Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aurinkorannikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aurinkorannikko. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Take a walk on the wild side eli Kävelyllä Aurikorannikolla

Kun muutin Espanjaan kauan sitten, en tiennyt maasta paljoakaan. Lähinnä ne kliseet, mitkä kaikki tuntevat. 
"Siellä flamencoa kaikki karkeloivat" lauloi Marion Rung (itse asiassa flamenco on ammattilaisten tanssi- ja musiikkimuoto, jota ns. tavalliset ihmiset eivät juurikaan harrasta).
Härkätaistelu. Ei minua varten. 
Uimarannat. "Quando calienta el sol". 
Useimmat asiat uudessa maassa koin miellyttävinä.
Mistä en  pitänyt, oli tupakointi kaikkialla, jopa lentoasemalla, vaikka se oli täynnä kieltotauluja.(Uuden, tiukan tupakkalain myötä tilanne on ratkaisevasti parantunut. )Se, että ei koskaan voinut olla varma, mitä sääntöä voi rikkoa, mitä ei, ei tuntunut myöskään mukavalta.
Pyörätiet puuttuvat lähes täysin.Tilanna on hieman parantunut.
 Oma lukunsa ovat, edelleen, jalkakäytävät

 Seuraavassa näemme , mitä tulee vastaan parin kilometrin koirankävelyttämislenkillämme päivittäin. Paikka on siis Mijas Costa, Riviera del Sol.

.
Luiska autotalliin
Hupsis, valopylväs.




Oho. 


Omia pysäköntiesteitä
Palmu yllättäen  kasvanut jälkakäytävälle?

Hylätty (laiton) rakennus.
 
Jotenkin tutunnäköistä porukkaa...




Niinhän se on ollu, minusta on tullu, tällainen Tipparellu, juu.

Pahoin pelkään, että koirat eivät pysty tajuamaan kuvaa  joka on noin kahden metrin korkeudessa. 

Näin se menee. Kävely koiran kanssa, Aurinkorannikolla.            



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Maailma on pieni.

Maailma on pìeni. Sanoo kulunut sanonta.

Kirjoitin joskus blogissani, miten paikallisessa pienessä ravintolassa tapasin naisen, joka, oman kertomansa mukaan, oli ollut työssä pienessä levy-yhtiössä, jonne päivänä muutamana tuli nuori, ujolta vaikuttava mies, joka halusi päästä levyttämään.
Nainen oli vain toimistotyöntekijä, eikä hänellä ollut mahdollisuutta tai oikeutta vaikuttaa valintoihin.

Miestä ei hyväksytty, mutta myöhemmin ilmeni, että kaveri tuli myöhemmin tunnetuksi jokseenkin laajalti taiteilijanimellä Elton John.

Joku blogini lukija epäili, että kyseessä voisi olla tavallinen kapakkatarina. Alkoholi kun joskus inspiroi kertomaan tarinoita...
En usko, että näin oli. 

Pari päivää sitten olimme ostamassa jouluruokaa (sitähän "tarjoo kunnon väki"). Suomalaiskaupasta pari laatikkoa ja joulutorttuja. Brittiläisestä   Icelandista lisäksi kalkkunaa ja muuta tyypillistä brittiruokaa.

Kassalla keski-ikäinen nainen kysyi, haluaisinko apua pakkaamiseen. 
 (Toisinaan erilaiset yhdistykset ym. tekevät tätä, keräten rahaa toimintaansa.) Hän oli Marbellasta, edusti paikallista yhdistystä, joka pelasti kissoja ja koiria, jotka olivat hylättyjä. Monet, ehkä useimmat,  näistä ovat brittiläisiä.

Sanoin, että veisimme  tavarat autolle, mutta kiitin avusta. Nainen kysyi, olinko ruotsalainen.  Kun sanoin olevani suomalainen, hän kysyi, olinko katsellut X-factoria. Sanoin, että olin, ja että tiesin, että Saara Aalto oli menestynyt loistavasti.  Sitten  hän kysyi tunsinko Kim Flooria.  Kerroin, että tiesin hänen olevan suomalainen laulaja, olleen jopa Suomen edustaja Euroviisuissa joskus 70-luvulla. Nainen kertoi olevansa hänen hyvä ystävänsä, ja että Floor asui ajoittain Aurinkorannikolla. 

Nainen kysyi, pidinkö Floorin esittämästä musiikista, mihin kerroin olevani enemmän rock and roll man. Osoitin t-paitaani: Never underestimate a man who listens to Bill Wyman".  "You´re never too old to rock and roll!" sanoin. "You´re never too old to do anything!" hän sanoi...(flittailiko hän?..)

No, nyt kaikki jouluruoka odottaa syömistään. Sehän joulussa kai on parasta, ainakin lapsuuden joulujen jälkeen.

Myöhemmin tajusin, että en huomannut kysyä naiselta, tiesikö hän, että Floorin kanssa Euroviisuissa vuonna 1972 Suomea edustanut Päivi Paunu 
oli kuollut pari päivää tai paria sitten.  

R.I.P.  Päivi. 

Jokaiselle meistä  tulee eteen (tai on jo tullut)  ensimmäinen joulu (tai syntymäpäivä tai muu merkkipäivä) jonkun läheisen kuoleman jälkeen.

 Näin Kim Foor muisteli Päiviä:  http://www.iltalehti.fi/viihde/201612152200041191_vi.shtml



Hyvää Joulua.  




torstai 10. maaliskuuta 2016

Kiekkoa palmun alla?




Mitä yhteistä on maailmanlopulla ja Tampereen Ilveksen kiekkoilun Suomen mestaruudella?  Kumpikin tapahtuu joskus,  ei vain voi tietää kumpi tapahtuu ensin. 

Tampereen Ilves on maineikas kiekkoseura. Viimeiset vuodet menestys on ollut kuitenkin suoraan sanottuna surkeaa.  Viimeisestä mestaruudesta on niin pitkä aika, että sitä muistellaan lähinnä eläkeläisten tapahtumissa. 

Miksi mietin jääkiekkoa täällä, melkein kirjaimellisesti, palmun alla?
No, ensinnäkin Aurinkorannikolla voi monessa suomalaisravintolassa seurata liigakiekkoa livenä.  Isolta ruudulta. Tai, kuten itse teen, internetistä.
Toisekseen, jääkiekko eli hockey sobre hielo ei ole täysin  outo asia espanjalaisille, kuten ei talviurheilu yleensäkään. Onhan maalla  ollut menestystä esim.  taitoluistelussa ja pujottelussa.  

Maassa ei luonnollisesti ole suurta määrää jäähalleja, luonnonjäistä puhumattakaan. Jäähalleja on   Madridissa, Barcelonassa ja Baskimaalla. Yhteensä halleja on 16. Kansallisessa liigassa pelaa kuusi joukkuetta. Barcelona on menestynyt hyvin tässäkin lajissa.
Maan maajoukkue sijoittui neljänneksi Divisioona II A:ssa vuonna 2015.
Naiset osallistuivat Divisioona II Group B:hen tänä vuonna.
Hieman statistiikkaa:

ABOUT SPANISH HOCKEY

Member Since
10 March 1923
Total Players
923
Male Players
197
Junior Players
521
Female Players
205
Total Referees
31
Indoor Rinks
16
Outdoor Rinks
0
Nation Population
48,146,134
President
Frank Gonzalez
Men's World Ranking
31
Women's World Ranking
26

Sattuneesta syystä rullakiekko eli hockey sobre patines on Espanjassa suurempi laji kuin jääkiekko. Menestys on ollutkin todella hyvä maailmanmestaruus- ja euroopanmestaruustasolla. 

 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Kauhun hetkiä Aurinkorannikollla!

Tänään puolenpäivän aikaan koin todellisia kauhun hetkiä.

Ei, ei järissyt tällä kertaa maa (kuten jokin aika sitten, silloin se tapahtui yöllä, emmekä edes heränneet). 

En katsonut painoani vaa´alla (no se ei nyt enää edes shokeeraa).
Peiliinkin katson vain korkeintaan aamulla, jos vaivaudun ajamaan partaani.  

Myöskään en ollut ajaa kolaria. Pankistakaan  ei soitettu tai mailattu, että tili on miinuksilla.  

Se mitä tapahtui, oli että koiramme, neljä viikkoa kanssamme asunut Ella, päätti karata. 

Olimme olleet koirien puistossa leikkimässä ja viettämässä muutenkin kivaa aikaa. Ella, ns. sekarotuinen (kauniisti sanottuna kai monirotuinen) koiramme, vaimoni ja minä.

Vaimo lähti asioille, me lähdimme kävelemään parin kilometrin matkaa.   Kaikki meni hyvin. Sitten, vajaa kilometri kotoa, Ella pääsi jotenkin irti. Panta oli liian löysä. 
Alkuun sain houkuteltua koiran takaisin. Se ei kuitenkaan halunnut minun laittavan sitä takaisin remmiin.
 Vaikutti siltä, että koira halusi leikkiä kanssani. Se lähti takaisin sinne, mistä olimme tulleet.  Kovan juoksemisen jälkeen se käveli, katsoi välillä taakseen; tulee se...

Sitten tapahtui paljonkin. Kadulla oli joukko espanjalaisia työmiehiä, joista yksi halusi auttaa. Käveli kanssani, yritti houkutella koiraa luokseen. Uhrasi jopa eväänsä: Ella söi leikkeleet, mutta ei antanut ottaa kiinni.

Pari koiranomistajaa pysäytti autonsa ja yritti houkutella koiraa.

Lopulta onnistuimme. Brittiläinen pariskunta onnistui lopulta saamaan Ellan kiinni. He jopa halusivat ottaa (ja ottivat) meidät kyytiinsä viedäkseen meidät kotiin. 

Olin kävellyt ylimääräisen tunnin. Nähnyt koiramme juoksevan autojen eteen kerran toisensa jälkeen. Kerran miltei jäävän skootterin alle. 

No, ne kauhun hetket olivat ohi.  Koira onnellisesti kotona. Huh.

Toivottavasti en koskaan joudu kokemaan vastaavaa. 


Ella rentoutuu Fuengirolassa. 



 

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hirveä Aurinkorannikko.




Yksi Internetin monista hyvistä puolista  on  mahdollisuus nähdä tv-ohjelmia "livenä".

Olen katsellut netistä ilmaiseksi mm. jalkapalloa ja suomalaista liigakiekkoa.  

Valitettavasti Suomen Yleisradio eli YLE ei yleensä anna minun (siis ns. ulkosuomalaisen) katsella ohjelmiaan suorana. Mutta mutta. Toisinaan se onnistuu. Kuten juuri nyt.  Kummallista...
Yleensä tulee teksti: "Tämä ohjelma on mahdollista katsella vain Suomessa". 

Vanhoja ohjelmia saa katsella mm. Ylen Areenasta. Varsinkin musiikkiohjelmat ovat mielenkiintoisia. Vanhat mustavalkoiset leffat eivät niinkään kiinnosta. 

Dokumentit toki kiinnostavat. 

 Katselin dokkarin Costa del Crime. Vuodelta 2007, muistaakseni.
Siinä (muun muassa)  Suomen suosituin rikollinen "Volvo" Markkanen kertoi hurjia juttuja Aurinkorannikon rikollisuudesta.
 Aurinkorannikolla on joitakin alueita, joilla varakkaiden on pidettävä aseistettua vartijaa joka yö. Sellainen on omiaan jähmettämään perhe-elämää. Niiden, joilla ei ole varaa kalliiseen vartijaan, on nukuttava kylmän ringin kanssa. Raakoja, henkihieveriin johtavia ryöstöjä tehdään nykyisin jopa vilkkailla kaduilla. Parinsadan metrin päässä Los Boliichen juna-asemasta ja meidän kodista hajuvesikauppias oli menettää henkensä. Hän sai vaikeita vammoja, joista ei toivu koskaan.


Bullshit. Ja lisää:
 Pari viikkoa sitten Espanjan televisio näytti helikopterista kuvattua videota, jossa näkyi moottoritielle ruuhkassa pysähtyneitä autojonoja. Pysähtyneiden autojen vierellä juoksi aseistettuja rosvoja ryöstäen autoilijoita kuin liukuhihnalla. 
  


 En tiedä, kuinka moni Suomessa näki tämän ohjelma sinä vuonna (2007) kun se näytettiin.  Ja kuinka moni uskoi entisen rikollisen hurjia juttuja. 

Toki Espanjassa ja Aurinkorannikolla on suuri mahdollisuus tulla ryöstetyksi. Eli ei kannata vetää "nakit silmille" ja lähteä hortoilemaan pimeälle kujalle.  Toisaalta, lapsuudenystäväni ryöstettiin Hämeenkadulla, Tampereella.  Ja se tapahtui vuosia sitten, eikä silloin ollut edes ns. turvapaikanhakijoita maassa, joita syyttää. 

Ohjelmassa oli toki muutakin kuin tämä sensaatiohakuinen osa. Esimerkiksi suomenkielistä lehteä julkaiseva suomalainen toteaa, ettei rikollisuutta huomaa jokapäiväisessä elämässä. En minäkään ole havainnut. Ajat, jolloin rahaa tuotiin matkalaukussa (kun sen siirtäminen Suomesta oli laitonta) ovat kaukana.  Ja kadun väkivalta on kaukana Markkasen kertomasta. 

Ja muuten. Se pitäisi olla Costa del crimen.  Jopa tämä on väärin. Ainakin jos halutaan puhua Espanjasta sen omalla kielellä.


 

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Voi hyvä tavaton! - vai : hyvät tavat on? Tervetuloa Aurinkorannikolle!

Vuonna 1965 Kalevi Keihänen perusti Suomeen yhtiön nimeltä Keihäsmatkat.

Yhtiö myi (lähinnä viikon) seuramatkoja Espanjaan ja Kanarian saarille.
Monelle suomalaiselle uusi, halpa matkatoimisto antoi mahdollisuuden matkustaa etelän aurinkoon.

Keihäsmatkojen idea oli viedä ihmisiä maahan, missä Juha Watt Vainion  "Seiväsmatkat"-kappaleen mukaan "siellä melkein ilmaista on janojuomaa, kaikki hymyilee kun härmäläisen huomaa."

Noihin aikoihin suomalaisten maine Espanjassa rankasti juovana kansana syntyi.  Rinnalle - ja ohikin -  ovat nykyisin nousseet lähinnä nuoret britit  joista yllättävän monet ovat nuoria naisia  (suomalaiset juomarit aikoinaan  olivat lähinnä keski-ikäisiä miehiä).

Hei, meillä on tosi kivaa!

 Mikä sitten on tilanne tänään?
Alue, jolla asun, ei ole kaikken "coolimpia" rannikolla.

Meitä lähellä ei ole diskoja eikä huumeita.

Kahvila/grilli Rocca on paikka, jossa iltaisin istuu lähinnä perheitä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Saksasta.
Ja - tottakai - myös paikallisia ihmisiä. Espanjalaisia ja muualta tulleita. Ainoa selkeästi häiritsevän juopunut pari oli joskus ruotsalainen, noin kolmikymppinen pariskunta, joka soitti musiikkia omalta tabletiltaan, ja hihkui ihmisiä tanssimaan. Muiden asiakkaiden pyynnöstä henkilökunta pyysi heitä lopettamaan, ja suuttuneet svenskit poistuivat ilmeisesti  "parempaan" paikkaan...

