Olen kirjoittanut kirpputorista muutaman kerran blogiini. Kertonut sen iloista(?) ja suruista (??).
Ihmisen mieli on erilainen kuin vaikkapa tietokoneen muisti, joka kiusallisen hyvin muistaa kaiken. Mieli armahtaa, antaa anteeksi ja unohtaa. Nostalgia kaunistaa asioita, kultaa muistot.
Niinpä kun muistelen niitä vuosia, jolloin raahasimme itsemme ja tavarat aamuvarhaisella (tai, kuten yhdessä vaiheessa, keskellä yötä) kirpparille, ne tuntuvat kaukaisilta mutta yhä tavallaan kiehtovilta muistoilta.
Parasta luonnollisesti oli itse kaupanteko. Potentiaalinen ostaja tuli ja kysyi, paljonko tavarasta pyysimme, me ilmoitimme hinnan ja seuraavaksi oli asiakkaan vuoro tarjota alhaisempaa hintaa. Joskus ostaja tyytyi maksamaan heti pyydetyn summan, toisinaan taas jatkettiin kunnes joko yhteisymmärrys syntyi tai kauppa raukesi.
Alkuvuosina myyjiä oli vähemmän, hinnat olivat paremmat. Vuosi vuodelta myyjiä tuntui tulevan lisää, ja hinnat putosivat. Koko maailmaa koskeva lama iski Espanjaan todella rankasti.
Vitsit alkoivat (kirjaimellisesti) olla vähissä. Tuntikausien työ muutaman hassun euron takia ei enää ollut hauskaa.
Nyt on sitten tullut aika laittaa pillit pussiin. Viimeisimmästä "keikastakin" on jo vierähtänyt aikaa, itse asiassa olemme jakaneet vielä jäljellä olevia tavaroita ilmaiseksi niille, jotka hommaa yhä jatkavat.
Yksi heistä tulee huomenna katsomaan tilanteen talossa. Tarkoitus on, että hän kokoaa kaiken, myy sen mitä pystyy ja laittaa muut roskiin. Kumpikaan ei maksa mitään. Mikäli "diiliä" ei synny, meidän täytyy soittaa ammattilaisille, jotka mainostavat "home clearance"- palvelua. Jotkut väittävät maksavansa kohtuullisen korvauksen, mutta se taas ilmeisesti edellyttää, että he poimivat vain tietyt tavarat. Jos he keräävät kaiken, korvaus tulee niistä tavaroista, mitä he pystyvät myymään. Win-win -tilanne, kuten muodikkaasti sanotaan.
Huominen siis näyttää, missä mennään (jälleen fraasi).
Tunnenko haikeutta? Kyllä, kuten aina, kun jokin
aika päättyy. Mutta myös helpotusta. Yksi kokonainen huone voidaan siistiä, ja parvekekin tulee siihen käyttöön, mihin se on alunperin tarkoitettu.
