Vaikka asun pysyvästi Aurinkorannikolla, Espanjassa, pyrin seuraamaan elämää vanhassa maassa.
Muutaman vuoden sisällä Perussuomalaiset on kasvanut Suomessa suurpuolueeksi.
Puolue tuntuu herättävän varsin kuumia tunteita sekä puolesta että vastaan. Monet puolueeseen kuuluvien kansanedustajien ja paikallisten poliitikkojen kommentit ovat olleet ns. sosiaalisen median jatkuvaa aineistoa. Joskus ilmeisesti aikaansaaneet enemmän pahaa kuin hyvää puolueella.
Nuori keskustapoliitikko ehdotti, että Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten tulisi aloittaa neuvottelut mahdollisesta tulevasta hallitusohjelmasta.
Tämä lienee oireellista. Maahanmuuttajiin ja Euroopan Unioniin vihamielisesti suhtautuvat perussuomalaiset ovat alkaneet löytää yhä enemmän hengenheimolaisia muissa puolueissa. Keskustahan on aina leijunut sopivasti jossakin välimaastossa. Ja itse asiassa, ns. työväenluokkaan perinteisesti luettujen ihmisten keskuudessa perusssuomalaisten kannatus on kaiken aikaa ollut ilmeisesti yllättävän suurta. Mamuja pelätään, jopa vihataan. Eikä ole muodikasta olla komari tai sossu.
Minulla on myös ystäviä facebookissa, jotka ovat ns. liberaaleja (ei pidä sekoittaa libertaareihin eli äärioikeistoon). Joidenkin heistä mielestä perussuomalaisia vihataan (?) ihan turhan takia. Todellako?
Perussuomalaisten ideologia perustuu menneen ajan ihailuun. Maitolaitureiden aikaan, kun Katri-Helana lauloi radiossa Puhelinlangat laulaa, ja lauantaina nuoret kuuntelivat Nuorten Sävellahjaa klo 16.05 alkaen. Minäkin kuuntelin.
Nyt puolue haluaa hallitukseen. Siksi imagoa on kevennetty hieman. Mutta se maahanmuuttajaa vihaava ja pelkäävä persu on silti siellä.
Suomalaiset päättävät, haluavatko he jatkaa maana, jonka maine on hyvä; koulutus, terveydenhoito, sivistystyö, vapaudet, hyvinvointi.
Kaikki huippuluokkaa.
Valinta on teidän, arvon suomalaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti