Espanjansuomalaisen ajatuksia elämää suuremmista ja pienemmistä asioista ja ilmiöistä. Sekä Espanjassa, Suomessa että koko maailmassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Todellisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Todellisuus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 28. elokuuta 2017
Fakta homma. Faktaa vai fiktiota?
Kasvoin työväenluokkaisessa perheessä.
Isä teki pitkää päivää kirvesmiehenä.
Pitkän, rankan työpäivän jälkeen tuskin jaksoi tai ehti usein lukea romaaneja. Työn lisäksi kun oli monta muuta asiaa: politiikka, ay-toiminta ym. Lehtiä toki luki ja elämänkertoja.
Äitini oli suuren perheen äiti. Vuosiin hänkin tuskin jaksoi lukea paljon.
Hän opetti minut ja muut pienet lapset lukemaan.
Joskus myöhemmin hän kertoi, että hänen opettajansa oli kannustanut häntä menemään seminaariin, tulemaan opettajaksi.
Uskallus ei riittänyt, ja hän päätyi olemaan "vain äiti".
En usko, että isäni luki kovinkaan monta romaania, vaikka kodissamme oli kirjahylly täynnä suomalaisia klassikkoja.
Toki hän luki Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla, varmasti monta muutakin.
Äitini taas oli innokas lukija. Kun me lapset lähdimme kotoa, hän keskittyi elämäkertoihin.
Olen tuntenut elämässäni ihmisiä, jotka sanovat, ettei heitä kiinnosta lukea tai katsella elokuvia. "Toisten ihmisten elämää".
Joku huippujalkapalloilijan vaimo, ex-poptähti tuntuu olevan jopa ylpeä siitä, ettei ole koulun jälkeen lukenut yhtään kirjaa. Jet set -elämä riittää.
Joissakin tapauksissa kyllä ymmärrän sen. Kuten vaimoni perheen kohdalla. Irakilainen perhe, joka on muuttanut useita kertoja, jonka isä on virunut vankilassa, ja jota on kidutettu. Joka on pelännyt niin omassa kuin vieraassa maassa henkensä puolesta. Isä teki omaisuutensa kolme kertaa. Hänen elämänsä oli kuin suuri seikkailu.
Perhe on jakautunut neljälle maanosalle. Heidän tarinassaan olisi ainesta useampaankin romaaniin tai elokuvaan.
Tämän rinnalla oma elämäni (josta siitäkään ei puutu mutkia ja muutoksia) vaikuttaa melkein tylsältä.
En kuitenkaan lue romaaneita, katsele elokuvia, paetakseni tylsää todellisuutta. Dokumenttielokuvat kertovat historiallisista tapahtumista, elokuvat ja romaanit kertovat samoja asioita fiktiona.
Lukemalla ja katselemalla voi tavallaan elää monta elämää yhden elämän aikana.
Ehkä siinä samalla oppiikin jotakin? Ainakin sen, että elämää on muuallakin kuin niissä pienissä ympyröissä, jossa jokapäiväinen (joskus tylsältä vaikuttava) elämä pyörii? Ja että elämä on moninaista, eikä sitä voi eikä saa laittaa yhteen, ainoaan oikeaan muottiin.
Vaimoni on innokas lukija. Vaikka hänen elämäänsä mahtuu enemmän tapahtumia kuin meistä useimpien, hän lukee, katselee elokuvia ja sarjoja.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Todellisuus ja "todellisuus"
Olen elämässäni tuntenut monia ihmisiä, jotka eivät ole olleet "lukuihmisiä". Monet heistä (kuten nykyisen vaimoni isä) elivät elämän, josta olisi helposti voinut kirjoittaa kirjan tai pari tai tehdä elokuvan. Kuten vaimoni elämästäkin.
En usko että oma isäni luki montakaan romaania. Tuntemattoman sotilaan varmasti, samoin Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Hän kuitenkin seurasi uutisia ja osallistui politiikkaan ja ay-liikkeeseen koko elämänsä ajan, eläkeikään saakka. Tietokirjoja (lähinnä muistelmia ym. hän kyllä luki. Äitini luki paljon, ja vanhempana lähinnä historiaa ja muistelmia. Kaikki siskot ja veljet ovat olleet lukuihmisiä.
Olen aina lukenut. Siitä asti kun opin tuon taidon. Joskus nuoruudessani kun juttelin kaverini kanssa, totesimme, että esimerkiksi aamiaispöydässä luemme vaikka tekstiä maitopurkin kyljestä, ellei muuta ole saatavissa...
Onko lukeminen tärkeää? Antaako se enemmän kuin esimerkiksi elokuvan tai sarjaohjelman tai dokumentin katsominen?
Katselen paljon myös elokuvia. Luen joka ikinen päivä. Kumpi antaa enemmän? En osaa sanoa. Kuva voi vaikuttaa vahvasti. Järkyttää. Innostaa. "Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa". Propagandaan on aina käytetty kuvia. Tänä päivänä, kun kuvien manipulointi on helppoa, ehkä enemmän kuin koskaan.
En halua luokitella ihmisiä. Jos (ja kun) joku ei halua lukea "tarinoita" tai katsella filmejä jotka ovat "satuja", hyvä on. Maailma on varmasti tarpeeksi jännittävä ilman keksittyjä tarinoitakin. Nykyisen vaimoni ja hänen perheensä elämästä voisi kirjoittaa vaikka useammankin tarinan. He kaikki asuvat syntymämaansa ulkopuolella. Ovat siis ollet maahanmuuttajia. Asuvat kolmella mantereella.
Minä haluan elää maailmassa, missä todellisuuden rinnalla on olemassa myös "todellisuus" joka on kirjoittajan luoma. Niin kauan, kuin tuota keksittyä todellisuutta ei esitetä totena. Kuten nykyisin yhä enemmän tuntuu tapahtuvan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
En juuri koskaan lue arvostelua kirjasta, jonka aion lukea. Usein kyllä lukemisen jälkeen, verratakseni arvostelijan tai ns. tavall...
-
Kautta aikain Suomessa on levytetty omia versioita maailmalla suosituista kappaleista. Ennen sotia ja vielä sen jälkeenkin useimmat iske...
-
Reykjavik Meillä jokaisella on varmaankin omat pienet omituisuutemme. Ne tietyt jutut, jotka teemme ehkä aina samalla tavalla. Tai,...