 Espanjalaiset (ainakaan Andalusiassa) eivät ole yhtä "hienostuneita" kuin vaikkapa  italialaiset.
Toki ravintolaan mennessä oletetaan tietynlaista asiallista pukeutumista, mutta, koska esim. Aurinkorannikko on lomaseutua, on sallittua pukeutua shortseihin ja t-paitaan, esimerkiksi.
Olen kyllä huomannut, että naiset mieluusti laittautuvat nätiksi; kaunis mekko, meikkiä. Miehille taas riittää että ne polvihousut ovat suht. puhtaat eikä se Manchester Unitedin fanpaita haise hielle...parrankin saattaa ajaa, vaikka lomalla ollaankin.

Rantaravintolat toki ovat asia erikseen. Niissä voi olla ranta-asussa. Mieluusti ehkä kietaistaan jotakin kevyttä ylle.

Mutta on yksi asia jokaisen turistin tulisi muistaa. Kauppaan, oli se sitten pieni tai suuri supermarket, EI pitäisi mennä ilman paitaa (miehet) tai bikineissä tai muussa uima-asussa.  Takavuosina oli näkyvissä tekstejä ja kuvia kertomaan tämän. Toisaalta,  kauppias tai supermarket tarvitsee asiakkaitaan, joten helposti ei ketään estetä sisään tulemasta.

Girls just wanna have fu-un? 
Alkoholi on halpaa Espanjassa. Ja saatavuuskin on eri tasolla kuin Suomessa. Kannattaako silti kaataa kurkkuun kaksin käsin, kuten sanonta kuuluu? 

Miten  olisi, jos vaikka käyttäisi muutaman päivän  siitä  viikosta tai kahdesta ja  kävisi tutustumassa johonkin kiinnostavaan kohteeseen? Alhambraan  Nerjaan?  tai vaikkapa Rondaan.

Silti ehtii siellä rannalla olla. Ja toivottavasti niin ettei nahka pala. Ja nauttia ruuasta ja juomasta. Kaikkea kun löytyy. Kiinalaista, intialaista, japanilaista, brittiläistä  - ja  hei - espanjalaista!  Suomalaistakin.  Jopa hampurilaisia. Jos joku niitä haluaa...








tiistai 18. marraskuuta 2014

Pussikaljaa ja muita ihmeitä





Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.
 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 




Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 



keskiviikko 27. elokuuta 2014

Shoppailemassa.











Käytiin tänään IKEAssa.
Piti ostaa (ja ostettiinkin) sohvapeti.
Saa anoppi eli vaimon äiti siinä nukkua, kun tulee kylään. 
Ja muuna aikana siis toimii soffana. Siihen asti kun joku muu kyläilee.

Mitäs, komia paikkahan tuo on, Malagan IKEA.  Ennenkuin se avattiin, tuhannet ihmiset hakivat sinne työhön. On kuulema hyvä työnantaja. 

Siellä kun kävelee päivän, on kävellyt yhtä pitkään kuin pienen paikkakunnan kaduilla.  

Nähtävyydet toki ovat aika vähissä.  Mutta himoshoppailijalle toki aivan "ihana" paikka. Onko kaikki "edullista" (varsinkin laatuun verrattuna) jääköön jokaisen päätettäväksi.

No, se sohvapeti saatiin, ja muutakin. 

IKEA on ruotsalainen firma, ja pitää tästä imagosta kiinni. Luultavasti monet asiakkaat Ruotsin ulkopuolella pitävät käsittämättömiltä kuullostavia nimiä eksoottisina.

IKEA myy ruotsalaista ruokaa. "Köttbullar" toki, ja koko päivän kuumassa vedessä kelluneita nakkeja...ja paljon muuta. 

Kun vaeltelee jossakin Aurinkorannikon ostosparatiisissa, on melkein mahdoton uskoa, että maa on vasta hitaasti toipumassa lamasta. Ehkä syynä ovat ne tuhannet (ja sadat tuhannet) ulkomaalaiset, jotka asuvat alueella joko osan vuotta tai pysyvästi. Varmasti  tutustuminen johonkin pieneen paikkakuntaan hieman pohjoisemmassa antaisi toisen kuvan. 


torstai 7. elokuuta 2014

TJ alkaa olla nolla.




Muutkin kuin armeijan käyneet tuntevat lyhenteen TJ. Lyhennettä kun käytetään joskus vaikkapa ilmoittamaan, montako päivää loman alkuun. 

Olen kirjoittanut kirpputorista muutaman kerran blogiini. Kertonut sen iloista(?) ja suruista (??).  

Ihmisen mieli on erilainen kuin vaikkapa tietokoneen muisti, joka kiusallisen hyvin muistaa kaiken. Mieli armahtaa, antaa anteeksi ja unohtaa. Nostalgia kaunistaa asioita, kultaa muistot.

Niinpä kun muistelen niitä vuosia, jolloin raahasimme itsemme ja tavarat aamuvarhaisella (tai, kuten yhdessä vaiheessa, keskellä yötä) kirpparille, ne tuntuvat kaukaisilta mutta yhä tavallaan kiehtovilta muistoilta.  

Parasta luonnollisesti oli itse kaupanteko. Potentiaalinen ostaja tuli ja kysyi, paljonko tavarasta pyysimme, me ilmoitimme hinnan ja seuraavaksi oli asiakkaan vuoro tarjota alhaisempaa hintaa. Joskus ostaja tyytyi maksamaan heti pyydetyn summan, toisinaan taas jatkettiin kunnes joko yhteisymmärrys syntyi tai kauppa raukesi.

Alkuvuosina myyjiä oli vähemmän, hinnat olivat paremmat. Vuosi vuodelta myyjiä tuntui tulevan lisää, ja hinnat putosivat. Koko maailmaa koskeva lama iski Espanjaan todella rankasti. 

Vitsit alkoivat (kirjaimellisesti) olla vähissä. Tuntikausien työ muutaman hassun euron takia ei enää ollut hauskaa.

Nyt on sitten tullut aika laittaa pillit pussiin. Viimeisimmästä "keikastakin" on jo vierähtänyt aikaa, itse asiassa olemme jakaneet vielä jäljellä olevia tavaroita ilmaiseksi niille, jotka hommaa yhä jatkavat.

Yksi heistä tulee huomenna katsomaan tilanteen talossa. Tarkoitus on, että hän kokoaa kaiken, myy sen mitä pystyy ja laittaa muut roskiin. Kumpikaan ei maksa mitään.  Mikäli "diiliä" ei synny, meidän täytyy soittaa ammattilaisille, jotka mainostavat  "home clearance"- palvelua. Jotkut väittävät maksavansa kohtuullisen korvauksen, mutta se taas ilmeisesti edellyttää, että he poimivat vain tietyt tavarat. Jos he keräävät kaiken, korvaus tulee niistä tavaroista, mitä he pystyvät myymään. Win-win -tilanne, kuten muodikkaasti sanotaan.

Huominen siis näyttää, missä mennään (jälleen fraasi). 

Tunnenko haikeutta? Kyllä, kuten aina, kun jokin

aika päättyy. Mutta myös helpotusta. Yksi kokonainen huone voidaan siistiä, ja parvekekin tulee siihen käyttöön, mihin se on alunperin tarkoitettu.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Aurinkorannikko - herkkusuun paratiisi.



Kävin tänään ostoksilla - nykytyyliin 
pitäisi kait sanoa:  shoppailemassa .

Ensin divariin: itse ostin kymmenkunta pokkaria, vaimo muutaman vähemmän.  

Sitten pariin  suomalaiskauppaan: niistä Reissumiestä, karjalanpiirakkaa, nakkeja, lihapiirakkaa, Väinämöisen pompannappeja.  Venäläisestä puodista maustekurkkuja (maailman parhaita!). Lidlistä ei tarvinnutkaan sitten ostaa kuin jugurttia ja sämpylää ja jotain muuta "pientä" kuten Head&Shoulders -shampoota ym. Ja toki pari olutta...




Ruokaostoksia tehdessä tuli mieleen, miten paljon ruokatottumukseni ovat vuosien myötä muuttuneet. Kun joskus aikoinaan Suomessa  ruoka oli minulle miltei  vain  "polttoaine" (jota tarvitsin tosi paljon, koska hölkkäsin, hiihdin, pyöräilin, kävin salilla jne.),  se nykyisin on jotakin paljon enemmän. 

Lieneekö ikääntymisen merkki? Kun synnymme, ensimmäisten kuukausien ajan se on tärkein asia.  Ravinto. Unen lisäksi.  Ja vanha totuushan on, että vanhetessamme ikäänkuin menemme sinne "kelan" tai "nauhan" alkuun. 

Aurinkorannikolla on yhä enemmän pohjoismaisia ja suomalaisia kauppoja ja ravintoloita.  Suomalaisessa ravintelissa en ole käynyt. En kaipaa suomalaista ravintolaruokaa, joka toki on  - niin täällä kuin Suomessa - korkeatasoisempaa kuin joskus aiemmin (sen olen huomannut Suomessa käydessäni). Ns. seisova pöytä eli buffet voisi hyvinkin olla hyvä valinta täälläkin. Kaupoista sen sijaan olen ostanut suomalaisia tuotteita.

 "Kahta en vaihda, Turun Sinappia ja kalsareita!"  Tuo slogan voisi olla totta, facebookissa kiertäneen uutisen mukaan suomalainen mies käyttää samoja alushousuja vuosia (toki pesee tai pesettää - ainakin toivottavasti - useammin...). Nykyisinhän Turun Sinappi kuulema tehdään Puolassa. Auran Sinappi tuli tilalle.

Aurinkorannikolla on tunnetusti tuhansia ravintoloita, kaikkien makuun. Britit voivat mennä syömään jotakin tyypillisesti brittiläistä, kuten chicken tikka masalaa...eli intialaista, tai kiinalaista. 

Täällä voi toki mennä myös Burger Kingiin, jonottamatta. Amerikkalaiset fast food -ravintolat kun ovat - valitettavasti - rantautuneet tännekin jo kauan sitten. 

Tietysti löytyvät myös pizzapaikat (ja muut italialaiset), kebab-paikat jne jne. 

Parasta ehkä ovat kuitenkin
tapas-ravintolat.  Kolme- neljä annosta



"tapaksia" vastaa täyttä ateriaa.  Palan painikkeeksi tietysti tuoppi olutta. 

Varmasti voi ilman epäilyä sanoa, että Aurinkorannikko on gourmét-paikka. No, valitettavasti sen huomaa myös sieltä, missä vyötäröni joskus sijaitsi...

Tervetuloa nautiskelemaan!  Ellet jo ole täällä...


lauantai 1. maaliskuuta 2014

Huoleton on hevoseton poika.






Huoleton on hevoseton poika toteaa vanha suomalainen sananlasku.

Tänä päivänä hevosia on vain harvoilla, ja nekin urheilu- tai huvikäytössä. Omat tyttärenikin aikoinaan olivat "heppahöperöitä" - omat kypärät ja muut vermeet piti omistaa. Tokikaan hevoseen meillä ei varaa ollut.

Huoletontahan tuo tuollainen hevosharrastus oli, enimmäkseen. Paitsi sen yhden kerran, kun jollakin ruotsalaisella ratsutallilla hevonen "pukitti" (näin se termi muistaakseni kuuluu), ja tytär putosi selästä. Hevonen oli käyttäytynyt koko ajan hermostuneesti, mutta sen käyttöömme antanut tyttö vakuutti sen olevan ihan helppo ratsu. No, mitään vahinkoa ei onneksi sattunut, eikä tapauksesta jäänyt traumoja kenellekään. Jos kyseessä olisi ollut suomalainen tapaus, olisimme varmasti valittaneet asiasta.

Tänä päivänä ihmisiä liikuttavat hieman erilaiset hevosvoimat.
Nuorna miesnä en omistanut autoa (vaikka tyttöjen "jahtaaminen" olisikin ollut paljon helpompaa ratin takaa), mutta perheen mukana autosta tuli lähes välttämättömyys. Kauppareisut, lasten koulumatkat (suurimman osan kyllä tekivät polkupyörillä itse), harrastuksiin kuljetus.  Ja vielä lomamatkat. Autosta tuli jokapäiväinen kulkuväline.

Nyt kun asun Espanjassa, olisi mahdollista käyttää ns. julkisia kulkuneuvoja, jotka ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Bussit kulkevat, samoin junat, ja taksikin on paljon halvempi käyttää kuin Suomessa.

Kun kävimme kirpputorilla myymässä, auto oli luonnollisesti välttämättömyys. Kaupassakäynnit, pankkiasiat, terveyskeskuskäynnit, kaikki sujuvat myös toki sutjakammin omalla autolla. Polkupyöriä Aurinkorannikolla harrastavat lähinnä lapset ja harvat nuoret. Teini-ikäiset kurvailevat skoottereillaan (mopoauto on ilmeisesti täysin poissa laskuista). Kilpapyöräily on sitten asia erikseen. Minulla oli skootteri jonkina aikaa, mutta koska vakuutus oli korkea (nuoret ovat suht. usein osallisina liikennevahingoissa) ja käyttö vähäistä, myin sen pois.

Auton käyttö Espanjassa on (yllätys?) melko paljon halvempaa kuin Suomessa. Polttoaine, huollot, katsastus.

Huoleton siis voi olla auton omistajakin? No, voi ja voi olla olematta.

 Jokin aika sitten kävin hoitamassa "viikon arvopaperit" eri loton ja muut veikkaukset. Jätin auton kadun reunaan, pienen matkan päähän liikenneympyrästä. Kuten ehkä kymmeniä kertoja ennenkin. Samassa paikassa olen nähnyt autoja 3 - 4 peräkkäin, erityisesti kesäaikaan eli turistikaudella.

Samalla kertaa kävin myös pankkiautomaatilla, ja koska siellä oli pientä jonoa, viivyin poissa kaikenkaikkiaan ehkä 15 minuuttia.
Kun tulin takaisin, auto oli poissa.

Paikalla oli oranssi tarra, joka kertoi, että poliisin toimesta auton oli siirtänyt grúa, ja antoi puhelinnumeron, mistä saisi tiedot mistä ja miten auton saa takaisin.  


Grúa


No, paikka löytyi, ja eikun taksiin ja ajelemaan parikymmentä kilometriä. Taksikuskin kanssa juttelin asiasta, ja hän totesi kanssani, että poliisi on tullut paljon tarkemmaksi rikkeistä (tosin en nähnyt keltaista viivaa tai liikennemerkkiä paikassa!) ja että varsinkin kesäisin turistit ovat vakiomatkalaisia hakemaan autojaan. Velkainen Espanjan valtio ottaa talteen euron sieltä mistä saa.

Olin nähnyt poliisiauton ja hinausauton lähtevän kierrokselle kun ihmettelin oman autoni katoamista. Samassa paikassa, mistä autoni oli viety, näkyi seuraavana päivänä  oranssi kolmio. Jälleen pikavoitto jollekin...

Koska olen ns. residentti, ei minun tarvinnut maksaa sakkoa (miksi ulkomaalaiset ovat eri asemassa, en tiedä), vaan "vain" siirtokulut.
Hyvä niin. Tuntui vain, että lotto (en voittanut mitään) tuli turhan kalliiksi.

No, auton "harmit" eivät loppuneet tähän. Katsastuksessa auton jarrupala oli kulunut ja takavalo (vaikka polttimo oli vaihdettu huollossa) temppuili.  Huolto ei sanonut mitään jarrupaloista. Taidanpa antaa nootin pojille.

Huoleton on autoton ihminen (sukupuolineutraali ilmaisu)? No, ehkä välistä huolettomampi kuin autollinen. Silti en taida vaihtaa jalkamieheksi. Sen varastossa ikävissään viruneen fillarin voisin kyllä laittaa kuntoon...




Peugeot Partner. Laillisesti parkissa.



maanantai 20. tammikuuta 2014

Roskapuhetta!







Iäkäs  nainen Aurinkorannikolla  halusi viedä (monen muun tavoin)  roskapussinsa ulos aamulla. Paikalle sattunut poliisipartio muistutti,  että orgaanisen jätteen jättäminen voi  tapahtua kesällä vain tiettynä aikana (useimmilla paikkakunnilla klo 21 - 24), talviaikaan auringonlaskun jälkeen aina keskiyöhön asti. Tämä kyllää lukee myös sekä espanjaksi että englanniksi roskiksien kyljessä.
 Monissa kaupungeissa tämä sääntö on ollut olemassa  jo kauan, nyt sitä on ilmeisesti alettu soveltaa pienemmillä paikkakunnillakin.

Nainen ei laittanut roskapussiaan roskikseen, vaan  jätti sen hieman myöhemmin jonnekin muualle. Poliisit huomasivat tämän, ja seurauksena oli suhteellisen  korkea sakko.

 Minkäänlaista tiedotusta säädöksien muuttamisesta  en ole nähnyt, roskiksien kylkeen ilmestynyttä  tekstiä lukuunottamatta. Tiedottaminen ei tunnetusti ole maan tapa.

 Espanja on katolinen maa,  joka oli vuosikymmeniä  fasismin ikeen alla. Katolinen usko yhdessä diktatuurin kanssa varmisti, että kaikki oli joko kiellettyä tai pakollista. Espanja   on muuttunut kuitenkin suhteellisen  nopeasti yhdeksi Euroopan (ja koko maailman) vapaamielisimmistä  maista. Maassa  voidaan homoseksuaalit vihkiä aviopariksi. Seksi on muutenkin vapaata, monet sanomalehdet ilmoittelevat mm. avoimesti seksipalveluista.  Kannabiksen polttamisesta ei rankaista, sitä voi jopa laillisesti  kasvattaa omaan tarpeeseen. Alkoholin myynnissä on melko vähän rajoituksia. Toki alle 18 vuotiaille myynti on kielletty. Samoin kauppojen ja supermarkettien alkoholimyynti kello 22 jälkeen.

Kaikki muutos ei tunnu olevan täysin hallittua. Kun vuosikymmenien ajan esim. jätteiden keräämisessä ei tuntunut olevan minkäänlaista järkeä (esim. pullojen tai purkkien palautusta ei ollut järjestetty, ja roskien lajittelu on nytkin vasta alkuvaiheissa), pyrkimys muun Euroopan tasolle tuntuu olevan liian nopeaa tai ainakin  melko huonosti organisoitua. 


Ajatus orgaanisen jätteen keräämisestä iltayön tunteina on varmasti oikea. Kesällä auringossa mätänevä jäte haisee ja voi olla jopa terveysriski. Roska-autot kiertävät varhain aamulla.

 Monet ihmiset heittävät roskansa edelleen aamulla, työhön tai kouluun tms. mennessään. Mahdollisuus joutua siitä kiinni kun on haja-asutusalueella melko pieni. Ihmisten tavat muuttuvat hitaasti, ellei todellista pakkoa ole. Uutisen vanha rouva luultavasti muistaa toimia asetusten mukaan tulevaisuudessa. 

Viime kuukausina roskien keräystä on muutettu Mijasin (mukaanlukien Mijas Costa) alueella: yksityiset taloudet eivät enää omista roskiksiaan, vaan ne on yhdistetty useita taloja ja kortteleita kokoaviksi. Nähtäväksi jää, miten tämä onnistuu vilkkaana turistikautena. Jo aiemmin  kesällä keräyspisteet ovat pursunneet yli.

Tilanteesta, jolloin kaikki jäte (mukaanluettuna lasi- ja muovipullot ym.) menivät samaan roskienkeräysastiaan, harppaus  nykyiseen tilanteeseen on ollut suuri.  Joittenkin ihmisten  tuntuu olevan vaikea tottua laittamaan lasijäte (pullot ym) omaan, muovi- ja pakkausjäte omaansa, keräyspaperi omaan paikkaansa. Lasi- ja muovitavara kierrätetään, eikä se joudu suoraan kaatopaikoille. Keräyspaperi ei ole jätepaperia, kuten sitä ennen kutsuttiin, vaan se käytetään uudelleen.

Oma lukunsa ovat sitten  ne basura jardin -keräyslaatikot, jotka ovat nimensä mukaan tarkoitetut puutarhajätteille. Siitä huolimatta niistä löytyy milloin mitäkin, aina pieniä tv-vastaanottimia (!)  myöten ("tavallisista roskista" puhumattakaan). Siitä huolimatta, että niissä (ainakin täällä Mijasissa) lukee espanjalaisen tekstin Basura jardin lisäksi  Garden rubish (todellakin, yhdellä b:llä) only

Jotenkin se tapa millä muutokset  on tehty,  tuntuu olevan tyypillinen  nimenomaan Espanjalle. Maalle, missä (ainakin pohjoismaalaiselle) asiat tuntuvat olevan usein  menemistä yhtäkkiä äärimmäisyydestä toiseen. Ilman, että suunnittelu on ollut tarpeeksi tarkkaa ja toteutus mahdollisimman järkevä  ja käytännöllinen. Vai olenko vain (taas?) niin "pohjoismaalainen? 


Koirien omistajista suuri osa ei kerää lemminkkinsä jätöksiä. Siitäkään huolimatta, että tuloksena voi olla todella suuri sakko.



Espanja on ihana maa, ja sen ihmiset kaikessa intohimoisuudessaan jäyhän pohjolan pojan mielestä kiehtovia.  Ja, ettei totuus unohtuisi, pahimpia roskaajia ovat usein ulkomaalaiset, jotka tuntuvat (ainakin lomalaiset) jättävän aivonsa narikkaan sinne kotimaahan. Eihän niitä lomalla tarvitse! 




lauantai 6. heinäkuuta 2013

Zen ja moottoripyörän kunnossapito - tai jotain sellaista

Näin tänään Billy-koirani kanssa kävellessäni jotakin, johon rakastuin ensi silmäyksellä.

Ei ollut yksikään Andalusian upeista naisista.  (No, minähän olenkin naimisissa.) Upeita ne kyllä ovat...ne naiset. Kun vain malttavat olla blondaamatta hiuksiaan!

Moottoripyörä. Menin lähemmäksi. Harley Davidson, täynnä kromia.  Omistaja oli siellä, jutteli jonkun brittiläisen miehen kanssa. Ainakin puhuivat englantia. 

Mies (prätkän ilmeinen omistaja) näytti olevan  melkein kalju. Sitten huomasin  melkein puoli metriä pitkän, harmaan poninhännän.
Jälleen siis yksi niitä miehiä, joiden unelma nuorena oli ilmeisesti  ajaa maantiellä, pitkät hiukset  kypärän alapuolella  liehuen, kuin merkkinä vapaudesta. 
60- ja 70-luvun nuoria.  Nyt tulossa vanhaksi, toteuttamassa unelmiaan...aurinkorannikolla. 

Mikä minä sitten olen?  Toteutinko minä nuoruuteni unelmia?  
Kuinka moni voi? Ovatko parhaat unelmat sittenkin  niitä, jotka eivät koskaan toteudu? "Kas unelmista parhaat on unta vain" lauletaan suomalaisessa iskelmässä. 

