Barca lopetti kauden cup-mestaruuteen

FC Barcelona voitti Espanjan cupin, jota maassa kutsutaan nimellä Copa del Rey eli kuninkaan cup.
Ottelu ei kohonnut legendaariseksi, lähinnä siksi, että Madridissa pelatussa ottelussa Barcelonan vastustaja, Ahtletic Bilbao ei fanien raivoisasta kannustuksesta huolimatta koko aikana ollut lähellä voittoa.

Aikainen avausmaali (Pedro), toinen (Messi) ja kolmas maali (Pedro, taas) jo ennen puolta tuntia, ja peli oli käytännössä ratkaistu.

Mielenkiintoista ottelussa oli se, että toinen joukkue on Kataloniasta, toinen Baskimaasta. Molemmat ovat autonomisia alueita, joissa osa ihmistä puhuu muuta kuin "espanjaa" eli kastiliankieltä (castellano). Katalonian kieli on läheistä sukua perusespanjalle, baskin kieli taas on täysin erilaista.

Katalonialaiset ovat ylpeitä taustastaan, ja korostavatkin olevansa ensisijaisesti katalaaneja ja vasta toiseksi espanjalaisia. Siitä huolimatta, todellista separatistista liikettä on hyvin vähän.

Baskimaan kohdalla asia on toisin. Maalla on pitkät perinteet pyrkimyksessä itsenäiseksi, ja se perustuu vahvasti Francon fasistihallinnon aikaiseen vainoon. Baskin kieli oli  tuolloin virallisesti kielletty. Baskien separatistijärjestö ETA on tehnyt  50-luvulta lähtien useita terrori-iskuja, yleenä sotilas- ja poliisiviranomaisia vastaan.

Vaikka baskien nationalismi on voimakasta, vain noin vajaa kolmannes maan hieman yli kahdesta miljoonasta kansalaisesta puhuu baskinkieltä kotikielenään.

Cupin loppuottelussa kansalliset tunteet tuntuivat kuohuvan voimakkaina. Siinä missä Katalonian ylpeyden Barcan fanit ottivat ilon irti heti alusta asti, osa Athleticin kannattajista käyttäytyi  (valitettavasti) jälleen täysin sopimattomasti. Espanjan kansallishymnin soidessa (siinähän ei ole lainkaan sanoja), baskifaneista suuri osa buuasi ja vihelsi (!) koko musiikin ajan.

Madridin provinssin presidentti  oli vaatinut, että jos näin tapahtuu, koko ottelu tulee peruuttaa. Näin ei tietenkään tapahtunut, sen sijaan samat fanit huusivat kuorossa Hijo de puta (huoranpenikka) !  kun mies saapui stadionille. Täysin sopimatonta, epäurheilijamaista käytöstä.
Tuskin baskit tällaisella käytöksellä keräävät sympatiaa itsenäisyyspyrkimyksilleen.

Barcelonan kapteeni Carlos Puyol (joka ei itse osallistunut peliin vammansa takia) saapui ottelun jälkeen joukkueen bussille kantaen sekä Katalonian että Baskimaan lippuja. Viimemainitun oli hänelle antanut nuori Bilbaon fani. Poika tosin saapui myöhemmin pyytämään lipun takaisin. Syykin selvisi: Isä kertoi että lippu on seurannut häntä (heitä)  kaikkialle, joten siihen liittyy paljon muistoja. Isä kiitti Pyolia lipun antamisesta takaisin, ja lopuksi halattiin ja toivoteltiin onnea, molemmin puolin. Ottelusta jäi näin lopulta hyvä maku suuhun. Toki monet Athleticon kannattajat olivat kyynelissä ottelun jälkeen, mutta monet myös myönsivät että vastustaja oli vain liian kova, luultavasti maailman taidokkain seurajoukkue.

Urheilu, ja varsinkin joukkueurheilu, synnyttää voimakkaita tunteita. Jalkapallo-ottelu, jääkiekko-ottelu on kuin elämä supistettuna pariin-kolmeen tuntiin. 

Pallo on pyöreä, kiekko litteä - mutta onko maa pannukakku?

Parin viime viikon aikana kansainvälisessä  jalkapallossa on tapahtunut. Paljon. 

Ensin lontoolainen Chelsea,  vastoin useimpien odotuksia, voitti FC Barcelonan kotonaan Mestarien Liigan ottelussa.. Barcelonalla oli ottelussa valtava määrä tilanteita. Vastustajalla yksi tai korkeintaan kaksi. Yksi riitti.

Sitten Espanjan ns. classicossa  Real Madrid voitti Barcelonan tämän kotikentällä Camp Noussa. Ottelu oli ns. kuuden pisteen ottelu; voitolla Barca olisi päässyt pisteen päähän, nyt taas arkkivihollinen karkasi jo miltei tavoittamattomiin seitsemän pisteen päähän. Espanjan mestaruus näyttää vuosien tauon jälkeen menevän Madridiin.

