Muutama vuosi sitten julkaistiin täällä Andalusiassa tutkimustulos (maksaja oli muistaakseni Malagan kaupunki), joka kertoi, että syynä liikenneruuhkiin on se, että autoja on tiellä liikaa tiettyinä aikoina. Näin ainakin lehtitiedon mukaan. No, toki, jos vaivautui lukemaan pitemmälle, selvisi, ettei tämä ollut syy vaan seuraus: ihmiset lähtevät lounas- ym. tauoille kaikki samaan aikaan.
Suomessa taas julkaistiin jokin aika tutkimus, jossa todettiin, että jos henkilö asuu alle 2 km päässä ns. anniskeluravintolasta, hän mitä todennäköisemmin piipahtaa siellä useammin, kuin henkilö, jolla on matkaa samaan tai vastaavaan paikkaan vaikkapa 10 tai 20 km.
Suomalaiseen, alkoholiin pääsääntöisesti kielteisesti suhtautuvaan politiikkaan tämä sopii: saatavuus lisää kulutusta.
No, minulla lähin "kapakka" on noin 100 metrin päässä. Aikaisemmin, kun paikka oli melkein aina tyhjä, en juurikaan käynyt siellä. Uuden omistajan mukana paikka ja sen imago on parantunut: ruoka on mainiota, hinnat kohtuulliset. Jos matkaa olisi kymenen kilometriä, en varmaankaan olisi useinkaan siellä. Kapakoita ja baareja löytyy pilvin pimein parin kilometrin säteellä.
Pari iltaa sitten piipahdin juomaan tinton tai pari. Koska Espanjan tupakkalaki on tiukka, sisällä pienessä ravintolassa ei saa tupakoida. Useimmiten istun koirani Billyn kanssa ulkona, jos sisällä on ruokailijoita. Paikka on katettu, siellä on mukavia sohvamaisia istuimia, mutta myös pöytiä ja tuoleja.
Ihmiset tulevat tupakalle, kysyvät joskus voivatko istua, ja vastaan että tottahan toki.
Yhtenä iltana juttelin naisen kanssa, joka näki Stones-t-paitani, ja puhe meni musiikkiin. Hän kertoi olleensa joskus työssä levy-yhtiössä. Ujo nuori mies halusi levyttää heille, mutta tuli torjutuksi. Miehen nimi oli Reginald Kenneth Dwight, myöhemmin tunnettu nimeltä Elton John.
Eräänä iltana taas pöytääni istuutui nainen, joka kertoi olevansa käymässä ns. bank holiday-lomalla, kotoisin Newcastlesta. No, futisfanina tietty kysyin, onko suosikkitiimi Newcaste United. Toki. No, entä, tunteeko Jimmy Nailin?
Sanoi tuntavansa, miehensä eritoten. Totesimme että maailma on pieni.
No, tämän name droppingin jälkeen palataanpa maanpinnalle.
Pari iltaa sitten istuin taas (olenkos aina siellä?) kuppilassa. Nainen kysyi voisiko istua, sanoin että toki. Englannin aksentista tiesin olevan skandinaavi. Juttelimme, hän kertoi olevansa norjalainen kustannustoimittaja. Kaksi lasta, sinkku. Kerroin, kuinka olisin aina halunnut kirjoittaa jotakin. -No kirjoita, hän sanoi. Joi jotakin punaista, olisiko ollut tinto veranoa.
Nainen tilasi ruokaa itselleen ja lapsille. Sitten hän sanoi, että minun pitää katsella muualle. Hän ei voi muuten syödä. Hän kertoi olleensa anorektikko.
Siirryin juttelemaan muiden ihmisten kanssa.
Myöhemmin naisen käytös muuttui yhä oudommaksi.
Hän syytti muita, kuinka he olivat olleet tylyjä, aggressiivisia.Hän kysyi minulta, väitänkö että hän on muka humalassa...Lapset loivat minuun katseita; taas se on tuollainen...
Alkoholi muutta ihmistä. Hiljainen, ujo ihminen voi avautua. Puhua pulputtava ihminen tulee hiljaiseksi. Valitettavasti monet muuttuvat aggressiivisiksi. Ongelmat eivät ainakaan ratkea.
Ihmiset tulevat etelään nauttimaan auringosta, rennosta olosta, hyvästä ruuasta. Joillekin se ei onnistu.
Vahinko. Varsinkin, kun tiedän että tämäkin tietty nainen on älykäs, sivistynyt. Ja vaikka ei olisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti