Totta toinen puoli. Jos sitäkään?

Sosiaalisessa mediassa, kuten Facebook, törmää päivittäin kysymykseen todesta, totuudesta.  

Sen ensimmäinen muoto on puhdas  fakta.  Tosiasia, jota on vaikea tai jopa mahdoton kiistää. Perusteeksi riittää, yleensä,  esim. numerotieto. Mutta senkin aitous voidaan toki kyseenalaistaa.  

Seuraavana on puolitotuus. Se perustuu näkijän/kokijan omaan maailmankuvaan. Haluun nähdä tai kokea asia. Esimerkkinä vaikka "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?". Poliikassa tätä käytetään esimerkiksi muodossa "puolet ihmisistä vastustaa" /puolet ihmisistä kannattaa".  Sen mukaan, mitä halutaan korostaa. Ja niin edelleen. 

Seuraavana on väritetty totuus. Halutaan antaa jostakin tietty kuva. Kertomalla jotakin, mutta (usein samalla) jättämällä kertomatta jotakin olennaista. 

Viimeisenä on suoranainen  valhe. Ruma sana. Mutta varsin usein käytetty.  Kuten vaikkapa kerrottaessa, miten mm.  Suomessa maahanmuuttajille maksetaan ajokortti.  Annetaan ilmaiseksi (loisto)auto. Annetaan 3-4 huoneen asunto ilman jonotusta. Lista jatkuu. 


Uutisissa maailmalta toden ja "ei-toden" erottaminen on usein vaikeaa. Joskus lähes mahdotonta. Toisinaan kun totuus on riippuu tulkinnasta. Otetaanpa vaikka monet itsenäisyyspyrkimykset.


Palestiina. Pohjois-Irlanti.
 Ukraina. Onko venäläisvähemmistöllä oikeutta vaatia itsenäisyyttä tai liittämistä Venäjään? Kuinka paljon Venäjä osallistuu taisteluihin ja tukee kapinaa?  

Espanjassa baskit ovat (tarkemmin sanottuna, osa heistä) haaveilleet itsenäisyydestä jo kenraali Francon aikana.
  Katalonian  itsenäisyyspyrkimykset ovat (sitten sisällissodan) nousseet vasta muutaman viime vuoden aikana uudelleen esiin. Espanjan perustuslaki ei hyväksy kansanäänestystä aiheesta, silti se aiotaan järjestää. 

Maailmassa mikään (kuten ei elämässä yleensäkään) ole niin pysyvää kuin muutos. Kansat liittyvät Euroopan Unioniin tai NATOon, ja samaan aikaan toiset haluavat erota niille luonnollisesti kuuluvasta liitosta tai valtiosta.  Tärkeintä on muutos? Siltä vaikuttaa. 

Tämän päivän tiedonvälityksessä on usein vaikea  tietää, mikä uutinen tai kuva (video) on aito.  

Ihmiset, jotka uskovat, että  heidän käsityksensä maailmasta ja oikeudesta on oikea, voivat välittää tietoa, jonka he tietävät väritetyksi tai jopa valheeksi. Joskus tämä voi olla tahatonta; kun  espanjan televisio kertoo, että islamistit ovat tehneet jotakin, kokonainen uskonnollinen yhteisö on leimattu. Jos puhuttaisiin ääri-islamilaisista tai jihahisteista, asia saisi toisen merkityksen.  Lähes yhtä usein sekoitetaan käsitteet muslimi ja arabi. Jokainen arabi ei ole muslimi, ja muslimeista suurin osa on ei-arabeja. 

Suomessa maahanmuuttajista on kehitetty ongelma. Todellista tietoa esim. maahanmuuttajien aiheuttamista kustannuksista on vaikea jakaa. 
Pelko, viha, epäluulo. Ne kaikki tuntuvat istuvan suomalaisessa kansanluonteessa.   Jopa sivistyneet, akateemiset ihmiset ruokkivat niitä. Poliittisista syistä. Populismi kannattaa. 

Miksi Saksa, länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen tukipilareita, aikanaan vajosi natsismiin?  Miksi natsismi on jälleen nousussa ympäri Eurooppaa? Muukalaisviha kasvaa.
 Opimmeko me mitään historiasta?  

Paavi ja Polle.

Internet ja ns. sosiaalinen media ovat saanet maailman näyttämään niin pieneltä.

Jos jossakin on menossa mellakka, missä totaritaariseen hallintoon kyllästyneet kansalaiset yrittävät päästä eroon hallituksesta, aina löytyy joko salaa kuvattu video tai tuhruinen, kännykällä kuvattu kuva mielenosoittajista, joita hallituksen omistamat poliisit ja/tai armeija hakkaavat pampuillaan. Koko maailma saa tietää. No, tietysti riippuu ns. suhdanteista, miten "länsi" suhtautuu. Jos kysymyksessä on vaikkapa öljyn hinta, hallitukset joko tukevat tai vastustavat kansannousua.

Internet toimii tietysti toisinkin päin. Lännessä se tarkoittaa manipulointia. Ei yhtä kömpelöä kuin esim. entisessä Neuvostoliitossa ja itä-Euroopassa.

Se tarkoittaa uutisia ja "uutisia" ja niiden käsittelyä.

Otetaanpa muutama esimerkki.
 Paavi erosi. Suuri uutinen? Kyllä, koska paavi, jolla ei nimellisesti  ole poliittista valtaa, on kuitenkin ns. uskonnollinen johtaja, jonka valta on myös maallista.

Hevosenlihaa löydetty lasagnesta. Suuri uutinen? No, siinä mielessä, että jos ja kun ostat jotakin, haluat uskoa, että se mitä ostat, on se mitä paketissa sanotaan. Jos näin ei ole, se on paitsi moraalisesti tuomittavaa, myös laitonta.
  Monessa maassa (ei kuitenkaan esim. Suomessa) hevosenlihan käyttö on yleistä. Hevoset kasvatetaan nimenomaan syötäväksi.  Amerikkalaiset nostivat haloon poronlihasta. "Miten ne voi syödä Rudolfin?" Kukaan ei ihmettele lehmän tai lampaan syöntiä. Toki meidän (kuluttajien) täytyy tietää, mitä syömme.

Kaasuvaivat. 
Uusi tutkimus kuulema kertoo, että lentomatkoilla, ilmanpaineen vaihtelun vuoksi, voi tulla ns. ilmavaivoja. Siihen taas auttaa että piereskelee vapaasti. Muuten seurauksena voi olla erilaisia vatsavaivoja. Ei muuta kuin antaa paukkua. Eikä kannata välittää vierustoverin ilmeistä!

Abit risteilyllä. Yksi abi tekstittää (tai soittaa?) äidille aivan kamalista oloista risteilyllä.  Aamulehti tekee jutun, iltpäivälehdet seuraavat.

Tätä kirjoittaessani en tiedä ketä uskoa. Pöydälla tanssineita teinejä, joilta oli omat pullot viety sisään tullessa vai varustamon edustajia, jotka kertovat, että ruokaa ja juomaa oli tarjolla kaikille, jotka olivat varanneet sen ajoissa.

Haluanko edes tietää? Toki.

Tietysti meillä on aina vapaus valita, mitä informaatiota haluamme.  Määrän lisääntyminen ei vakuuta siitä,  että laatu lisääntyy.

Joskus, vuosia sitten, kun olin toipumasta vakavasta leikkauksesta, muuan tuntemani englantilaisrouva sanoi, että paras tapa toipua olisi olla katsomatta uutisia, pikemminkin ns. sit comeja eli komedioita.  No, toki katselen niitäkin. Ja uutisia. Ihan oikeita.  TV-uutiset kun yleensä ovat "asiaa".

Mikähän mahtaa olla huomisen "sensaatio"?  Odotamme.

Hänestä eivät uutiset kerro suorissa tv-lähetyksissä...

Vuosia  sitten, kun Espanjassa oli vielä menossa rakennusbuumi, saatoimme kotipihaltamme nähdä jopa 30-40 nostokurkea. Mijas Costassa, joka on osa Mijasin kuntaa Malagassa, Aurinkorannikolla.
Käytännössä tämä tarkoitti satojen, jopa tuhansien asuntojen, talojen, rivitalojen jne. rakentamista muutaman vuoden sisällä. Seurauksena oli tietysti markkinoiden "kuumentuminen", mutta kun rahaa tuntui Euroopassa riittävän, riitti myöskin ostajia, ja hinnat nousivat pilviin ja kauppa kävi.

