Que será será -kokemuksia pienessä andalusialaisessa café-grillissä

Meitä aikaamme internetissä käyttäviä hemmotellaan melkein joka päivä uudella tutkimustuloksella. Raportilla, joka kertoo meille miten asiat todella ovat.  Eilen voit huoletta syödä tiettyä ruokaa, tänään se on no-no.  Omasta tai muiden seksuaalisuudesta (tai sen puutteesta) kerrotaan jatkuvasti.  

Muutama vuosi sitten julkaistiin täällä Andalusiassa tutkimustulos (maksaja oli muistaakseni Malagan kaupunki), joka kertoi, että syynä liikenneruuhkiin on  se, että autoja on tiellä liikaa tiettyinä aikoina. Näin ainakin lehtitiedon mukaan. No, toki, jos vaivautui lukemaan pitemmälle, selvisi, ettei tämä ollut syy vaan seuraus: ihmiset lähtevät lounas- ym. tauoille kaikki samaan aikaan. 

Suomessa taas julkaistiin jokin aika tutkimus, jossa todettiin, että jos henkilö asuu alle 2 km päässä ns. anniskeluravintolasta, hän mitä todennäköisemmin piipahtaa siellä useammin, kuin henkilö, jolla on matkaa samaan tai vastaavaan paikkaan vaikkapa 10 tai 20 km.
Suomalaiseen, alkoholiin pääsääntöisesti kielteisesti suhtautuvaan politiikkaan tämä sopii: saatavuus lisää kulutusta. 

No, minulla lähin "kapakka" on noin 100 metrin päässä. Aikaisemmin, kun paikka oli melkein aina tyhjä, en juurikaan käynyt siellä. Uuden omistajan mukana paikka ja sen imago on parantunut: ruoka on mainiota, hinnat kohtuulliset. Jos matkaa olisi kymenen kilometriä, en varmaankaan olisi useinkaan siellä. Kapakoita ja baareja löytyy pilvin pimein parin kilometrin säteellä.

Pari iltaa sitten piipahdin juomaan tinton tai pari. Koska Espanjan tupakkalaki on tiukka, sisällä pienessä ravintolassa ei saa tupakoida. Useimmiten istun koirani Billyn kanssa ulkona, jos sisällä on ruokailijoita. Paikka on katettu, siellä on mukavia sohvamaisia istuimia, mutta myös pöytiä ja tuoleja.
Ihmiset tulevat tupakalle, kysyvät joskus voivatko istua, ja vastaan että tottahan toki.
Yhtenä iltana juttelin naisen kanssa, joka näki Stones-t-paitani, ja puhe meni musiikkiin. Hän kertoi olleensa joskus työssä levy-yhtiössä. Ujo nuori mies halusi levyttää heille, mutta tuli torjutuksi. Miehen nimi oli Reginald Kenneth Dwight, myöhemmin tunnettu nimeltä Elton John.

Eräänä iltana taas pöytääni istuutui nainen, joka kertoi olevansa käymässä ns. bank holiday-lomalla, kotoisin Newcastlesta. No, futisfanina tietty kysyin, onko suosikkitiimi Newcaste United. Toki. No, entä, tunteeko Jimmy Nailin? 
Sanoi tuntavansa, miehensä eritoten. Totesimme että maailma on pieni.

No, tämän name droppingin jälkeen palataanpa maanpinnalle.

Pari iltaa sitten istuin taas (olenkos aina siellä?) kuppilassa. Nainen kysyi voisiko istua, sanoin että toki. Englannin aksentista tiesin olevan skandinaavi.  Juttelimme, hän kertoi olevansa norjalainen kustannustoimittaja.  Kaksi lasta, sinkku.  Kerroin, kuinka olisin aina halunnut kirjoittaa jotakin. -No kirjoita, hän sanoi. Joi jotakin punaista, olisiko ollut tinto veranoa.

Nainen tilasi ruokaa itselleen ja lapsille. Sitten hän sanoi, että minun pitää katsella muualle. Hän ei voi muuten syödä. Hän kertoi olleensa anorektikko.  

Siirryin juttelemaan muiden ihmisten kanssa. 
Myöhemmin naisen käytös muuttui yhä oudommaksi. 
Hän syytti muita, kuinka he olivat olleet tylyjä, aggressiivisia.Hän kysyi minulta, väitänkö että hän on muka humalassa...Lapset loivat minuun katseita; taas se on tuollainen...

Alkoholi muutta ihmistä. Hiljainen, ujo ihminen voi avautua. Puhua pulputtava ihminen tulee hiljaiseksi. Valitettavasti monet muuttuvat aggressiivisiksi. Ongelmat eivät ainakaan ratkea.

Ihmiset tulevat etelään nauttimaan auringosta, rennosta olosta, hyvästä ruuasta. Joillekin se ei onnistu.

Vahinko. Varsinkin, kun tiedän että tämäkin tietty nainen on älykäs, sivistynyt.  Ja vaikka ei olisikaan. 

Balconing - seuraava uusi olympialaji?

Espanjalaisten matkailuihmisten (ja myöskin ns. tavallisten ihmisten) keskuudessa on muutaman viimeisen vuoden aikana  tullut tunnetuksi termi balconing. Tuo sana tarkoittaa itse asiassa kahta-kolmea erilaista "urheilumuotoa".
Yksinkertaisimmillaan se merkitsee sitä että (yleensä) nuoret ja (edelleen yleensä) juopuneet henkilöt tasapainolevat parvekkeelta toiselle. Toinen, yhtä typerä laji on riippuminen käsillä  parvekkeelta, ja voittaja on se joka pysyy kauimmin. Kolmas, ja kaikkein vaarallisin on hyppy parvekkeelta suoraan alapuolella olevaan uima-altaaseen.

Termi on englanninkielinen, ja - yllätys yllätys - suurena urheilumaana tunnettu Iso-Britannia (ja useimmiten Englanti) on näissäkin lajeissa edelläkävijä. Onhan tuosta maasta peräisin monta muutakin urheilulajia, kuten jalkapallo, rugby,  tennis,sulkapallo, squash, nyrkkeily, lista on miltei loppumaton. Uutisten mukaan myös muutamia ruotsalaisia ja saksalaisia on ollut mukana balconing-urheilussa. Suomalaisia ei ainakaan ole loukkaantuneiden ja/tai kuolleiden joukossa, lieneekö syynä taito vai järki olla kokeilematta typeryyksiä?  Valtaosa "lajin" harrastajista on joka tapauksessa  brittiläisiä lager louts- matkaajia eli suomalaisittain yksinkertaisesti kännikaloja tai -  kauniimmin - kaljaveikkoja.

Viimeisten parin vuoden aikana on useita brittinuoria joko loukkaantunut vakavasti tai kuollut näissä uusissa urheilumuodoissa.  Jostakin syystä  tapaukset ovat keskittyneet pääasiassa
Ibizan ja Mallorcan saarille. Ibizahan on varsin suosittu nuorten keskuudessa mm. discojensa vuoksi.

Tämä  uutinenkertoo tilanteesta viime vuonna, se sisältää myös videon. Tässä toinen video hurjasta hypystä. Viimeisimmät uutiset tätä kirjoittaessai  kertovat jälleen uudesta uhrista.

Euro Weekly News - lehden Aurinkorannikon painoksessa kolumnisti, Mallorcalla pubin omistava laulaja ja yhden-hitin-ihme Leapy Lee (oikealta nimeltään  Graham Pulleyblank, pubitappelun  ja sitä seuranneen vankilatuomion  jälkeen uusi nimi Lee Graham)  kirjoitti muutama kuukausi tapahtuneen kuolemantapauksen jälkeen kolumnissaan kuinka on törkeätä kuinka nuoria brittejä syytetään humalaisesta käytöksestä kun kysymyksessä ovat onnettomuudet, joihin taas on syynä espanjalaisten rakennustapa: parvekkeiden kaiteet ovat kuulema niin matalat että putoamisia väkisinkin tapahtuu...Jos/kun lukee em. herrasmiehen(?) sepustuksia, tällainen(kaan) väite ei kyllä yllätä. Onhan kirjoittaja armoton siirtolaisuuden (Britanniaan -  bririt ilmeisesti eivät ole siirtolaisia Espanjassa?) vastustaja, islamilla pelottelija,  BBC: n "bolshevikkien" ja Labour-puolueen  vihaaja...Onkohan noin että herra Leapy ei ole sattunut näkemään yhtään videota balcongista? Ainakaan minusta niissä ei näyttäisi olevan merkkejä "putoamisesta".

