Kiekkohuumaa Aurinkorannikolla?

Jokakeväinen kiekkohuuma on Suomessa tältä vuodelta ohi.


Espanjan Enokin on tänä  vuonna jälleen seurannut internetin kautta jääkiekon MM-kisoja. Kaikkea urheilua kun on saatavissa vuorokauden ympäri kaikkialta maailmasta. Ja täysin ilmaiseksi.

Jääkiekon seuraaminen Aurinkorannikolla ei ole niin eksoottista kuin voisi ajatella. Ensinnäkin, säät ovat olleet koko talven todella vaihtelevia, ja siihen huonompaan suuntaan.  Kun Suomi pelasi arkkivihollista Ruotsia vastaan, lämpötila Suomessa oli ajoittain korkeampi kuin "rannikolla". Normaalisti tähän aikaan on ns. shortsikeli.

Jääkiekko ei ole täysin tuntematon laji Espanjassakaan. Maajoukkue pelaa  IIHF:n II-divisioonassa ja maassa pelataan myös kansallista liigaa. Rullakiekko on myös suosittua.

Tulos  kisoissa on kaikille kiekkofaneille selvillä.  Katsotaanpa.

Monet Isot Kiekkomaat olivat ulkona yllättävän pian. Venäjän supertähtien esitys oli odotettua heikompi, samoin kovaksi ennustettu Kanada ei sitten ollutkaan niin hyvä, ja Tsekki ja Slovakia olivat melkoisia pettymyksiä.

Entäpä sitten Suomi? Ennen kisoja monet kiekkojohtajat arvostelivat kovin sanoin pelaajia, jotka " eivät olleet valmiita taistelemaan isänmaansa puolesta."  Todellisuudessa, monet pelaajat olivat joko loukkaantuneita, puolikuntoisia tai tunsivat tehneensä jo osansa maajoukkueessa. Tähän jokaisella pelaajalla varmasti on oikeus.

Jääkiekon MM-kisat käydään joka vuosi samaan aikaan kun pohjoisamerikkalainen ammattilaisliiga  NHL yhä jatkaa mitaliotteluitaan. Tämän vuoksi pienet maat kuten Suomi ja Ruotsi, osittain myös Tanska, Norja ja Saksa sekä Tsekin tasavalta ja Slovakia, eivät koskaan saa jalkeille parasta joukkuetta.En voi kuvitella tilannetta, missä jalkapallon MM-kisoista puuttuisivat maailman parhaat pelaajat.

Sveitsin joukkue, joka voitti hopeaa, oli käsittääkseni paria pelaajaa lukuunottamatta koottu kansallisista joukkueista.  Kenellekään ei kuitenkaan ilmeisesti tullut mieleenkään kutsua joukkuetta "puulaakijoukkueeksi", kuten Suomea kutsuttiin.

Jääkiekko on suosituin urheilulaji Kanadassa ja Suomessa.   Onhan se vauhdikas laji. Ja pelaajat varmasti huippu-urheilijoita, vaikka (kuten suomalaisuuteen kuuluu?)  esim. Suomen maailmanmestaruuksia on usein vähätelty.

Suomelta ei odotettu  paljoa. Menestyksen myötä ruokahalu kasvoi, ja pronssi olisi ollut hieno saavutus.
Se jäi hiuskarvan päähän.   Usein sanotaan "he olisivat ansainneet voiton" yms. Urheilussa ei ansaita voittoja, ne otetaan.  Leijonat ansaitsevat koko kansan arvostuksen.   Ensi vuonna on uusi pakka, uudet pelit.

Oi aika toukokuun...

Suomalaisilla on (vapun riehasta selviytymisen/selviämisen jälkeen) kaksi mahtavaa elämystä tulossa samassa kuussa: Eurovision laulukilpailut ja jääkiekon MM-kisat.

Eurovision laulukilpailussahan maanosan parhaat (+ Israel) maat kisaavat voitosta esittämällä yleensä englanniksi kansallista diskomusiikkia tai mahtipontisia balladeja. Lopulta yleensä jokin entisen itä-Euroopan maa voittaa, mikä erityisesti Iso-Britannian mielestä on verinen vääryys; sehän perustuu ihmisten äänestykseen.  Suomella ei yleensä ole mahdollisuuksia, suomalaiset antavat uskollisesti äänensä muille  pohjoismaille, jotka taas jakavat äänensä muille pohjoismaille kuin Suomelle. Ranskaa puhuvat maat jakavat äänensä keskenään. Jne.

Suomen mahdollisuudet menestyä jääkiekossa ovat ehkä hieman paremmat. Ensinnäkään vastustajia ei ole yhtä monta kuin euroviisuissa, eikä voittajaa valita demokraattisesti vaan vahvimman oikeudella.

Jokakesäistä kiekkohuumaa on nostatettu taas karmealla kiekkotunnarilla. Jos se ei (viimeistään) saa kiekosta innostumatonta inhoamaan lajia, niin sitten ei mikään.

Huumaa nostattamaan on ilmeisesti saatu ainakin maksukanaville harvapuheinen  Antero Mertaranta. Mies on tiettävästi saanut Suomen Kebabmyyjien Liiton kultaisen arvomerkin työstään sen jäsenten hyväksi. Tosin liiton pj. kuulema merkkiä antaessaan huomautti, että suurin osa Suomessa myytävästä kebabista myydään erilaisissa ravintoloissa, ei kioskeista." Mitenkään Mertsin työtä väheksymättä" hän totesi, ojentaessaan kultaisen merkin sekä kortin, jonka omistaja saa ikuisen 50 % alennuksen liittoon kuuluvien yritysten tuotteista.

Huumaa laskemaan  taas ovat intoutuneet Miehet Huipulla. Kalervo "Hymypoika" Kummola, Jääkiekkoliinton puheenjohtaja, ja monitoimimies, hauska velikulta Hjallis Harkimo ovat suurinpiirtein sanoneet ettei kisoihin valitulla rupusakilla ole mitään jakoa kisoissa. He ovat jyrkin sanoin paheksuneet miehiä, jotka vain juoksevat (no, luistelevat) rahan perässä, ja unohtavat velvollisuutensa armasta kotimaataan kohtaan. "Ensin kyllä ollaan tulossa maajoukkueeseen mainetta kasvattamaan, sitten kun on päästy NHL:ään suuriin rahoihin käsiksi, ei enää kiinnosta muu kuin raha!" toteaa Hartwall-areenan rakennuttaja Jokerit-kiekkojoukkueen omistaja ja 17 yhtiössä mukana olevat Harkimo.
,
Laulukuoroon on liittynyt myös yleensä varsin vaitonainen Juhani "Tami" Tamminen, maineikas entinen pelaaja ja nykyinen valmentaja. "Aurinkokuninkaana" nykyisin tunnettu Tami arvosteli myös hänelle epätavallisen  kovin sanoin pelaajia, jotka eivät halua suorittaa kansallista velvollisuuttaan isänmaan maineen ja menestyksen puolesta.

Että silleen. Kun noin viisaat miehet noin viisaita puhuvat, eiköhän meidän taviksien kannata uskoa, ettei torilla tavata. Nekään, jotka osaavat jo lukea suoraan.