Kun olin pieni eli eikö mikään muutu?

Usein  sanotaan, että ihmislapsi muistaa lapsuutensa tapahtumia kolmivuotiaasta.
Kuinka paljon niitä/niistä ymmärtää, on sitten toinen juttu.

Yksi varhaisimmista muistoistani: 
Yritin ottaa pois hampaani ja pestä ne, kuten näin äitini tekevän. Hän oli jo yli 40-vuotias (siis minusta vanha), ja tuolloin "tekarit" olivat sen ikäisellä tavallisia.
 Kun joskus paljon  myöhemmin olin armeijassa, jotkut varusmiehistä saivat pehmeää ruisleipää sen normaalin vanukan eli panssarintorjuntaleivän sijaan. He olivat parikymppisiä!

Joskus aikoinaan Suomen Yleisradio soitti paljon lähellä kansanmusiikkia olevaa aineistoa. 
Lauantaina iltapäivällä lauloivat Peipposet .

Kuoron ohjelmistoon kuului mm. laulu Jos sais kerran jouten olla.   "Jos sais kerran jouten olla, voita syyä".

Olin luultavasti kolme-neljävuotias   ja  ihmettelin, miten kukaan halusi voita "syödä". Äiti selitti, että ennen aikaan köyhille ihmisille ei voita juurikaan annettu. Se myytiin, ja korkeintaan isäntäväki sitä sai,  eivät piiat ja rengit, jotka olisivat sitä mieluusti laittaneet limpulleen.

Noihin aikoihin minulla oli samanikäinen tai vuoden-pari vanhempi  kaveri.
 Olavi Virta oli levyttänyt kappaleen Istanbul vuonna 1954. Yle soitti  edelleen sitä ahkerasti. 
Kaverini kanssa istuimme rappujen alla piilossa ja lauloimme: "Istanpuuli, Konstanttinopolissa, Istanpuuli, kirjava kollikissa." Kumpi meistä keksi tuon kollikissa-version, en muista. Ehkä kuulimme sen joltakin vähän vanhemmalta lapselta tai joltakin koiranleuka-aikuiselta...

Yhtä asiaa kyllä ihmettelin. Miksi siinä laulettiin: "Nimet muuttuu ain´, ja niillä peitetään". Eihän nimillä voi peittää?  

Paljon myöhemmin opin, että nimillä ja sanoilla kyllä peitetään.  Paljonkin. 

"...ettei  mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään". 





 

Sen muistan jälkeenkin päin

En  juurikaan kuuntele uutta suomalaista iskelmämusiikkia.

Luultavasti (tai oikeastaan varmasti) voisin kuunnella sitä ns. nettiradioiden kautta. Aurinkorannikolla toimiva Radio Finlandia 
soittaa paljon uutta ja vanhaa suomalaista iskelmää. 
Radion uutisarvo on mielestäni kuitenkin pieni. Suomalaisyhteisön koon takia se tuntuu pikemminkin  jonkinlaiselta keskinäisen kehun kerholta. Samaan tapaan kuin ilmaisjakelulehdet "testaavat" ravintoloita. 

Kun olin lapsi (ja nuori) iskelmiä kuuntelivat miltei kaikki. Koska ainoat kanavat olivat Suomen Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma.

Yleisradion tarkoitus oli sivistää kansaa. Siksi se lähetti paljon klassista musiikkia, populaarimusiikin osuus oli  lähinnä suomalaista iskelmää. Vasta -70 -luku muutti tilannetta. Rock alkoi soida muulloinkin kuin lauantai-iltapäivän Nuorten ULA -ohjelmassa tai 8 kärjessä -ohjelmassa, jossa vuorottelivat viikottain suomalaiset ja ulkomaiset pop-levyt. (Studioyleisö äänesti kahdella paikkakunnalla kahdeksan parasta jatkoon, ja seuraavalla kerralla oli uusien yrittäjien vuoro yltää kahdeksan parhaan joukkoon.)

Vuonna 1985 tulivat ensimmäiset paikallisradiot. Niiden ohlemistot ovat sittemmin usein koostuneet paljolti suomalaisesta iskelmä- ja pop- musiikista, jotkut jopa omistautuneet sille.

  Minun muistoissani menneiden aikojen Suomi on  paljolti "iskelmä-Suomi". (Radiossa, itse ostin rockia ja jazzia ja bluesia...)

Katsellaanpa joitakin tuon ajan suomalaisia lauluja.

Iskelmän tärkein sisältö on rakkaus. 
 Usein menetetty rakkaus.

Miten sitä on käsitelty?  Kaipaamalla. Muistelemalla.
 Esimerkkejä: 

Markku Suominen, Sade  (1971): "Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin, ja hiukses kastuvan näin, sen muistan jälkeenkin päin."

Markku Aro, Käyn uudelleen eiliseen (1979):  "Muistan tuskaa mä silmissäs näin, ystäväin, kun erottiin me niin. Nyt muista ee-en kuin sen. Käyn uudellee-een eiliseen."

Minulla kyllä tuppaavat  asiat unohtumaan, mutta kai nyt (oletettavasti) nuori mies muistaa hyvinkin edellispäivän tapahtumat? 

Maarit, Jäätelökesä (1991).  "Muistan jäätelökesää kun lapset kiirehtii kouluun. Posken rusketus häviää. llat pimenee jouluun."

Jostain syystä aikoinaan tätä soitettiin nimenomaan kesällä. Ilmeisesti kappaleen nimen vuoksi, sanoja ei kai  juurikaan kuunneltu.



 Tietysti muustakin kuin lemmestä luritettiin.