Tuskin on kenellekään uutinen että tuolta pilvistä on tultu maan pinnalle jo aikoja sitten.


Silloin, rakentamisen kuumina vuosina, asuinpaikallamme Riviera del Solilla oli myös useita rakennusprojekteja käynnissä. Lähimpänä, ainoastaan parinsadan metrin päässä, oli rakenteilla joukko pientaloja nimeltään Cabañas de Riviera, yhteensä 24.

Kun rakentajat poistuivat illalla, oli paikalle tullut jo yövartija. Hän oli marokkolainen, kutsutaan häntä vaikka nimellä Talim. Olin tutustunut häneen kävelyttäessäni koiraamme iltaisin.
Talim ei  osannut espanjaa kovinkaan hyvin, itse taas en puhu ranskaa mitä hän olisi osannut, eikä arabiakaan (vaikka vaimoni onkin syntyjään arabi) suju minulta muutamaa sanaa enempää. Siitä huolimatta onnistuimme aina kommunikoimaan, ja sain tietää melkoisen paljon hänestä ja hänen perheestään ja tavastaan ajatella.

Miehellä oli paperi joka oikeutti hänet oleskelemaan maassa ja ilmeisesti  myös tekemään työtä laillisesti .  Sain tietää että hänelläoli sisko Espanjassa, Malagassa, kolmisenkymmentä kilometriä Mijas Costalta. Yksi veli asui yhä Marokossa, samoin vanhahkot äiti ja isä, joille Talim lähetti säännöllisesti rahaa pienestä palkastaan. Yövartijan lisäksi hänellä oli toinen (päivä)työ Malagassa. Hän oli vielä nuori mies ja jaksoi.

Puhuimme mm.  siitä kuinka monet ihmiset lännessä sekoittavat asioita. Jokainen arabi ei ole muslimi, eikä jokainen muslimi ole arabi. Ja mikä tärkeintä, jokainen muslimi ei ole potentiaalinen pomminheittäjä tai itsemurhaiskun tekijä.  Talim oli  myös vilpittömästi pahoillaan siitä että monet Espanjaan muuttaneet marokkolaiset olivat päätyneet  mm.  huumeiden välittäjiksi ja tekemään muita  rikoksia. Hän itse kertoi olevansa aktiivinen, viisi kertaa vuorokaudessa rukoileva muslimi. Hän tuomitsi jyrkästi kaiken väkivallan uskonnon nimissä, kuten valtaosa muslimeista.

Kun marokkolaismies näki minut ja koiran tulevan, hän usein kutsui meidät aterioimaan kanssaan. Pienellä keittolevyllä, vielä alkuvaiheissa olevassa rakennuksessa hänellä oli tapana  iltaisin lämmittää pieni ateria josta hän halusi minunkin ottavan osani, ja hieman heltisi koiralleni Billyllekin... Olisi ollut epäkohteliasta kieltäytyä vaikka en nälkäinen ollutkaan, ja kun lähdin pois hän usein antoi vielä mukaan paketin magdalenoja eli suomalaisittain muffinsseja. Tätä jatkui usean kuukauden ajan. Meistä tuli hyvät ystävät.

 Cabañat eli suomeksi kodat (pikemminkin kai kuitenkin mökit) tulivat aikanaan valmiiksi ja eräänä päivänä kun ovet voitiin lukita ei yövartijaa enää tarvittu. Talim poistui elämästämme, enkä kuullut hänestä kuin kerran, kun hän soitti ja ilmoitti asuvansa Marbellassa. Hänen espanjansa ei ollut juurikaan parantunut, ja puhelimessa keskustelu oli vaikeampaa kuin kasvotusten, joten kauaa emme jutelleet.  Toivottelimme toisillemme onnea.

Matkapuhelimen numeroni on vaihtunut ja ehkä myös hänen, joten tuskin koskaan enää tapaamme.
Joka tapauksessa, Talim oli yksi lempeimpiä, ystävällisimpiä miehiä ja ihmisiä mitä koskaan olen tavannut.
Itse en ole ollut onnekas löytämään Jumalaa, mutta toivon että kun aika koittaa, Talim pääsee sinne mihin hän kuuluu, Luojansa luokse. Hän jos kuka on sen ansainnut.