Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...

Olipa kerran jossakin pohjoisessa valtio, joka oli onnellisten Maa.

Melkein kaikki ihmiset olivat sinisilmäisiä ja vaaleatukkaisia, kaikilla oli vaalea iho ja he puhuivat, pientä vähemmistöä lukuunottamatta, samaa, isiltä perittyä, monimutkaista mutta kaunista kieltä.

Maassa oli demokratia, sitä johtivat viisaat poliitikot ja taitavat talousmiehet ja yrittäjät. Tästä johtuen hyvinvointi ja ihmisten tyytyväisyys kasvoi vuosi vuodelta. 

Maassa oli puolustusvoimat, joita ei onneksi tarvittu, koska viisaat valtiomiehet olivat onnistuneet solmimaan hyvät ja hedelmälliset suhteet naapurivaltioihin.

Poliisikin oli olemassa, mutta se oli miltei tarpeeton, Maassa  kun ei ollut rikollisia (köyhyyskin kun oli jo kauan sitten poistettu) eikä väkivaltaa ollut. Naiset voivat kävellä öiseen aikaan pelkäämättä. Lapsiin kohdistuvaa ahdistelua ei edes tunnettu.

Lapset kävivät kaikki mieluusti  koulua ja halusivat hankkia hyvän ammatin, jotta voivat jatkaa maansa hyvinvoinnin  kasvua. Järjestysongelmia ei ollut - koulukiusaaminen oli jo aikoja sitten unohdettu asia.

Taide, musiikki, kirjallisuus kuului kaikkien harrastuksiin.  

Alkoholia käytettiin sivistyneesti.  Huumeita ei Maasta löytynyt.
Lavatansseissa käytiin joka lauantai.  

Ihmiset olivat onnellisia. He rakastivat isänmaataan ja sen ihania ihmisiä. Kaikki tuntui jatkuvan hyvin loputtomiin.

Ajat kuitenkin muuttuivat. Suuri joukko  kansan johtajista halusi Maan liittyvän johonkin suurempaan, eurooppalaiseen liittoon. Niin tapahtuikin. Koska kansa oli tottunut luottamaan johtajiinsa, se äänesti kuten toivottiin. Mitään suurta muutosta se ei näyttänyt tuovan, alkuun.

Sitten jotakin hirvittävää tapahtui.
Jossakin päin maailmaa sivistymättömät ihmiset aiheuttivat ongelmia, järjestyshäiriöitä ja sotia ja muita selkkauksia.

Sen seurauksena Maahan alkoi muuttaa ihmisiä maailmalta. Monilla oli tumma iho, mustat silmät, eivätkä nämä olennot puhuneet yleensä sanaakaan Maan kieltä! Joillakin oli omituisia pukeutumistapoja, ja uskontokin oli aivan omituinen. 
Rikollisuutta alkoi ilmetä. Naisia ahdisteltiin! Kaikenlainen levottomuus kasvoi.  

Maan isänmaalliset voimat eivät luonnollisestikaan voineet tällaista sietää, vaan yrittivät kaikin tavoin saada isiensä maan takaisin onnellisiin aikoihin. He halusivat herättää nukkuvan kansan karmeaan todellisuuteen: maa oli melkein jo menetetty!

Tämä näytti kuitenkin olevan jo melkein liian myöhäistä.  

Mitä sitten tapahtui?  Heräsivätkö Maan asukkaat lopulta todellisuuteen? 

Valitettavasti monet eivät ole heränneet vieläkään.  Ja siksi he haluavat kaikkien uskovan siihen uneen, satuun jossa he elivät vuosien ja vuosikymmenien ajan. 

Sen pituinen se. 

Greatest Show on Earth!

Mitä tapahtuu?
Päivien, viikkojen kiihkeä odotus on ohi!
Jalkapallon World Cup? Olympiakisat? ABBA ilmoittaa alottavansa uuden albumin nauhoittamisen ja sen jälkeen maailmankiertueen? Rolling Stones pitää lehdistökonferenssin, missä he ilmoittavat maailman- kiertuesta vuonna 2022?

Vai onko Elvis noussut kuolleista? Tai Michael Jackson?

