Oiskos läskisoossi tai hernekeitto mitään?

Kuten kaikki Espanjasta ja/tai erityisesti Espanjasta kiinnostuneet suomalaiset tietävät, Aurinkorannikolla ilmestyy useita suomenkielisiä julkaisuja, niin paperilla kuin myös netissä.

Vanhin suomalainen julkaisu on Ole-lehti  Kuukausittain ilmestyvä aikakauslehti, joka jakaa tietoa Espanjasta, erityisesti Aurinkorannikosta, sekä turisteille että mahdollisille maahanmuuttajille.
Sen kustantaja, Olé-kustannus on tunnustettu, luotettava julkaisija.  Sama kustantaja julkaisee myös julkaisua   SE -suomalainen espanjassa. Se on ns. ilmaisjakelulehti. Eli ns. sanomalehti.

Viime mainittu on huomattavasti uskottavampì kuin toinen suomalainen ilmaisjakelulehti, jolla on selkeästi linkki Suomeen ja Uusi Suomi- ja Uusi Rauma -julkaisuihin. Ja, mitä ilmeisimmin, Partido Popular- puolueeseen eli "Espanjan kokoomukseen".

Viimeisimmässä SE:n numerossa ( ainakin kuvan perusteella)  varsin nuori kolumnisti  kritisoi espanjalaisia ravintoloita. Kaikissa kun kuulema on se kirottu "ensalada rusa", tytön  mukaan "paikallinen versio italian salaatista". Krhm....Hieman esim. googlaamalla  olisi selvinnyt, että "venäläinen salaatti" tulee todellakin 1800-luvun Moskovasta, ja erilaiset versiot eri maissa vaihtelevat suuresti. Italiansalaatti on hieman eri juttu. Ainakin täällä sitä myös  myydään italiansalaatin nimellä. Olisiko niin että suomalainen italiansalaatti onkin venäläinen salaatti? Oli miten oli, joka maassa "venäläisen salaatin" (joissanki maissa sitä kutsutaan kehittäjänsä nimen mukaan Olivierin salaatiksi) tekotapa vaihtelee.

Kritiikki ei tähän lopu.
Andalusiassa ei kuulema ole mielikuvitusta. Samoja "tapaksia" vaan aina tarjotaan. Tai muuten niitä samoja ruokia, mitä on joka ravintolassa.
Kirjoittaja listaa puoli tusinaa tyypillistä  erilaista menúa. Tylsää? Itse asiassa, tapas-herkkuja on satoja erilaisia. Kalaa, lihaa, kaikkea on tarjolla. Pastaruokaa.

Tapas

Pizza

Fajita

Malagasta (provinssin pääkaupungista) ei kirjoittajan mukaan   löytynyt kuin yksi (1) intialainen ravintola. Helsingistäkin (kuulema) löytyy vaikka kuinka monta "eksoottista" ravintolaa.

Googlaamalla löysin heti kuusi (6) malagalaista intialaista  ravintolaa.  Ja muutama ei ehkä ole netissä tai haku ei niitä löytänyt.  Pienilläkin paikkakunnilla, kuten esim. asuinpaikkakunnallani   Mijas Costalla, on yleensä muutama.

Intialainen ravintola

Nuoruuteen kuuluu kriittisyys. Ja hyvä niin. Me vanhat monesti jämähdetään sellaiseen "kaikkihan on ihan OK"- ajatteluun. Kritiikin tulee kuitenkin olla perusteltua.

Espanjasta, Aurinkorannikolta, löytyy kaikenlaisia ravintoloita: espanjalaisia, kiinalaisia, intialaisia, tex-mex -ravintoloita. Italialaisia, libanonilaisia.  Amerikkalaisia (muitakin kuin hampurilais-), marokkolaisia, suomalaisiakin! Saksalaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia. Ranskalaisia, meksikolaisia, argentiinalaisia....lista taitaisi olla lyhyempi, jos luettelisi maat, joista  ravintoloita  EI ole.

Useimmissa ravintoloissa on lisäksi mahdollisuus tilata kasvisruokaa.  Hyvää ruokahalua, niin kolumnistille kuin muillekin.

Sanomalehti, paikallislehti, kaupunkilehti, ilmaisjakelulehti....

Kun vielä elin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Hämeessä (nykyisin kai sitä kutsutaan Koillis-Pirkaksi),  siellä ilmestyi ns. ilmaisjakelulehti nimeltä Paikkakuntalainen. Alkuun siinä oli jopa "artikkeleita" : Kun oli talvi, lehti mm. kertoi kuinka tärkeätä oli  hankkia lumilinko. Kuinka ollakaan, samassa lehdessä oli ilmoitus lumilingosta, joka, tietysti, oli tarjoushintaan
 Tietyssä supermarketissa.
Samoin lehdessä oli osa missä kerrottiin yrteistä, vaihtoehtolääkinnästä ym.
Armin Luontaistuotepalsta taisi olla nimenä. Tarviiko sanoa että paikka mistä näitä tuotteita löytyi, oli toisaalla, ilmoituksessa? Ja supermarket oli sama...eli sen  saman Armin supermarket.