Suomalaiset ovat tunnetusti urheilukansaa.  Viimeisten vuosikymmenien saavutukset kesälajeissa eivät ole päätä huomanneet, ja akankanto, saappaanheitto jne. eivät ehkä ole maailmanlajeja. Ainakaan niissä ei mene henki, joten en suosittele ketään harjoittelemaan uutta balconing-lajia. Tuskin siitä tulee edes koskaan olympialajia, vaikka siellä jo nyt onkin lajeja kuten  mm. rantalentopallo.

Joka toki  kyllä eräällä tavalla puolustaakin paikkaansa varsin "katsojaystävällisenä" lajina...Sanoisinko että sillä on ...eh....puolensa...

Hyvät, pahat ja rumat eli näin espanjalaiset ajattelevat turisteista

Vuosia  sitten brittiläinen yleisradio/tv-yhtiö BBC kertoi uutisissaan  tutkimuksesta, missä espanjalaiset matkailualan ammattilaiset (hotelli/ravintola/matkailu) kertoivat mitä he ajattelevat turisteista jotka vierailevat heidän maassaan.

Tyypilliseen tapaan uutinen keskittyi siihen miten "me" eli britit menestyivät.
Ei kovinkaan hyvin.
Britit olivat hännänhuippuna. Tutkimuksessa annettiin vastaajille mahdollisuus kertoa mikä tietty kansallisuus oli haluttu/ ei-haluttu, ja kertoa miksi.
Britit koettiin ylpeiksi, huonosti käyttäytyviksi, liikaa juoviksi        (erityisesti nuoret),  ja he lisäksi vaativat palveluksia (=olettivat saavansa) aina  omalla kielellään. Mikäli omalla kielellä ei tullut toimeen, he olivat kuueman mukaan vihaisia, joskus jopa (verbaalisesti)  aggressiivisia.

Ranskalaiset eivät menestyneet paljoakaan paremmin: toiseksi viimeisinä. He eivät puhu yleensä  espanjaa, usein eivät edes englantia, mitä useimmissa Espanjan turistikeskuksissa puhutaan ainakin välttävästi.


Kärjessä, ehkä yllättäen, olivat saksalaiset. Hyvin käyttäyttyviä, kohteliaita, suhteellisen moni jopa puhui hieman espanjaa, ja rahaa riitti hyviin juomarahoihin.

Kakkosena pidetyimmistä amerikkalaiset (USA): varakkaita, hyvin käyttäytyviä, runsaat juomarahat.

Valitettavasti uutinen ei julkaissut koko tutkimusta, joten esim. suomalaisten sijoituksesta minulla ei ole tietoa.
Oma kokemukseni on kuitenkin että sitten "keihäsmatkojen" suomalaisten maine on kohentunut; suomalaiset tunnetaan ihmisinä jotka eivät ruikuta turhista (joskus jopa eivät valita vaikka syytä olisi) ja jotka ovat kaikin puolin luotettavia, rehellisiä ihmisiä. Alkoholi maistuu, mutta harvoin häiriöksi  asti. 

 

Vaikka Eurooppa on yhdentynyt, kansalliset ja kulttuuriset erot säilyvät. Jokaisen joka saapuu vieraaseen maahan, olisi syytä muistaa että hän tavallaan edustaa koko kansakuntaa. Luo imagoa joka on  jo olemassa ja   muuttuu yleensä  hitaasti. Brittien maine hyvin käyttäytyvänä kansana on muuttunut yllättävän nopeasti. Erityisesti nuorten holtiton alkoholin ja huumeiden käyttö ja sen mukanaan tuoma huono käytös on pilannut koko kansakunnan mainetta.

Suomalaiset tunnetaan rehellisinä, aitoina mutta joskus hieman turhan vakavina, miltei jöroinä  ihmisinä.  Hyvä esimerkki: Kun opiskelin espanjaa intensiivikurssilla, tanskalainen kuvaili suomalaisia. "Ne istuvat iltaa muiden mukana, puhuvat melko vähän, juovat paljon  ja poistuvat joukosta vähin äänin, sanomatta hyvästiä...."

Huomautan vielä, mitä sama tanskalainen sanoi Ruotsista: "Hyvä maa, mutta liian paljon ruotsalaisia."

Kun suomalainen tulee vaikkapa Aurinkorannikolle, jätetään se tiukka pipo sinne hyllylle odottamaan tammikuun pakkasia, laitetaan päähän sombrero tai vaikka lippis. Ja otetaan rennosti! 
 Tiedän että "kesäsuomalainen" on omassa maassaan iloisempi, hauskempi, vapautuneempi.  Samoin lomaillessaan etelässä.
Mutta "nautitaan" kohtuullisesti...