Ei.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa ovat kerääntyneet TV-vastaanottimien ääreen ja internetiin seuraamaan seuraavan paavin valintaa. Myos Vatikaanissa on tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, ja lehtimiehiä kaikkialta maailmasta.

Nyt sen tiedämme.

Paavi tulee Argentiinasta. Latinalaisesta Amerikasta.
Ensi kertaa maailmanhistoriassa.  Hän on 76 vuotta vanha.
Mikä tarkoittaa, että sama jännittävä valinta tapahtuu luultavimmin 5-10 vuoden sisällä

Minun,eräänlaisen  pakanan, ei ehkä pitäisi kommentoida tapausta.
"Lukee kuin piru Raamattua," sanoo vanha sanonta.

Minusta "Jumalan miehestä" ei  pitäisi tehdä supertähteä.  Onko Jumala(?) halunnut, että katolinen kirkko kehittää kultin, missä paavi on kuin jokin rock-tähti?

Voiko latinalaisamerikkalainen paavi vaikuttaa siihen, että tuo alue voisi nousta taloudellisesti? Että rikollisuutta voitaisiin vähentää?
Tuskin. Pikemminkin pelkään, että latinalaisamerikkalainen paavi voi lakaista maton alle ne vaikeudet, mtä tuolla alueella on.

Joka tapauksessa, vuoden media-show on ohi.  Onnea paaville.  Ja Latinalaiselle Amerikalle.   

Kun täältä kerran erkanen eli ajatuksia elämästä, kuolemasta ja maaimankaikkeudesta ...

Synnyin maahan joka oli ja on kristillinen, protestanttinen. Minut "ristittiin" eli annettiin ns.  kristillinen  nimi perinteiseen tyyliin, samoin, myöhemmin omille tyttärilleni.
Kun kävin koulua, joulujuhla oli aina tyypillinen kristillinen  juhla. Tiernapojat, jonka oppilaat näyttelivät  joka vuosi,  kertoi tarinan Jeesus-lapsesta ja tietäjistä. Lauletttiin samoja virsiä, joka vuosi.
Kukaan ei tätä vastustanut, tai asettanut kyseenalaiseksi.  Kukaan ei kysynyt, onko tämä oikein, onko vapaus valita.  Eivät edes ne joiden vanhemmat tiedettiin kommunisteiksi. Ja joiden piti siis olla ateisteja.   Myöhemmin tuli peruskoulun myötä  vapaus valita uskonnon opetuksen  tilalle jotakin yleishumanistista opetusta. En edes muista mitä.  Minun aikanani tätä mahdollisuutta kun ei (vielä) ollut.

Espanja, nykyinen kotimaani, on, kuten tunnettua,  vahvasti katolinen maa.  Tämä näkyy erityisesti semana santa -aikana, eli pääsiäisviikolla. Erityisesti Andalusiassa pääsiäisviikko on aikaa jolloin voi nähdä upeita kulkueita joissa kannetaan Jeesusta ja/tai Mariaa... ja ne rakennelmat eivät ole kevyitä!   Niitä kantamaan tarvitaan suuri joukko vahvoja miehiä. Sadat, ehkä tuhannet ihmiset,  kokoontuvat seuraamaan niiden matkaa eri kaupungeissa. Itsekin olen ollut siellä. Fuengirolassa.

Olen naimisissa naisen kanssa joka syntyi islamilaiseen maahan, Irakiin. Hän kävi koulua jonka opettajat olivat katolisia, nunnia.  Monet (ehkä useimmat) ihmiset lännessä eivät tiedä että islamilaiset maat eivät ole kaikki samanlaisia.  Saudi-Arabiassa varas voi menettää kätensä.  Jotkut  islamilaiset maat  taas ovat lähes yhtä liberaaleja kuin läntiset maat.  Ja muutos on käynnissä, kuten tv-uutiset kertovat.

Vaimoni ei ole uskova muslimi. Hän ei rukoile viittä kertaa päivässä, ei käy moskeijassa (sellainen on esim.  naapurikaupungissa Fuengirolassa). Itse asiassa, usein tuntuu että minun suhtautumiseni islamiin ja sen sääntöihin on positiivisempi kuin hänen...

