Yhdyssana on yhdyssana: Kansanedustaja on kansan edustaja?

Suomen vaalien tulos ja varsinkin sitä seurannut uusi hallitus on poikinut valtavan määrän kommentteja sosiaalisessa mediassa.

Jo ennen tulosta ja heti sen jälkeen joku ehdotti, että jopa kansanedustajaehdokkaaksi asettumiselle pitäisi asettaa joitakin ehtoja.  "Pitäisi olla perustiedot valtionhallinnosta, lakien valmistelusta jne".

Periaatteessa aivan totta. Mutta kaiken tuon voi oppia. Eikä esim. lakien "teknisen puolen" hallinta ihan välttämätöntä taida olla.

Vanhoina hyvinä aikoina puolueet "kouluttivat" jäseniään: ainakin  vasemmistopuolueilla oli omat opiskelupaikkansa:  kommunisteilla   Sirola-opisto, demareilla Voionmaa-opisto ja Kiljava. Keskustan nuoret samoin kuin Kokoomuksen nuoret nousivat usein koulun tai opiskelun kautta politiikkaan. Joskus puhuttiin halveksivasti poliittisista broilereista. Ainakin politiikan perustiedot ja jonkinsortin tietämys taloudesta ja yhteiskunnasta oli hankittuna. Politiikka kiinnosti nuoria.

Tänään tilanne tuntuu olevan toinen. Politiikkaan tulee ihmisiä pystymetsästä.  Ihmisiä, joiden ainoa "ideologia" voi olla esim.  "maahanmuuttovastainen", "vihreävasemmistoa vastaan".

En minä halua rajoittaa sitä, kuka saa edustaa kansaa. Äänestäjä viime kädessä valitsee.

Ei akateeminen sivistys (jota en toki väheksy!) tee ihmisestä "viisaampaa" kuin ei-akateemisesta. Tieto toki antaa mahdollisuuden nähdä suurempia kokonaisuuksia.

Kun jälleen kerran yksi mieskansanedustaja Suomessa  töpeksi  viimeisen päälle, iltapäivälehdet ja muutkin julkaisut kertoivat auliisti tapahtuneesta.  Miehelle miltei valmiiksi puhuttu ministerin palli karkasi alta. Paheksujien (joita tottakai oli) ja vahingoniloisesti virnistelevien (joita luultavasti oli vielä enemmän) ohella kommenteista löytyi "pojat on poikia" -tyyppisiä reaktioita. Totesi joku jopa ettei voi käsittää miten jonkun pitää olla "yli-inhimillisen virheetön ihminen" jos on kansanedustaja.
Ilmeisesti on yli-inhimillistä käyttäytyä sivistyneesti ja naisia kunnioittavasti?  Puhumattakaan, että avioliitossa olevalta yli viisikymppiseltä mieheltä ja julkikristityltä odottaisi ns. kunnon aviomiehen käytöstä? En moralisoi. Mutta silti kysyn.

Moneen kertaan toistetun hokeman mukaan jokaisella kansalla on sellaiset johtajat kuin se ansaitsee.
Toki monelle suomalaiselle (miehelle)  juopotteleva ja nuoria tyttöjä jahtaava sahanomistaja on jonkinlainen sankari, "hyvä jätkä" tai "äijä".   Olkoon hän siis tällaisten  ihmisten edustaja.  Muiden puolueensa edustajien mukana eduskunnassa nappia painamassa.

Hallituksen ovat nyt  muodostaneet vaalit voittanut Keskustapuolue, ne hävinnyt Kokoomus ja hieman vähemmän ( pari prosenttiyksikköä ja yhden paikan) hävinnyt Perussuomalaiset. (Jotka toki kehuivat jälleen voittaneensa, uudella jytkyllä.)
Ennen vaaleja tehtyjä lupauksia on purettu lähes urakalla, mutta nähtäväksi jää miten EU-myönteinen Kokoomus ja EU-vastainen Perussuomalaiset muuten tulevat toimeen keskenään.  Keskustan linjahan  EU:hun ei ole koskaan oikein selvinnyt.

Sitä saa mitä tilaa, on hoettu moneen kertaan.  Kokoomukselle ns. köyhän kyykyttäminen on aina ollut tuttua. Keskusta taas on  tasapainotellut milloin vasemmalla, milloin oikealla.
Entäpä "Ei-sosialistinen, poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue Perussuomalaiset". Saivatko heidän äänestäjänsä sitä mitä tilasivat tai ainakin luulivat tilanneensa?

Kunnon patrioottina ja isänmaanystävänä toivon vilpittömästi pitkää ikää ja onnistumista uudelle hallitukselle.  Ainakin työtä riittää. 

Samaa sakkia kaikki!

Kiakkovieraiden hihhuloinnista Suomen itsenäisyyspäivänä on yli kuukausi. Greenpeacen "tapauksestakin" on jo kulunut aikaa. 
Jotkut silti jaksavat jatkaa aiheista.

