Turhuuksien turhuus

Billy-koiran kanssa kävellessä tuli vastaan kaksi nuorta poikaa. Kymmenen - yhdentoista, ehkä yhdeksän vuotta vanhoja.
Toinen ajoi pyörällä, toinen käveli. Molemmilla oli kädessä pieni purkki. Ei limsaa vaan energiajuomaa.
Entä sitten?

No, ensinnäkin minun muistini mukaan nuorilla pojilla on yleensä energiaa liiaksikin asti. Jotkut kun keksivät kaikenlaista hölmöä aikansa kuluksi. Vielä eivät tytöt kiinnosta, päin vastoin; ne vain kikattelevat, tirskuvat,  ovat kaikin tavoin ärsyttäviä.

Toisekseen, monien lääkärien mielestä energiajuomia ei pitäisi myydä lainkaan lapsille, ja esimerkiksi Suomessa kauppiaille on annettu suositus, ettei juomia myytäisi alle 15-vuotiaille. Pelkkä suositus tuskin riittää.

Miksi lasten ei pitäisi nauttia po. juomia? Samasta syystä kuin aikuisten: erittäin suuri kofeiinipitoisuus, sokeripitoisuus (sokerittomia vaihtoehtojakin kyllä on), Yleisimmin käytettyjä ainesosia ovat kofeiini, tauriini, guarana, glukuronilaktoni ja maltodekstriini. Energiajuomissa käytettävä tauriini on synteettistä. Näiden lisäksi juomia on usein täydennetty vaihtelevalla määrällä erilaisia B-ryhmän vitamiineja, inositolia ja koliinia.

 Energiajuomia ei suositella myöskään  raskaana oleville tai kofeiiniherkille henkilöille.  

Kuka niitä sitten tarvitsee? Eivät ainakaan urheilijat. Energiajuomat kun eivät ole mitään urheilujuomia. Ne eivät auta nestetasapainon palauttamisessa, vaan päinvastoin, kuivattavat elimistöä. 
Nuoret aikuiset ovat ottaneet juomat omikseen; alkoholin nauttimisen yhteydessä energiajuoma voi auttaa jaksamaan bailaamista aamuun saakka. Terveydelliset haitat ovat kuitenkin olemassa. 

Ainoa "järkevä" tapa nauttia energiajuomaa on ehkä automatka; kahvin sijaan nautitttu purkki/pari juomaa voi auttaa kuljettajaa pysymään virkeänä. Taukojen ohella. 

Kuten kaikkien kaupallisten tuotteiden kohdalla, mainonta ja markkinointi pitää usein  huolen siitä, että tuote, "brändi" saa muodikkaan, menevän imagon. Siinä monet energiajuomamerkit ovat onnistuneet. Valitettavasti tässäkin asiassa lapset ovat niitä, jotka oppivat huonoja, turhia tapoja liian varhain.  

Kaasua palmun alla - mutta missä on komisario?

k

Kun ajelee espanjalaisella maantiellä tai kaupungissa hämärän laskeutuessa tai  aamuvarhaisella, ei voi olla panematta merkille uskomattoman suurta joukkoa autoilijoita jotka ajavat ilman ajovaloja.
Ajovaloautomatiikkaa ei maassa myytävissä autoissa ole, toisin kuin mm. Suomessa.

Miksi espanjalaiset tuntuvat säästävän väärässä paikassa? Ajovalojen tarkoitus kun ei ole pelkästään valaista vaan tulla huomatuksi.
 Syy voi olla sähkön hinta.   Vaikka auton tekniikka kehittää sähköä jolla ajovalot ja kaikki elektroniikka toimii, espanjalainen ilmeisesti on oppinut/opetettu säästämään sähköä. Oma isäni tapasi sammutella "turhia" valoja kodissamme.
Monet  kuljettajat uskovat säästävänsä polttoainekuluista. Ehkä, mutta ottavat ilmeisen riskin.

Kun muutin Espanjaan yli vuosikymmen sitten, tyttöstävän asunto lämpisi sähköpattereilla. Muutimme suurempaan asuntoon parin vuoden sisällä mutta lämmitystapa säilyi.
Espanjan asuntobuumi oli alkamassa ja kesti vuosia. Niinpä kiinteistövälittäjänä toimiva "parempi puoliskoni" ansaitsi mukavasti, eikä energialaskuista tarvinnut olla huolissaan. Omat tuloni olivat lähinnä satunnaisia.

Sitten alkoivat huonommat ajat, ja oli syytä harkita mistä pitää säästää.

Energia.
Espanjassa sähkö  on kalllista. Maassa ei ole vesivoimaa eikä öljyä.
Monet taloudet käyttävät kaasua sekä lämmittämiseen että esim. ruuanvalmistukseen.

Syy miksi kaasu tuntui vastenmieliseltä ajatukselta oli sen olettamani  vaarallisuus. Espanjassa on tapahtunut ja yhä tapahtuu onnettomuuksia missä kokonainen asunto kirjaimellisesti räjähtää ilmaan, aiheuttaen sekä suuria taloudellisia että inhimillisiä menetyksiä .Syynä vuoto jossakin .

Taloyhtiössä eli  "pueblossa" jossa asumme, asukkaan  kaasu on ostettava painavissa säiliöissä. Keittiöissä ei ole juurikaan kaasulla toimivia uuneja/helloja.  Säiliot  kytketään polttimeen mikä
 ei  aiheuta paljoa  "käryä". Jos/kun huolehtii ettei poltin jää vartioimatta (yöksi se on ehdottomasti suljettava!), ei riskiä ole. Mikäli liekki sammuu, myös kaasun  virtaus loppuu.  Jos kuluttajalla on taipumusta unohdella asioita, ainoa riski on että  kääntää kaasu päälle mutta jättää sytyttämättä tai sytyttäminen epäonnistuu. Toinen riskitekijä on laittaa  poltin  liian lähelle syttyviä aineita, kuten esim.  puukalusteita.

Muutaman vuoden käytön jälkeen tunnen olevani "sinut " kaasun kanssa. Hellaa joka toimii kaasulla en silti halua. Pelkään että keittäisin jotakin mikä kiehuu yli ja liekki sammuu...samalla kuin sammun...eh...nukahdan soffalle...!

Suomessa kaasulla toimivat lämmttimet/polttimet eivät olisi riittäviä. Myöskään ulko-oven läpi ei voisi nähdä auringon valoa kuten täällä. Puhumattakaan että parvekkeen ovi olisi muutaman sentin  auki kissoille mennä "vessaan". (Meillä on.)

Espanja ON eri maa. Minun kuherruskuukauteni maan kanssa on ohi, huomaan jopa asioita joista en pidä kovasti.  Mutta niitä hyviä asioita on niin monta että kokonaisen blogikirjoituksen voisi täyttää niillä...

Adios, amigos. Jos luet tätä Suomen räntäsateissa, muista että joskus minäkin  nautin siitä kun voin mennä hölkkäämään siihen hirmuiseen keliin. Vaihtaisinko tuon ajan siihen mitä elän nyt kun hölkkä on jäänyt, iäksi?  Tuskin. Vuodet tekevät tehtävänsä. Muutaman vuoden iästäni voisin toki antaa pois...