Islamista on tehty, paljolti aiheetta, jonkinlainen  mörkö. Islamilaisterroristit iskevät viattomien ihmisten kimppuun. Eikä tunnu auttavan että toistuvasti on todettu että enemmistö muslimeista ei  halua hyökätä läntistä demokratiaa vastaan, että islam ei ole väkivaltaa kannattava uskonto. Jotkut ääriryhmät haluavat käyttää sitä saadakseen poliittista valtaa.

Mihin minä sitten  uskon?  En tiedä. En esimerkiksi  ymmärrä miksi Jumala, kaikkivaltias, lähettäisi oman poikansa kuolemaan minun ja muiden ihmisten puolesta, kuten kristinusko opettaa. Ainoa asia mitä minun pitäisi tehdä, on uskoa häneen. Eh? Krisinusko ei tunnu olevan minua varten, jos mikään on.
Mielestäni islam, mikä on paljolti yhtä kuin Vanhan Testamentin usko, on paljon rehellisempi uskonto kuin kristinusko.  Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään, tehdä oikeita tekoja, ei luottaa siihen että jokin Messias pelastaa.  Miksi pelkkä usko riittäisi? Olet paha, syntinen ihminen. Kun tunnnustat syntisi ja sanot: Jeesus on herra, uskon häneen, se riittää?  Aika helppoa, sanoisin. Uskoi ihminen Jumalaan tai, kuten monet mieluummin sanovat, johonkin "korkeampaan voimaan", mielestäni tulee silti yrittää elää oikein. Jo tässä elämässä.  Ei odottaa sitä pelastusta, ikuista elämää. Entäpä jos kuolema merkitsee sitä että yksinkertaisesti ihminen lakkaa olemasta?


Luulen (pelkään?) että kun kerran kuolen, kuten me kaikki (kuulema presidentti Kekkosellla oli tapana sanoa jos   kuolen) olen lopulta arkussa, eikä sitä "sielua" joka nousee taivaaseen (vai joutuisinko helvettiin?)  ole. Toisaalta, toivoisin että olen tässä väärässä.  Ainakin jos pääsisin Taivaaseen...
Kukaan (tähän asti) ei ole tiettävästi tullut kertomaan, mitä tapahtuu. Tuskin siellä taivaassakaan vain istutaan valkoinen pyjama päällä ja soitetaan harppua? Jos näin on, aika tylsältä vaikuttaa.. Olisiko sitten hauskempaa siellä "kuumassa paikassa"?  Aika  näyttää.

Toivoisin että oli ihminen, oli  sitten kristitty, muslimi, ateisti, tai mikä tahansa,  antaisi  minun ja jokaisen muunkin uskoa tai olla uskomatta.

Niin kauan kuin olemme tällä pallolla, yritetäan elää rauhassa, rakastaa tai ainakin sietää toisiamme! OK?

Kuormista ja niiden kantajista

Kun runsaan vuoden aikana auto, joka on jo 10 vuotta vanha, menee kolarissa korjauskelvottomaksi ( =korjaamien tulisi kalliimmaksi kuin auton arvo), lämminvesivaraaja  lakkaa toimimasta, tiskikone hukkaa ohjelmansa, voisi ajatella että hilpeäkin mies alkaisi murtaa suuta, vääntää  päätä,  murtaa mustaa haiventa...vai miten se nyt menikään Kalevalassa? Tai ainakin latoa ärräpäitä, potkia kaikkea mikä ei liiku.

Vaan kun ei.

No onko se Rane  nyt alkanut joksikin geriatriseksi hipiksi? Idunsyöjäksi? Positiivariksi?
Vai onko se tullut uskoon? Julistaa ilosanomaa?  Vai johtuuko se siitä verestä (litratolkulla, voin vakuuttaa) mitä sille annettiin sydänleikkauksen yhteydessä : espanjalaista, luultavasti andalusialaista verta. Ranesta tuli melkein espanjalainen?  "Que será será".

Jossakin Raamatussa (kai?) sanotaan että kenellekään ei anneta sellaista kuormaa mitä ei jaksa kantaa. Valitettavasti näin ei ainakaan minun mielestäni  ole. Monet eivät jaksaa kantaa sitä taakka mitä pelkkä elämä tuo.  Toiset, taas, toisaalta, pystyvät kantamaan taakan mikä tuntuu  olevan aivan liikaa.

En minä nyt NIIN naiivi ole että sanoisin että se että kun on käynyt kuoleman portilla (parikin kertaa) ja selvinnyt, se auttaisi laittamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat oikeaan järjestykseen.
Toisaalta, kun olen lähinnnä Facebookin kautta tullut tuntemaan ihmisiä ( sekä nuoria että  keski-ikäisiä) joiden parhaat vuodet pitäisivät olla joko käsillä tai vasta edessä , olen oppinut arvostamaan niitä jotka jaksavat uskoa elämään ja taistella sen puolesta, silloinkin kun se tuntuu olevan pelkkää kärsimystä ja fyysistä tuskaa. Eikä  huomisesta tiedä.  Eikä kenenkään ikääntymisenkään pitäisi olla pelkkää luopumista, pahaa oloa, niinkuin se monelle on. Jos olet yksi näistä ihmisistä, tiedät mistä puhun.

Juuri nyt en tiedä miten ja milloin voimme ostaa/korjata astianpesukoneen. Boilerikaan ei toimi.  Jos sanon että ei harmita yhtään, valehtelen. Harmittaa. Voisin jopa käyttää sitä naisen genitaalialuetta kuvaavaa sanaa. Vaan en käytä. Kuorma taitaa olla juuri ja juuri sellainen jonka jaksan kantaa. Hyvä niin. Ainakin yritetään.

Toivon kaikille voimia. Varsinkin niille, joille elämän lotto on antanut pelkät lisänumerot. Mehän olemme enemmistö.  Tsemppiä, ystävät! Jos uskoisin johonkin korkeampaan toivottaisin siunausta. No. Antaa mennä. Toivotan joka tapauksessa! :) Vointeja, jaksamista. Uskoa huomiseen!

Jos Jeesus Nasaretilainen eläisi tänään

Koko elämäni ajan olen ollut kiinnostunut henkilöstä jota yleisesti kutsutaan Jeesus Nasaretilaiseksi, Suomessa monesti vain nimellä Jeesus. Nimi Jeesus  (Jesus) on yleinen esimerkiksi maassa jossa asun, Espanjassa.
Kun olin lapsi, jo pyhäkoulussa kuulin että  Jeesus, jolla oli lempeä katse ja pitkä, vaaleanruskea tukka ja vaalea iho, paransi ihmisiä jotka olivat sairaita. Hän jopa herätti henkiin kuolleita.

Valtaapitävät, pahat ihmiset eivät halunneet hänen saavan valtaa, koska hän kutsui itseään juutalaisten kuninkaaksi. Roomalaiset  teloittivat hänet, ja tästä seurasi legenda Jumalan pojasta joka oli lähetetty kuolemaan ihmisten syntien sovittamiseksi.
Raamattu (Uusi Testamentti) kertoo Jeesuksen elämästä tavalla joka on kuin paras Hollywoodin elokuva; ei ihme että tuota tarinaa on kuvattu lukemattomissa elokuvissa, tv-näytelmissä, puolidokumenteissa.
Mutta miksi Jeesus ilmestyi vapauttamaan ihmiskunnan synneistään maailmaan joka oli hyvin kehittymätön? Tiedonvälitystä ei ollut, ihmiset eivät osanneet lukea eikä kirjoittaa.
Mitä tapahtuisi jos Jeesus ilmestyisi maan päälle nyt?

Hän menisi ja kertoisi CNN-yhtiölle, BBC:lle ja kaikille internetissä toimiville tv-kanaville ja uutissivustoille että hän haluaa pitää uutiskonferenssin.

Ja mitä tapahtuisi? Koko "show" hukkuisi kaiken reality-tv-aineiston, tarpeettoman ja tarpeellisen informaatiotulvan sekaan.  Jokin kanava kutsuisi hänet kiinnostavien julkkisten seuraan autiolle saarelle.   Jokin puolue ottaisi yhteyttä: julkisuus on aina hyvästä. Luultavasti häntä myös kyseltäisiin popidoleita tuottavaan musiikkishow´hun.


