää kaatuu, kunhan kaupat syntyvät."  Vanhan Neuvostoliiton aikoina varmasti monet kaupat syntyivätkin vodkahuuruissa. 

Saksalaiset juovat toisinaan litratolkulla olutta teltoissaan, kuten kuuluisan Oktoberfestin aikana. No, ehkä ns. ylilyöntejä tapahtuu, mutta ylisummaan, juhlat sujuvat ilman suurempia ongelmia. 

Itse sanoisin, että oluen kittaamisen pahin ongelma on joskus löytää se vapaa veski ajoissa.  Mieluusti jätän vodkan venäläisille ja itäeurooppalaisille, viskin irlantilaisille ja skoteille ja bourbonin amerikkalaisille. 

Humaltuminen on Suomessa poikkeuksellisen hyväksyttävä olotila muihin kansakuntiin nähden, toteavat päihdetutkijat. Suomi ei silti ole Euroopan eikä edes Pohjoismaiden juopoin maa. (YLE).

Keskustelua jatkoivat YLEn Aamu-tv:ssä Hashin lisäksi saksalaistaustainen toimittaja Roman Schatz sekä Juoppohullun päiväkirjasta tunnettu kirjailija Juha Vuorinen.

Mitään olennaisesti uutta en ohjelmassa kuullut; mielenkiintoista oli kyllä kuulla että nykyisin raitistunut Vuorinen väitti kirjojojensa ryypiskeleviä henkilöhahmoja karikatyyreiksi...

Keskustelijoiden yhteinen mielipide oli, että  Suomessa juodaan, jotta päästäisiin eroon estoista.

Hashi muisteli, kuinka aiemmassa työpaikassa työtoverit tulivat ensi kertaa kysymään hänen taustoistaan ja perheestään vasta firman pikkujouluissa, hieman (?) humalassa.