Vuosia sitten, kun Espanjassa oli vielä menossa rakennusbuumi, saatoimme kotipihaltamme nähdä jopa 30-40 nostokurkea. Mijas Costassa, joka on osa Mijasin kuntaa Malagassa, Aurinkorannikolla.
Käytännössä tämä tarkoitti satojen, jopa tuhansien asuntojen, talojen, rivitalojen jne. rakentamista muutaman vuoden sisällä. Seurauksena oli tietysti markkinoiden "kuumentuminen", mutta kun rahaa tuntui Euroopassa riittävän, riitti myöskin ostajia, ja hinnat nousivat pilviin ja kauppa kävi.
Tuskin on kenellekään uutinen että tuolta pilvistä on tultu maan pinnalle jo aikoja sitten.
Silloin, rakentamisen kuumina vuosina, asuinpaikallamme Riviera del Solilla oli myös useita rakennusprojekteja käynnissä. Lähimpänä, ainoastaan parinsadan metrin päässä, oli rakenteilla joukko pientaloja nimeltään Cabañas de Riviera, yhteensä 24.
Kun rakentajat poistuivat illalla, oli paikalle tullut jo yövartija. Hän oli marokkolainen, kutsutaan häntä vaikka nimellä Talim. Olin tutustunut häneen kävelyttäessäni koiraamme iltaisin.
Talim ei osannut espanjaa kovinkaan hyvin, itse taas en puhu ranskaa mitä hän olisi osannut, eikä arabiakaan (vaikka vaimoni onkin syntyjään arabi) suju minulta muutamaa sanaa enempää. Siitä huolimatta onnistuimme aina kommunikoimaan, ja sain tietää melkoisen paljon hänestä ja hänen perheestään ja tavastaan ajatella.
Miehellä oli paperi joka oikeutti hänet oleskelemaan maassa ja ilmeisesti myös tekemään työtä laillisesti . Sain tietää että hänelläoli sisko Espanjassa, Malagassa, kolmisenkymmentä kilometriä Mijas Costalta. Yksi veli asui yhä Marokossa, samoin vanhahkot äiti ja isä, joille Talim lähetti säännöllisesti rahaa pienestä palkastaan. Yövartijan lisäksi hänellä oli toinen (päivä)työ Malagassa. Hän oli vielä nuori mies ja jaksoi.
Puhuimme mm. siitä kuinka monet ihmiset lännessä sekoittavat asioita. Jokainen arabi ei ole muslimi, eikä jokainen muslimi ole arabi. Ja mikä tärkeintä, jokainen muslimi ei ole potentiaalinen pomminheittäjä tai itsemurhaiskun tekijä. Talim oli myös vilpittömästi pahoillaan siitä että monet Espanjaan muuttaneet marokkolaiset olivat päätyneet mm. huumeiden välittäjiksi ja tekemään muita rikoksia. Hän itse kertoi olevansa aktiivinen, viisi kertaa vuorokaudessa rukoileva muslimi. Hän tuomitsi jyrkästi kaiken väkivallan uskonnon nimissä, kuten valtaosa muslimeista.
Kun marokkolaismies näki minut ja koiran tulevan, hän usein kutsui meidät aterioimaan kanssaan. Pienellä keittolevyllä, vielä alkuvaiheissa olevassa rakennuksessa hänellä oli tapana iltaisin lämmittää pieni ateria josta hän halusi minunkin ottavan osani, ja hieman heltisi koiralleni Billyllekin... Olisi ollut epäkohteliasta kieltäytyä vaikka en nälkäinen ollutkaan, ja kun lähdin pois hän usein antoi vielä mukaan paketin magdalenoja eli suomalaisittain muffinsseja. Tätä jatkui usean kuukauden ajan. Meistä tuli hyvät ystävät.
Cabañat eli suomeksi kodat (pikemminkin kai kuitenkin mökit) tulivat aikanaan valmiiksi ja eräänä päivänä kun ovet voitiin lukita ei yövartijaa enää tarvittu. Talim poistui elämästämme, enkä kuullut hänestä kuin kerran, kun hän soitti ja ilmoitti asuvansa Marbellassa. Hänen espanjansa ei ollut juurikaan parantunut, ja puhelimessa keskustelu oli vaikeampaa kuin kasvotusten, joten kauaa emme jutelleet. Toivottelimme toisillemme onnea.
Matkapuhelimen numeroni on vaihtunut ja ehkä myös hänen, joten tuskin koskaan enää tapaamme.
Joka tapauksessa, Talim oli yksi lempeimpiä, ystävällisimpiä miehiä ja ihmisiä mitä koskaan olen tavannut.
