Saksalaisen schlagerin vahvana aikana ei yleensä edes pyritty tekemään mitään hiilipaperikopiota alkuperäisestä vaan usein sovitus tehtiin paremmin suomalaiselle yleisölle sopivaksi.
Viisikymmentäluvulla suuri osa käännösiskelmistä oli alkujaan Italiasta. Suhteellisen vähän (tekisi melkein mieli sanoa onneksi) tehtiin versioita silloin vielä uudesta musiikin lajista, rock and rollista. Sana "käännösiskelmä" tai "käännöskappale" voi olla hieman harhaanjohtava. Kyseessä kun voi olla melodia johon on tehty alkuperäisestä täysin poikkeavat sanat. Englannin sana "cover version" taas yleensä tarkoittaa kappaleen tekemistä alkuperäisessä muodossaan (toki sovitus usein on uusi). Parempaa sanaa en kuitenkaan keksi.
50-luvulla Suomessa levytettiin muutama rock-kappale, joko käännöksenä tai alkuperäisellä kielellä (englanniksi). Tuloksien kuunteleminen on lähinnä kiusallista.. .Poikkeuksiakin on, kuten esim. Timo Jämsenin Kohtalon tähti, alkuperäinen esittäjä Elvis ja laulu Flaming star. Suuri osa amerikkalaisista hiteistä (joista etenkin vuosikymmenen puoliväliin mennessä enemmistö oli muuta kuin rock and rollia) levytettiin tietenkin myös suomeksi, ja niiden tulokset olivat useimmiten ihan kuunneltavia, joskus jopa erinomaisia.
60-luvulla tuli sitten brittiläisen musiikin maihinnousu niin meillä kuin muuallakin, ja hiuksia kasvatettiin ja omia versioita tehtiin beat- tai pop-musiikista, kuten termit silloin kuuluivat. Soul-musiikki tuli USA:sta.
60-luvun suomalaiset kitarayhtyeet tai rautalankayhtyeet (kuten niitä usein silloin kutsuttiin) kuulostivat valitettavasti useimmiten todella aneemisilta alkuperäisiin esittäjiin verrattuna. Laulu ja soitto oli monesti jotenkin liian varovaista, amatöörimäistä (mitä se tietenkin olikin!). Soundeista ja tuottamisesta ei tunnuttu tiedettävän juuri mitään. Siitä huolimatta, joitakin kappaleita voi tänäkin päivänä punastumatta kuunnella..
Seitsemänkymmentäluvulla tuli sitten disko, Abba, BeeGees ja muut, ja monet tanssibiisit saivat suomalaisen version, josta valitettavan usein puuttui alkuperäisen energia ja tunnelma. Punk-yhtyeet eivät yleensä "lainanneet" kappaleita, ja vuosikymmenen muotivillitys, Suosikki-lehden ja sen päätoimittajan Jyrki "Boy" Hämäläisen punkin vastapainoksi lanseeraaman 50-lukuun palaavan ns. diinari-musiikin piiriin kuuluvat yhtyeet olivat pääosin lainamusiikin varassa ja lauloivat englanniksi.
Vielä 70- ja 80- luvuilla lainabiisit olivat tavallisia. Viimeisten vuosikymmenien myötä suomalaiset artistit ja yhtyeet ovat tulleet yhä enemmän omavaraisiksi, ja toisaalta kielitaidon yleistyessä tarve "suomentaa" lauluja on vähentynyt. Toki yhä edelleenkin esim. rock-yhtyeet levyttävät klassikkoja, ja ajoittain jokin disco/pop -rallatus saattaa saada suomenkielisen version.
Suomalainen rock, etenkin heavy metal -musiikki on lyönyt itsensä läpi maailmanlaajuisesti. Myös muunkinlaisen musiikin vienti on kasvanut.
80-luvulta tähän päivään on ulkomaista alkuperää olevien iskelminen/hittien suomentaminen edelleen jatkunut, ja ilmeistä onkin että edelleen suuri osa suomaisista haluaa kuunnella musiikkia omalla äidinkielellään. Euroviisuvoittaja sai lähes säännölliseti kilpailijaksi suomalaisen version Ns. tanssiyhtyeet ovat aina soittaneet sekä ikivihreitä ulkomaisia että alkuperäisiä suomalaisia kappaleita.
Miten sitten on yleensä onnistuttu saavuttamaan alkuperäisen kappaleen sanoma ja taso kun siitä on tehty "suomalaistettu" versio? Varsin vaihtelevasti, kuten olettaa saattaa. Parhaimmillaan on yleensä oltu kun kappale on sanoitukseltaan tehty "omaksi", toisaalta (kuten esimerkit kertovat), miltei suora "käännös" on joskus ollut alkuperäisen veroinen.