En minä  tiedä, mitä esimerkiksi tämän päivän nuori haluaa. Jokin aika sitten vaikutti siltä, että se oli Bemari, iso palkka, mahdollisuus nousta yhä ylemmäs, ansaita yhä enemmän. Puhuttiin jupeista.

Kun minä olin nuori, minä, kuten monet muut silloin,  halusin uskoa siihen, että maailma muuttuu. Paremmaksi. Inhimillisemmäksi.  ME muuttaisimme sen.
 Sen ajan nuoret pääsivät myöhemmin  valtaan, ja muuttuivat aivan samanlaisiksi kuin heidän vanhempansa. Mikään tuskin muuttui, ei ainakaan paremmaksi. Idealismi kuoli.

En  tarkoita (eikä uskonut silloinkaan) ettei jonkun elämän suurimpia  tavoitteita  voisi ja saisi olla vaikkapa omistaa Harley Davidson- moottoripyörä,jonka hinnalla tänään  voisi helposti  ostaa vaikkapa halvan korealaisen perheauton. Ehkäpä edellä mainitulla miehelläkin on  jo  sellainen. Tai Mersu? 

Enhän minä todellaan voi tietää. Paljon mahdollista, että  tuo kalju mies niskaponinhäntineen on mitä parhain persoona.   60-luvun lapsia. Geriatrinen hippi? Uskoi rauhaan ja rakkauteen? 
 Unelmat yhteiskunnasta, jossa me kaikki rakastaisimme toisiamme, sotia ei olisi  ja jakaisimme toisillemme kukkia, on kuitenkin poissa.  Lapsellinenhan se toki olikin.

Tuleeko onni sitten siitä, että ostaa ja omistaa? Vai onko se, ostaminen ja omistaminen,  pikemminkin polku, jolle  loppua ei ole? 

No, minulle onnen tunteeseen riittävät lähinnä  pienet asiat.  Eikä onnellisuus muutenkaan   ole koskaan pysyvä. Pikemminkin ohikiitävä tunne.   

Kun näin tuon kauniin moottoripyörän, tuntui hyvältä. Omistaa sitä en voi enkä haluakaan.
 Mutta...kyllä minä lottoan, ja ehkä jonakin päivänä Espanjan Eno ajelee kromikaunottarella. Mutta japanilainenkin riittää. Yamaha, vaikka. Ne kun ovat luotettavia ja kohtuuhintaisia ja (kuten jotkut asiantuntijat sanovat) helpompia käsitellä. 

  No, tiistaina siis  taas lottoa ostamaan! Born to be wild!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Zen_ja_moottoripy%C3%B6r%C3%A4n_kunnossapito



lauantai 11. toukokuuta 2013

Keltainen Stihl ja punainen Honda





Iltana muutamana jokin aika sitten olin (taas) koirani Billyn kanssa kävelemässä täällä aurinkoisella rannikolla, Mijas Costalla.  Aurinko tosin oli jo  laskenut, koska oli vielä ns. talvi, mikä paikallisesti tarkoitttaa ehkä Suomen lokakuuta vastaavaa ilmastoa.
. "Läks´ olutta ostelemaan!" sanotaan laulussa. No, ostin olutta mutta toki jotakin muutakin, vaan   sillä ei taida tällä kertaa  olla väliä.

Sain ostokset tehdyksi, ja sitten oli suunta kotia kohti. Jostakin pimennosta ilmestyi vierelleni mies kantaen keltaista (vai oliko väri appelsiini?)  moottorisahaa. Mies puhui murtaen  espanjaa; tarjosi tuliterää sahaa "hyvällä hinnalla". 
Uusi saha maksaa liikkeessä kuulema kolmisensataa euroa, tämä lähtisi mukaan satasella. Mukana olivat paperit ja kaikki. No, takuuta hän ei sentään luvannut.

Katsoin sahaa: Stihl. Mies kehui sahan olevan laatumerkki, nyt olisi mainio tilaisuus  saada se edullisesti. Tuliterä. Voisin toki vetää sen käyntiin, tankissa oli sen verran bensiiniä.
Tunsin kyllä  merkin, tunnettu saksalainen tuote, maailman eniten myyty moottorisaha.
Tuumasin , että naapurini voisi olla kiinnostunut, hänellä kun on takka,  meidän takkamme taas ei ole käytössä. Tästä mies tietysti innostui tuputtamaan sahaa, ostamaan sen ja sitten myymään naapurille.
Oli miltei mahdotonta saada mies uskomaan, etten kyllä  ostaisi. Sanoin, että viisikymppiä maksaisin, jos olisi mukana käteistä. Vaan kun ei ole. 

No, pääsin miehestä lopulta eroon, kun kävelin eteenpäin, eikä hän halunnut kauemmaksi supermarketista ja ravintoloista sen ympärillä. Hän jäi ilmeisesti etsimään uutta "uhria".

Seuraavana sunnuntaina olimme, vaimo ja minä, tavalliseen tapaan kirpputorilla myymässä. Ja, kukapa se sieltä  ilmestyy: sama marokkolainen ystäväni saha kädessään. Hän tuli jälleen luokseni kauppaamaan laatusahaansa.  Oliko kysymyksessä sama vai jo toinen tai kolmas saha, en tiedä. 
Vieressä kauppaa käyvä myyjä näki ja kuuli keskustelumme, ja kysyi, voisiko hän nähdä sahan. Hän otti sen käteensä, nosteli ylös ja alas, ja totesi että se ei ole aito vaan väärennös; aito Stihl painaa enemmän, eikä hänen edes tarvinnut tarkemmin tutkia. Mies kertoi myyneensä itse  joskus ammatikseen sahoja.  Hän kertoi, että näitä "feikkejä" on liikkeellä Espanjassa melkoisia määriä, jotkut myydään jopa 50 eurolla. Myyjinä useimmiten marokkolaiset.  Alkuperämaa - yllätys ylläys -  PRC, People´s Republic of China. Myös aivan aitoja Stihl-sahoja valmistetaan nykyisin myös Kiinassa. Tämä ei kuitenkaan ollut aito.

Sahakauppias liukeni pois nopeasti. 

Valitettavan usein näkee ja kuulee esim. erilaisissa kuluttajaohjelmissa kiinalaisista piraattituotteista. Markkinoilla on ollut mm. kännyköiden latureita, jotka ovat olleet käytössä hengenvaarallisia mahdollisten sähköiskujen vuoksi, samoin on löytynyt kaikenlaista  muuta väärennettyä viihde- ja kodinkone-elekroniikkaa. Viimeisimmässä näkemässäni ohjelmassa (BBC)  kerrottiin Hondan aggregaatista, joka oli räjähtänyt. Tuote ei ollut aito Honda, vaan kopio. Onneksi pahoilta loukkaantumisilta tai kuolemantapauksilta on ilmeisesti toistaiseksi vältytty.


Miksi sitten tällaisia tuotteita tehdään? Usein niistä puuttuu jokin tietty osa, joka tekee käytön turvalliseksi (esim. moottorisahan ketjun pysäyttävä automatiikka) , koska näin valmistaminen tulee halvemmaksi tai sitten kysymys on vain yksinkertaisesti  huonosta laadusta; sähkökytkennät on tehty niin huolettomasti, että sähköiskun vaara on ilmeinen, tai käytetty materiaali murtuu  tai jopa sulaa. 
Aitona ostettu "desing"-kello ei  taas aiheuta vaaraa, mutta on petos.  Näitä kaupataan useimmiten internetissä, ja sivut on usein tehty hyvin, logoineen kaikkineen.  Tuotteen mukana seuraa jopa aidon näköinen serfikaatti, mikä todistaa sen aidoksi.

Internetissä tarjotaankin kaikenlaista tavaraa Uskomattomaan Tarjous Hintaan:  Käytä nyt hyväksi tämän uskomaton tarjous sinulle!" (käännös on usein robotilla tehty). Jos tuo uskomaton hinta vaikuttaa uskomattomalta, se mitä todennäköisimmin ON parasta olla uskomatta. 

Merkkituote yleensä takaa sen, että tuote on laadukas. Aina kannattaa varmistaa, että myyjä on valtuutettu kauppias.  Kadulla sitä ei voi tehdä, ja niinpä sieltä ei kannata uutena kaupattavaa tarjous-"merkkituotetta" hankkia.

 Kirpputorilla myytävä käytetty tuote todennäköisesti taas on aito, ja hintakin on vain murto-osa uudesta. Radio, cd-, dvd-soitin, leivänpaahdin, grilli.  Muutamalla eurolla voi löytää kelpo laitteen.
Kestävyys ja  toimintavarmuus on kuitenkin aina arvoitus. Takuita kun ei ole.
Olen kerran-pari ostanut jonkin laitteen 5 tai 10 eurolla todetakseni ettei se toimi kunnolla tai lainkaan. Menetys ei kuitenkaan ole ollut suuri eikä hengenvaaraa ole ollut, kuten "feikkituotteiden" kohdalla joskus on laita. Suurin osa kauppiaista haluaa olla myymässä tulevaisuudessakin, jotan asiakkaiden pettäminen ei pitkän päälle kannata. Kotonamme on yhä käytössa useita laitteita kirpparilta; pienoisuuni, pölynimuri, kakkos-tv, dvd-soitin, levysoitin, etc.

Kaikkihan me haluamme ostaa edullisesti. Mutta, kuten Tekniikan Maailmassa  jo  vuosia sitten useinkin todettiin: Jos haluat hyvän ja halvan, sinun on parasta ostaa molemmat. Näin se useimmiten valitettavasti on uusien laitteiden kohdalla.. Rehelliset alennusmyynnit ovat asia erikseen.

Ja jos niin onnekkaasti käy, että löydät molemmat ominaisuudet samassa (uudessa)  tuotteessa, varmista että tuote on aito, takuut tulevat mukaan ja huolto pelaa. Ja että myyjä on valtuutettu myyjä.

"Köyhän ei kannata ostaa halpaa" sanoi joskus aikoinaan  ns. vanha kansa. Silloin puhuttiin huonosta laadusta, nyt kyse on usein petoksesta.
Nouseva teollisuusmaa Kiina tuottaa valtavat määrät laadukkaita tuotteita, sekä tunnettuja maailmanmerkkejä että omia merkkejään. Valitettavasti maasta tulee myös paljon tavaraa, joka on laadultaan suorastaan ala-arvoista. Jos se lisäksi on naamioitu tunnetuksi merkkituotteeksi, se pilaa rehellisten yritysten mainetta. Niin Kiinassa, kuin se ulkopuolella. Tarkkana  kannattaa olla. 



sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Ei me, mutta ne muut.

Kun olin  lapsi, luin joitakin Enid Blytonin lastenkirjoja. Niissä viisikoksi nimetty joukko lapsia ratkaisi rikoksia Englannin maaseudulla, ilmeisesti 40-luvulla (vaikka kirjoja julkaistiin aina 60-luvulle asti, jolloin lapset olisivat olleet jo kolmekymppisiä...).

Tyypillistä oli, että rikolliset puhuivat englantia vieraalla korostuksella ja näyttivät "ulkomaalaisilta". Rosvot (tietysti) saatiin kiinni, oikeus voitti. Kiitos neuvokkaitten lapsien.

Meillä suomalaisilla on se käsitys, että olemme rehellisiä, työteliäitä ihmisiä. Se pitäneekin valtaosin paikkansa. Espanjassakin suomalaista firmaa arvostetaan; parasta on se, että aikataulut yleensä pitävät, eikä työn jäljessä (yleensä) ole moitteen sijaa.

Valitettavasti tämä kaunis kuva ei aina ole totta. Luin Suomalainen Espanjassa (SE) -lehdestä suomalaisesta parista, joka vuokrasi suomalaisten omistamia asuntoja lomalaisille. Omistajat olivat Suomessa kesällä, ja halusivat saada asunnoistaan hyötyä myös silloin, kun eivät itse olleet siellä.  Pari kertoi omistajille, ettei vuokraaminen onnistunut. Tosiasiassa, monet asunnot olivat käytössä. Eli vuokraajat olivat keränneet "liiveihinsä" rahat, jotka kuuluivat omistajille. Suomalainen EI petä, eihän?

Maailma, jossa elämme, on täynnä  "itsestäänselvyyksiä". Isäni, joka taisteli venäläisiä (eli Neuvostoliittoa) vastaan, ei koskaan oppinut "rakastamaan vihollista". Enkä voi häntä syyttää.  Britit lähettävät joka vuosi tv-ohjelmia, missä ihmiset kertovat siitä, kuinka Britannia selvisi saksalaisten pommituksista. Kun Englanti pelaa Saksaa vastaan jalkapallossa (ja yleensä  häviää), iltapäivälehtien mukaan   on  kuin kyse olisi Kolmannesta Maailmansodasta...

Tämän päivän itsestäänselvyys on se, että islam uhkaa länsimaista demokratiaa, minkä vuoksi kaikenlainen ihmisoikeuksien polkeminen on oikeutettua.  Sota terrorismia vastaan!

Useimmat anti-islamistit (ainakin Suomessa) ovat tuskin koskaan todella puhuneet islaminuskoisten ihmisten kanssa.  Vaimoni tulee maasta, joka on islamilainen.  Hän, kuten useimmat lännessä asuvat Lähi-idästä olevat ihmiset, ei ole "ääri-islamilainen".  Useimmat viimemainituista tulevat  muualta; Afganistanista, Pakistanista. Ja ovat vähemmistö kaikkialla.

Espanja oli maurien vallan alla vuosisatoja. Arabivalta opetti monia asioita.  Maanviljelyksestä. Rakentamisesta. Kulttuurista. Kirjallisuus, runous ja arkkitehtuuri kehittyivät. Vaikka olivatkin alistetussa asemassa, espanjalaisia ei pakotettu omaksumaan islamia.

Espanjan kultturi ja rakentaminen  (erityisesti Andalusiassa) perustuu paljolti arabiperinteeseen.  Alhambra on siitä hyvä esimerkki. Jokaisen Andalusiassa lomaansa (tai pitempää aikaa) viettävän kannattaa käydä paikassa (suomalainen linkki).

Juuri nyt elämäämme aikaan tuntuu kuuluvan suvaitsemattomuuden kasvu. Sitä puolustellaan kansallisilla  perinteillä, kulttuurilla, jonka ei pidä antaa saada vieraita vaikutteita. Käytös ja puheet, jotka olisivat olleet mahdottomia vielä vuosikymmen-pari sitten, ovat jokapäisiä. Vihapuheet, rasismi, niistä on tullut jopa ylpeilyn aihe monille.

Joillekin ihmisille "ulkomaalaisen näköinen ja kieltä murtaen puhuva" on automaattisesti uhka tai vihan kohde.
Blyton oli oman aikansa "tuote", samoin kuin selkeästi rasistinen Edgar Rice Burroughs Tarzan-kirjoineen, tai Mustanaamio-sarjakuva. Valitettavasti joidenkin maailmankuva (myös Suomessa)  tuntuu yhä perustuvan em. arvoihin.



Elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.  Joittenkin ihmisten vain täytyy tunnustaa se, ettei paluuta vanhaan ole. 




maanantai 11. maaliskuuta 2013

Laatua ja "laatua." Eli onko mies "omasta maasta" aina paras vaihtoehto?

Monta kertaa täällä Aurinkorannikolla  näkee ilmoituksia, joissa sanotaan "British quality","Nordic standard" tai "suomalaista laatua".

Tarkoittavatko em. sanonnat, että ne ovat jotenkin parempia paikallisiin nähden? Ilmeisesti.  Ainakin näin on luultavasti tarkoitus.