Itse en ole ollut onnekas löytämään Jumalaa, mutta toivon että kun aika koittaa, Talim pääsee sinne mihin hän kuuluu, Luojansa luokse. Hän jos kuka on sen ansainnut.
Käytännössä tämä tarkoitti satojen, jopa tuhansien asuntojen, talojen, rivitalojen jne. rakentamista muutaman vuoden sisällä. Seurauksena oli tietysti markkinoiden "kuumentuminen", mutta kun rahaa tuntui Euroopassa riittävän, riitti myöskin ostajia, ja hinnat nousivat pilviin ja kauppa kävi.
Silloin, rakentamisen kuumina vuosina, asuinpaikallamme Riviera del Solilla oli myös useita rakennusprojekteja käynnissä. Lähimpänä, ainoastaan parinsadan metrin päässä, oli rakenteilla joukko pientaloja nimeltään Cabañas de Riviera, yhteensä 24.
Kun rakentajat poistuivat illalla, oli paikalle tullut jo yövartija. Hän oli marokkolainen, kutsutaan häntä vaikka nimellä Talim. Olin tutustunut häneen kävelyttäessäni koiraamme iltaisin.
Talim ei osannut espanjaa kovinkaan hyvin, itse taas en puhu ranskaa mitä hän olisi osannut, eikä arabiakaan (vaikka vaimoni onkin syntyjään arabi) suju minulta muutamaa sanaa enempää. Siitä huolimatta onnistuimme aina kommunikoimaan, ja sain tietää melkoisen paljon hänestä ja hänen perheestään ja tavastaan ajatella.
Miehellä oli paperi joka oikeutti hänet oleskelemaan maassa ja ilmeisesti myös tekemään työtä laillisesti . Sain tietää että hänelläoli sisko Espanjassa, Malagassa, kolmisenkymmentä kilometriä Mijas Costalta. Yksi veli asui yhä Marokossa, samoin vanhahkot äiti ja isä, joille Talim lähetti säännöllisesti rahaa pienestä palkastaan. Yövartijan lisäksi hänellä oli toinen (päivä)työ Malagassa. Hän oli vielä nuori mies ja jaksoi.
Puhuimme mm. siitä kuinka monet ihmiset lännessä sekoittavat asioita. Jokainen arabi ei ole muslimi, eikä jokainen muslimi ole arabi. Ja mikä tärkeintä, jokainen muslimi ei ole potentiaalinen pomminheittäjä tai itsemurhaiskun tekijä. Talim oli myös vilpittömästi pahoillaan siitä että monet Espanjaan muuttaneet marokkolaiset olivat päätyneet mm. huumeiden välittäjiksi ja tekemään muita rikoksia. Hän itse kertoi olevansa aktiivinen, viisi kertaa vuorokaudessa rukoileva muslimi. Hän tuomitsi jyrkästi kaiken väkivallan uskonnon nimissä, kuten valtaosa muslimeista.
Kun marokkolaismies näki minut ja koiran tulevan, hän usein kutsui meidät aterioimaan kanssaan. Pienellä keittolevyllä, vielä alkuvaiheissa olevassa rakennuksessa hänellä oli tapana iltaisin lämmittää pieni ateria josta hän halusi minunkin ottavan osani, ja hieman heltisi koiralleni Billyllekin... Olisi ollut epäkohteliasta kieltäytyä vaikka en nälkäinen ollutkaan, ja kun lähdin pois hän usein antoi vielä mukaan paketin magdalenoja eli suomalaisittain muffinsseja. Tätä jatkui usean kuukauden ajan. Meistä tuli hyvät ystävät.
Cabañat eli suomeksi kodat (pikemminkin kai kuitenkin mökit) tulivat aikanaan valmiiksi ja eräänä päivänä kun ovet voitiin lukita ei yövartijaa enää tarvittu. Talim poistui elämästämme, enkä kuullut hänestä kuin kerran, kun hän soitti ja ilmoitti asuvansa Marbellassa. Hänen espanjansa ei ollut juurikaan parantunut, ja puhelimessa keskustelu oli vaikeampaa kuin kasvotusten, joten kauaa emme jutelleet. Toivottelimme toisillemme onnea.
Matkapuhelimen numeroni on vaihtunut ja ehkä myös hänen, joten tuskin koskaan enää tapaamme.
Joka tapauksessa, Talim oli yksi lempeimpiä, ystävällisimpiä miehiä ja ihmisiä mitä koskaan olen tavannut.
Itse en ole ollut onnekas löytämään Jumalaa, mutta toivon että kun aika koittaa, Talim pääsee sinne mihin hän kuuluu, Luojansa luokse. Hän jos kuka on sen ansainnut.
