Olen suomalainen

"Olen suomalainen" lauloi Kari Tapio (oikealta nimeltään Kari Tapani Jalkanen) vuonna 1983 julkaistulla single-levyllä sekä samannimisellä albumilla.
Kappale on Raul Reimanin sanoittama suomalainen versio italiankielisestä kappaleesta "L'italiano", jonka alkuperäinen esittäjä on Salvatore "Toto" Cutugno. 

Italialainen kappale oli hieman kieli poskessa tehty, kun taas suomalaiseen versioon oli saatu melkoista paatosta. 
Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta.

Ja edelleen: 
On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain.
 Siinä sujuvasti lainattiin Jorma Eton runoa Suomalainen.

On täällä elämä raskasta työtä, ja siinä harvoin on onni myötä.
Sen tietää vain yksin suomalainen.

Miksi "vain yksin suomalainen" sen tietää?  

Jukka Kuoppamäki levytti vuonna 1972 kappaleen Sininen ja valkoinen. Siinä hän lauloi mm.

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,
Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.
 Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Niinpä. Tuossahan ne tärkeimmät asiat. Sininen taivas ja valkoiset pilvet ja hanki. Mitä köyhyydestä. "Laudoista päällä ovien".

Entäpäs minä itse (me, myself and I)? Lähes 20 vuotta Espanjassa, olenko muuttunut? No, vaikka sydänleikkauksen seurauksena ja aikana sain litrakaupalla espanjalaista (ehkä andslusialaista) verta, en alkanut laulaa vapautuneesti, tanssia ilman paria huurteista. Olen siis edelleen suomalainen. Puheliaampi ehkä olen kuin ennen (espanjalaiset luultavasti eivät lopeta pulinaansa edes nukkuessaan) ja muutkin kansalaisuudet ovat tottuneita small talkiin. Jopa vieraat ihmiset tervehtivät kadulla, eivät toki kaikki. Ja jos nuori nainen hymyilee, en heti tarkista onko housujen vetoketju auki...

Seuraan Suomen uutisia, urheilussa toki kannatan suomalaisia urheilijoita ja joukkueita.   Ja ihan kiva jos ja kun suomalainen laulaja tai yhtye menestyy maailmalla.     (HIM, Nightwish, Rasmus ovat olleety todella suosittuja myös Espanjassa.)

Viime vuosiin asti olen voinut olla ylpeä Suomen maineesta pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutustaso on maailman korkeimpia, luokka- ja tuloerot moniin muihin maihin verrattuina pieniä. Korruptio lähes olematonta. 

Miten on nyt?  Kaikkea tuota on purettu.  

Olen eräänlainen elintasopakolainen. Vaikka emme eläkään leveästi ja joskus ovat eurot tiukoilla, Suomeen verrattuna elämä on suhteellisen halpaa. Eläkkeelläni en pystyisi elämään esim. Helsingissä, korkeintaan pienessä maalaiskaupungissa Suomessa, ehkä vanhassa entisessä rintamamiesomakotitalossa.  Olettaen, että työssä ollessani velat on maksettu. 


Olen suomalainen. En sen parempi kuin kukaan muukaan, mutta en huonompikaan.

Katso video:
 https://youtu.be/q8Zca5vsUFE

Lenita, suomalainen mies, sandaalit ja sukat

 

Sandaali. Ilman sukkaa.

Vuosia sitten, kun vielä asuin Mäntässä, kertoi eräs (silloin) noin viiskymppinen mies, jonka tunsin lähinnä hänen liikkeensä asiakkaana, kokemuksestaan olleessan Italiassa lomalla vaimonsa kanssa.
Vuodenaikaa en tiedä, mutta luultavasti ei ollut kesän kuuminta aikaa.
Illan viiletessä nimittäin pariskunta päätti lähteä kaupungille pienelle kävelylenkille. Jalkaan tietysti lenkkarit ja päälle se suomalaisten epävirallinen kansallisasu, Rukan tuulipuku.

Jossakin vaiheessa tuli tarve nauttia jotakin virkistävää. Siispä sisään pieneen ristoranteen.
Eipä kestänyt kauan, kun pariskunta alkoi tuntea olonsa jotenkin epämukavaksi; muu porukka kun oli lähinnä nuoria ja  keski-ikäisiä miehiä, yllä pikkutakki ja jalassa mustat kiiltävät kengät. Joillakin jopa solmio kaulassa. Katselivat ns. nenänvarttapitkin outoja ulkomaalaisia urheilurytkyissään...

Kuulema suomalaisemme kulauttivat juomansa pikapikaa ja lasku ja ulos. 

Italialaiset miehet ovat tunnettuja siitä, että he pukeutuvat (ainakin omasta mielestään) todella viimeisen päälle. 
Espanjalaiset miehet eivät vaatteisiinsa ja ulkonäköönsä kiinnitä yhtä paljon huomiota kuin Välimeren naapurinsa.
Aurinkorannikolla turistit yrittävät joskus ravintolaan tai kauppoihin ilman paitaa (miehet) tai naiset bikineissä. Rantaravintolat  eli merenderot sen sallivatkin.
Brittituristeista naiset yleensä pukeutuvat ravintolailtaan kauniisti, miehille tuntuvat riittävän ne sortsit ja futispaita. 

Luin tässä netissä, miten  suuressa maailmassa kuulema ensi kesän kuuma muoti on sukat ja sandaalit. Eli se suomalaisen juntin pahin moka, ainakin aiemmin.  

Lenita Airistohan on aina haukkunut suomalaisten miesten pukeutumista, kun kuulema jopa liituraitamiehet saattavat laittaa jalkaansa valkoiset, sini-punaraitaiset urheilusukat jos ei vaimo tai tyttöystävä ole tarkkana. 

Joku kommentoi, että suomalainen voi aivan hyvin pitää sandaaliensa alla sukkia, kesät kun eivät Suomessa aina ole kovinkaan lämpimiä. Mutta: jos ei ilma ole kylliksi lämmin sandaaleille, miksi pitää niitä eikä "oikeita" kenkiä?

Suomalainen mies ei vaatteilla juurikaan koreile: rumaa kun mies on koree.  Ja lenitoista ja muista huolimatta pitää niitä sukkia sandaalien kanssa kuten ennenkin. Olimme siis (kerrankin) muodissa edellä Suurta Maailmaa?

  (No itse asiassa, minä en sukkia sandaaleissa pidä. Liian kuumaa.)