Espanjassa asuvat ulkomaalaiset ja ulkomaalaisperäiset ihmiset usein vitsailevat, ettei sana tarkoita huomenna vaan pikemminkin ei tänään.
Mikä sitten on syynä tähän? Ovatko espanjalaiset laiskoja, saamattomia, epäluotettavia?
Paikalliset tutkijat ovat vahvistaneet että espanjalaisten työntekijöiden työn tuottavuus ei ole korkea. Tämä koskee erityisesti eteläistä Espanjaa eli Andalusiaa. Baskimaassa tuottavuus on korkeampi, ja se yhdessä Katalonian kanssa onkin maan teollistuneinta ja vaurainta aluetta. Espanjalaisella tuntuu aina olevan aikaa jutteluun, ja elämä ei ole jakautunut yhtä jyrkästi stressaavaan työhön ja vapaa-aikaan kuin vaikkapa suomalaisilla.
Andalusian pääelinkeino on turismi ja sen elintaso on muutenkin suuresti riippuvainen sinne muuttavista ulkomaalaisista. Kuten tunnettua, esimerkiksi Fuengirolassa on suuri suomalaisten "siirtokunta", jopa niin että sieltä mm. löytyvät mm Avenida Finlandia ja Plaza Suomi (Los Bolichesissa) ja toinen suuri suomalaisalue on Los Pacos, Fuengirolan sydämessä. Molemmista kaupunginosista löytyvät käytännöllisesti katsoen kaikki palvelut suomeksi ja suomalaisten tarjoamina.
Miten siis on, täytyykö kaikkea odottaa hamaan tulevaisuuteen?
Jos vaikkapa kodinkone rikkoontuu tai muuta remppaa kotona syntyy, soitto korjaajalle, joka (luultavimmin) lupaa tulla, niin, huomenna. Jos kaupasta on tavara loppunut ja kysyt onko uutta tulossa niin on toki, ja - aivan, arvasit oikein - huomenna tulee.
Latinalaiseen mentaliteettiin (johon on vuosisatoja kestäneen maurivalloituksen aikana sekaantunut ei kovinkaan pieni määrä arabiverta) kuuluu ilmeisesti luontaisesti usko siihen että kaikki järjestyy, ei syytä hötkyillä. Mainittakoon muuten että espanjankielessä (eli tarkemmin sanottuna pääkielessä, castellanossa on useita lainasanoja, kuten sanonta ojallah, eli toivottavasti, mikä tulee
suoraan arabiankielestä.
No miksi teknikko tms. sitten lupaa tulla huomenna eikä tule? Koska menee rannalle ottamaan aurinkoa ja pitämään hauskaa? No ei. Vaan siksi, että tyypilliseen espanjalaistapaan hän laittaa nimen, osoitteen ja puh.numeron muistikirjaansa jossa on mahdollisesti jo monta merkintää ennestään, tai jos kyseessä suurempi firma, sihteeri tekee sen ja lupaa että joku tulee "huomenna". Ja, jos sinulla on onnea, joku todella tuleekin.
Välimeren kulttuuriin ei muutenkaan kuulu tiukka aikatauluissa pysyminen. Jos tapaaminen on sovitttu vaikkapa klo 17 iltapäivällä, henkilö jota olet menossa tapaamaan tai on luvannut saapua tuskin tulee ennen 17.15, voit joutua odottamaan jopa kello 18 asti. Turha hermoilla ja alkaa soitella.
Suomalaisen ja muun pohjoismaalaisen voi olla aluksi vaikea tottua tällaiseen rentoon meininkiin. Suomalainen ei kuitenkaan (yleensä) helposti ns. polta hihojaan, päin vastoin kuin vaikkapa britit, jotka haikailevat kunnon vanhan Britannian tapoja, ruokia yms. He mm. ovat valmiita maksamaan brittiläisestä tuontipaahtoleivästä vaikkapa kolminkertaisen hinnan verrattuna paikalliseen, olut sentään kelpaa (yleensä), vaikka toki niitä Guinness-fanejakin riittää. Paikalliset brittiläisiä pakasteita myyvät liikkeet ovat täynnä brittejä jotka tuntuvat elävän lämmitettävillä uuniruuilla. Espanjanlaiset valmistavat ruokansa pääasiassa itse.
Jos ja kun joku on suunitellut muuttoa Espanjaan, on syytä muuttaa myöskin ajattelutapaa. Kaikki hoituu.
Toki jos esim. vesi tai sähkö on poikki ja saa odotella tuntikausia, vitsit ovat varmasti vähissä. Ylisummaan, elämä kuitenkin on stressittömämpää kuin pohjoisessa. Aikaahan on, ja kello ranteessa tikuttaa kaiken aikaa lisää (no jos kelloa ei ole niin kännykkä, tai tietsikka tai läppäri...asia kai tuli selväksi?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti