perjantai 11. marraskuuta 2011

Riemujen rikkaus ja surujen summa?

Aika: Joskus ihmiskunnan alkuhämärissä. Paikka: Jossakin Pohjois-Hämeen pienellä paikkakunnalla. Nokia on  tunnettu kumisaappaistaan ja suomalainen bändi tai artisti ei edes unissaankaan haaveile listamenestyksistä  oman maan ulkopuolella.

Nuori mies, oikeastaan poika, menee ja vääntää TV:n ääntä pienemmälle. Telkkari on mustavalkoinen, ja kuva menee aina välillä huonommaksi. Toinen mahdollisista kanavista lähettää ohjelmaa vaikka on yö... Poika haluaa  katsoa olympiakisoja, vaikka huomenna on koulupäivä..     On yö ja muut talossa nukkuvat.
Se maksaakin vaivan.
Amerikkalainen Bob Beamon hyppää aivan uskomattoman hypyn, lähes 9 metriä! Tuloksen joka säilyy maailmanennätyksenä yli kaksi vuosikymmentä.
Kahden viikon aikana tapahtuu paljon.
Naapurin miehen veli Kaarlo Kangasniemi voittaa kultaa painonnostossa.
Jorma Kinnunnen on  tuonut Suomelle hopeaa keihäänheitossa muutamaa päivää aikaisemmin, eivätkä mitalit tähän jää: Olli Laiho voimistelussa ja  Arto Nilsson  nyrkkeilyssä tuovat myös mitalit. Mexico City on suomalaiselle urheilulle menestyksen paikka, vuosi 1968 ja kuukausi lokakuu.

******

 Aika: 2011. Paikka Aurinkorannikko. Mijas Costa, paikka joka ei ole "cool" eikä täynnä kuuluisuuksia, mutta ei myöskään huumeita, diskoja, rikollisuutta... tylsä paikka?

Sama mies, nyt hieman vanhempana, harmaantuneena,  mutta edelleen  pitkätukkaisempana kuin useimmat  ikätoverinsa, on sohvalla. Kaukosäädin käytössä...brittikanavat, espanjalaiset, mitä löytyy? Vaimo on jossakin internet-kurssilla koko illan, tv on kokonaan miehen!

Tositv: espanjalaiset puolijulkut ja ns. journalistit  kerääntyvät studioon puhumaan (ja huutamaan)  julkuista jotka ovat lähinnä B-sarjaa: jonkun härkätaistelijan entisen tyttöystävän nykyinen/entinen poikaystävä...Kiinnostavaa? Big Brother... Tosi- tv? Niinkuin noissa ohjelmissa olisi pätkääkään totta!   Blaah.
Pelejä, visailuja, urheilua. Uutisia. Enimmäkseen huonoja.  Joitakin ihmisiä "autiolla saarella".

Brittikanavat: Sama juttu. Samoja ohjelmatyyppejä. Samoja filmejä.  Uutiset englanniksi, ja tietysti  paikallisia.   Ohjelmia joissa etsitään "uusia kykyjä "(?) .Huippuna, tietysti, X-factor.

Valinnan vapaus tuo lisää mielenkiintoa? Tuskin. Samantyyppiset ohjelmat täyttävät kanavat.

No mutta! Onhan olemassa internet! Jees! Ja mitäs lötyy? Urheilua, futista! Jääkiekkoa, jopa Suomen tiimi pelaa jossakin ihme turnauksessa!  Huraa!

Joku (viisas?) sanoi jo vuosia sitten että perinteinen televisio voi olla historiaa jo muutaman vuoden kuluttua. Internet tarjoaa ilmaista ohjelmaa jo nyt ja voi olla että (kuten jo nyt on olemassa internet-televisioita) ero television ja netin välillä katoaa.

Silti, mies ei voi olla ajattelematta että yhä vieläkin on maailmassa miljoonia ihmisiä joilla ei ole edes perustarpeita. kuten sähkö. Onko oikein että meillä, etuoikeutetuilla "rikkaan maailman" ihmisillä on enemmän kuin mitä tarvitsemme? Ei tuo tarvitse vastausta.   Kun se seuraava  kysymys on: Mitä MINÄ sitten voin sitten  tehdä? Eikä miehellä  ole pienintäkään mahdollisuutta vastata.

Se mies, harmaatukkainen, ja jo hieman  väsynyt, kääntää telkkarin pois päältä. Sanoo moi ihmisille feisbukissa.Sulkee tietokoneen.  The sun also rises...Eletään päivä kerrallaan...
Maailma on. Ja mitäs me sille mahdetaan, halutaanko edes?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bates Motel