Muutin Espanjaan vuonna 1998. Seuraavana vuonna menin espanjakielen (eli oikeastaan kastelinian) kurssille. Vuosi oli siis 1999, ja usein toistettu vitsi oli: olisi pitänyt tulla kurssille vuotta myöhemmin; vuosi 2000 kun on yhtä kuin dos mil. 1999 taas kuulosti vaikealta: mil novecientos noventa y nueve.
Aluksi kielen oppiminen tuntui helpolta. Kotiuduin ihan helposti.
Oman koiran kanssa kulkeminen helpotti tutustumista paikallisiin ihmisiin, niin espanjalaisiin kuin muualta tulleisiin.
Espanja eli nousukautta. Kaikkialla näkyi nostokurkia, rakennusmiehiä.
Suomessakin tuntui kaikki olevan OK.
Sitten tuli lama. USA:sta lähtenyt romahdus näkyi Espanjassa. Asunnot, talot eivät enää menneet kaupaksi. Huippuhinnat alkoivat tulla alas.
USA:n hyökkäys Irakiin aikaisemmin etsimään "massatuhoaseita" oli alku romahdukselle.
Diktaattori Saddam saatiin pois vallasta, ja samalla ajettiin maa täyteen anarkiaan.
Nyt Lähi-Idän "demokratisointi" on luonut ISISin kaltaisen hirviön.
Samalla se on luonut pakolaisongelman.
Suomessa "maahanmuuttokrittinen" puolue sai suurvoiton vaaleissa. Mikä nyt ilmeisesti on valumassa käsistä.
Jotkut ovat syyttäneet minua epäisänmaalliseksi. Sitä en ole. Tuntuu vain siltä, että sitä maata, josta lähdin kauan sitten, ei enää ole. Vai voisiko olla, että sitä ei koskaan ollutkaan? Maata, jossa ihmisistä välitetään, missä heikkoja suojellaan?
Aluksi kielen oppiminen tuntui helpolta. Kotiuduin ihan helposti.
Oman koiran kanssa kulkeminen helpotti tutustumista paikallisiin ihmisiin, niin espanjalaisiin kuin muualta tulleisiin.
Espanja eli nousukautta. Kaikkialla näkyi nostokurkia, rakennusmiehiä.
Suomessakin tuntui kaikki olevan OK.
Sitten tuli lama. USA:sta lähtenyt romahdus näkyi Espanjassa. Asunnot, talot eivät enää menneet kaupaksi. Huippuhinnat alkoivat tulla alas.
USA:n hyökkäys Irakiin aikaisemmin etsimään "massatuhoaseita" oli alku romahdukselle.
Diktaattori Saddam saatiin pois vallasta, ja samalla ajettiin maa täyteen anarkiaan.
Nyt Lähi-Idän "demokratisointi" on luonut ISISin kaltaisen hirviön.
Samalla se on luonut pakolaisongelman.
Suomessa "maahanmuuttokrittinen" puolue sai suurvoiton vaaleissa. Mikä nyt ilmeisesti on valumassa käsistä.
Jotkut ovat syyttäneet minua epäisänmaalliseksi. Sitä en ole. Tuntuu vain siltä, että sitä maata, josta lähdin kauan sitten, ei enää ole. Vai voisiko olla, että sitä ei koskaan ollutkaan? Maata, jossa ihmisistä välitetään, missä heikkoja suojellaan?