Oma kokemukseni "brittiläisestä laadusta" ei välttämättä tue sitä käsitystä, että se olisi parempaa kuin espanjalainen, sen enempää Espanjassa kuin Britanniassakaan, missä olen ollut myös useita kertoja. Britit itsekin  ovat erityisesti huolissaan "cowboy builders"- miehistä. Ne kun yleensä ottavat kohteekseen ns. ikäihmisiä, joiden kattoja tai seiniä he "korjaavat" ilman aihetta, ja sikahinnoilla. Tai vaihtavat keittiön kalusteet ylihinnalla ja surkealla ammattitaidolla. Tai aloittavat työn, keräävät rahat, ja katoavat. Matkapuhelin - yllätys yllätys - numeroa ei ole olemassa tai se ei ole tavoitettavissa. Näin Britanniassa, mutta myös Espanjassa.

Mielelläni uskoisin, että suomalaisten ammattitaito ja  -ylpeys riittäisi takaamaan rakentamisen ja korjaamisen laadun.   Suomalaisilla on kyllä hyvä maine  Espanjassa..   Toisaalta, kun rakentaminen kuumenee, melkein kuka tahansa pääsee "raksalle duuniin". Niin Suomessa kuin muuallakin.  Muistuu mieleen vitsi, kuinka poika oli ollut päivän työssä rakennuksella, ja kun isä kysyi, miten päivä meni, poika sanoi että hyvin, pomokin kehui hyväksi mieheksi. "Ihanko totta!" kysyi isä.
"Joo, se sanoi ´älä hyvä mies lyö vatupassilla naulaa!"

Espanjalainen rakennustapa on erilainen suomalaiseen verrattuna. Hyvin suuri osa työstä tehdään edelleen  käsin. Elementtejä ei juurikaan käytetä.  Tiilestä tehdyt seinät ovat ohuita, ja päästävät äänen läpi.  Etelä-Espanjassa rakennuksia ei varusteta talvea varten; myöskään kesän kuumuutta vastaan ei tehdä tarpeeksi.  Kunnon eritystys pitäisi kylmän poissa talvella, kuumuuden poissa kesällä. Aurinkoenergiaa pitäisi käyttää enemmän.

Olen asunut Espanjassa nyt puolitoista vuosikymmentä. Koskaan en palellut Suomessa talvella  talon sisällä yhtä paljon   kuin täällä. Lattiat ovat kylmät talvella, kesällä  ilmastointi on kallis ja siksi monet eivät sitä käytä, vaikka sellainen olisi. Meillä ei ole.

Espanjalainen rakennustapa ja -laatu eivät ehkä yllä suomalaiselle tasolle.  Ne ovat (mielestäni) kuitenkin hyvinkin vertailukelpoiset brittiläiseen tasoon.  Tärkeintä on varmistaa, että rakentaja on hoitanut kaikki luvat ja muut rakentamiseen liittyvän byrokratian oikein.  Ja että kaupan on vahvistanut rehellinen ja oikea viranomainen.  Näin myös, jos kysymyksessä on käytetty asunto tai talo, joka on myynnissä (eikä siis uusi).

Monet uskovat, että oman maan kansalainen ei petä. Valitettavasti, siihenkään ei kannata luottaa.  Suomalaisuus ei takaa sitä, että kauppa on riskitön. Erityisesti suomalaisten Espanjaanmuuton alkuvuosina muutama vuosikymmen sitten. Kirja nimeltä Muuttolinnut on, vaikkei kirjallisesti kovin korkealle ylläkään, tästä varoittava esimerkki.

Varovaisuus on siis tarpeen.  Järki kannattaa pitää mukana.   Ja käyttää asiantuntijoita.    Silloin unelmista tulee totta, ei painajainen.


tiistai 29. tammikuuta 2013

Oiskos läskisoossi tai hernekeitto mitään?



Kuten kaikki Espanjasta ja/tai erityisesti Espanjasta kiinnostuneet suomalaiset tietävät, Aurinkorannikolla ilmestyy useita suomenkielisiä julkaisuja, niin paperilla kuin myös netissä.

Vanhin suomalainen julkaisu on Ole-lehti  Kuukausittain ilmestyvä aikakauslehti, joka jakaa tietoa Espanjasta, erityisesti Aurinkorannikosta, sekä turisteille että mahdollisille maahanmuuttajille.
Sen kustantaja, Olé-kustannus on tunnustettu, luotettava julkaisija.  Sama kustantaja julkaisee myös julkaisua   SE -suomalainen espanjassa. Se on ns. ilmaisjakelulehti. Eli ns. sanomalehti.



Viime mainittu on huomattavasti uskottavampì kuin toinen suomalainen ilmaisjakelulehti, jolla on selkeästi linkki Suomeen ja Uusi Suomi- ja Uusi Rauma -julkaisuihin. Ja, mitä ilmeisimmin, Partido Popular- puolueeseen eli "Espanjan kokoomukseen".

Viimeisimmässä SE:n numerossa ( ainakin kuvan perusteella)  varsin nuori kolumnisti  kritisoi espanjalaisia ravintoloita. Kaikissa kun kuulema on se kirottu "ensalada rusa", tytön  mukaan "paikallinen versio italian salaatista". Krhm....Hieman esim. googlaamalla  olisi selvinnyt, että "venäläinen salaatti" tulee todellakin 1800-luvun Moskovasta, ja erilaiset versiot eri maissa vaihtelevat suuresti. Italiansalaatti on hieman eri juttu. Ainakin täällä sitä myös  myydään italiansalaatin nimellä. Olisiko niin että suomalainen italiansalaatti onkin venäläinen salaatti? Oli miten oli, joka maassa "venäläisen salaatin" (joissanki maissa sitä kutsutaan kehittäjänsä nimen mukaan Olivierin salaatiksi) tekotapa vaihtelee.

Kritiikki ei tähän lopu.
Andalusiassa ei kuulema ole mielikuvitusta. Samoja "tapaksia" vaan aina tarjotaan. Tai muuten niitä samoja ruokia, mitä on joka ravintolassa.
Kirjoittaja listaa puoli tusinaa tyypillistä  erilaista menúa. Tylsää? Itse asiassa, tapas-herkkuja on satoja erilaisia. Kalaa, lihaa, kaikkea on tarjolla. Pastaruokaa.

Tapas

Pizza
Fajita




Malagasta (provinssin pääkaupungista) ei kirjoittajan mukaan   löytynyt kuin yksi (1) intialainen ravintola. Helsingistäkin (kuulema) löytyy vaikka kuinka monta "eksoottista" ravintolaa.

Googlaamalla löysin heti kuusi (6) malagalaista intialaista  ravintolaa.  Ja muutama ei ehkä ole netissä tai haku ei niitä löytänyt.  Pienilläkin paikkakunnilla, kuten esim. asuinpaikkakunnallani   Mijas Costalla, on yleensä muutama.
Intialainen ravintola




Nuoruuteen kuuluu kriittisyys. Ja hyvä niin. Me vanhat monesti jämähdetään sellaiseen "kaikkihan on ihan OK"- ajatteluun. Kritiikin tulee kuitenkin olla perusteltua.

Espanjasta, Aurinkorannikolta, löytyy kaikenlaisia ravintoloita: espanjalaisia, kiinalaisia, intialaisia, tex-mex -ravintoloita. Italialaisia, libanonilaisia.  Amerikkalaisia (muitakin kuin hampurilais-), marokkolaisia, suomalaisiakin! Saksalaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia. Ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia....lista taitaisi olla lyhyempi, jos luettelisi maat, joista  ravintoloita  EI ole.



Useimmissa ravintoloissa on lisäksi mahdollisuus tilata kasvisruokaa.  Hyvää ruokahalua, niin kolumnistille kuin muillekin.


Bates Motel