Portugalin tammikuu eli matka naapurimaahan

Kelloradio parkaisee aamuherätyksen - summerilla koska musiikki ja/tai tekopirteä   pälätys heti aamulla rasittaa vielä enemmän kuin summeri.
Kello on sika vähän (sanoisi nuoriso, tai ainakin sanoi joskus) , 6 aamulla. Ei jesses, paljon kivampi ois jäädä vällyn alle makoilemaan!
Vaan minkäs teet, se jo kerran viikolla ja toisen kerran päivällä siirtynyt matka naapurimaahan tapahtuu lopultakin. Tuntikaupalla autossa istumista, pelkääjän paikalla ja kuskinakin välillä. (Vaimo on muuten paljon minua parempi kuski, sanon sen pallieni menetystä pelkäämättä, toverit miehet...).

Noustaan pohjoista kohti, ja sen huomaa. Sata-parisataa kilometriä, ja olemme huomattavan korkealla merenpinnan yläpuolella. Ohitamme seudun joka on lähellä Sierra Nevadaa eli Etelä-Espanjan ja  koko Espanjan parasta talviurheilupaikkaa. Tänä vuonna tosin luonnonlunta tuskin on. Tykittämällä on sentään kuulema saatu avatuksi rinteitä.
Hiihtämään tai laskettelemaan emme ole kuitenkaan menossa. Olemme matkalla Portugaliin.
Välillä pysähdytään tankkaamaan itseä, ja autokin ennekuin päästään Portugalin puolelle, menovedet kun siellä ovat melkoisesti kalliimpia kuin "kotimaassa". Koira Billy on mukana ja haluaa sekin "vessaan" ja jaloittelemaan.

Portugalin puolella talot ja tiet muuttuvat. Moottoritiet ovat miltei kaikki maksullisia maassa, joten otamme reitin pienempien ja maksuttomien kautta.
Pienellä paikkakunnalla pysähdymme, ja ostan kupin kahvia, vaimolla on omat teet ja vedet mukana. Kuppi maksaa 50 centimoa eli puolet sitä mitä Aurinkorannikolla.  Myöhemmin huomaamme että hintataso maassa on muutenkin kadehdittavan alhainen.

Saavumme Portugaliin pienelle paikkakunnalle nimeltä Penela. Kylän, jossa viivymme, nimi on Carvalho Sto Amaro. Lähin suuri kaupunki on Coimbra. Sisko tulee vastaan puolisen kilometriä ennen etappia. Olemme perillä.

Talot täällä  ovat joko uusia, hyväkuntoisia (usein ulkomaalaisten omistamia) omakotitaloja tai vanhoja, rapistuneita, usein kivistä rakennettuja "mökkejä". Paljon on myös pelkkiä raunioita, ja monesti näkee koneita ja autoja jotka on vain hylätty.

Kapeilla kaduilla (tai kujilla) kävelee  vanhahko nainen, paimentaen kotieläimiään laitumelle tai sieltä pois. Hän katsoo silmiin, toivottaa Bom dia eli hyvää päivää. Vanhalla traktorilla ohi ajava mies heilauttaa hänkin kättään kuin vanhalle tutulle, kun olen Billy-koiran kanssa iltapäivän kävelyllä. Billy ilmiselvästi pelkää vuohia jotka taas vaikuttavat olevan ihan ok uuden koiran kanssa ja haluaisivat tutustua.
Koiria tuntuu olevan joka mökissä. Ne ovat ulkona eivätkä mitään varsinaisia lemmikkejä tai hyvin koulutettuja. Ne ovat joko turvana ja/tai metsästystä varten.

Erään pienen talon pihamaalla on joukko eläimiä: lampaita, vuohia, sikoja, kanoja ja kukko.

Ihmisten toimeentulo on ilmeisen  niukkaa. "Tilat" ovat pieniä ja elanto luultavasti  saadaan enimmäkseen kotieläimistä ja pienimuotoisesta viljelystä.
Yllättävä seikka on, että ilmeisesti paikkakunnan sijainti vilkasliikenteisen maantien varressa on poikinut kaksi käytettyjen autojen myyntipaikkaa ja pari kolme autojen ja maatalouskoneiden (kuten traktorit) korjaamoa. Hintataso on varmasti halvempi kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla.

Iltapäiväkävelyllä...

Pienellä paikkaunnalla on useita kirkkoja.

Majapaikkamme.

Vaimon sisko on muuttanut kylään muutama kuukausi sitten. Talo jonka hän on vuokrannut, on brittien omistama vanha ja melko huonokuntoinen talo, alkuperäiset asukit ovat ehkä kuolleet, lapset muuttaneet pois. Kissojen kanssa taloa asuva käly ei ole tyytyväinen nykyiseen taloon vaikka alue sinänsä on rauhallinen ja turvallinen.  Penelan keskusta on parin kilometrin päässä, ja sieltä löytyvät kaikki tarvittavat palvelut sekä moderni supermarket. Hän on myös tutustunut paikallisiin ihmisiin ja saanut ystäviä. Paikallinen kielikin onnistuu pikku hiljaa paremmin, ja ainakin kauppiaat ja yrittäjät puhuvat englantia.

Penelan pikkukaupunki ei ole suuri turistirysä. Se merkitsee ettei joka kulmalla ole rihkamakauppiaita. Se ei varmastikaan ole myöskään tyypillinen portugalilainen paikkakunta, jos sellaista yleensä on olemassakaan. Kuitenkin se muistuttaa siitä että Portugali, jolla on takanaan menestykäs  menneisyys;  siirtomaiden ja merenkulun avulla saavutettu asema yhtenä maailman rikkaimmista ja kehittyneimmistä maista, on tänä päivänä  köyhä ja usean muun maan tavoin jakautunut hyvin toimeentuleviin ja juuri ja juuri jokapäiväisen elentonsa saaviin. Kuten muuallakin, on Portugalissakin todellinen köyhyys nykypäivää  löydettävissä maaseudun syrjäkylistä.

Ihmiset ovat, kaikesta huolimatta -tai ehkä jopa osittain elämän näennäisestä pienimuotoisuudesta huolimatta - ystävällisiä ja näyttävät osaavan nauttia vähästäkin ja välittävän  toisista ihmisistä.   Esimerkkinä vaikka se, että kun vaimon sisko jonakin kylmänä ja sateisena talvipäivänä oli ollut koko päivän sisälla, verhot suljettuna, illalla muutama kyläläinen tuli koputtamaan ovelle kysyen oliko La Inglesa (joka tosin on irakilainen joskin Iso-Britannian kansalainen) kunnossa, kun koko päivänä ei ollut näkynyt...


Käymme päivittäin "kylällä". Yhtenä päivänä syömme lounaan supermarketin kahvilassa. Ruoka on hyvää ja annokset runsaat. Ostamme lisäksi leipää mukaan otettavaksi. Lasku saa  melkein haukkomaan henkeä: eri syystä kuin tavallisesti. Miten kummassa loppusumma voi olla niin alhainen?

Vuosi vaihtuu miltei huomaamatta. Espanjan tv näyttää joka kanavalla toinen toistaan mahtavia uuden vuoden show -ohjelmia. Ne kansalliset kanavat mitä näemme eivät ainoatakaan, ei edes tyypillistä vuodenvaihteen kellonlyöntiä.
Syömme jouluateriaksi tarkoitettua kalkkunaa muiden (lähinnä brittien perinteeseen kuuluvien) jouluruokien kanssa. Nautimme paikallista punaviiniä. Minä kruunaan illan (yön) juomalla pienen lasillisen portviinia. Olemmehan Portugalissa. Vuosi vaihtuu, mutta onko se mitään muuta enempää kuin numero?

Viikko kuluu nopeasti. Auton keula loppiaisaamuna varhain  kohti Aurinkorannikkoa. Muutama tunti köröttelyä ja kotona oltaisiin. Sumua on vahvasti, näkyvyys ajoittain vain pari-kolmekymmentä metriä. Tienvierieressä olevat  pensaat ja nurmikko ovat kuurassa.  Yöllä on lämpötila on varmasti ollut nollan alapuolella.  Mustaa jäätä saattaa vieläkin olla tiellä
.Vähitellen aurinko voittaa.  Kilometrit karttuvat, koti lähenee. Kello kuuden maissa olemme rannikolla.
Kotona!
 Eikös se matkustamisen paras juttu olekin kun pääsee takaisin kotiin?