Lopulta Jeesus toteaisi turhautuneena: ette te minua tarvitse. Hoitakaa pelastumisenne itse!

Jos tämä on mielestäsi pilkkaa, ajattele uudelleen.  Kaksituhatta vuotta sitten tapahtuneet asiat joista on kerrottu eri tavalla, eri aikoina, ja hyväksytty ne jotka tuntuvat sopivan parhaiten.  Voit uskoa tai et. Ja nimenomaan: Uskoa.  Tai sitten kysyä, epäillä, ajatella itse. Valinta on jokaisen oma. 

Sattuipa hauskasti matkalla Suomeen.

Jokunen vuosi sitten kun olin matkalla Suomeen täältä Espanjasta, jouduin vaihtamaan konetta Barcelonassa. Jo Malagan lentokentällä olin kuullut jonkun melko kovaan ääneen kertoilevan suomeksi  kokemuksistaan Espanjasta ja espanjalaisista.

Se pajon puhuttu mañana-meininki oli puhujan  mukaan,  jos ei nyt ihan kokonaan puppua,  niin ainakin suuresti liioiteltua. Hänen kokemuksensa kun ns. bisneksen teosta kertoivat aivan toista: asiat viranomaisten ym. kanssa sujuivat kuulema sutjakammin kuin Suomessa!
Vilkaisin miestä lähemmin ja toden totta: siinähän oli yksi Suomalaisen urheilun legendoja!

Kun astuimme ulos koneesta ja kävelimme Barcelonan lentoasemalla koneen vaihtoon, tuppauduin miehen seuraan. Jatkolennon lähtöön oli aikaa.  Herrasmies tuntui olevan ihan mukava, puhuimme urheilusta ja hän jopa maksoi kahvini.  Kyselin mm. dopingista ja sen yleisyydestä. Tuskin  oli yllätys että urheilusankari, kutsutaan häntä vaikka herra X:ksi,  kielsi koskaan käyttäneensä mitään, ja oli sitä mieltä että ns. doping-käryt ovat antaneet huippu-urheilusta liian synkän kuvan, jota skandaalilehdistö ruokkii.

Koska tiesin että arvon herra X:n menneisyyteen kuuluu toipuminen alkoholismista uskoon tulemalla, en malttanut olla kysymättä miten hän kokee oman itsensä, onko hän nyt parempi ihminen kuin joskus ennen. Ei kuulema ole, vaikka Jeesus on hänet pelastanut, ja  hänen syntinsä ovat anteeksi annetut. Ihminen on ja pysyy syntisenä.
En malttanut olla provosoimatta vaan kysyin että miten on, jos esim. pettäisin vaimoani, antaisiko Jumala senkin anteeksi. Kyllä, kuulema.  Usko tuo armon, ja armoon kuuluu anteeksianto.

Siinä jutellessa kävi ilmi että entisen urheilusankarin bisnekset sujuvat hyvin: koska hän on virallisesti eläkkeellä, hän ei maksa veroja Espanjaan. Ja mikä vielä parempi, ei myöskään Suomeen, kun on residentti (toki eläkkeestä menee vero).  Ja ilmeisesti hänen oma, mittatilaus-Jumalansa hyväksyy tämänkin...
En voinut välttyä ajatukselta että se asioiden helppo ja nopea sujuminenkin saattoi olla muustakin kuin hyvästä tahdosta johtuvaa. 

Erosimme ystävinä. Menimme koneeseen ja lento Suomeen jatkui. En nähnyt häntä enää uudelleen. Minun ja herra X:n maailmat leikkasivat, mutta vain lähinnä fyysisellä tasolla.  Toki arvostan miehen saavutuksia urheilijana, ja varmasti hän myöskin henkilönä on aivan sympaattinen. Minun muutenkin melko skeptisiä  ja sekavia käsityksiäni  uskosta, uskonnoista ja uskovista ihmisistä  tämä hieman hämmentävä tapaaminen ei ainakaan parantanut.