Keskustalainen lehti kirjoitti ihmisistä, joille "tarkoitus pyhittää keinot". Samaan nippuun menivät sitten kiakkovieraat (joiden nimi oli johdettu ryhmästä kuokkavierasjuhlat), Greenpeace ja jopa suomalaiset punaisten puolella taistelleet. " Tampere-talon juhlavieraistakin olisi varmaan löytynyt sen verran miestä, että naisten ja veteraanien mukilointi olisi jäänyt pelkäksi aikeeksi."

Tuossa kolumnissa Greenpeace leimattiin jonkinlaisiksi palkatuiksi vahingontekijöiksi.  Eniten minua loukkasi kuitenkin  tapa, millä kirjoittaja leimasi punaisten puolella taistelleet. Onneksi monikaan ei taida olla elossa ottamassa tuota solvausta vastaan.  Humalassa toikkaroivat kiakkonuoret ja sisällissodan ja sen jälkeiset kauhut kokeneet veteraanit  ovat varsin kaukana toisistaan muutenkin kuin ajalliset lähes sata vuotta. Kirjoittajan mainitsemista 40 000 uhreista suurin osa (punaisista)  kuoli vankiloissa, sodan jälkeen. "Suomessa vuonna 1918 tarkoituksen pyhittämien väkivallantekojen uhrimäärä kohosi lähes 40 000 henkilöön, mitä ei lähestyvissä itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlissakaan voi unohtaa. Eikä varsinkaan Tampereella."

Sisällissota jakoi kansan vuosikymeniksi.  Kun Suomen itsenäisyys oli uhattuna, yhtenäisyys löytyi.  Joittenkin konservatiivien maailmaan kuuluu ilmeisesti tarve ja halu avata jo arpeutuneet haavat.   Onko niin, että maailmassa (ja Suomessa) oikeistolaiset tuulet puhaltavat niin, että Maalaisliitto/Keskustapuolue on tänään pikemminkin Maalaisliitto/Oikeistopuolue?  Perussuomalaiset puhaltavat niskaan? 

En kannata  yleensä ns. suoraa toimintaa, varsinaisesta anarkimista puhumattakaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että jopa hiljattain edesmennyttä, Etelä-Afrikan apartheidia vastaan menestyksekkäästi taistellutta, vuosikymmeniä linnassa virunutta mutta  myöhemmin maan  presidentiksi valittua Nelson Mandelaa nimittivät jotkut (mukaanluettuna Britannian pääministeri Margaret Thatcher) aikoinaan terroristiksi. Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija.  Maailma on mustavalkoinen vain niille, jotka eivät halua nähdä asioiden kaikki puolia.

Ei ne persut nyt NIIN pahoja ole...

Vanhan sanonnan mukaan kauempaa voi nähdä paremmin. 

Vaikka asun pysyvästi Aurinkorannikolla, Espanjassa, pyrin seuraamaan elämää vanhassa maassa.

Muutaman vuoden sisällä Perussuomalaiset on kasvanut Suomessa suurpuolueeksi.

Puolue tuntuu herättävän varsin kuumia tunteita sekä puolesta että vastaan.  Monet puolueeseen kuuluvien kansanedustajien ja paikallisten poliitikkojen kommentit ovat olleet ns. sosiaalisen median jatkuvaa aineistoa. Joskus ilmeisesti aikaansaaneet enemmän pahaa kuin hyvää puolueella. 

Nuori keskustapoliitikko ehdotti, että Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten tulisi aloittaa neuvottelut mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta.  

Tämä lienee  oireellista. Maahanmuuttajiin ja Euroopan Unioniin vihamielisesti suhtautuvat perussuomalaiset ovat alkaneet löytää yhä enemmän hengenheimolaisia muissa puolueissa. Keskustahan on aina leijunut sopivasti jossakin välimaastossa.  Ja itse asiassa, ns. työväenluokkaan perinteisesti luettujen ihmisten keskuudessa perusssuomalaisten kannatus on kaiken aikaa ollut  ilmeisesti yllättävän suurta.  Mamuja pelätään, jopa vihataan. Eikä ole muodikasta olla komari tai sossu.

Minulla on myös ystäviä facebookissa, jotka ovat ns. liberaaleja (ei pidä sekoittaa libertaareihin eli äärioikeistoon).  Joidenkin heistä  mielestä perussuomalaisia vihataan (?) ihan turhan takia.   Todellako? 

Perussuomalaisten ideologia perustuu menneen ajan ihailuun.  Maitolaitureiden aikaan, kun Katri-Helana lauloi radiossa Puhelinlangat laulaa, ja lauantaina nuoret kuuntelivat Nuorten Sävellahjaa klo 16.05 alkaen. Minäkin kuuntelin. 

Nyt puolue haluaa hallitukseen. Siksi imagoa on kevennetty hieman.  Mutta se maahanmuuttajaa vihaava ja pelkäävä persu on silti siellä. 

Suomalaiset päättävät, haluavatko he jatkaa maana, jonka maine on hyvä; koulutus, terveydenhoito, sivistystyö,  vapaudet, hyvinvointi.
Kaikki huippuluokkaa.   

Valinta on teidän, arvon suomalaiset.