 Vicky (Virve) Rosti muistelee: Kun Chicago kuoli -laulussa (1975): "Al Capone kun päätti näin kaikki seuraa käskyjäin. Gangsterinsa sotaan vei laki rauhaan jäänyt ei."

Mikäs siinä.
Nyt vain on niin, että Virve syntyi vuonna 1958, ja Al Caponen gangsterit taistelivat kaupungissa jengisotaansa vuonna 1929.

Fredi, Vippaa mulle viitonen (1972):   "Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein muistan sen",
 ja myöhemmin
"Sinne jonnekin tieni kun vei, ystävät kaikki palanneet ei."

Siitosen Matti syntyi vuonna 1942 Mikkelissä. Ei tainnut ihan ehtiä "sinne jonnekin". 

Tapio Rautavaara  muisteli menneitä Tuopin jäljet  -kappaleessa.(1963)
"Joka tuopista jälkiä pöytään jää, ja ne montakin muistoa säilyttää.  Itse tuoppini jäljet mä tunnen."

On kyllä tullut tyhjennetyksi muutama tuoppi, mutta eipä ole tullut renkaita pöytään. 

Toisaalta sama mies väitttää: "En päivääkään vaihtaisi pois" samannimisessä laulussa.(1972)
Miehestä kirjoitettu elämäkerta oli samanniminen (toim. Juha Numminen, 1978).

Mies itse totesi jossakin haastattelussa, että tokihan niitäkin päiviä oli, jotka olisi toivonut eläneensä toisin. Eikä välttämättä haluaisi edes niitä muistaa.

Kyllä minäkin monta päivää vaihtaisin pois. Eiköhän me kaikki?





 

Missä olit silloin?

"Missä olit silloin?" on Irina Milanin esittämä kappale. Alkuperäiseltä nimeltään Dawn in Ankara.
Kauniin kappaleen (jonka Milan esittää todella upeasti) säveltäjä on yllättäen Ahmet Ertegun, jonka musiikin ystävät tuntevat paremmin  Atlantic-levy-yhtiön toisena perustajajäsenenä.  Yhtiö on yksi ns. mustan musiikin tärkeimmistä julkaisijoista, jonka artistilista on pitkä ja kunniakas.

Missä olit silloin, kun... on myös tuttu fraasi. Missä olit? Mitä teit?  Kun Elvis Presley kuoli? Kun John Lennon ammuttiin?  Kun kuulit Estonia-laivan uponneen? Kun isku World Trade Centeriin tapahtui? Kun liittoutuneet iskivät Irakiin?

Muistan nämä kaikki.

Kun kuulin presidentti John F. Kennedyn ampumisesta, olin muiden sisarusteni kanssa kuuntelemassa radiosta Kaleidoskooppi-nimistä musiikin ajankohtaisohjelmaa. Suomen yleisradion ohjelmaa.
Ampuminen tapahtui Dallasissa, Teksasissa,  marraskuun 22. päivänä  1963 klo  12.30 paikallista aikaa.
Suomessa kello oli tuolloin 20.30. 

Ohjelma keskeytettiin hieman klo 21:n jälkeen (tarkkaa aikaa en muista). Tuolloin internetiä ei vielä ollut, eivätkä uutiset levinneet satelliittien avulla tv-kanavillakaan tosiaikaisina.

Kaleidoskooppi-ohjelma oli yksi harvoja pop- ja iskelmämusiikin ohjelmia 60-luvun radiossa. Suomessa oli vain yksi radioyhtiö (Yleisradio) joka lähetti ohjelmaa kahdella kanavalla.
Ohjelman toimittajia olivat musiikin monitoimimiehet  Paavo Einiö ja Johan Vikstedt. Molemmat toimivat myös levy-yhtiöissä, mikä ei ollut este toimia myös radiossa.
Ohjelma sisälsi kevyesti toimitettuja show- ja musiikkialan uutisia ja luonnollisesti paljon uutta musiikkia. Suomesta ja muualta.

Entäpä sitten  Elvis, Lennon, Estonia, World Trade Center? Irak?

Elviksen kuolemasta kuulin päivällä töissä, radiouutisissa. Tieto oli shokki. Vaikka The King olikin ollut jo miltei passé, tuntui, että eräs aikakausi päättyi. 

Samoin Lennonin ampumisesta kuulin radiouutisista. Tieto tuntui uskomattomalta. Lennon oli tekemässä (jälleen) uutta tulemista. Uutta musiikkia syntyi. Elämä tuntui olevan raiteillaan.

Estonian uppoamisesta kuulin aamulla kelloradiosta. Eihän tuollaista VOI tapahtua!  

World Trade Centeriin syöksyvät lentokoneet näin uutislähetyksessä miltei livenä. 

Irakiin hyökättiin vuonna 2003. Pommitukset alkoivat maaliskuun 19. päivänä. Katselin tyttöystäväni (pari vuotta myöhemmin vaimoni, hän on syntynyt Irakissa) kanssa  televisiosta suorana lähetyksenä  miten maata pommitettiin koska "uskottiin maan diktaattorilla olevan massatuhoaseita" joita koskaan ei löytynyt, ei myöskään yhteyksiä terrorismiin. 

Meistä jokaisen  elämä kietoutuu jollakin tapaa tapahtumiin maailmassa.  Useimmat meistä eivät  suorastaan vaikuta suuriin tapahtumiin.  Toisaalta, sanotaan, että perhosen siiven liike jossakin päin maailmaa voi saada aikaan muutoksen, tuulen kääntymisen,  joka aiheuttaa myrskyn toisella puolella maailmaa...

Joidenkin ihmisten mahdollisuus vaikuttaa maailman ja kansojen  tulevaisuuteen ja historiaan on  hieman keskimääräistä  suurempi...ja syyt ehkä hieman raadollisemmat?