Hullu vuosi mutta tapahtui jotakin hyvääkin...

Armon vuonna 1968 tapahtui paljon;   vuotta on usein nimitetty Hulluksi vuodeksi 
Prahan kevät alkoi,  päättyäkseen Varsovan joukkojen miehitykseen silloisessa  Tsekkoslovakiassa
Martin Luther King jr ja Robert Kennedy joutuivat salamurhan kohteeksi USA:ssa.
Pariisissa opiskelijat mellakoivat. Suomessakin "Vanha" vallattiin. 
Vietnamin sota oli täydessä käynnissä.
Laivanvarustaja, maailman rikkaimpiin miehiin kuuluvsa Aristoteles Onassis ja presidentin leski Jacqueline Kennedy vihittiin.
Apollo 8 kiersi kuun. Juri Gagarin, maailman ensimmäinen avaruuslentäjä, kuoli tapaturmaisesti.
Meksikossa käytiin kesäolympiakisat. Bob Beamon hyppäsi pituushypyssä 890 cm, mikä paransi maailmanennätystä 55 senttimetrillä. Ennätys pysyi voimassa vuoteen 1991 saakka.

Musiikissakin  tapahtui paljon. 

Maailmalla syntyi useita bändejä jotka kohosivat maailmanmaineeseen: Black Sabbath, Deep Purple, Free, Judas Priest, Nazasreth, Rush, Yes.
Elvis Presleyn tv-show, jota on sittemmin usein nimitetty 1968 Come Back Specialiksi, lähetettiin USA:ssa joulukuun 3. päivänä. 

 Suomessa Mainos-TV:ssä valittiin ensimmäinen Syksyn sävel. Voittaja oli Kristian. Syksyn Sävel säilyi MTV3:n ohjelmistossa vuoteen 2001 ja herätettiin henkiin jälleen vuonna 2011.

Olin aikoinaan, jo -60-luvun alussa,  innostunut bluesista, lähinnä Rolling Stonesien, Animalsien, Kinksien ja muiden brittibandien kautta. Sittemmin, 60-luvun ja 70-luvun vaihteessa  blues tuli yhä suositummaksi Britanniassa ja (heh) sen syntymämaassa USA:ssa. Valkoihoinen yleisö "löysi" tämän musiikin.  John Mayall´s Bluesbreakers, Fleewood Mac (alkuaikoinaan), Groundhogs, Savoy Brown Blues Band,  Nine Below Zero...lista brittiyhtyeistä on pitkä. USA:ssa valkoiset bluesyhtyeet kuten Canned Heat ja Paul Butterfield Blues Band pitivät bluesin ja bluesrockin  lippua korkealla.  Suomen radiossa (YLE)  Pekka  Gronow soitti jazzia ja bluesia. Varsinaisia rock-ohjelmia oli todellä vähän. Kaupalliset radioasemat tulivat vasta pari vuosikymmentä myöhemmin. 

  


Suomen musiikkielämässä tapahtui myös.

Singlelistoja hallitsivat tutut kotimaiset nimet:  Irwin, Danny, Kai Hyttinen, Päivi Paunu.  Ja tietysti Simo Salminen Pornolauluineen....LP-levyjen kulta-aika ei ollut vielä tullut.
Tiedotuspuolella sentään tapahtui jotakin uutta.
Syntyi Finnish Blues Society. 
Blues News oli lehti, jonka vuosikerran sai liittymällä em. yhdistykseen. Vuosittaista maksua en muista, mutta kahtena ensimmäisenä vuonna lehti ilmestyi kolme kertaa. Muoto oli tabloid-kokoinen sanomalehti. Lehti jakoi tietoa bluesin ja soulin sekä rock and rollin suurista ja pienemmistäkin nimistä. Sen vaikutusta suomalaiseen musiikkielämään tuskin voi yliarvioida, vaikka jäsenmäärät eivät yhdistyksessä suurensuuria olleetkaan.
.Yksi ns. mustaan musiikkiin erikoistuneen yhdistyksen perustajajäseniä oli Jukka "Waldemar" Wallenius  
Wallenius vastasi suurimmasta osasta lehden sisältöä alkuvuosina. Jossakin vaiheessa Waldemar päätti, että oli aika mennä eteenpäin.Nuoren miehen elämänura löytyi musiikin parista: Blues Newsin jälkeen Musa (1972) ja sitten Soundi (1975).    

Ennen Musaa Suomessa ei ollut todellista rock-lehteä. Suosikki oli tyttöjen fan-lehti, joka meni mukaan kaikkeen mikä myi. Rytmi taas oli silloin vielä Suomen Jazzliiton julkaisema, ja  tiukasti jazz-lehti. Nykyisin lehti on lähinnä rock- ja popkulttuurilehti, vuonna 2005 tapahtuneen kustantajan vaihdon myötä. 

Musa kertoi rockista, soulista, popìsta. Bluesiakaan ei ollut unohdettu. Musaa ei enää ole, mutta Soundi ilmestyy edelleen.  Musiikkilehti Rumba syntyi vuonna 1983.
Tänä päivänä myös  Blues News ilmestyy edelleen. Virkeä keski-ikäinen on yhä voimissaan. 

Suomalainen rock-journalismi tavallaan siis  syntyi  tuona "hulluna vuotena". Blues elää tänäänkin. Kuten yksi bluesin perusnimistä, Muddy Waters aikoinaan lauloi: "The Blues Had A Baby And They Named It Rock And Roll". Ilman Watersia, Chuck Berryä ja kumppaneita ei olisi rock and rollia, ei Elvistä, Beatlesia, Rolling Stonesia. Ja kaikkea sitä afroamerikkalaisen musiikin kirjoa, mistä saamme tänään  nauttia.

 Toivoisin, että tämän päivän nuoret (ja miksei varttuneemmatkin?)  tutustuisivat afroamerikkalaisen  musiikin "juuriin". Sieltä löytyy paljon sellaista mikä saa tämän päivän teollisen popin tuntumaan tosi köyhältä;   kuin  hampurilaispaikan pikaruoka  verrattuna kunnon ateriaan. Edellä mainitut lehdet ovat tuossa löytämisessä avuksi. Kaikki luonnollisesti löytyvät myös netistä. Useita pelkästään netissä ilmestyviä musiikkisivustojakin on, joten ainakaan informaation puutetta ei voi syyttää jos mieleistä musiikkia ei tunnu löytyvän.  Top 30-hittejä putkessa soittavat radiokanavat ja läyhäiset musiikkivideot eivät "vakavaa" musa-fania kauaa miellytä.  YouTube ja lukuisat nettiradiot ja googlehaku käyttöön! 

Maailma on täynnä hyvää musiikkia, vanhaa, uutta ja kaikkea siltä väliltä. Sen käyttö äänimassana ja "seinäpaperina" on musiikin pilkkaa. Siis etsimään, ja löytämään, mars mars!

Power of the blues: John Mayall live in Malaga

In the history of British blues there are two names above all others: Alexis Korner and John Mayall. The formal
guitarist and piano player has lead bands with a group of musicians that would fill fictional  Who´s who in British Blues.

John Mayall in turn employed in his band in the  60's  called Blues Breakers a big  number of  later world-famous  musicians: Eric Clapton, Jack Bruce, Peter Green, Mick Fleetwood, Mick Taylor, Andy Fraser, and these are just a few
Born  1933, Mayall  still   tours around the world with his band.

Sunday June 19th it was time for a concert in Malaga, Teatro Cervantes. The band started the concert  at 20.15, which is a very early time in Spain. In  Cervantes, many earlier concerts (including Marianne Faithfull,  Van Morrison,  Bill Wyman & Rhythm Kings) have started  at  22 (10 pm).

The songs were in the beginning good old blues standards often heard  on his records. Maestro himself started singing, accompanying himself  with only  harmonica. The second song came from the whole band: Rocky Athas, guitar,Greg Rzab bass and  Jay Davenport drums. Mayall played keyboards and harmonica. Guitar,  unfortunately, he didn´t play during the evening at all.
The audience seemed to be more than happy with the band's skilled playing and tasty music. One and a half hour in set included only a few songs fr m his last album, Tough.