Sitten tuli varsinainen shokki. Barcelona pelasi toisessa kohtaamisessa  Chelsea vastaan tasapelin  ja putosi jatkosta. Leo Messi epäonnistui rangaistuspotkussa joka olisi mitä luultavimmin tuonut tarpeeksi suuren (kahden maalin)  johdon ja voiton, ja samalla vienyt joukkueen jatkoon.

Seuraavana iltana  Bayern München voitti Real Madridin tämän kotikentällä,  rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Molemmat ottelut olivat päättyneet 2-1 kotijoukkueen voittoon (yhteistulos siis 3 -3) eikä jatkoaika toisessa osaottelussa tuonut tulosta. 

Cristiano Ronaldo epäonnistui rankkarissa. Toinen supertähti joka epäonnistui ratkaisevassa tilanteessa. (Ensimmäinen oli siis  Barcelonan Messi.) Koko rankkarikisa oli melko  huonotasoinen . Real epäonnistui kolmesti, Bayern kahdesti. Tosin molemmat maalivahdit esittivät hienoa torjuntapeliä.

Yleensä kun joukkue ei saavuta tavoitteitaan, ensimmäinen lähtijä on valmentaja.
 Jopep "Pep" Guardiolaa on kosittu useampaankin Euroopan huippujoukkueeseen. Mihin sopimukseen  Pepin tossu vie, ja onko se pitkä, jää nähtäväksi. Päinvastoin kuin useimmilla  valmentajilla, Pepin taustalla on menestykäs ura pelaajana. Vaikuttaakin  siltä että heikko tai korkeintaan keskikerainen  menestys pelaajana  mutta intohimo jalkapalloon voi tehdä hyvän valmentajan. Mutta myös huippupelaajasta voi  siis tulla huippuvalmentaja.
Tätä kirjoittaessani näyttää siltä että Guardiolan ja FC Barcelonan  tiet eroavat kauden lopussa. 13 erilaista kansallista ja kansaivälistä pyttyä 4 vuoden aikana on mahtava saldo.

Madridin tunnetusti hillitty ja hallittu valmentaja, portugalilainen José Maurinho on ollut "lähdössä" Englantiin usean vuoden ajan. Mestarien Liigasta putoaminen voi varmistaa lähdön. Raha (ehkä) ratkaisee. Määrä joka useimmille meistä ns. taviksista on käsittämättöman suuri. Viimeisten tietojen mukaan mies on mielestään saavuttanut tarpeeksi tulosta tänä vuonna, eikä ole lähdössä. Olisiko niin ettei ole enää kyseltykään yhtä paljon?

Champion´s liigan loppuottelussa  kohtaavat siis eräänlaiset yllättäjät. Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen, kuten tunnettu poliitikon viisaus sanoo. Silti ennustaisin että (jo eräänlaisen perinteen mukaisesti) saksalaisjoukku B. München voittaa,  ja englantilainen Chelsea jää nuolemaan näppejään. Se näkee joka elää. Ja joka haluaa katsella "potkupalloa". 

Suomessa on jaettu jääkiekon  SM-liigan mitalit. Kulta meni Jyväskylään (JyP), ja lahtelainen  Pelicans sai ensimmäiset mitalinsa.
Valitettavasti en pystynyt näkemään yhtään ottelua livenä. Siitä huolimatta että linkkejä internetissä otteluihin oli. Ne osoittautuivat (valitettasti) olevan pelkkää huijausta.   Toivottavasti MM-kisat näkyvät, esim. tämän linkin kautta. Muitakin on.

Jos pallo on pyöreä useimmissa pallopeleissä (missä sanonta tarkoittaa että lopputulos - onneksi! - voi aina olla jotakin muuta kuin odotettu) , rugbyssä ja amerikkalaisessa jalkapallossa (miksi se on jalkapallo, kun tuskin koskaan palloa potkaistaan?) se on soikea.

Maailmassa on myös ihmisiä jotka (ovatko he tosissaan?!) uskovat että maailma on kuin pannukakku. Litteä.
Yritin liittyä yhteen noista yhteisöistä. En siksi että uskoisin heidän ajatteluunsa. Lähinnä, hm...en tiedä. Vitsinä?  Jäsenmaksu sivustolle  (amerikkalainen, tottakai!) sai minut pysymään poissa. Oli  aika korkea...

Jalkapallossa ja muissa pallopeleissä pallo ON pyöreä. Kiekkokin, yhdestä suunnasta katsottuna. Ja varmaan niissäkin lajeissa missä se ei sitä ole, yllätyksiä sattuu. Sehän on koko urheilun viehätyksen syy.

Internet tänään on urheiluhullun taivas. Oli pallo sitten minkä muotoinen tahansa, mikään ei saa minua pysymään poissa.  Ja vaikka olin pettynyt Barcan putoamisesta jatkosta, elämä jatkuu. Ja jalkapallo. Elämä kun on vain osa jalkapalloa...Ja kohtahan on taas aika jääkiekolle. Tsemppiä, Leijonat!