Pian lehden ainoa toimittaja ilmeisesti kyllästyi väsäämään juttuja, ja sen jälkeen kokosi pelkät mainokset.
Sama "lehti" näyttäisi olevan olemassa edelleen, nyt myös tietysti nettiversiona,.http://www.paikkakuntalainen.fi/index.php?k=6937.
 Jossakin jutussa lehden julkaisija ja ilmeisesti ainoa toimittaja  kertoi haluavansa kerätä tarpeeksi rahaa että voi vetäytyä eläkkeelle hyvissä ajoin.  Toivottavasti onnistui, ehkä elää nykyisin  Espanjan auringon alla?

Espanjassa ilmestyy myös  monia ilmaisjakelu- tai kaupunkilehtiä.
Tyypillistä niille on että informaatiota (uutinen) ja mainosta usein on vaikea tai jopa mahdoton  erottaa toisistaan. Aivan samoin kuin siellä Suomessa.Tekstimainonta rehottaa.  Kun lehti esim. kertoo tietystä ravintolasta, on arikkeli aina positiivinen,paikan mainos kun  halutaan samaan numeroon ja vielä vastakin. "Kenen leipää syöt," etc.

Espanjan suurimmat lehdet ovat urheilulehtiä. Ihmiset eivät yleensä tilaa lehtiä, oli sitten kysymys sanoma- tai aikakauslehdestä. Ylipäänsä, valitettavasti,  ihmiset jotka elävät Cervantesin kotimaassa, eivät ole mitään himolukijoita.

Onko sitten jotakin merkitystä sillä että ns. ilmaislehdet yhä enemmän valtaavat tilaa tilattavilta, "oikeilta" lehdiltä? Eikö ole vain oikein että ihmiset saavat lukemisensa ilmaiseksi ja lehden kustantamisen maksavat mainostajat?  Miksipä ei. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen.  Esimerkiksi Espanjassa ilmestyvät englanninkieliset ja suomalaiset kaupunkilehdet ovat selkeästi oikeistolaisia.  Voisiko muutenkaan olla? Nehän elävät mainoksilla. Yrittäjyyttä kannustetaan, firmoja mainostetaan surutta. Partido Popular eli Kansanpuolue saa huomiota ja uutisointi on aina painottunut tukemaan tätä oikeistopuoluetta.

Toinen asia, ja   vähintään yhtä vakava, on se että näiden lehtien toimituksellinen taso on usein   luvalla sanoen (?) surkea. Erityisesti suomalaisten ilmaisjakelulehtien kielellinen taso on mielestäni  ajoittain  uskomattoman huono. "Toimittajien" tausta on usein  ilmeisesti  lähinnä  kaupallinen. Toki ihan "oikeitakin" toimittajia on  ilmeisesti joukossa.   Haluan huomauttaa tässä (eikä minulla ole mitään sidoksia kyseiseen kustantajaan) ettei tämä koske Ole-kustannus-yhtiötä. He ovat olleet rannikolla pitkään, ja heidän työnsä ansaitsee täyden arvostuksen. Lehdet (Olé -aikakausehti ja Suomalainen Espanjassa -sanomalehti) ovat ammattimaisesti toimitettuja ja luotettavia.

Joka kuukausi, joka viikko lueskelen useita ilmaisjakelulehtiä.  Sekä suomeksi, että (enimmäkseen) englanniksi, viime mainittuja  kun ilmestyy täällä  useita viikoittain.
Niistä löytyy sekä uutisia että uskomaton määrä kolumneja.
Ehkä minäkin haluaisin olla yksi niistä  kolumnisteista joille jopa maksetaan kirjoituksistaan?  Ovatko  pihlajanmarjat happamia? Blogista  kun ei kukaan maksa. Mainoksista huolimatta.( Käytännössä ilmeisesti vain julkkikset, poliitikot ym. yltävät lukijamääriin joka takaa blogille  mainostuloja )  Mutta, ainakin sitten tiedän etten sitä edes ansaitse.  Ja jos kirjoitusten taso ratkaisisi, eivät monet kaupunkilehtien "kolumnistitkaan".

Sana on vapaa. Hyvä niin. Bloggaria ei ainkaan kukaan ilmoittaja rajoita. Joten, ehkä jatkan. Ehkä en. Aika näyttää. Taitaa mahdollisuus olla fifty-sixty....

Aika rajuja juttuja maailmassa tapahtuu...ehkä  niistä sitten vaikka seuraavalla kerralla...?