Blogi blogista ja hammas hampaasta - tai ainakin paikka parhaasta

Edellisessä blogissa vertailin eri kansallisuuksien tapaa reagoida eri asioihin ja ilmiöihin eli laajemmin sanottuna ns. kansallisuonnetta. Maailman tappiin asti voidaan peistä taittaa siitä onko sellaista edes olemassa. Yksilöitä kun olemme ja käytöstä ja olemusta muovaavat monen monet seikat, ei vähiten ns. sosiaalinen tausta ja esim. koulutus, perheen vaikutuksesta puhumattakaan. Työpaikkakin varmasti vaikuttaa. Rekkakuskin käytös ei ehkä ole samankaltaista kuin vaikkapa myyntimiehen tai pankinjohtajan. Ankara ilmasto, pitkä talvi voi masentaa.
Samoin uskon että jos  suomalainen pellavapää muuttaisi varhaislapsuudessa vaikkapa Italiaan, hänestä tulisi mitä luultavammin yhtä puhelias ja vilkas kuin ne tummasilmäiset kaverit lastentarhassa ja myöhemmin koulussa.

Olipa syy mikä tahansa, meille suomalaisille on jostakin syystä syntynyt tapa reagoida negatiivisiin asioihin voimakkaasti, ja välttää toisaalta voimakkaita ilonpurkauksia. Tämä on todettu mm. joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa, joihin en valitettavasti voi antaa linkkiä kun en sellaisia tiedä.
Unohdetaan silti se hokema räkänokasta ja tyhjännaurajasta. Toki suomalaiset osaavat hauskaa pitää ja ns. heittää läppää. Varsinkin parin huurteisen jälkeen joka toinen kuvittelee(?) olevansa varsinainen koomikko ja terassin hauska veikko.

Alunperin tuo ajatus eri kansallisuuksista ja eritoten meidän suomalaisten reaktioista  lähti siitä kun piipahdin sivustolle nimeltä espanja.org. Laitoin sinne keskustelupalstalle parikin vinkkiä blogistani ja jäin odottamaan.

Ja tulihan niitä, kommenteja. Joku valitti ettei blogissa nyt juurikaan Espanjaa käsitelty (olin sanonut että asun Espanjassa ja kirjoittelen blogissa Espanjasta. En sanonut että VAIN Espanjasta.
"Olihan siinä noita mainoksia" kuului toinen argumentti.

Joku toinen säesti kyselemällä paljonko ja kuka noista mainoksista saa rahaa. Sanoin ettei niistä mitään kerry, turha kadehtia, ainoa joka hyötyy on sivuston omistaja. Totesin että jos ei mitään positiivista ole sanottavana on turha heittää ilkeitä kommentteja. No, tähän tuli tietty vastaus että pitää kestää kritiikki...Varmasti kestänkin jos se koskee kirjoitusta, ei mitään muuta.
.
No, turha sitä oli pitempään jatkaa, jankutusta. Kun kuulema en osaa edes kirjoittaa kun en ole ammattikirjoittaja (en ole esim. julkaissut yhtään näytelmäkäsikirjoitusta(!). Hyvä kirjoittaja kun (kuulema) koukuttaa lukijan eikä vain jaarittele.


"Taitava kirjoittaja voi luoda hyvät kulissit, kiertää kuin kissa kuumaa puuroa varsinaista ydinkysymystä viittaamatta siihen sanallakaan. Ja loppujen lopuksi lukija melkein älähtää ääneensä "mutta entä se ydin". Johdattelu on onnistunut."

Jaaha. Minä kun luulin että blogissa kirjoittaja kirjoittaa juuri siitä ja sillä tavoin kuin itse haluaa. Ei blogi ole mikään salapoliisiromaanin käsikirjoitus jossa jännitys kohoaa sietämättömälle tasolle ennen loppuhuipennusta. Toki monikin lukija voi melkein älähtää ääneen: mene jo asiaan. Silloin EN mielestäni ole onnistunut...

Jotkus kommentoijat ihmettelivät miten kukaan jaksaa lukea noita blogeja.  Kun sanoin että onhan siellä laskuri mistä näkee käynnit ja luetut kerrat  niin kuulin että  "niin, minäkin kävin siellä kaksi kertaa: "ensimmäisen ja viimeisen, enkä lukenut". Tuo lukema kun kuulema ei kerro että blogi on todella luettu...No ei toki.  Olettaisin että ainakin muutama sivulla käynyt on jopa lukenut. Miksi mennä blogiin jos on jo päättänyt olla lukematta?!

Lisää kannustavia kommentteja:  
"Ja kuka näitä kuutta miljoonaa blogia joita pelkästään Suomesta löytyy, viitsii lukea, kirjoitukset niissä kiinnostavat lähinnä kirjoittajaa itseään, ei muita.
Kirjoittajilla on yleensä kova pätemisen tarve ja vakava puute itsekritiikin suhteen"   (blogin kirjoittajan valitsema fontti).

 Bloigit ovat kuulema yhtä turhia kuin vaikkapa Facebook. "Turhuuden turhuus kaikki on...."

"Meitä tasapäisiä kirjoittajia sitten on miljoonittain, sinä, minä ja Hentun Liisa, jotka kirjoitamme koulussa opitulla tavalla alkulauseen, kuivan asian käsittelyn ja nousujohteisen loppulauseen. Usko pois, ei me lukijoita mukaamme saada. Meidän kannattaa pysyä keskustelijoiden sakissa vain, vaikka siellä eivät mainosvalot vilkukaan."

Me pieniä ollaan ja kainoja vaan....Kummasti se "mainostaminen" on rassannut...Ja se että joittenkin hiekkalaatikolle on tullut uusi kakara.


Noiden espanja-org- keskustelijoiden sakissa en taida viihtyä.Kiitos vaan kutsusta.
Nukke pois leikistä ja kotia!
Kun siinä edellisessä jutussani kerroin sen vitsin  eri kansallisuuksista, se suomalainen ominaisuus oli että liikaa miettii mitä muut ajattelevat. Taidan itse nyt syyllistyä siihen samaan? Mitenkäs se entinen pappi sanoikaan... :)
Mutta: Suomalaisilla on myös mitä ilmeisimmin  uskomaton "taito" ja tarve väheksyä muita, tyyliin "kukahan toikin luulee olevansa". Muistanpa kuinka joskus nuorna miesnä senaikaisen tyttöystävän kanssa tanssiessani tuli joskus rinnakkaisluokalla ollut juopunut vetämään turpiin kun kuulema makeilin liikaa...


No, loppuhuipennukseksi  aiheeseen ainakin jotenkin sopiva juttu (jota jopa todeksi väitetään).
Saha oli syttynyt palamaan (jostain syystä varsinkin lamakaudet ovat erityisen vaarallista aikaa tässä suhteessa) ja  paikalle oli hälytetty kahden naapurikunnan  VPK:t. Toisten letkumiesten tulo kesti jostain syystä, ja kun se saapui paikalle, oli tuli  saatu jo aisoihin.
Myöhässä olleen VPK:n palopäällikkö katseli happaman näköisenä palopaikkaa ja totesi: "Väärin sammutettu!"

Kiitos kun jaksoit lukea loppuun. Jaaritellaan taas joskus toiste? Yleisön pyynnöstä huolimatta!