Putosiko Eno veneestä?

Muutin Espanjaan vuonna 1998. Seuraavana vuonna menin espanjakielen (eli oikeastaan kastelinian) kurssille. Vuosi oli siis 1999, ja usein toistettu vitsi oli: olisi pitänyt tulla kurssille vuotta myöhemmin; vuosi 2000 kun on yhtä kuin dos mil. 1999 taas kuulosti vaikealta: mil novecientos noventa y nueve. 

Aluksi kielen oppiminen tuntui helpolta. Kotiuduin ihan helposti.

Oman koiran kanssa kulkeminen helpotti tutustumista paikallisiin ihmisiin, niin espanjalaisiin kuin muualta tulleisiin.

Espanja eli nousukautta.  Kaikkialla näkyi  nostokurkia, rakennusmiehiä. 

Suomessakin tuntui kaikki olevan OK. 

Sitten tuli lama.  USA:sta lähtenyt romahdus näkyi Espanjassa. Asunnot, talot eivät enää menneet kaupaksi. Huippuhinnat alkoivat tulla alas. 

USA:n hyökkäys Irakiin aikaisemmin etsimään "massatuhoaseita"  oli  alku romahdukselle.
Diktaattori Saddam saatiin pois vallasta, ja samalla ajettiin maa täyteen anarkiaan. 

Nyt Lähi-Idän  "demokratisointi" on luonut ISISin kaltaisen hirviön.

Samalla se on luonut pakolaisongelman. 

Suomessa "maahanmuuttokrittinen" puolue sai suurvoiton vaaleissa. Mikä nyt ilmeisesti on valumassa käsistä. 

Jotkut ovat syyttäneet minua epäisänmaalliseksi.  Sitä en ole.  Tuntuu vain siltä, että sitä maata, josta lähdin kauan sitten, ei enää ole. Vai voisiko olla, että sitä ei koskaan ollutkaan?   Maata, jossa ihmisistä välitetään, missä heikkoja suojellaan?   

Taas mennään! Nyt Syyriaan.

Britannian ulkomisteri William Hague on ilmoittanut, että maa harkitsee hyökkäystä Syyriaan, jopa ilman YK:n suostumusta. Mikä pitäisi olla sotarikos. 

Hakematta tulee mieleen tilanne, milloin USA ja sen sylikoira UK ( Iso-Britannia) hyökkäsivät Irakiin ilman YK:n lupaa vuonna 2003. Kun oli "tietoa" massatuhoaseista, joita Saddamin hallituksella oli piilossa. Niitä ei koskaan löynyt. Väitteille Irakin tuesta al-Qaidalle ei myöskään löytynyt koskaan todisteita.  

Maailma on kuitenkin paljon turvallisempi ilman diktaattori Saddam Husseinia! Näin väitti amerikkalainen propaganda.

No voihan se olla. Amerikkalaisten mielestä. Saddamin syrjäyttäminen ajoi kuitenkin Irakin  tilaan, jota voidaan  pitää sisällissotana.  Joka yhä jatkuu. Ja aloitti jatkuvan terroristi-iskujen sarjan ja niiden pelon lännessä.  

Nyt Iso-Britannia ja USA ovat ilmeisesti jälleen valinneet puolen, jota haluavat tukea.  Syyrian hallituksen joukkojen on väitetty käyttäneen kemiallia aseita. En haluaisi olla kyyninen, mutta en jaksa uskoa, etteivätkö ns. kapinalliset syyllistyisi samaan, jos heillä olisi (ja ehkä heillä onkin?) kemiallisia aseita. Joidenkin väitteiden mukaan kapinalliset ovatkin niitä käyttäneet. 

Demokratiaa ei voi viedä maahan. Aikaisemmin,  amerikkalaiset eivät edes teeskennelleet niin tekevänsä. He ovat tukeneet aikoinaan Saddam Husseinia, Osama Bin Ladenia (kun hän taisteli neuvostomiehittäjiä vastaan Afganistanissa) , puhumattakaan monista latinalaisen Amerikan diktaattoreista.  

Kun nyt Iso-Britannia ja USA ovat huolissaan syyrialaisista, ei kovinkaan paljoa kannata uskoa humanitaariseen höpinään.   USA on supervalta, nykyisin ainoa, ja Britannia sen kiltti sylikoira. 

No, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.