Poimitaanpa siis joitakin jyviä ja akanoita. Poiminta on lähinnä sattumanvarainen, ei best of/worst of/. Monet versiot Beatles-yhtyeen kappaleista puuttuvat. Jotkut niistä olisivat ollee pahnanpohjimmaisia, toiset aivan kelpo tavaraa: esim. Timo Jämsenin versiot.
Rolling Stonesin kappaleiden suomalaisversiot voi enimmäkseen unohtaa.
Pirkko Mannola: Maailman paras levy (Nor-Disc • 1962) **
Tämä on versio rock-parodiasta Who Put the Bomb jossa irvaillaan iskelmä/rock -sanoituksille. Tämä versio, joka sekin on ns. kieli poskessa tehty, on kuitenkin, ennemmin kuin hauska, lähinnä naurettava. Alkuperäisen ironia on hukattu täysin.
Käyhkö, Kauko: Laulu Tom Dooleysta (HMV, 1959) ****
Traditionaalinen laulu, jonka maailmanmaineeseen nosti siistiä folk-musiikkia esittävä Kingston Trio.
Sauvo "Saukki" Puhtilan alkuperäistä tekstiä noudatteleva sanoitus on osuva ja Käyhkön versio vetää aitoudessaan vertoja alkuperäiselle.
Olavi Virta: Hopeinen kuu ( Nor-Disc * 1960) *****
Virta teki useita mainioita versioita aikansa parhaista kappaleista, ja tuskin olen ainoa jonka mielestä tämä kuolematon versio hakkaa ylivoimaisesti alkuperäisen Fred Buscaglionen Guarda che luna. Virran versiot 50-luvun italoiskelmistä ovat kuolemattomia. Tangon taitaja oli kotonaan myös jazzissa..."suomalainen" ääntämys tosin pilasi hieman tunnelmaa, eikä ansaittua maailmanmainetta koskaan tullut. Kappaleesta on tullut kansallisomaisuutta. Ehdoton klassikko, ja tanssipaikkojen vakiotavaraa. Kukaan ei ole ylittänyt, eikä tule ylittämään, tätä versioita.
Juhani Markola: Rakkauden aamu (Rondo, 1975) *****
Alkuperäinen laulu Camilo Sesto: Quires ser mi amante. Markolan ainutlaatuinen ääni oli kuin luotu versioihin espanjalaisista ja muista Välimeren maiden lauluista. Tämä on toivekonserttien vakiokalustoa.
Ronny & The Loafers: Se jokin sinulla on (Blue Master, 1964 ****
Gerry and The Pacemakers - liverpoolilaisyhtyeen llevyttämä You Got What I Like jää kirkkaasti kakkoseksi tämän 60-luvun alun kitarasoudeilla tehdyn version rinnalla. Single jäi suuresta suosiosta huolimatta yhtyeen ainoaksi. Valitettavasti Ronny eli Aatos Bollström kuoli tapaturmaisesti vuonna 1971. Kappale on levytetty muutaman kerran uudestaan, mutta tämä ensimmäinen ja alkuperäinen (suomalais)versio on se klassikko joka soi tänäkin päivänä radiossa. Juha Vainion ensimmäisiä menestyksiä sanoittajana.
Ernos: Elämältä halua en enempää. (Blue Master, 1969) **
Beatlesin Ob-La-Di-Ob-La-Da. "Lähteä kun täytyy teen en tenempää...." Ernos-yhtye oli uskomattoman suosittu, levyttäen aikansa hittejä suomeksi. Oma tuotanto ei iskenyt tulta. Juha Vainion sanoitus on miehen uran heikoimpia, ellei heikoin. Paras unohtaa koko juttu.
Tapani Kansa: Kalajoen hiekat (CBS, 1978) *
Herra Kansa on levyttänyt uransa aikana monenlaista musiikkia. Uran alkuaikojen hittien sijaan on vuosien myötä tullut melkoisia "floppeja", ei vähiten siitä syystä että artisti on itse sanoittanut lainakappaleita. Itse asiassa (ja anteeksi jos nyt kuulostan liian julmalta), Kansan heikoimmista levytyksistä (nimenomaan käännösiskelmien suhteen) tulisi raamatun paksuinen opus.."Rakastellessasi saat sen tietää", "Kultaniityt" "Rokkivaari Hotanen", "Laulumme soi" ....no, annetaan olla.
Juice: Paperitähdet (Love Records LP: Tauko 1) *****
Kinks-yhtyeen keulakuvan ja säveltäjän Ray Daviesien Celluload Heroes-kappale Juicen ihan omakseen tekemänä. Missä alkuperäinen laulu kertoi filmitähdistä, Juice laajensi oman versionsa koskemaan kaikkia "julkkiksia". Mainio esimerkki hyvästä versiosta.
Hector: Kuinka voit väittää (Love Records, 1975). *****
Ralph Mc Tellin koskettava Streets of London, Hectorin /aka Heikki Harma, koskettavana suomalaisversiona. Hector on levyttänyt musiikkia vanhasta rockista (Rokataan taas) uudempaan (Friday On My Mind) koskaan menettämättä omaa otettaan musiikkiin. Merkki suuresta mestarista.
Lasse Martenson: Miltä meno maistuu. (Scandia, 1973) **
Suomenruotsalainen jazz- muusikko, joka menestyi iskelmälaulajana, tehden enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita maailmanhiteistä. Tämä kuuluu viimemainittuihin. Lou Reedin klassikko ei istu easy listening- tapaiseen tulkintaan. Sanat ovat joko nerokkaat tai täyttä roskaa. Jokainen päättäköön itse.
Seppo Hanski: Erehdyin kerran (Decca, 1967) *
Alkuperäinen kappale Nessumo mie puo guiudicare oli italohitti, jonka levyttivät paitsi italialaiset, myös Gene Pitney jonka italiankielinen versio oli todella täynnä tunnetta. Hanski menettää versiossaan kaiken sen intohimon, tunteen, mitä alkuperäinen oli täynnä. Luultavasti 60-luvun iskelmäsuosikin paras "saavutus" oli hänen oma tyttärensä,Anna Hanski joka tuotti ihan laatuisaa musiikkia. "Tuomita ei kenkään kai silloin voi..." Mites olis lenkkitossu? Tiedä häntä, mutta tämä levy on yksi turhimpia.
Eija Merilä: Luvannut en ruusutarhaa. (Scandia, 1971) *
Laulu jonka säveltäjä Joe South sävelsi monia kuolemattomia kantri-hittejä tuskin olisi kovin ylpeä tästä versiosta joka ei nouse lähellekään samalle tasolle kuin sen tunnetuin (pop) versio, jonka teki Lynn Anderson
vuonna 1970. Tunteeton, kylmä tulkinta. Kuuleman mukaan laulaja myöhemmin tuli uskoon. Jos olisin ilkeä ihminen (mitä en myönnä olevani) toteaisin ettei Suomen viihdemaailma menettänyt paljoa.
Carola: Rakkauden jälkeen (Scandia. 1978) *****
Was ich dir sagen will oli alkuperäinen kappale josta Carola teki tämän kuolemattoman version. Tämä kappale on yksi parhaita levytyksiä Suomen populaarimusiikin historiassa. Matt Monron versio The Music Played kalpenee tämän rinnalla, samoin alkuperäinen, Udo Jürgensin levytys. Harri Saksalan mainio sanoitus. Carola kuoli nuorena, valitettavasti.
Fredi: Kolmatta linjaa takaisin (Fazer Finnlevy, 1968) ****
Fredin (aka Matti Siitonen) versio joka koskettavuudessaan ylittää alkuperäisen (Petula Clark: Beautiful in the Rain) lähinnä Juha Vainion mainion sanoituksen vuoksi . Fredi laulaa koskettavasti.
Rantamäki, Merja: Mä mistä löytäisin sen laulun (Scandia, 1976) ***
Venäläinen kaiho on aina purrut osaan suomalaiskuuntelijoista. Reima Helmisen myöskin samana vuonna levyttämä versio ei hitiksi yltänyt, tämä sensijaan oli aikansa suosikkeja.
Saijonma, Arja: Ystävän laulu (Fazer Finlevy, 1983) ****
Juha Vainion mainiosti sanoittama, venäläisen trubaduuri Vladimir Vysotskyn säveltämä laulu, josta on tullut klassikko.
Taipale, Reijo: Ihan kuin nuo toiset (BMG, 2003) *
Ruotsalaisen pop/rock -bandi Kentin Dom andra suomalaisena versiona. Tangolaulaja Reiskan kannattanee pysyä suomalaisessa tanssimusiikissa. Tämä kappale jakaa kuulijat kahtia, yksi tähti kertonee kumpaan ryhmään itse kuulun.
Tässä muutama poiminta, aineistoahan olisi kirjaimellisesti tuhansittain.