Most of us rock and blues fans want to see (and hear!) Legends on stage. John Mayall is really one of them. His music could be described as well as Eric Clapton's music has been described : It is like sex: at its  best, fantastic,even when worst, still enjoyable ...
The reason why Mayall has never risen to the same super-stardom as many of his disciples, however, is clear: man has (at least in my opinion) very little stage presence. To see and hear the man is, of course, experience, fantastic evening of great music.  

The man is already 69 years old. The tour program is tight. Let's hope that he´s gonna be still going strong for years to come. And if he still occasionally comes to play somewhere where the journey to see him is  less than 100 km (it was now only about 40 km) I sure want to go. Check the tour schedule and find out the nearest town to see and hear one of the living legends of the blues!

Power of the Blues...John Mayall Malagassa

Brittiläisen bluesin historiassa on kaksi nimeä ylitse muiden: Alexis Korner ja John Mayall. Ensinmainitun
kitaristin ja pianonsoittajan yhtyeissä on soittanut joukko muusikoita joista täyttyisi kuvitteellinen Brittibluesin Kuka Kukin On - tietosanakirja; Mitä-Missä-Milloin: Brittiläinen blues.

John Mayall puolestaan työllisti 60-luvulla Blues Breakers-yhtyeessään  useita, sittemmin maailmanmaineeseen nousseita muusikoita: Eric Clapton, Jack Bruce, Peter Green, Mick Fleetwood, Mick Taylor, Andy Fraser; tässä vain muutama.
Vuonna 1933 syntynyt Mayall kiertää yhä maailmaa yhtyeensä kanssa: John Mayall: Tour schedule.

Eilen illalla vuorossa oli konsertti Malagassa, Teatro Cervantesissa. Yhtye aloitti konsertin noin kello 20.15, mikä on Espanjassa hyvin aikainen ajankohta; monet  Cervantesin konsertit  (mm. Marianne Faithfull, Van Morrison, Bill Wyman & Rhythm Kings) ovat alkaneet vasta klo 22.

Kappaleet olivat alkuun vanhoja tuttuja, levyillä usein kuultuja blues-standardeja. Maestro itse aloitti säestäen lauluaan pelkällä huuliharpulla. Toisesta kappaleesta lähtien tuli mukaan koko orkesteri. Mayall soitti kosketinsoittimia ja huuliharppua. Kitaraa mies ei valitettavasti soittanut illan aikana  lainkaan.
Yleisö vaikutti olevan enemmän kuin  tyytyväinen yhtyeen ammattitaitoiseen soittoon ja maukkaaseen musiikkiin. Puolitoistatuntiseen settiin sisältyi vain muutama kappale miehen viime albumilta Tough, 2009.

Useimmat meistä rock- ja bluesfaneista haluavat nähdä (ja kuulla!) legendoja lavalla. John Mayall todella on yksi heistä. Hänen esittämänsä musiikkia voisi kuvata samoin kuin Eric Claptonin musiikkia on kuvailtu: Se on kuin seksi: parhaimmilaan fantastista, "huonoimmillaankin" nautittavaa...
Syy miksi Mayall ei koskaan noussut samaan supertähteyteen kuin monet hänen opetuslapsensa on kuitenkin selvä: miehellä ei (ainakaan minun mielestäni) juurikaan ole lavakarismaa. Nähdä ja kuulla miestä on toki Kokemus, upea ilta mahtavan musiikin parissa.

Mies on jo 69-vuotias. Kiertueohjelma on tiukka. Toivotaan että  "setä jaksaa heilua" edelleenkin. Ja jos hän vielä joskus tulee soittamaan paikkakunnalle johon on matkaa vaikkapa alle 100 km (nyt oli vain noin 40) niin varmasti menen.  Kuten kiertueohjelmasta näkyy, mies esiintyy heinäkuussa Puistobluesissa. Suosittelen hyvän musiikin ystäville!