Synnyin maahan joka oli ja on kristillinen, protestanttinen. Minut "ristittiin" eli annettiin ns. kristillinen nimi perinteiseen tyyliin, samoin, myöhemmin omille tyttärilleni.
Kun kävin koulua, joulujuhla oli aina tyypillinen kristillinen juhla. Tiernapojat, jonka oppilaat näyttelivät joka vuosi, kertoi tarinan Jeesus-lapsesta ja tietäjistä. Lauletttiin samoja virsiä, joka vuosi.
Kukaan ei tätä vastustanut, tai asettanut kyseenalaiseksi. Kukaan ei kysynyt, onko tämä oikein, onko vapaus valita. Eivät edes ne joiden vanhemmat tiedettiin kommunisteiksi. Ja joiden piti siis olla ateisteja. Myöhemmin tuli peruskoulun myötä vapaus valita uskonnon opetuksen tilalle jotakin yleishumanistista opetusta. En edes muista mitä. Minun aikanani tätä mahdollisuutta kun ei (vielä) ollut.
Espanja, nykyinen kotimaani, on, kuten tunnettua, vahvasti katolinen maa. Tämä näkyy erityisesti semana santa -aikana, eli pääsiäisviikolla. Erityisesti Andalusiassa pääsiäisviikko on aikaa jolloin voi nähdä upeita kulkueita joissa kannetaan Jeesusta ja/tai Mariaa... ja ne rakennelmat eivät ole kevyitä! Niitä kantamaan tarvitaan suuri joukko vahvoja miehiä. Sadat, ehkä tuhannet ihmiset, kokoontuvat seuraamaan niiden matkaa eri kaupungeissa. Itsekin olen ollut siellä. Fuengirolassa.
Olen naimisissa naisen kanssa joka syntyi islamilaiseen maahan, Irakiin. Hän kävi koulua jonka opettajat olivat katolisia, nunnia. Monet (ehkä useimmat) ihmiset lännessä eivät tiedä että islamilaiset maat eivät ole kaikki samanlaisia. Saudi-Arabiassa varas voi menettää kätensä. Jotkut islamilaiset maat taas ovat lähes yhtä liberaaleja kuin läntiset maat. Ja muutos on käynnissä, kuten tv-uutiset kertovat.
Vaimoni ei ole uskova muslimi. Hän ei rukoile viittä kertaa päivässä, ei käy moskeijassa (sellainen on esim. naapurikaupungissa Fuengirolassa). Itse asiassa, usein tuntuu että minun suhtautumiseni islamiin ja sen sääntöihin on positiivisempi kuin hänen...
Islamista on tehty, paljolti aiheetta, jonkinlainen mörkö. Islamilaisterroristit iskevät viattomien ihmisten kimppuun. Eikä tunnu auttavan että toistuvasti on todettu että enemmistö muslimeista ei halua hyökätä läntistä demokratiaa vastaan, että islam ei ole väkivaltaa kannattava uskonto. Jotkut ääriryhmät haluavat käyttää sitä saadakseen poliittista valtaa.
Mihin minä sitten uskon? En tiedä. En esimerkiksi ymmärrä miksi Jumala, kaikkivaltias, lähettäisi oman poikansa kuolemaan minun ja muiden ihmisten puolesta, kuten kristinusko opettaa. Ainoa asia mitä minun pitäisi tehdä, on uskoa häneen. Eh? Krisinusko ei tunnu olevan minua varten, jos mikään on.
Mielestäni islam, mikä on paljolti yhtä kuin Vanhan Testamentin usko, on paljon rehellisempi uskonto kuin kristinusko. Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään, tehdä oikeita tekoja, ei luottaa siihen että jokin Messias pelastaa. Miksi pelkkä usko riittäisi? Olet paha, syntinen ihminen. Kun tunnnustat syntisi ja sanot: Jeesus on herra, uskon häneen, se riittää? Aika helppoa, sanoisin. Uskoi ihminen Jumalaan tai, kuten monet mieluummin sanovat, johonkin "korkeampaan voimaan", mielestäni tulee silti yrittää elää oikein. Jo tässä elämässä. Ei odottaa sitä pelastusta, ikuista elämää. Entäpä jos kuolema merkitsee sitä että yksinkertaisesti ihminen lakkaa olemasta?
Luulen (pelkään?) että kun kerran kuolen, kuten me kaikki (kuulema presidentti Kekkosellla oli tapana sanoa jos kuolen) olen lopulta arkussa, eikä sitä "sielua" joka nousee taivaaseen (vai joutuisinko helvettiin?) ole. Toisaalta, toivoisin että olen tässä väärässä. Ainakin jos pääsisin Taivaaseen...
Kukaan (tähän asti) ei ole tiettävästi tullut kertomaan, mitä tapahtuu. Tuskin siellä taivaassakaan vain istutaan valkoinen pyjama päällä ja soitetaan harppua? Jos näin on, aika tylsältä vaikuttaa.. Olisiko sitten hauskempaa siellä "kuumassa paikassa"? Aika näyttää.
Toivoisin että oli ihminen, oli sitten kristitty, muslimi, ateisti, tai mikä tahansa, antaisi minun ja jokaisen muunkin uskoa tai olla uskomatta.
Niin kauan kuin olemme tällä pallolla, yritetäan elää rauhassa, rakastaa tai ainakin sietää toisiamme! OK?
Kun kävin koulua, joulujuhla oli aina tyypillinen kristillinen juhla. Tiernapojat, jonka oppilaat näyttelivät joka vuosi, kertoi tarinan Jeesus-lapsesta ja tietäjistä. Lauletttiin samoja virsiä, joka vuosi.
Kukaan ei tätä vastustanut, tai asettanut kyseenalaiseksi. Kukaan ei kysynyt, onko tämä oikein, onko vapaus valita. Eivät edes ne joiden vanhemmat tiedettiin kommunisteiksi. Ja joiden piti siis olla ateisteja. Myöhemmin tuli peruskoulun myötä vapaus valita uskonnon opetuksen tilalle jotakin yleishumanistista opetusta. En edes muista mitä. Minun aikanani tätä mahdollisuutta kun ei (vielä) ollut.
Espanja, nykyinen kotimaani, on, kuten tunnettua, vahvasti katolinen maa. Tämä näkyy erityisesti semana santa -aikana, eli pääsiäisviikolla. Erityisesti Andalusiassa pääsiäisviikko on aikaa jolloin voi nähdä upeita kulkueita joissa kannetaan Jeesusta ja/tai Mariaa... ja ne rakennelmat eivät ole kevyitä! Niitä kantamaan tarvitaan suuri joukko vahvoja miehiä. Sadat, ehkä tuhannet ihmiset, kokoontuvat seuraamaan niiden matkaa eri kaupungeissa. Itsekin olen ollut siellä. Fuengirolassa.
Olen naimisissa naisen kanssa joka syntyi islamilaiseen maahan, Irakiin. Hän kävi koulua jonka opettajat olivat katolisia, nunnia. Monet (ehkä useimmat) ihmiset lännessä eivät tiedä että islamilaiset maat eivät ole kaikki samanlaisia. Saudi-Arabiassa varas voi menettää kätensä. Jotkut islamilaiset maat taas ovat lähes yhtä liberaaleja kuin läntiset maat. Ja muutos on käynnissä, kuten tv-uutiset kertovat.
Vaimoni ei ole uskova muslimi. Hän ei rukoile viittä kertaa päivässä, ei käy moskeijassa (sellainen on esim. naapurikaupungissa Fuengirolassa). Itse asiassa, usein tuntuu että minun suhtautumiseni islamiin ja sen sääntöihin on positiivisempi kuin hänen...
Islamista on tehty, paljolti aiheetta, jonkinlainen mörkö. Islamilaisterroristit iskevät viattomien ihmisten kimppuun. Eikä tunnu auttavan että toistuvasti on todettu että enemmistö muslimeista ei halua hyökätä läntistä demokratiaa vastaan, että islam ei ole väkivaltaa kannattava uskonto. Jotkut ääriryhmät haluavat käyttää sitä saadakseen poliittista valtaa.
Mihin minä sitten uskon? En tiedä. En esimerkiksi ymmärrä miksi Jumala, kaikkivaltias, lähettäisi oman poikansa kuolemaan minun ja muiden ihmisten puolesta, kuten kristinusko opettaa. Ainoa asia mitä minun pitäisi tehdä, on uskoa häneen. Eh? Krisinusko ei tunnu olevan minua varten, jos mikään on.
Mielestäni islam, mikä on paljolti yhtä kuin Vanhan Testamentin usko, on paljon rehellisempi uskonto kuin kristinusko. Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta elämästään, tehdä oikeita tekoja, ei luottaa siihen että jokin Messias pelastaa. Miksi pelkkä usko riittäisi? Olet paha, syntinen ihminen. Kun tunnnustat syntisi ja sanot: Jeesus on herra, uskon häneen, se riittää? Aika helppoa, sanoisin. Uskoi ihminen Jumalaan tai, kuten monet mieluummin sanovat, johonkin "korkeampaan voimaan", mielestäni tulee silti yrittää elää oikein. Jo tässä elämässä. Ei odottaa sitä pelastusta, ikuista elämää. Entäpä jos kuolema merkitsee sitä että yksinkertaisesti ihminen lakkaa olemasta?
Luulen (pelkään?) että kun kerran kuolen, kuten me kaikki (kuulema presidentti Kekkosellla oli tapana sanoa jos kuolen) olen lopulta arkussa, eikä sitä "sielua" joka nousee taivaaseen (vai joutuisinko helvettiin?) ole. Toisaalta, toivoisin että olen tässä väärässä. Ainakin jos pääsisin Taivaaseen...
Kukaan (tähän asti) ei ole tiettävästi tullut kertomaan, mitä tapahtuu. Tuskin siellä taivaassakaan vain istutaan valkoinen pyjama päällä ja soitetaan harppua? Jos näin on, aika tylsältä vaikuttaa.. Olisiko sitten hauskempaa siellä "kuumassa paikassa"? Aika näyttää.
Toivoisin että oli ihminen, oli sitten kristitty, muslimi, ateisti, tai mikä tahansa, antaisi minun ja jokaisen muunkin uskoa tai olla uskomatta.
Niin kauan kuin olemme tällä pallolla, yritetäan elää rauhassa, rakastaa tai ainakin sietää toisiamme! OK?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti